Miten päästä yli lapsettomuudesta?

Miksi pitää saada perhe? Mitä kicksejä perheestä saisit? Onko sinulla niin hyvät geenit että niitä voisi levittää? (Minulla ei ole.)

Lahjamunasolut?

Onko lapsettomuuden syytä selvinnyt?

Lapsettomuuden syy on selvillä, siinä ei lahjasolut auta sen enempää, kuin omatkaan. Sijaissynnyttäjä olisi saattanut auttaa. Alkiota tuli kyllä paljon, raskaus ei vain jatkunut. Nyt on vain hyväksyttävä lapsettomuus, mutta en tiedä miten.

Mun äiti aina puhui omasta tädistään, Raakel-tädistä. Oli kuulemma tosi mukava, pyysi aina käymään ja kun lapset sinne meni, aina oli keksiä ja mehua tarjolla. Osteli lahjoja ja oli kiinnostunut sukulaislastwn asioista. Osti taulun, johon oli maalattu noin 5v tytön kuva mekossa tuohikori sylissään, koska hän ei saanut omaa tyttöä eikä kyllä poikaakaan, vanhapiika kun oli 😢 Nytten tämä taulu on minun kotini seinällä ja se on rakkain tauluni.

Paljon rakkautta ja hyvää mieltä voi antaa ja saada muiden lapsilta, vaikkei omia olisikaan ❤️ Pystyisitkö rakentamaan lämpöisiä suhteita joidenkin sukulaisten lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti aina puhui omasta tädistään, Raakel-tädistä. Oli kuulemma tosi mukava, pyysi aina käymään ja kun lapset sinne meni, aina oli keksiä ja mehua tarjolla. Osteli lahjoja ja oli kiinnostunut sukulaislastwn asioista. Osti taulun, johon oli maalattu noin 5v tytön kuva mekossa tuohikori sylissään, koska hän ei saanut omaa tyttöä eikä kyllä poikaakaan, vanhapiika kun oli 😢 Nytten tämä taulu on minun kotini seinällä ja se on rakkain tauluni.

Paljon rakkautta ja hyvää mieltä voi antaa ja saada muiden lapsilta, vaikkei omia olisikaan ❤️ Pystyisitkö rakentamaan lämpöisiä suhteita joidenkin sukulaisten lapsiin?

Miksi pitää olla lämpöiset suhteet sukulaisten lapsiin? Mitä siitä saa? Eikö voi vaan elää elämäänsä ilman lapsia?

Vaihda miestä, niin onnistuu.

Meillä vaimo vietti pari viikkoa kreikassa yksinään ja jo turposi maha.

Ja kyllä, minutkin oli yksityisklinikalla tutkittu ja ei muka ollut vikaa.

Nimim. Kokemusta on.

terapia

Suvussa on hyvin vähän lapsia ja sukulaissuhteet ovat etäisiä. Teen töitä lasten parissa ja nyt on alkanut tuntua, että se vain pahentaa tilannettani.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti aina puhui omasta tädistään, Raakel-tädistä. Oli kuulemma tosi mukava, pyysi aina käymään ja kun lapset sinne meni, aina oli keksiä ja mehua tarjolla. Osteli lahjoja ja oli kiinnostunut sukulaislastwn asioista. Osti taulun, johon oli maalattu noin 5v tytön kuva mekossa tuohikori sylissään, koska hän ei saanut omaa tyttöä eikä kyllä poikaakaan, vanhapiika kun oli 😢 Nytten tämä taulu on minun kotini seinällä ja se on rakkain tauluni.

Paljon rakkautta ja hyvää mieltä voi antaa ja saada muiden lapsilta, vaikkei omia olisikaan ❤️ Pystyisitkö rakentamaan lämpöisiä suhteita joidenkin sukulaisten lapsiin?

Rakkautta muiden lapsilta? Pedofiliaanko yllytät?

Terapiassakin olen käynyt. Tunne-elämäni on varsin vakaa surusta huolimatta. Oivalsin varsin pian, että ei terapeutti lapsettomuuttani tai edes sen tuskaa voi poistaa, vaikka hyvä terapeutti varmasti olikin. Surun työstäminen on vain niin pitkä prosessi ja kaikki hänen käyttämänsä ”fraasit” kolisivat vain tyhjyyttään.

Suru? Silloin surraan, kun läheinen kuolee. Mitä AP. suree ja miksi?

Itse olen nyt muutaman päivän surrut lapsettomuutta tavallista enemmän. Tänään tapasin toisen naisen, joka on samassa tilanteessa, paitsi jo toivottoman vanha. Jotenkin mua auttoi se tapaaminen, vaikkei se edes ollut mitenkään vertaistukihenkinen, eikä hän siinä sanonut mitään, että hänen elämänsä on hyvää tms, minkä olisi voinut ajatella rohkaisevan muakin. Kai mua auttoi ihan vaan se, että joku toinen oli samassa tilanteessa. 

Viime kesänä tavattiin tuttavapariskuntaa, joka on myös lapseton, ja juteltiin lapsettomien arjesta. Sekin rohkaisi paljon. Ainakin itseäni musertaa lapsettomuudessa osittain juuri se, että "kaikilla muilla" on lapsia, joten tuollaiset tapaamiset auttavat. 

Toinen mikä auttaa mua, on sellaisten kivojen tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen, jotka olis mahdottomia jos olisi lapsia. Mutta ymmärrän, että kaikki ei halua tehdä mitään suureellista, enkä minäkään juuri nyt tee. Yritän normaalin arjenkin keskellä kuitenkin nauttia viikonloppujen pitkistä aamuista ynnä muusta, mikä ei lapsen kanssa onnistuisi. 

Usein huomaan ajattelevani, että ei tarvitsisi surra vanhenemista, jos olisi lapsi, jossa sukuni jatkuu. Yritän sanoa itselleni, että tuossa ei ole mitään logiikkaa: tietoisuuteni kuolee ihan yhtä lailla olinpa lisääntynyt tai ei, ja henkistä perintöäni voin jättää muillekin kuin lapsilleni. Olen arvokas ihminen elämäni loppuun asti, vaikka minulla ei olisi lapsia.

Lapsettomuudesta kärsineenä ja tietoisena miltä tuo tuntuu ei edes tiedä neuvoa mitään… Muistan miltä tuntui.. koko maailma romahtaa ja millään ei ole kovin paljon merkitystä. Sain kuitenkin lapsettomuushoitojen avulla lapsen, 14 vuotias tyttö jo. Vasta sen jälkeen kun sain toteutettua sen unelman ja tavoitteen ja kun ikä tuli lisää, tajusin että olen niin paljon muutakin kuin äiti. Tajusin myös miten huonossa parisuhteessa elin silloin, luulin että lapsen saaminen olisi korjannut kaiken.. turhaan, erosin kun tyttö oli 5 v.

Vaikka en vaihtaisi nykyistä tilannetta mihinkään enkä kadu mitään, unelmoin matkailusta, ulkomailla työskentelystä, vapaaehtoistyöstä merikilpikonnien parissa, koalojen parissa, harrastuksia olisi hurja määrä…Rakastan elämää ja tätä maapalloa, mutta en voi elää kuin lapseton, täysin omilla ehdoilla. On paljon vastuita, haasteita, vapauden riittämättömyyttä.

Yritä ajatella, että äitiys ei ole pelkästään ihanuutta. On rajaton määrä väsymystä, turhautumista, huolia, lisää väsymystä… (ja jos lapsi sattuukin olemaan erityislapsi, kaikki tuo x 10. Omalle elämälle ei jää aikaa. Sen takia en toista uskalla tehdä uuden kumppanin kanssa).

Yritä löytää ilon harrastuksista, matkustele, lue kirjoja… löydä asiat joista nautit.

En tiedä auttaako tämä.. muistan hyvin vieläkin sen mielentilan, joka itsellä oli.. ei siihen mitkään järkeilyt auttaneet.. :(

Voimia sinulle hirveästi!!

En tiedä. En tiedä. En ole edes saanut tai päässyt vielä (nyt 40 vuotiaana) niin pitkälle, että olisin edes kerran eläessäni päässyt parisuhteeseen.... Mutta kyllähän sitä näinkin ikisinkkuna voi elää enemmän kuin hyvin kuin huonosti. Tulisi kumppanille tai mahd. lapselle aika paljon paineita, jos heidän tai heisä jomma kumman tehtvänsä olisi antaa elämälleni merkitys ja tarkoitus ja jollen kumpaakaan saa  ja tai kun en ole saanut niin elämäni olisi nyt pilalla tai korkeintaan puolinaista.   

Ukraina.

Hankkia muita harrastuksia kuten käsityöt, puutarha, taide yms. Vituttaa tämmöiset valittavat ihmiset niin että ei ole elämää jos ei sitä yhtä saa niin että koko elämä on siinä. Mitenkähän minä pääsen ylitse siitä että minua ei ole kosittu koskaan eikä kukaan halua minun kanssani naimisiin niin etten tule koskaan perinteisiä häitä saamaan. Mitenkähän pääsen tästä ylitse. Menen hautaankin varmaan ilman mitään juhlia. 

On joo saman läpi käyneitä ja elämä jatkuu eikä siinä mitään ihmeempää. 

Mikä minä olen lapsia haluamattomana sanomaan, mutta sanoisin, että se on asia, joka täytyy surutyön kautta elää läpi. En usko asian hyväksymiseen olevan mitään helppoa tietä. 

Elämän perusta ja pohja kannattaa miettiä uudelleen. Uskovana neuvon kääntymään Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen, joka täyttää omalla tavallaan jokaisen ihmisen elämän niin kuin paras on. Puoliso ja perhe ovat isoja ja tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Etsi myös perusta sille, että sinulla on turva kun kaikki muu hajoaa ympäriltä. Jumala antaa tarkoituksen joka on sinulle sopiva. 

Voimia sinulle surutyöhön ja asian hyväksymiseen ja toivon elämääsi sisältöä ja tarkoitusta, jota elämällä olet onnellinen.

Ei ole turhaan kirjoitettu "minun onneni on olla Herraa lähellä." Kyllä siinä piilee kummallinen viisaus, vaikkei se muodikasta näinä aikoina olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Suvussa on hyvin vähän lapsia ja sukulaissuhteet ovat etäisiä. Teen töitä lasten parissa ja nyt on alkanut tuntua, että se vain pahentaa tilannettani.

Lopeta se ja lähde muiden harrastusten pariin. Sinulle tekisi hyvää lapsettomat ystävät jos jostain sellaisia löytäisit. Nyt pois sieltä jotka pahentavat mielialaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä minä olen lapsia haluamattomana sanomaan, mutta sanoisin, että se on asia, joka täytyy surutyön kautta elää läpi. En usko asian hyväksymiseen olevan mitään helppoa tietä. 

Elämän perusta ja pohja kannattaa miettiä uudelleen. Uskovana neuvon kääntymään Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen, joka täyttää omalla tavallaan jokaisen ihmisen elämän niin kuin paras on. Puoliso ja perhe ovat isoja ja tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Etsi myös perusta sille, että sinulla on turva kun kaikki muu hajoaa ympäriltä. Jumala antaa tarkoituksen joka on sinulle sopiva. 

Voimia sinulle surutyöhön ja asian hyväksymiseen ja toivon elämääsi sisältöä ja tarkoitusta, jota elämällä olet onnellinen.

Ei ole turhaan kirjoitettu "minun onneni on olla Herraa lähellä." Kyllä siinä piilee kummallinen viisaus, vaikkei se muodikasta näinä aikoina olekaan.

Kiitos