Lue keskustelun säännöt.
Heipparallaa, lukion opettajat! Miten jakselette, kun on tämä maksuton toinen aste ja ...
19.08.2021 |
... miltei totaalinen digitaalisuus? Pelaako tekniikka ja sitä rataa?
Kommentit (100)
En ole vuosikausiin nähnyt yhtä paljon avoimia oman alan lukion open paikkoja, erityisesti koko lukuvuoden sijaisuuksia, kuin keväällä. Vielä heinä-elokuussa etsittiin opettajia koko vuodeksi ihan isoissa kaupungeissa tai niiden liepeillä. Kokenutta väkeä on jäänyt eläkkeelle (kenties etuajassa) ja kaikille mahdollisille vapaille. Ei hyvältä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh noh... Muistetaan kuitenkin, että digi ja korona tuovat lisätyötä monilla muillakin aloilla, ei vain opetusalalla. Olen itsekin lukion opettaja, ja vähän ärsyttää ja myös hämmentää tämä opettajien jatkuva valittaminen ja uhriutuminen. Monessa suhteessa olemme hyvässä osassa. Emme ole esim. joutuneet päiväksikään lomautetuksi koronan takia.
Hyvässä ja hyvässä. Viimeisen 1,5 vuoden aikana on ollut useampi sellainen pätkä, jossa olisin toivonut pääseväni lomautetuksi, jossa saisi edes hetken hengähtää. Varsinkin viime kevään yo-kirjoitusten aika oli niin paha, että näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt mennä työterveyteen jo.
Myös minä olen väsynyt yo-kokeiden aikaan. Monessa muussakin työssä väsytään välillä. Jos uupuu niin, että se heikentää työkykyä, kannattaa tosiaan mennä työterveyteen. Niin tehdään muillakin aloilla.
Opetustyö on työtä siinä missä muutkin työt.
En tiedä onko teillä äikäopeilla helpompaa (en usko, koska oman koulunki äikänopekollegat ovat myös tosi uupuneita), mutta ainakin meillä matemaattisten aineiden opettajilla tämä työn kuormittavuus alkaa näkyä jo rekrytoinnin puolellakin. Kuormitus on kasvanut niin isoksi, että vanhat konkaritkin hyppäävät pois mahdollisuuden saatuaan ja uusia ei löydy täyttämään koulutuspaikkoja. Ja osa niistäkin, jotka opettajiksi kouluttautuu, lähtevät muille aloille.
Toivottavasti tähän ylikuormitukseen herätään myös päättäjätasolla kohta, kun ei enää löydy tekijöitä työhön. Tämä ei enää kaukana ole matemaattisten aineiden opejen kohdalla.
Kyse ei ole mistään yksittäisen ihmisen hetkellisestä väsymisestä vaan työn aiheuttamasta laajamittaisesta uupumuksesta, joka koskettaa merkittävää osaa opettajista. Tästä kannattaisi olla huolissaan eikä kuitata opettajien rutinana. Kohta ollaan muuten samassa tilanteessa kuin Ruotsi.
Juuri näin! Oma aineeni on äidinkieli, ja viime keväänä jouduin työuupumuksen vuoksi pitkälle sairauslomalle. Kurjaa oli kuulla, että kollega naapurikoulusta joutui omaani vielä pidemmälle. Äidinkielenopettajilla ei todellakaan ole helpompaa kuin muilla, vaan valtava työmäärä tekstien parissa ja suuret paineet (usein tuntuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa odotetaan niitä ihmeitä aivan erityisesti äidinkielenopettajilta, tähän aineeseenhan on kaadettu kaikki mediataidoista lähdekriittisyyteen, vaikka ihan perustavat luku- ja kirjoitustaidot heikentyvät oppilailla vuosi vuodelta).
On turhauttavaa, että aina, kun opettajien uupumuksesta yritetään puhua, löytyy se yksi muita parempi opettaja, joka mitätöi toisten asiallisen huolen ja syyllistää kollegoitaan näiden väsymyksestä. On hyvin vahingollista lähteä siitä, että uupumuksen ehkäiseminen olisi vain työntekijän omalla vastuulla tai riippuisi hänen asenteestaan. Olen itsekin ollut ”superope” ja kuvitellut jaksavani vaikka mitä ihan vain, koska osaan työni ja nautin opettamisesta. Viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin koronan ja muun kuormituksen vuoksi vetäneet nöyräksi. En jaksakaan. Minullakin on rajani. Vaikka pidän työstäni, tarvitsen sittenkin työpäivääni taukoja ja viikkooni vapaapäiviä.
Kysymys tällaiselta uupuneelta, mutta vielä työssä sinnitelleeltä: millaisella diagnoosilla pääsit sairaslomalle? Työuupumus ei kai Suomessa ole mikään virallinen diagnoosi, minkä vuoksi usein kai nämä diagnosoidaan masennukseksi, jotta sairaslomaa saisi.
Vierailija kirjoitti:
En ole vuosikausiin nähnyt yhtä paljon avoimia oman alan lukion open paikkoja, erityisesti koko lukuvuoden sijaisuuksia, kuin keväällä. Vielä heinä-elokuussa etsittiin opettajia koko vuodeksi ihan isoissa kaupungeissa tai niiden liepeillä. Kokenutta väkeä on jäänyt eläkkeelle (kenties etuajassa) ja kaikille mahdollisille vapaille. Ei hyvältä näytä.
Omassa lukiossa taisi vaihtua peräti kymmenen opettajaa.
Kumma kyllä vaihtuvuus oli nimenomaan pidemmissä sijaisista. Useampi lähti vuoden sijaisuuden jälkeen eikä edes hakenut jatkoa.
Taas on haettavissa rahaa koronan aiheuttaman oppimisvajauksen paikkaamiseen. Hyvä juttu, mutta kuka sitä tukiopetusta antaa? Minulla ja monella kollegallani on ihan tarpeeksi töitä perustyössä! En todellakaan aio pitää kaiken maailman tukikursseja ym. tukiopetusta niillä vähillä tyhjillä tuntipaikoillani!
Minä aloitin lukion opettajana vuonna 2007. Silloin suorastaan pursusin ideoita ja energiavarani tuntuivat ehtymättömiltä. Ensimmäiset 10 vuotta olivat todella antoisia, mutta nykyään se on enää lähinnä 'survivalia'. Mietin siinä sivussa samalla kuumeisesti, mille alalle siirtyisin mahdollisimman kivuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh noh... Muistetaan kuitenkin, että digi ja korona tuovat lisätyötä monilla muillakin aloilla, ei vain opetusalalla. Olen itsekin lukion opettaja, ja vähän ärsyttää ja myös hämmentää tämä opettajien jatkuva valittaminen ja uhriutuminen. Monessa suhteessa olemme hyvässä osassa. Emme ole esim. joutuneet päiväksikään lomautetuksi koronan takia.
Hyvässä ja hyvässä. Viimeisen 1,5 vuoden aikana on ollut useampi sellainen pätkä, jossa olisin toivonut pääseväni lomautetuksi, jossa saisi edes hetken hengähtää. Varsinkin viime kevään yo-kirjoitusten aika oli niin paha, että näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt mennä työterveyteen jo.
Myös minä olen väsynyt yo-kokeiden aikaan. Monessa muussakin työssä väsytään välillä. Jos uupuu niin, että se heikentää työkykyä, kannattaa tosiaan mennä työterveyteen. Niin tehdään muillakin aloilla.
Opetustyö on työtä siinä missä muutkin työt.
En tiedä onko teillä äikäopeilla helpompaa (en usko, koska oman koulunki äikänopekollegat ovat myös tosi uupuneita), mutta ainakin meillä matemaattisten aineiden opettajilla tämä työn kuormittavuus alkaa näkyä jo rekrytoinnin puolellakin. Kuormitus on kasvanut niin isoksi, että vanhat konkaritkin hyppäävät pois mahdollisuuden saatuaan ja uusia ei löydy täyttämään koulutuspaikkoja. Ja osa niistäkin, jotka opettajiksi kouluttautuu, lähtevät muille aloille.
Toivottavasti tähän ylikuormitukseen herätään myös päättäjätasolla kohta, kun ei enää löydy tekijöitä työhön. Tämä ei enää kaukana ole matemaattisten aineiden opejen kohdalla.
Kyse ei ole mistään yksittäisen ihmisen hetkellisestä väsymisestä vaan työn aiheuttamasta laajamittaisesta uupumuksesta, joka koskettaa merkittävää osaa opettajista. Tästä kannattaisi olla huolissaan eikä kuitata opettajien rutinana. Kohta ollaan muuten samassa tilanteessa kuin Ruotsi.
Juuri näin! Oma aineeni on äidinkieli, ja viime keväänä jouduin työuupumuksen vuoksi pitkälle sairauslomalle. Kurjaa oli kuulla, että kollega naapurikoulusta joutui omaani vielä pidemmälle. Äidinkielenopettajilla ei todellakaan ole helpompaa kuin muilla, vaan valtava työmäärä tekstien parissa ja suuret paineet (usein tuntuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa odotetaan niitä ihmeitä aivan erityisesti äidinkielenopettajilta, tähän aineeseenhan on kaadettu kaikki mediataidoista lähdekriittisyyteen, vaikka ihan perustavat luku- ja kirjoitustaidot heikentyvät oppilailla vuosi vuodelta).
On turhauttavaa, että aina, kun opettajien uupumuksesta yritetään puhua, löytyy se yksi muita parempi opettaja, joka mitätöi toisten asiallisen huolen ja syyllistää kollegoitaan näiden väsymyksestä. On hyvin vahingollista lähteä siitä, että uupumuksen ehkäiseminen olisi vain työntekijän omalla vastuulla tai riippuisi hänen asenteestaan. Olen itsekin ollut ”superope” ja kuvitellut jaksavani vaikka mitä ihan vain, koska osaan työni ja nautin opettamisesta. Viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin koronan ja muun kuormituksen vuoksi vetäneet nöyräksi. En jaksakaan. Minullakin on rajani. Vaikka pidän työstäni, tarvitsen sittenkin työpäivääni taukoja ja viikkooni vapaapäiviä.
Kysymys tällaiselta uupuneelta, mutta vielä työssä sinnitelleeltä: millaisella diagnoosilla pääsit sairaslomalle? Työuupumus ei kai Suomessa ole mikään virallinen diagnoosi, minkä vuoksi usein kai nämä diagnosoidaan masennukseksi, jotta sairaslomaa saisi.
Tätä hoitava lääkärikin pahoitteli. Työterveyshoitajan teettämissä testeissä sekä masennus- että ahdistusoireeni olivat hälyttävällä tasolla. En ollut ajatellut olevani masentunut (esim. mitään itsetuhoisuutta tilaani ei liittynyt), mutta tokihan uupumuksen oireet täsmäsivät moneen kohtaan masennuslomakkeessa. Vaikka tilanteeni oli selkeästi työperäinen, jouduin siis nielemään sen, että diagnoosiin kirjoitettiin sekä masennus että ahdistuneisuus.
Historia ja yhteiskuntaoppi (lukio) täällä, iltaa! Olen vakivirassa, mutta olen alkanut toivoa sittenkin olevani määräaikainen opettaja. Silloin olisi eräänlainen takaportti ... Olen varmaan outo, kun toivon näin. En itsekään aina ymmärrä itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti jaksan. Olin lomalla 31.5-15.8. On liian lyhyt aika, ei tällaisella lyhyellä lomalla ehdi palautua.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä kieltämättä aloittanut lukuvuoden jo valmiiksi väsyneenä. Yleensä on heinäkuun lopussa jo alkanut tuntua siltä, että kiva kun työ taas jatkuu ja arki alkaa. Nyt vaan ei kesä riittänyt toipumiseen.
Mutta luokkahuoneessa on ollut mukavaa. Opiskelijat selvästi tykkäävät, kun saavat olla koulussa. On sellainen kiva tekemisen meininki ja opiskelijat KYSYVÄT paljon. Etäopetuksessa kukaan ei koskaan kysynyt mitään.
Niin. Kyllä 9 vk on liian lyhyt kesäloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaminen itsessään on mukavaa, mutta kun resurssit eivät pysy perässä, niin se harmittaa: ei pysty tekemään työtään enää niin hyvin kuin haluaisi. Se suretti minua pitkään, mutta nyt olen ottamassa toista linjaa. En muutenkaan oikein viihdy siinä koulussa, missä olen, niin että ei haittaa, vaikka saisin siirron jonnekin muualle. Olen jo tehnyt tiettäväksi digikriittisyyteni (en sinällään vastusta sitä, mutta siihen ei pidä kumarrella kuin Mekkaan päin) opettajankokouksissa ja VESO-päivinä. Ja tänä syksynä aion pitää opiskelijoilleni perinteiset paperiset kurssikokeet jo heti ensimmäisen jakson päätteeksi. Tiedän jo etukäteen, että rehtoriltamme tulee nousemaan savu päästä, hän kun on ympäristöihminen henkeen ja vereen, mutta minullakin on oikeuteni. Pedagogista vapauttani ei voi riistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiesimiehellä eli rehtorilla on tässä suunnattoman suuri vaikutus: tuleeko tukea vai sitä toista?
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan. Olin lomalla 31.5-15.8. On liian lyhyt aika, ei tällaisella lyhyellä lomalla ehdi palautua.
Vau. Millä asteella kesäloma oli noin pitkä? Ainakin mulla kesäloma alkoi vasta 6.6. ja päättyi jo 8.8.
Pitkä lomahan tämäkin on ja sen vuoksi pitäisi olla superhuolissaan, koska edes tämä ei riittänyt palauttamaan viime vuoden kuormituksesta. Yleensä heinäkuun loppupuolella alkaa olla jo into palata töihin, mutta tänä vuonna tuntui, että olisi tarvinnut vähintään kuukauden lisää lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä kieltämättä aloittanut lukuvuoden jo valmiiksi väsyneenä. Yleensä on heinäkuun lopussa jo alkanut tuntua siltä, että kiva kun työ taas jatkuu ja arki alkaa. Nyt vaan ei kesä riittänyt toipumiseen.
Mutta luokkahuoneessa on ollut mukavaa. Opiskelijat selvästi tykkäävät, kun saavat olla koulussa. On sellainen kiva tekemisen meininki ja opiskelijat KYSYVÄT paljon. Etäopetuksessa kukaan ei koskaan kysynyt mitään.
Niin. Kyllä 9 vk on liian lyhyt kesäloma.
Älä nyt jaksa tulla tähän ketjuun, jossa kerrankin oikeasti puhutaan asiaa. Kun jäin työuupumuksen vuoksi sairauslomalle, kävi ilmi monia asioita. Ensinnäkin lääkärikin totesi, että opettajat tyypillisesti käyttävät kesälomaansa työuupumuksesta palautumiseen, ja lähestyvä loma huomioitiin myös omassa hoitosuunnitelmassani.
Töihinpaluusta keskusteltaessa sain kuulla, että minun tilassani olevan ihmisen töihinpaluu toteutetaan yleensä lempeästi niin, että aloitetaan lyhennetyllä työajalla, jopa puolikkaalla normaalista, järjestellään tehtäviä uudelleen, tuetaan työssäjaksamista monin eri tavoin. Työterveydessä kuitenkin sanottiin suoraan, että opettajilla tämä valitettavasti ei ole mahdollista. Eikä kouluissa ole tapana muutenkaan pohtia aikuisten hyvinvointia, kaikki työhyvinvointiin liittyvä huutaa poissaolollaan ainakin omassa oppilaitoksessani. Esimerkiksi esimieheni ei edes kysynyt vointiani palatessani. Mitä väliä sillä on, kunhan pidän kurssini? Niinpä palasin töihin täydelle työajalle, jonka OHESSA tein sairauslomani aikana kertynyttä arviointityötä noin 60 tunnin edestä (laskin), koska minulle ei ollut palkattu kelpoista sijaista, vaan sijaiseni oli vain pitänyt etätunteja sen sijaan, että olisi arvioinut poissaoloaikanani kertyneitä tekstejä. Ei pehmeää laskua tai 0,75-prosenttista työaikaa, vaan 1,25-prosenttinen (tai itse asiassa sitäkin suurempi, koska ylitunteja oli valmiiksi).
Sain juuri tehtyä arvioinnit ennen kesälomaa. Sitten käytin lomani toipumiseen ja palasin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Lähiesimiehellä eli rehtorilla on tässä suunnattoman suuri vaikutus: tuleeko tukea vai sitä toista?
Rehtoritkin on vaan tällä hetkellä niin kuormitettuja, että ihan jo senkin vuoksi sieltä suunnalta tuki rakoilee.
Ja tietty paljon on alalla myös huonoja esihenkilöitä, jotka tekevät alaistensa elämästä vielä vaikeampaa kuin se muuten olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lukiohan on nyt ilmainen, eikö opetusryhmien pitäisi olla pienempiä niin kuin peruskoulussakin joka on kanssa maksuton?
Ai luuleeko joku tällaista!!? Nyt kun toisesta asteesta tuli maksuton, on entistä vähemmän varaa pienempiin opetusryhmiin. Rahat menee niihin surkeasti toimiviin digimatskuihin nyt. Keskimäärin 35 opiskelijan ryhmiä on itsellä äidinkielessä. Ei ole vapaa-ajan ongelmia - kun vapaa-aikaa ei kesää lukuun ottamatta ole.
Miten muuten te äidinkielen opettajat jaksatte sitä, että mitään ei enää kirjoiteta käsin? Miltä tuntuu lukea jopa yli sadalta opiskelijalta samalla fontilla kirjoitettua tekstiä päivästä toiseen? Miltä tuntuu olla päivät pitkät kiinni läppärissä? Itselläni ei kestäisi pää. Kaipaisin suunnattomasti persoonallisilla käsialoilla kirjoitettuja aineita, esseitä, pakinoita jne., olkoonkin, että se tarkoittaisi isoja konseptipinoja.
Olen peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Minusta on hienoa, että oppilaat kirjoittavat koneella, koska käsialoista on aika vaikea saada selvää (oli jo 90-luvulla, ja nyt tilanne on vielä huonompi). En minä tuijota konetta koko aikaa, vaan tulostan oppilaiden kirjoitelmat ennen kuin syvennyn niihin.
Minua kyllä sapettaa aika usein yleissivistyksen puute, joka on valitettavan yleistä aivan liian monen opiskelijan kohdalla. Olen ollut biologian ja maantieteen opettajana lukiossa vuodesta 1988 lähtien ja täytyy kyllä todeta, että taso on laskenut sen kuuluisan lehmän hännän lailla: googletetaan ihan perusasioita.
Onneksi huomenna on jo perjantai.
Kun viime lukuvuosi päättyi, makasin kyllä viikon ja suurin piirtein tuijottelin kattoon enkä tehnyt kerrassaan mitään. Olin niin väsynyt ja stressaantunut. Enpä edes potenut siitä huonoa omaatuntoa.