Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla

Vierailija kirjoitti:

Haha, ostaisin sen takaisin, lahjoittaisin sitä arvostavalle ja lähettäisin sitten kuvan tälle alkuperäisen lahjansaajan äidille (oletettavasti), joka päätti lapsensa puolesta ettei se kelpaa.

Oi aikoja, oi tapoja. Jälkimmäisiä ei tunnu nykyäideillä olevankaan.

Tavat muuttuvat. Nykyään on huonotapaista tuoda huonolaatuista krääsää ihmisille, kun maailma hukkuu turhaan tavaraan.

Joku itse neulottu pupu menee väistämättä tuohon kategoriaan. Täysin sopimaton käyttötarkoitukseensa, eli vauvan leluksi. Vauva kun panee kaiken suuhunsa, lelujen on oltava pesua kestäviä. Eikä niistä saa irrota mitään. Villalangasta irtoaa aina nöyhtää.

Eli ap on antanut lahjaksi hyödytöntä ja potentiaalisen vahingollista rojua, täysin itsekkäin perustein, kun minäminäminä ihan itse tein. Ja sitten kun lahjan saajan turvallisuudesta vastuussa oleva henkilö ei halua vauvan turvallisuutta vaarantaa, HÄN on se, joka tekee väärin?

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhtä taitavasti neulottu kuin kirjoitettu, ihme ettei lentänyt roskiin.

Mä sain joskus lahjaksi tyhjän pullon ympärille virkatun villakoiran, se lensi heti roskiin. Mä en harrasta rumia ja turhia "koristeita".

Todennäköisesti oli. Katsoin netistä noita neulottuja pupuja, ja olin aika yllättynyt, millaisten "käsitöiden" tekemiseen nykynaiset katsovat aikansa riittävän. En kehtaisi todellakaan antaa lahjaksi kenellekään jotain noin kamalaa.

Laadukkaat käsityöt ovat yksi asia, mutta tuollaiset? Näitä värkkää ne ihmiset, jotka eivät oikeasti osaa käsitöitä tehdä, mutta ovat innostuneet aiheesta ja sitten pitää piinata läheisiä lahjoittamalla niille kuraa. Sen sijaan, että opettelisi tekemään jotain kunnollista, minkä ehkä kehtaisikin antaa.

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ostanut sen takaisin ja katsonut minkälainen reaktio tulee myyjältä.

:D

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Roskiinko se olisi pitänyt heittää? Kysyit varmaan vanhemmilta etukäteen, onko lahja toivottu.

Jotkut inhoaa jäniksiä, näkee ne isoina rottina niine isoine hampaineen. Minä olisin varmaan vaan heittänyt roskiin, mutta olisiko se parempi sitten?

Ai jostain pienestä käsityöstä olisi pitänyt kysellä vielä etukäteen, hahahaha. Pientä rajaa noiden etukäteiskyselyiden kanssa. 

Hyvät tavat edellyttävät, että lahjaa pidetään edes hetki hallussa ennen kuin sen panee kiertoon. Ehkä saajalla oli myyntisormi jo niin herkistynyt, että ihan kaikki, mistä vain kolikko irtoaa, menee saman tien kiertoon. 

Voi jumalauta. Tosta se sitten lähtee.

Mun kolme siskoani ja äiti ovat tuollaisia mielensäpahoittajia. Kantavat typerää krääsää huushollin täyteen ja sitten penkovat kaapitkin, ettei vaan mitään ole pantu eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Peruslahja nyt on ihan eri asia kuin käsinneulottu tuotos johon on käytetty sitä arvokkainta resurssia mitä meillä on, eli omaa aikaa. Olen lapseton enkä edes neulo, mutta en todellakaan kehtaisi laittaa tuttavilta saatuja omin käsin tehtyjä lahjoja pois, ainakaan nyt saman tien kirpparille myyntiin. Tietysti eri asia jos jotain ihan älytöntä tulisi.

Mikä on pupun-hahmon?

Ikävä tapaus. Mutta suurin osa ihmisistä ei pidä itse tehdyistä lahjoista. Villasukat on niitä harvoja käsitöitä joista lahjan saaja todennäköisesti ilahtuu.

Toinen inhokkilahjakategoriaan menevä on huumorilahjat. Entinen työkaveri osti sukulaispariskunnalleen huumoripaidat joissa oli joku mukamas ratkiriemukas kuva ja teksti. Loukkaantui, kun huomasi, että hänen lahja ei tehnytkään wou-efektiä.

Ymmärrän ap täysin loukkaantumisen, mutta lahjaa hankkiessa kannattaa miettiä asiaa saajan vinkkelistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi kurjaa, pahoittelen. :( Sinun kengissä tekisi mieli tietää miksi ystäväsi pisti sen heti myyntiin eikä antanut edes mahdollisuutta. Ehkä seuraavilta raskaana olevilta kavereilta pitäisi etukäteen kysyä mitä mieltä olisivat tuollaisesta lahjasta. Jos vaikka joku on materiaalille allerginen tai uskoo sen olevan vauvalle haitallinen...

Lahja on lahja. Helposti tunnistettavaa lahjaa ei kannata myydä netissä jos ei halua vaikka sitten kasvotustenkin kertoa, että myin lahjan.

Itsetehdyt lahjat ovat hankalia. Epäkohteliasta antaa tai myydä eteenpäin, mutta mitä jos se on omasta mielestä ihan hirveä? Aikaa ja vaivaa nähty isosti ja haluaisi olla kohtelias. Pitäisi oikeasti tietää saajan mieltymykset ja ihan vaikka kysyä onko oranssi pitsityyny mukava synttärilahja, jos sellaisia tykkää tehdä.

Meillä on läjä lähisukulaisen virkkaamia pehmoja ja kirjavia tyynyjä, patalappuja, sukkia jne. Muotopuolia ja suoraan sanottuna rumia. Villasukkia n 30 paria, käytössä ehkä kerran talvessa. Lapsia nuo eivät kiinnosta yhtään. Miten pitkään noita nyt pitää vielä jemmata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Sitäpaitsi oliko tämä neulottu pupu edes vauvalle sopiva leluksi? Vauvojen herkkä iho ei kestä villaneulosta (siis mitään puikoilla itse neulottua, hienolaatuinen merino on eri asia), keinokuitulankoja ei toivottavasti kukaan käytä.Bambulanka voisi olla ok, mutta sitäkään ei voi pestä kovin kuumassa, ja kuka haluaa antaa vauvalleen lelun jota ei voi pestä kunnolla?

Jos kyse taas ei ollut lelusta, vaan koristeesta, tuollainen on täysin tarpeeton pölynkerääjä. Ap:n ystävällä voi olla vaikka pölyallergia, mikä vaatii oikeasti pitämään romun määrän kotona maltillisena. Kaikki ylimääräiset tekstiilit on silloin ehdoton ei.

Lisäksi vauvalle on aivan turha ostaa lahjoja, koska se ei ymmärrä niiden päälle yhtään mitään. Käyttövaatteet/tavarat on asia erikseen, mutta niistä pitäisi vanhempien kanssa sopia, että mitä ovat itse hankkineet, koska vauva kasvaa niin nopeasti ulos kaikesta.

Jeesus sentään, jopa tämmöinen vela ymmärtää tämän verran. Miksette te pyhät äiti-ihmiset käsityöhurmoksessanne ymmärrä?

Onko se vauva ikuisesti vauva vai kasvaako taaperoksi, joka saattaisi pitää pupuista ja siitä olisikin tullut rakas unilelu? Palstalla kaikilla on pölyallergia ja yliherkkä iho tiedetään tiedetään, mutta eiköhän kyse oikeasti ole pelkästä kiittämättömyydestä ja röyhkeydestä. Pupua olisi voinut säilöä vaikka eväsrasiassa kaapin perällä eikä varmasti olisi pölyä levinnyt herkälle iholle.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tapaus. Mutta suurin osa ihmisistä ei pidä itse tehdyistä lahjoista. Villasukat on niitä harvoja käsitöitä joista lahjan saaja todennäköisesti ilahtuu.

Toinen inhokkilahjakategoriaan menevä on huumorilahjat. Entinen työkaveri osti sukulaispariskunnalleen huumoripaidat joissa oli joku mukamas ratkiriemukas kuva ja teksti. Loukkaantui, kun huomasi, että hänen lahja ei tehnytkään wou-efektiä.

Ymmärrän ap täysin loukkaantumisen, mutta lahjaa hankkiessa kannattaa miettiä asiaa saajan vinkkelistä.

Ei kai yksi virkattu pehmolelu tai uniriepu niin kamala asia voi olla, että se kuuluisi inhokkikategoriaan. Etenkin kun lahjan saajan eli vauvan mielipidettä ei kysytty. Monen tunnin aika ja vaiva käytetty eikä kukaan arvosta, mutta kaupasta ostetaan halvalla tuotettua massatavaraa. Sitten ihmetellään miksi Suomessa ei myydä mitään kotimaista ja kaikki valmistetaan tehtaissa liukuhihnatyönä.

Aikuisena KERRAN olen saanut villasukat lahjaksi. Olen toivonut, mutten ole saanut. On pitänyt ostaa, kun itse en osaa tehdä.

Olisin ilahtunut villasukkalahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Samaa mietin. Lahja on täyttänyt tehtävänsä silloin, kun ap on (toivottavasti mielissään) pupun neulonut ja antanut sen. Kellään ei ole mitään velvollisuutta säilyttää epämieluisia lahjoja. Parempi vaan jos menee toiselle, joka siitä pitää.

Täytyy tuosta käsitöihin käytetystä ajasta sanoa, että suurin osa käsityöharrastajista tekee onneksi puhtaaksi omaksi ilokseen. Ei välttämättä just sitä lahjaksi annettua pupua, mutta yleisesti käsillään jotakin. Mä en esimerkiksi "osaa" katsoa telkkaria tai kuunnella äänikirjaa ilman, että käsillä on jotakin tekemistä. Siksi neuletöitä, pääasiassa sukkia, syntyy kymmeniä pareja vuodessa. Minun antamani sukat eivät siis ole omassa mielessäni mitään maailman kalleinta mirhamia, vaan itselleni mieluisan harrastuksen lopputuotteita, joita annan aika matalalla kynnyksellä ihmisille työkavereista sukulaisiin. Minulle saa myös ihan suoraan sanoa, jos sukkiani ei halua, mutta silti, en usko että loukkaantuisin, jos huomaisin jonkun pikkuisen kaukaisemman (ettei nyt ihan sisko, äiti tai puoliso...) myyvän sukkiani käyttämättöminä kirpparilla. 

Jos olikin tarvetta hapupuhmolle? Silloin joutuu luopumaan pupuhahmosta.

Vierailija kirjoitti:

Itsetehdyt lahjat ovat hankalia. Epäkohteliasta antaa tai myydä eteenpäin, mutta mitä jos se on omasta mielestä ihan hirveä? Aikaa ja vaivaa nähty isosti ja haluaisi olla kohtelias. Pitäisi oikeasti tietää saajan mieltymykset ja ihan vaikka kysyä onko oranssi pitsityyny mukava synttärilahja, jos sellaisia tykkää tehdä.

Meillä on läjä lähisukulaisen virkkaamia pehmoja ja kirjavia tyynyjä, patalappuja, sukkia jne. Muotopuolia ja suoraan sanottuna rumia. Villasukkia n 30 paria, käytössä ehkä kerran talvessa. Lapsia nuo eivät kiinnosta yhtään. Miten pitkään noita nyt pitää vielä jemmata?

Lahjoita villasukat kodittomille.

Turhaan säilöt niitä omassa kodissa tilaa viemässä. Ja turha tavara ahdistaa mieltäkin. Ole rohkea. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.