Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetehdyt lahjat ovat hankalia. Epäkohteliasta antaa tai myydä eteenpäin, mutta mitä jos se on omasta mielestä ihan hirveä? Aikaa ja vaivaa nähty isosti ja haluaisi olla kohtelias. Pitäisi oikeasti tietää saajan mieltymykset ja ihan vaikka kysyä onko oranssi pitsityyny mukava synttärilahja, jos sellaisia tykkää tehdä.

Meillä on läjä lähisukulaisen virkkaamia pehmoja ja kirjavia tyynyjä, patalappuja, sukkia jne. Muotopuolia ja suoraan sanottuna rumia. Villasukkia n 30 paria, käytössä ehkä kerran talvessa. Lapsia nuo eivät kiinnosta yhtään. Miten pitkään noita nyt pitää vielä jemmata?

Lahjoita villasukat kodittomille.

Turhaan säilöt niitä omassa kodissa tilaa viemässä. Ja turha tavara ahdistaa mieltäkin. Ole rohkea. :)

Vanhainkotiin, seurakuntaan tms. Diakoniatoimi mielellään ne jakelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskiinko se olisi pitänyt heittää? Kysyit varmaan vanhemmilta etukäteen, onko lahja toivottu.

Jotkut inhoaa jäniksiä, näkee ne isoina rottina niine isoine hampaineen. Minä olisin varmaan vaan heittänyt roskiin, mutta olisiko se parempi sitten?

Ai jostain pienestä käsityöstä olisi pitänyt kysellä vielä etukäteen, hahahaha. Pientä rajaa noiden etukäteiskyselyiden kanssa. 

Hyvät tavat edellyttävät, että lahjaa pidetään edes hetki hallussa ennen kuin sen panee kiertoon. Ehkä saajalla oli myyntisormi jo niin herkistynyt, että ihan kaikki, mistä vain kolikko irtoaa, menee saman tien kiertoon. 

Määritä ajallisesti sopiva hetki, joka lahja pitää löytyä kotoa. Viikko, vuosi? Vai onko tämä aika suhteutettu lahjan kokoon tai rauhalliseen arvoon?

0/5.

Olen kierrättänyt kaikki lahjaksi saamani epäsopivat kipot, kupit, kulhot ja muut.

Olen antanut A:lta saamani C:lle ja päinvastoin, vaihtanut vain pakettikortit. Oikein kätevää, ei ole tarvinnut näille joululahjoja keksiä. Nätisti paketoitukin valmiiksi!

Tunnearvo on pupun-hahmon (😂) neulojan oma ongelma. Ei sitä saaja tiedä. Lahja on saajan omaisuutta ja tämä saa sen vaikka polttaa jos parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut mieleen, että entä jos ystäväsi näkisi tämän aloituksen täällä? Mutta eipä sillä väliä, kun trollihan olet kuitenkin.

Mitä sitten jos näkisi?

No siinä tuli oikean narsistin vastaus. Minä ja minun pupu ja minun tunteet saatana, viis mistään muusta, kunhan minä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ostaisin sen takaisin, lahjoittaisin sitä arvostavalle ja lähettäisin sitten kuvan tälle alkuperäisen lahjansaajan äidille (oletettavasti), joka päätti lapsensa puolesta ettei se kelpaa.

Oi aikoja, oi tapoja. Jälkimmäisiä ei tunnu nykyäideillä olevankaan.

Tavat muuttuvat. Nykyään on huonotapaista tuoda huonolaatuista krääsää ihmisille, kun maailma hukkuu turhaan tavaraan.

Joku itse neulottu pupu menee väistämättä tuohon kategoriaan. Täysin sopimaton käyttötarkoitukseensa, eli vauvan leluksi. Vauva kun panee kaiken suuhunsa, lelujen on oltava pesua kestäviä. Eikä niistä saa irrota mitään. Villalangasta irtoaa aina nöyhtää.

Eli ap on antanut lahjaksi hyödytöntä ja potentiaalisen vahingollista rojua, täysin itsekkäin perustein, kun minäminäminä ihan itse tein. Ja sitten kun lahjan saajan turvallisuudesta vastuussa oleva henkilö ei halua vauvan turvallisuutta vaarantaa, HÄN on se, joka tekee väärin?

Mitä liioittelua. 🤣

Googletin kuvia aiheen tiimoilta ja täytyy myöntää etten ymmärrä niiden negatiivista arvostelua. Lapselle tarkoitetut itse virkatut ja neulotut pehmolelut ovat taatusti turvallisempia kuin mitkään kaupasta ostettavat "söpöt kiinajutut". Luultavasti itse täytettyyn leluun on käytetty puhdasta täytettä kun taas kaupan pehmolelujen täytteistä ei ole mitään takeita. Lisäksi lapsi valitsee lelunsa ihan eri kriteereillä kuin aikuinen, joten äärettömän tyhmää pistää syntymättömälle vauvalle tarkoitettu lelu myyntiin ennen kuin vauva on edes päässyt tutustumaan pupuun.

Tässä taitaa vain olla kyse äidistä, joka ei vain arvosta itse tehtyä, vaikka se olisi arvokkaampi, turvallisempi ja mieluisampi lapselle kuin kaupasta ostettu. Sääliksi käy lasta, kun äiti ei kykene ajattelemaan kuin omaa napaansa ja taitaa isän rooli olla samanlainen, joten melkoisella todennäköisyydellä tuleva vauva on myös tuleva avioerolapsi.

Olen täysin samaa mieltä, että lahoja ei tarvitse säilyttää tai käyttää, jos ne eivät ole mieluisia. Tokihan jokainen pyrkii antamaan lahjan saajalle mieleisen lahjan, mutta useimmille ei kelpaa edes se etukäteen sovittu lahja (kun se mieli ehti muuttua). Ainoa mikää kelpaa on raha, mutta jälkeenpäin muistellaan ettet ole koskaan antanut mitään lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Sitäpaitsi oliko tämä neulottu pupu edes vauvalle sopiva leluksi? Vauvojen herkkä iho ei kestä villaneulosta (siis mitään puikoilla itse neulottua, hienolaatuinen merino on eri asia), keinokuitulankoja ei toivottavasti kukaan käytä.Bambulanka voisi olla ok, mutta sitäkään ei voi pestä kovin kuumassa, ja kuka haluaa antaa vauvalleen lelun jota ei voi pestä kunnolla?

Jos kyse taas ei ollut lelusta, vaan koristeesta, tuollainen on täysin tarpeeton pölynkerääjä. Ap:n ystävällä voi olla vaikka pölyallergia, mikä vaatii oikeasti pitämään romun määrän kotona maltillisena. Kaikki ylimääräiset tekstiilit on silloin ehdoton ei.

Lisäksi vauvalle on aivan turha ostaa lahjoja, koska se ei ymmärrä niiden päälle yhtään mitään. Käyttövaatteet/tavarat on asia erikseen, mutta niistä pitäisi vanhempien kanssa sopia, että mitä ovat itse hankkineet, koska vauva kasvaa niin nopeasti ulos kaikesta.

Jeesus sentään, jopa tämmöinen vela ymmärtää tämän verran. Miksette te pyhät äiti-ihmiset käsityöhurmoksessanne ymmärrä?

Onko se vauva ikuisesti vauva vai kasvaako taaperoksi, joka saattaisi pitää pupuista ja siitä olisikin tullut rakas unilelu? Palstalla kaikilla on pölyallergia ja yliherkkä iho tiedetään tiedetään, mutta eiköhän kyse oikeasti ole pelkästä kiittämättömyydestä ja röyhkeydestä. Pupua olisi voinut säilöä vaikka eväsrasiassa kaapin perällä eikä varmasti olisi pölyä levinnyt herkälle iholle.

Oikeastaan kyse on siitä, että kukaan ei halua antaa vauvalleen epähygienista sekoitekuitulangasta tehtyä muotopuolta lelua, jonka käyttöarvo on nolla eli ei voi pestä turvallisesti, ei ole otettu huomioon lelujen turvallisuusmääräyksiä jne. Miksi sellainen pitää taaperolle säästää, ei kai kukaan lastaan niin paljoa vihaa?

Lapsellista vonkunaa.

Veikkaan, että kutosen käsityöläisiä potuttaa kun ei nuhruja arvosteta 😂

Opetelkaa tekemään paremmin, kysykää etukäteen saajan mielipide, mitat, väritoiveet. SILLOIN lahjaa voikin arvostaa eikä se ole pelkästään kutosen nyhrääjän hien ja kyynelten pyhäinjäännös.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taitaa vain olla kyse äidistä, joka ei vain arvosta itse tehtyä, vaikka se olisi arvokkaampi, turvallisempi ja mieluisampi lapselle kuin kaupasta ostettu. Sääliksi käy lasta, kun äiti ei kykene ajattelemaan kuin omaa napaansa ja taitaa isän rooli olla samanlainen, joten melkoisella todennäköisyydellä tuleva vauva on myös tuleva avioerolapsi.

Sepä eskaloitui nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Itsetehdyt lahjat ovat hankalia. Epäkohteliasta antaa tai myydä eteenpäin, mutta mitä jos se on omasta mielestä ihan hirveä? Aikaa ja vaivaa nähty isosti ja haluaisi olla kohtelias. Pitäisi oikeasti tietää saajan mieltymykset ja ihan vaikka kysyä onko oranssi pitsityyny mukava synttärilahja, jos sellaisia tykkää tehdä.

Meillä on läjä lähisukulaisen virkkaamia pehmoja ja kirjavia tyynyjä, patalappuja, sukkia jne. Muotopuolia ja suoraan sanottuna rumia. Villasukkia n 30 paria, käytössä ehkä kerran talvessa. Lapsia nuo eivät kiinnosta yhtään. Miten pitkään noita nyt pitää vielä jemmata?

Ompele ja virkkaa ja kiinnitä nämä kaikki yhteen isoksi peitoksi/matoksi ja anna joululahjana hänelle takaisin.

Tulikohan kenelläkään muulla mieleen miltä tuntuisi jos kuulisikin itse saaneensa vauvana rakkaalta sukulaiselta tai läheiseltä tuttavalta käsityönä tehdyn lelun, jonka äiti olisi myynyt saman tien rahanhimoissaan tai konmaritus-vimmassaan? Ymmärrän ettei kaikkea voi säästää, mutta minua harmittaisi etten olisi itse saanut tehdä päätöstä tuollaisesta henkilökohtaisesta lahjasta.

Voi että, tuli ihan paha mieli puolestasi. Kyllä voi ihmiset olla typeriä. Kannattaskohan luopua tuosta "ystävästä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

AP oppi tärkeän läksyn. Kaikki ihmiset eivät osaa arvostaa lahjoja. 

Jos joku antaa minulle lahjan, sanon kiitos. Jos en tarvitse lahjaa, hankkiudun siitä eroon ympäristöystävällisesti, kohteliaasti ja vähin äänin. En myy sitä nettikirpparilla (rahankiilto silmissä) enkä heitä sitä roskiin (lapsellinen kiukuttelu, luonnonvarojen tuhlaus). Minä lahjoitan sen hyväntekeväisyyteen.

Meiltä on lähtenyt paljon "kiertopalkintoja" (ei-toivottuja lahjoja) seurakunnan kirpputorille. Siellä ne myydään ja rahat käytetään seurakunnan toimintaan. Simppeli juttu.  

Ennen oli kaikki paremmin ja osoitettiin kunnioitusta toisillemme. Jos joku neuloi lahjaksi pupunhahmon, niin se laitettiin takuuvarmasti esille piirongin päälle, eikä sitä myyty missään kirpputorilla. Eikä saaneet lapset koskea likaisilla sormillaan. Kyllä ennen oli paremmin ja osattiin käyttäytyä.

Harmi. Jänis on monen lempihahmo, joku toinen olisi arvostanut. Ei kannata varmaan neuloa niille jotka eivät arvosta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Sitäpaitsi oliko tämä neulottu pupu edes vauvalle sopiva leluksi? Vauvojen herkkä iho ei kestä villaneulosta (siis mitään puikoilla itse neulottua, hienolaatuinen merino on eri asia), keinokuitulankoja ei toivottavasti kukaan käytä.Bambulanka voisi olla ok, mutta sitäkään ei voi pestä kovin kuumassa, ja kuka haluaa antaa vauvalleen lelun jota ei voi pestä kunnolla?

Jos kyse taas ei ollut lelusta, vaan koristeesta, tuollainen on täysin tarpeeton pölynkerääjä. Ap:n ystävällä voi olla vaikka pölyallergia, mikä vaatii oikeasti pitämään romun määrän kotona maltillisena. Kaikki ylimääräiset tekstiilit on silloin ehdoton ei.

Lisäksi vauvalle on aivan turha ostaa lahjoja, koska se ei ymmärrä niiden päälle yhtään mitään. Käyttövaatteet/tavarat on asia erikseen, mutta niistä pitäisi vanhempien kanssa sopia, että mitä ovat itse hankkineet, koska vauva kasvaa niin nopeasti ulos kaikesta.

Jeesus sentään, jopa tämmöinen vela ymmärtää tämän verran. Miksette te pyhät äiti-ihmiset käsityöhurmoksessanne ymmärrä?

Onko se vauva ikuisesti vauva vai kasvaako taaperoksi, joka saattaisi pitää pupuista ja siitä olisikin tullut rakas unilelu? Palstalla kaikilla on pölyallergia ja yliherkkä iho tiedetään tiedetään, mutta eiköhän kyse oikeasti ole pelkästä kiittämättömyydestä ja röyhkeydestä. Pupua olisi voinut säilöä vaikka eväsrasiassa kaapin perällä eikä varmasti olisi pölyä levinnyt herkälle iholle.

Oikeastaan kyse on siitä, että kukaan ei halua antaa vauvalleen epähygienista sekoitekuitulangasta tehtyä muotopuolta lelua, jonka käyttöarvo on nolla eli ei voi pestä turvallisesti, ei ole otettu huomioon lelujen turvallisuusmääräyksiä jne. Miksi sellainen pitää taaperolle säästää, ei kai kukaan lastaan niin paljoa vihaa?

Tiedätkö, se keinokuitunöyhtä joka irtoaa marketista ostamistasi uudenuutukaisista pehmoleluista on paljon pahempaa kuin mikään tavallisesta villalangasta irtoava.

Jos aloituksen pupu on nettikirppiksellä myynnissä, ei se nyt mikään silmiäkirvelevän karmea ilmestys voi olla. Kyllä minä olen niitä oikeasti ilman mitään taitojakin räpellettyjä "käsitöitä" nähnyt, eikä niitä kyllä kukaan laittaisi minnekään myyntiin.

Luultavasti ap:n ystävä on näitä ihmisiä, joilla on omien sanojensa mukaan "tarkka maku", eli saavat kilarit, jos jokainen puurokulho ja kumisaapaskin ei ole tietyn tyylisuuntauksen ja väripaletin mukainen.

Se oli niin karsea, joten laitoin kiertoon.

Olisit tuonut vaan rahaa.

T: "Ystäväsi".