Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla

Paska kaveri - otti lahjan ja vielä koittaa tienata sillä. Olisi antanut ennemmin hyväntekeväisyyteen ilmaiseksi. Jonkun itse tekemä lahja on törkeää myydä - eri asia myydä joku kaupasta ostettu. Näin oma mielipide.

Olisin ollut otettu neulomastasi pupuhahmosta, koska olit nähnyt vaivaa ja kiitellyt kovasti. Ensinnäkin olisin kiitollinen kaltaisestasi ystävästä mutta ikävän tempun "ystäväsi" teki.

Outoja kommentteja.. Täällä ainakin sairaalaan jopa kerättiin vastasyntyneiden osastolle itsetehtyjä mustekaloja tms.

Ja milloin Suomessa edes alettiin vauvakutsuja järjestämään..

Itse tein siskolleni mosaiikkityön heidän koirasta ja ihasteli sitä.. Laittoi jopa kuvan someen.

No siellä se on kylässä käydessä piilossa.. Papereita päällä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta niin paljon aikaa meni, että jos ei halua pitää esillä ottaisin takaisin, mielelläni

🙂 (ja se oli oikeasti hieno.. Siis oikeasti).

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä että oli vauvan tavara eikä sitä saa myydä pois, niin oikeastiko olette säästäneet joka ikisen lapsenne tavaran kunnes hän x vuotta ja tekee itse päätöksen mitä tarvitsee? Kaikki harsot, vaunulelut, pieneksi jääneet vaatteet, lelut, helistimet, vauvakirjat.. mihin säilötte nuo odottamaan ettette vahingossa heitä vauvan tavaroita pois?

Siis eihän tässä kyse kai ole siitä, että vauva on jo isompi ja sitten äiti myy vauvatavaraa pois....? Vaan että vauva on vielä vauva eikä hänelle annettu edes mahdollisuutta leikkiä lelulla. Pehmolelut ovat muuten pitkäikäisiä, mä leikin noin 11 vuotta pehmoleluilla. Joo, ei ole pakko säilyttää mitään, mutta olisi tuon nyt voinut hienovaraisemmin hoitaa kuin laittaa julkisesti myyntiin nettiin.

Tää on just sama asia, mikä monilla käsityöaiheisilla foorumeilla toistuu usein. Tehdään milloin mitäkin käsityötä, ja kauhea itkupotkuraivari kun tämä annettu käsityö ei olekaan lahjan saajalle mieluinen. Vika on tietysti aina siinä lahjan saajassa, hän on kiittämätön, koppava moukka, joka ei osaa arvostaa itsetehtyä.

Vaikka itse pitää pupun-hahmoa hienona, se ei välttämättä ole sitä saajan mielestä. Tuossa edellä mainittu monta syytä, mikä voi olla vikana. Ehkä joku ei käytä villasukkia tai tekee kuin mun mummu, antoi aina liian pienet sukat. En niitä myynyt, vaan annoin ne äidilleni. Miksi olisin hillinnyt niitä kotona? Vai onko tuossa pupun-hahmoa -tapauksessa ongelma, että pupunista on pyydetty muutama lantti rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Tää on just sama asia, mikä monilla käsityöaiheisilla foorumeilla toistuu usein. Tehdään milloin mitäkin käsityötä, ja kauhea itkupotkuraivari kun tämä annettu käsityö ei olekaan lahjan saajalle mieluinen. Vika on tietysti aina siinä lahjan saajassa, hän on kiittämätön, koppava moukka, joka ei osaa arvostaa itsetehtyä.

Vaikka itse pitää pupun-hahmoa hienona, se ei välttämättä ole sitä saajan mielestä. Tuossa edellä mainittu monta syytä, mikä voi olla vikana. Ehkä joku ei käytä villasukkia tai tekee kuin mun mummu, antoi aina liian pienet sukat. En niitä myynyt, vaan annoin ne äidilleni. Miksi olisin hillinnyt niitä kotona? Vai onko tuossa pupun-hahmoa -tapauksessa ongelma, että pupunista on pyydetty muutama lantti rahaa?

Ei ne olleet liian pienet sukat, vaan pupu, tulevalle vauvalle.

No ne ei tajuu, jotka ei tajuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

Mulla on rajallinen määrä tilaa, enkä tosiaan ajatellut sitä täyttää paskarteluilla. Kuopus lähti juuri lukemaan insinööriksi.

Toki sinä saat ihan vapaasti umpioida vaikka mukuloiden vaipatkin jos hyväksi näet. Minun mielestäni sinä olet sairas ja takertuminen hamsterin lailla materiaan kertoo turvattomuudesta, jota mikään ei poista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

Mulla on rajallinen määrä tilaa, enkä tosiaan ajatellut sitä täyttää paskarteluilla. Kuopus lähti juuri lukemaan insinööriksi.

Toki sinä saat ihan vapaasti umpioida vaikka mukuloiden vaipatkin jos hyväksi näet. Minun mielestäni sinä olet sairas ja takertuminen hamsterin lailla materiaan kertoo turvattomuudesta, jota mikään ei poista.

Oho, sielläpäs oli aggressiot pinnassa ja defenssit herkkänä.

"umpioida vaipat" (okei, kirjoittaja on juuttunut pissakakkajuttujen tasolle)

"sinä olet sairas" (narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin vakiolause: vika on aina muissa ihmisissä)

"takertuminen hamsterin lailla" (okei, kirjoittaja ei osaa ymmärtää sitä että jotkut vanhemmat oikeasti arvostavat lastensa tekemiä askarteluita)

"turvattomuus, jota mikään ei poista" (okei, kirjoittaja tekee mielenterveysdiagnooseja)

Kunniamaininta itsekehusta "kuopus lähtee lukemaan insinööriksi". No se ei sitten varmasti ollut mikään taiteellisesti lahjakas lapsi vaan putkiaivoinen insinööri. 

Tuttavat tyhjensivät 2 kuukautta kerrostaloasuntoa perheen vainautuneiden vanhusten irtaimistosta. Jätelavalle meni mm. 2 m³ käytettyjä leivoslaatikoita.

Perikunnasta kukin vei autolasteittain Iittalaa, Pentikiä, Aaltoa, Artekia, Yki Nummea, Ratiaa, Grafiikkaa, öljyväritöitä, silti jäi vielä kolme pakettiautollista ylikin. Mielestäni romuongelma vain siirtyi useampaan huusholliin.

Älkää te viitsikö tehdä lapsillenne samaa. Neulottu pupu, voi elämä. Hanki elämä, ap. Ja te muut, opetelkaa eroon roskasta. Ihminen ei paljoa tarvitse eikä sisäinen tyhjyys romulla täyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

Mulla on rajallinen määrä tilaa, enkä tosiaan ajatellut sitä täyttää paskarteluilla. Kuopus lähti juuri lukemaan insinööriksi.

Toki sinä saat ihan vapaasti umpioida vaikka mukuloiden vaipatkin jos hyväksi näet. Minun mielestäni sinä olet sairas ja takertuminen hamsterin lailla materiaan kertoo turvattomuudesta, jota mikään ei poista.

Oho, sielläpäs oli aggressiot pinnassa ja defenssit herkkänä.

"umpioida vaipat" (okei, kirjoittaja on juuttunut pissakakkajuttujen tasolle)

"sinä olet sairas" (narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin vakiolause: vika on aina muissa ihmisissä)

"takertuminen hamsterin lailla" (okei, kirjoittaja ei osaa ymmärtää sitä että jotkut vanhemmat oikeasti arvostavat lastensa tekemiä askarteluita)

"turvattomuus, jota mikään ei poista" (okei, kirjoittaja tekee mielenterveysdiagnooseja)

Kunniamaininta itsekehusta "kuopus lähtee lukemaan insinööriksi". No se ei sitten varmasti ollut mikään taiteellisesti lahjakas lapsi vaan putkiaivoinen insinööri. 

Sinulla mahtaa olla paljon "ystäviä" ja muutenkin vaikutat kivalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

Mulla on rajallinen määrä tilaa, enkä tosiaan ajatellut sitä täyttää paskarteluilla. Kuopus lähti juuri lukemaan insinööriksi.

Toki sinä saat ihan vapaasti umpioida vaikka mukuloiden vaipatkin jos hyväksi näet. Minun mielestäni sinä olet sairas ja takertuminen hamsterin lailla materiaan kertoo turvattomuudesta, jota mikään ei poista.

Oho, sielläpäs oli aggressiot pinnassa ja defenssit herkkänä.

"umpioida vaipat" (okei, kirjoittaja on juuttunut pissakakkajuttujen tasolle)

"sinä olet sairas" (narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin vakiolause: vika on aina muissa ihmisissä)

"takertuminen hamsterin lailla" (okei, kirjoittaja ei osaa ymmärtää sitä että jotkut vanhemmat oikeasti arvostavat lastensa tekemiä askarteluita)

"turvattomuus, jota mikään ei poista" (okei, kirjoittaja tekee mielenterveysdiagnooseja)

Kunniamaininta itsekehusta "kuopus lähtee lukemaan insinööriksi". No se ei sitten varmasti ollut mikään taiteellisesti lahjakas lapsi vaan putkiaivoinen insinööri. 

Yksinkertaisen, katkeran ihmisen kyökkipsykologiaa. Lähäri-yh? Kolme add-kersaa kahdelle eri isälle, vuokrakämppä, Live-love-laugh seinällä?

Minulle tuli jo paha mieli puolestasi, kun luin vaan otsikon. En olekaan narsisti jee jee

Hyvin epäkypsää närkästyä siitä, mitä lahjan saaja omalleen tekee.

Tunnetteko sanonnan "ottaja, antaja, kananpaskan kantaja"? Se viittaa ihmiseen, joka ei erota omaa toisen omasta eikä kykene luopumaan mistään vaan loukkaannuttuaan ottaa "lahjansa" takaisin.

En ymmärrä, en tosiaan. Mä en halua roinaa. Jos joku kysyy, mitä haluaisin, sanon aina että tuokaa jotain hyvää, mitä itsekin tykkäätte syödä. Syödään porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt tästä keskustelusta. Säilytättkö te kaikki perheenne saamat lahjat? Miten teillä riittää tilaa? 

Lahjahan on jo täyttänyt tehtävänsä, kun se on annettu: lahjan antaja on saanut hyvän mielen, kun on saanut antaa ajatuksella tehdyn lahjan. Parhaassa tapauksessa saajalla on tietysti käyttöä lahjalla ja se antaa iloa hänelle, toiseksi parhaassa tapauksessa siitä ei ole iloa lahjan saajalle, mutta jollekulle muulle on. Silloin lahja kannattaa myydä/lahjoittaa eikä jättää sitä keräämään pölyä.

Olisiko ap oikeasti iloinen, jos tietäisi perheen säilyttävän pupua vuositolkulla kaapissa tyhjän panttina vain siksi, että lahjan myyminen/antaminen jollekulle siitä ilahtuvalle ei käy, koska ap voisi pahoittaa mielensä?

Nyt oli kuitenkin kyse ap:n itse omin kätösin tekemästä lahjasta. Ihan ymmärrettävää että harmittaa.

😂 Varmasti, jos tekijä on 1-12 v.

Kyllä olen lasteni askartelut-paskartelutkin pikkuhiljaa hävittänyt kahta kelpo pannunalusta lukuunottamatta. Ne ovat käytössä.

Jotenkin minulle vieras ajatusmalli, ettei edes lasten töitä voi säilyttää elleivät ole jotenkin erityisen hyviä. Vaikka kaipa monet meistä on kasvatettu siihen, että tekemämme on sanoinkuvaamatonta paskaa kunnes toisin todistetaan.

Mulla on rajallinen määrä tilaa, enkä tosiaan ajatellut sitä täyttää paskarteluilla. Kuopus lähti juuri lukemaan insinööriksi.

Toki sinä saat ihan vapaasti umpioida vaikka mukuloiden vaipatkin jos hyväksi näet. Minun mielestäni sinä olet sairas ja takertuminen hamsterin lailla materiaan kertoo turvattomuudesta, jota mikään ei poista.

Oho, sielläpäs oli aggressiot pinnassa ja defenssit herkkänä.

"umpioida vaipat" (okei, kirjoittaja on juuttunut pissakakkajuttujen tasolle)

"sinä olet sairas" (narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin vakiolause: vika on aina muissa ihmisissä)

"takertuminen hamsterin lailla" (okei, kirjoittaja ei osaa ymmärtää sitä että jotkut vanhemmat oikeasti arvostavat lastensa tekemiä askarteluita)

"turvattomuus, jota mikään ei poista" (okei, kirjoittaja tekee mielenterveysdiagnooseja)

Kunniamaininta itsekehusta "kuopus lähtee lukemaan insinööriksi". No se ei sitten varmasti ollut mikään taiteellisesti lahjakas lapsi vaan putkiaivoinen insinööri. 

Oletko ikinä kuullut insinööristä nimeltään Leonardo da Vinci? En kerro tarkemmin lapsestani, oleta mitä haluat, mutta tarkoitin vain, että hän on jo aikuinen ja kotoa pois.

Oletko huomannut, miten vihainen ja loukkaava olet itse? Väitit minua narsistiksi, kun sanoin, että materiaan takertuminen on sairasta.

Miksi luulit tarkoitettavan sinua? Koska KAIKKI pyörii sinun ympärilläsi?

Hohhoijaa.

Ällistyttävää paskaa7 sivua ja lopulta läski hamsteriakka räjähti saavutettuaan kriittisen massan. Tule, näe, koe vauva.fi

Mulle tuli paha mieli sun puolesta. Todella inhottavaa :( Mutta uskon, että pääsee parempaan kotiin, missä oikeasti joku joka sitä osaa arvostaa, saa sen! Kaverisi on kusipää, ehkä kannattaa suoraan kysyä asiasta ettei jää vaivaamaan mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää lukea tuo täältä. Niinpä vastaankin täällä.

Myin sen ja paljon muutakin tärkeää ja rakasta tavaraa.

Pakko, iski odottamaton rahanmeno.

Anna anteeksi.

Paljonko sait? Kannattiko?

No jos on tiukka rahan tilanne,  niin varmaan siinä alkaa säilömään pupun hahmoa, samalla kun lapset nälkänäkevät.

Ap, ovatko tekemäsi pehmolelut pestäviä eli hygieenisiä?

Millaisista materiaaleista ne on tehty? Tässä on montakin asiaa: villa voi ärsyttää herkkäihoisia, osa ei halua jossain Kiinassa tehtyä materiaalia, joistain halpiskankaista ja -materiaaleista irtoaa väriaineita ja kemikaaleja, pupusta voi irrota myös osia jotka ovat vaarallisia vauvalle.

En ikinä loukkaantuisi tuollaisesta. Hyvähän se on laittaa vaan kiertoon.

Itse tehdyssä on myös se elementti, että toinen ei välttämättä pidä tai arvosta ulkonäköä tai tavaraa. Vaikka omasta mielestä tavara olisi kuinka hieno, niin kannattaa silti harkita sellaista lahjaa.

Hyvä vinkki on myös yrittää myydä pari tuotetta ja todeta sitten ehkä, että mieluimmin myyn ja ostan sitten tuotoilla valmislahjoja tutuille. Tai sitten, että eipä nämä olekaan NIIN arvostettuja.

Mun mielessä on kyllä yksi asia: epähygieenisyys. En halua sinun omia leipomuksiasi tai "taidekäsityötäsi". Ajatellaanpa vaikka sitä, että vanhemmat haluvat estää karies-bakteerin pääsyn vauvansa hampaisiin. Lasta ei siis suukotella suulle, eikä tuttia "puhdisteta" pyöräyttämällä omassa suussa jne. No, Jorma-Kirsikka kutoo viikkotolkulla pupua, katsoessaan Salkkareita, hörppää välillä kahvia ja kaivelee hampaitaan, ja hikisillä kätösillän kutoo pupua. Sitten antaa sen lahjaksi ja äiti tajuaa, ettei sitä voi edes pestä ennen käyttöä eikä koskaan välissäkään.

Vauvat eivät välitä lahjoista YHTÄÄN, joten vauvan tunteita ajattelevat voisivat nyt ryhdistäytyä ja tajuta, miten typerä heidän huolensa on. Vauvahan vain maistaa kaikkea mitä kouriinsa saa. Joten on aivan ymmärrettävää, että vanhemmat huolehtivat siitä mitä vauva käsiinsä saa.