Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla

Vierailija kirjoitti:

Sattuneista syistä mua kammottaa tuollainen asenne kun on jotain antanut lahjaksi.

Lahja on lahja, se ei ole enää antajan eikä antaja voi sitoa siihen jotain velvollisuuksia.

Esim. me saatiin jatkuvasti neulottuja vaatekappaleita.

Mä en halunnut käyttää yhtäkään esim. siksi että ne kutittaa. Tai en todellakaan tykännyt väristä. Mulla on ihan itse hankitut, itseä miellyttävät vaatteet ja asusteet.

Niin sitten syyllistäminen! ”Kun minä olen ne vähistä rahoista, tuskalla ja vaivalla tehnyt ja sinä et käytä niitä... Miksi et käytä? Miksimiksi?”

En ole pyytänyt enkä varsinkaan pakottanut ja aikuisena ihmisenä päätän kyllä ihan itse mitä teen ja miten pukeudun.

Meiltä on jopa tultu jopa hakemaan lapsen synttärilahja pois, kun lahjan antaja keksi, että veljenkumminkaiman vauva tarvitsee esinettä enemmän. Mä olin tuon turhakkeen pistänyt kiertoon, ja sain kuulla olevani kiittämätön ja muutama muu henkilökohtaisuuksiin menevä solvaus siihen päällä. Tämä sama henkilö muutenkin tarkastelee, että hänen antamansa lahjat tulevat käyttöön. Lasten on käytettävä hänen antamaan vaatteita, vaikka ne ovat liian suuret/pienet/rumat. Ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että kävi noin. Toki vanhemmalla on oikeus pistää myyntiin/lahjoitukseen mitä haluaa (myös lapsensa esineitä), mutta ehkä itse olisin odottanut jonkin aikaa, ettei kävisi juuri näin että tekijä näkisi ilmoituksen. Varsinkin, jos pyysi rahaa pupusta..

Omille lapsilleni minun huomattavasti vanhempi sisarukseni ostelee lomamatkoiltaan toistuvasti erittäin epäsopivia tuliaisia ja antaa synttäri/joululahjoiksi kummallisia lahjoja. Näitä olemme miehen kanssa laittaneet myyntiin/lahjoittaneet pois. Meillä tämä onnistuu, koska tämä sisarus ei juuri käytä nettiä (on eläkeläinen ja teknisesti erittäin osaamaton) eli tuskin ikinä näkisi ilmoituksiamme. Hän asuu muutenkin kaukana meistä eikä ole vieraillut luonamme kuin kerran (me käymme pari kertaa vuodessa kotipaikallani hänen luonaan), joten ei ole todennäköistä että tulisi kylään ja kysyisi missä tavarat ovat.

Pari esimerkkiä näistä lahjoista: 12-vuotiaalle sporttitytölle aivan liian pieni vaaleanpunainen röyhelöinen yksisarvismekko tuliaisiksi etelästä, joululahjaksi 10-v tytölle n. 70 cm korkea enkelipatsas, jossa oli vilkkuvat valot siivissä (tämä löysi uuden kodin vanhainkodista), 8-vuotiaalle pojalle lahjaksi Pentikin tyyny ja käsipyyhkeitä (tämä lahja ei mennyt pois, mutta siirtyi enemmän vanhempien lahjaksi :D).

Hyvänen aika. ihan nauratti nuo kuvaamasi lahjat. Eihän yhdessäkään lahjassa sinänsä mitään vikaa, mutta ei nyt ihan ole lahjan saaja ja lahja mätsätty.. Mietin juuri omaa 8-v poikaani ja mitä sanoisi jos synttärilahjasta tulisi käsipyyheitä ja koristetyyny xD

Kyllä noissa lahjoissa on se vika, että ne on hankittu siksi, että on jotain antaa suomatta ajatustakaan sille, mikä ilahduttaisi lahjan saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että kävi noin. Toki vanhemmalla on oikeus pistää myyntiin/lahjoitukseen mitä haluaa (myös lapsensa esineitä), mutta ehkä itse olisin odottanut jonkin aikaa, ettei kävisi juuri näin että tekijä näkisi ilmoituksen. Varsinkin, jos pyysi rahaa pupusta..

Omille lapsilleni minun huomattavasti vanhempi sisarukseni ostelee lomamatkoiltaan toistuvasti erittäin epäsopivia tuliaisia ja antaa synttäri/joululahjoiksi kummallisia lahjoja. Näitä olemme miehen kanssa laittaneet myyntiin/lahjoittaneet pois. Meillä tämä onnistuu, koska tämä sisarus ei juuri käytä nettiä (on eläkeläinen ja teknisesti erittäin osaamaton) eli tuskin ikinä näkisi ilmoituksiamme. Hän asuu muutenkin kaukana meistä eikä ole vieraillut luonamme kuin kerran (me käymme pari kertaa vuodessa kotipaikallani hänen luonaan), joten ei ole todennäköistä että tulisi kylään ja kysyisi missä tavarat ovat.

Pari esimerkkiä näistä lahjoista: 12-vuotiaalle sporttitytölle aivan liian pieni vaaleanpunainen röyhelöinen yksisarvismekko tuliaisiksi etelästä, joululahjaksi 10-v tytölle n. 70 cm korkea enkelipatsas, jossa oli vilkkuvat valot siivissä (tämä löysi uuden kodin vanhainkodista), 8-vuotiaalle pojalle lahjaksi Pentikin tyyny ja käsipyyhkeitä (tämä lahja ei mennyt pois, mutta siirtyi enemmän vanhempien lahjaksi :D).

Hyvänen aika. ihan nauratti nuo kuvaamasi lahjat. Eihän yhdessäkään lahjassa sinänsä mitään vikaa, mutta ei nyt ihan ole lahjan saaja ja lahja mätsätty.. Mietin juuri omaa 8-v poikaani ja mitä sanoisi jos synttärilahjasta tulisi käsipyyheitä ja koristetyyny xD

Kyllä noissa lahjoissa on se vika, että ne on hankittu siksi, että on jotain antaa suomatta ajatustakaan sille, mikä ilahduttaisi lahjan saajaa.

Juu, sitä just meinasinkin :) Lahja voisi olla hyvä, jos se olisi mennyt jollekin ihan muulle ja jos olisi vähän mietitty, että mitä ostaa. Eli lahjan saaja ja lahja itse eivät ollenkaan kohtaa.

AP:n tilanne tuntuu kurjalta, mutta monesti tällaisissa sääliä herättävissä jutuissa on sellaisia tekijöitä, joita kirjoittaja ei ole halunnut tai osannut kertoa. Esimerkki: Itse olen tehnyt erittäin selväksi kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, etten halua minkäänlaisia muistamisia, jotka jäävät kaappeihin tai kirjahyllyihin vuosikausiksi. En kerta kaikkiaan halua kotiini mitään ylimääräistä tavaraa - riippumatta siitä, onko kaapeissa tilaa vai ei. En vain halua. En halua syntymäpäivälahjoja enkä myöskään anna niitä, siis konkreettisia pakettilahjoja. Voin tarjota synttärikahvit, synttärilounaan, tai viedä synttärisankarin teatteriin tai muuhun päivänsankarin suosimaan paikkaan, mutta mitään tavaroita en toisille osta, enkä halua, että minulle ostetaan. Toivon, ettei minua muisteta merkkipäivinä tai jouluisin/pääsiäisenä jne. millään tavaralla, eikä minulle tarvitse tarjota yhtään mitään milloinkaan, vaikka itse tarjoaisinkin muille. Onnittelupuhelu tai kortti riittää, jos haluaa. Käymään tullessa saa tuoda syömistä tai juomista, jos tapa tuoda jotakin on niin piintynyt, että tyhjin käsin tuleminen tuntuu pahalta. Kaikille muille tämä on täysin selvää, mutta yksi serkku on, jolle ei vain mene jakeluun. Joka kerta käymään tullessaan tuo jonkin rottinkikoriin tungetun kukka-asetelman (leikkokukat ookoo, koska elävät aikansa ja menevät sitten kompostiin, rottinkikori ei) tai pinon kylpypyyhkeitä (!!!) tai jonkin hauskan pehmolelun koristeeksi tai vastaavaa. Joka ikinen kerta muistutan ennen kyläilyä, että mitään ei tarvitse tuoda, mutta jos välttämättä haluaa, niin syömistä tai juomista mutta ei mitään muuta. Aloin pari vuotta sitten kieltäytyä vastaanottamasta tavaroita, eli työnsin ne hänelle takaisin ja muistutin, etten halua tavaraa. Loukkaantui joka kerta verisesti. Sitten hän keksi alkaa "piilottaa" tavarat ennen pois lähtöä, eli teeskentelee ottavansa tavaran mukaan, mutta jättää kuitenkin eteisen kaappiin tai ulko-oven eteen, ja laittaa sitten perästä tekstaria, että "älä unohda ottaa kukkaa kaapista, jätin sinne kuitenkin, kun näyttäisi niin kivalta sun ikkunalaudalla". Kaksi kertaa teki näin, sen jälkeen en ole enää kutsunut häntä. Kyseessä ei ole mt-potilas, uskokaa tai älkää. Enkä jaksa uskoa, että ihan vain veetuillakseen näin toimisi, koska...miksi? Tulimme kuitenkin muuten hyvin juttuun ja tykkäsimme käydä mm. teatterissa yhdessä. Hän kuitenkin sai ärsytettyä minut siihen pisteeseen, että nyt en halua tavata enää. Laittelee välillä viestiä ja kyselee tapaamista, mutta mulla on nykyään aina jotain muuta tai päänsärkyä, etten voi nähdä...

Eli siis ehkä AP:kin on vain tämmöinen kielloista välittämätön tavaran tuputtaja, mutta pupun saaja ei ole kehdannut alkaa näin suoraksi kuin minä, että kieltäytyisi ottamasta. Olen kuullut, että moni yrittää kiertää kieltoja sen varjolla, että "tämä onkin sun miehelles, eikä sulle".

Sehän on ekologista myydä tarpeeton krääsä hamstereille

Ikävä juttu. Ehkä lahjan saajalla on paha rahapula?

Voisit tosiaan alkaa valmistamaan niitä ja myydä itse, jos pupuhahmo meni nopsaan kaupaksi? Muille raskaana oleville voit viedä lahjaksi vaippapaketin tai muuta tylsää, jos epäilet etteivät hekään osaa arvostaa itse tehtyä lahjaa.

Jos on yhtä taitavasti neulottu kuin kirjoitettu, ihme ettei lentänyt roskiin.

Mä sain joskus lahjaksi tyhjän pullon ympärille virkatun villakoiran, se lensi heti roskiin. Mä en harrasta rumia ja turhia "koristeita".

Vierailija kirjoitti:

Ostaisin sen pupun ja palauttaisin raadeltuna postilaatikkoon.[/quote

🤣🤣🤣]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Just näin. Ikävä tietysti, että nyt karsittavaksi päätyi juuri ajatuksella tehty käsityö, mutta sellaista se valitettavasti on ja jokaisella on (luojan kiitos!) oikeus itse päättää, mitä kodissaan säilöö. Jos miettii, että vauvakutsuilla kävi 8 kaveria, joista jokainen toi jonkun pienen pehmolelun, ja sitten molemman puolen suvuilta tulee 8 pehmolelua kultakin puolelta. Siinä on jo 24 pehmolelua kasassa ennen kuin vauva on edes maailmassa. 

Nojoo. Jos ei halua mitään turhaa roinaa, järjestää silti "vauvakutsut"? Ehkä kannattaisi sanoa kutsutuille sitten että mitään lahjoja ei tuoda...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ap sulle kuuluu mitä sille pupulle tapahtuu? Aika moni saa lahjoja, jotka ei syystä tai toisesta miellytä. Itse minimalistina laitan surutta kaikki kiertoon mitä en itse halua. Näin tavara pääsee sinne missä sitä käytetään tai halutaan eli win win. Lahjaasi ja vaivannäköäsi varmasti arvostetaan, se ei silti tarkoita että sun antamat tavarat pitäisi ikuisesti säilyttää. Jos ei tykkää niin ei tykkää.

Lahja oli vauvalle. Saiko hän valita, tykkääkö vai ei?

Ymmärtääkseni mitään vauvaa ei ole vielä, joten miksi viedä vauvalle lahja, jota tämä ei ole toivonut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ap sulle kuuluu mitä sille pupulle tapahtuu? Aika moni saa lahjoja, jotka ei syystä tai toisesta miellytä. Itse minimalistina laitan surutta kaikki kiertoon mitä en itse halua. Näin tavara pääsee sinne missä sitä käytetään tai halutaan eli win win. Lahjaasi ja vaivannäköäsi varmasti arvostetaan, se ei silti tarkoita että sun antamat tavarat pitäisi ikuisesti säilyttää. Jos ei tykkää niin ei tykkää.

Lahja oli vauvalle, ei vanhemmalle eikä etenkään sulle.

Tiesitkö, että lapsen huoltajalla on valtuus päättää vauvan leluasioista? 

Jos ollaan ihan tarkkoja, niin se vauva ihan oikeasti omistaa kaiken lahjaksi saamansa. Toki vasta sitten kun on syntynyt, mutta juridiikka ei erottele sitä, onko lahjan arvo 2e vai 2000 e, yhtäkaikki se on lapsen omaa eikä huoltajalla ole oikeutta siitä päättää muuten kuin sen osalta, että lahjaa ei tarvitse ottaa käyttötavaraksi. Myydä sitä ei saa ilman lapsen lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ap sulle kuuluu mitä sille pupulle tapahtuu? Aika moni saa lahjoja, jotka ei syystä tai toisesta miellytä. Itse minimalistina laitan surutta kaikki kiertoon mitä en itse halua. Näin tavara pääsee sinne missä sitä käytetään tai halutaan eli win win. Lahjaasi ja vaivannäköäsi varmasti arvostetaan, se ei silti tarkoita että sun antamat tavarat pitäisi ikuisesti säilyttää. Jos ei tykkää niin ei tykkää.

Lahja oli vauvalle, ei vanhemmalle eikä etenkään sulle.

Tiesitkö, että lapsen huoltajalla on valtuus päättää vauvan leluasioista? 

Onko todella valtuus päättää lapsen omaisuudesta? Opiskele lisää, niin opit jos sulla siihen rahkeita on. Tuskin on, kommentistasi päätellen.

Jos vauva perii miljoona euroa, niin silloin ei. Joku yksittäinen pupulelu, jonka rahallinen arvo on mitätön, niin todellakin on.

Ei ole. Omaisuuden arvolla ei ole merkitystä omistussuhteita määriteltäessä. Omistajalla on päätösoikeus ja vain arvokkaissa asioissa tarvitaan maistraatin lupa (eli yli 20 000 euron omaisuudesta on tehtävä vuosittainen selvitys).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Just näin. Ikävä tietysti, että nyt karsittavaksi päätyi juuri ajatuksella tehty käsityö, mutta sellaista se valitettavasti on ja jokaisella on (luojan kiitos!) oikeus itse päättää, mitä kodissaan säilöö. Jos miettii, että vauvakutsuilla kävi 8 kaveria, joista jokainen toi jonkun pienen pehmolelun, ja sitten molemman puolen suvuilta tulee 8 pehmolelua kultakin puolelta. Siinä on jo 24 pehmolelua kasassa ennen kuin vauva on edes maailmassa. 

Nojoo. Jos ei halua mitään turhaa roinaa, järjestää silti "vauvakutsut"? Ehkä kannattaisi sanoa kutsutuille sitten että mitään lahjoja ei tuoda...

Ehkä on saattanut sanoakin.

Vierailija kirjoitti:

Törkeä temppu.

Onko ystävällä jokin velvollisuus säilytellä nurkissaan lahjaksi saatua tavaraa, joka ei miellytä?

Ketä lahjan on tarkoitus miellyttää: saajaa vai antajaa? 

Aloittaja voisi ajatella, että ihan hyvä vain, ystävä saa lahjan myymälä rahaa, jolla voi ostaa jotakin sellaista, mitä oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Just näin. Ikävä tietysti, että nyt karsittavaksi päätyi juuri ajatuksella tehty käsityö, mutta sellaista se valitettavasti on ja jokaisella on (luojan kiitos!) oikeus itse päättää, mitä kodissaan säilöö. Jos miettii, että vauvakutsuilla kävi 8 kaveria, joista jokainen toi jonkun pienen pehmolelun, ja sitten molemman puolen suvuilta tulee 8 pehmolelua kultakin puolelta. Siinä on jo 24 pehmolelua kasassa ennen kuin vauva on edes maailmassa. 

Nojoo. Jos ei halua mitään turhaa roinaa, järjestää silti "vauvakutsut"? Ehkä kannattaisi sanoa kutsutuille sitten että mitään lahjoja ei tuoda...

Jospa sanoikin? Mutta vieraat eivät usko, koska kyllähän se MINUN tuoma lahja on niin hieno ja erinomainen, että vien silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Just näin. Ikävä tietysti, että nyt karsittavaksi päätyi juuri ajatuksella tehty käsityö, mutta sellaista se valitettavasti on ja jokaisella on (luojan kiitos!) oikeus itse päättää, mitä kodissaan säilöö. Jos miettii, että vauvakutsuilla kävi 8 kaveria, joista jokainen toi jonkun pienen pehmolelun, ja sitten molemman puolen suvuilta tulee 8 pehmolelua kultakin puolelta. Siinä on jo 24 pehmolelua kasassa ennen kuin vauva on edes maailmassa. 

Nojoo. Jos ei halua mitään turhaa roinaa, järjestää silti "vauvakutsut"? Ehkä kannattaisi sanoa kutsutuille sitten että mitään lahjoja ei tuoda...

Jospa sanoikin? Mutta vieraat eivät usko, koska kyllähän se MINUN tuoma lahja on niin hieno ja erinomainen, että vien silti.

Tuo on muuten viheliäistä. Jos sanon, että älkää tuoko mitään, niin silti tuodaan.

Te jotka olette sitä mieltä että oli vauvan tavara eikä sitä saa myydä pois, niin oikeastiko olette säästäneet joka ikisen lapsenne tavaran kunnes hän x vuotta ja tekee itse päätöksen mitä tarvitsee? Kaikki harsot, vaunulelut, pieneksi jääneet vaatteet, lelut, helistimet, vauvakirjat.. mihin säilötte nuo odottamaan ettette vahingossa heitä vauvan tavaroita pois?

Hahhah. Mieheni siskon tyttö sai vauvan vajaa kaksi vuotta sitten. Lähetin aika ison paketin neulomiani vaatteita ja leluja, vastausta ei kuulunut ennen kuin mieheni sisko soitti muissa asioissa ja mieheni kysyi onkohan paketti tullut perille. Joo on tullut ja hirveästi kiitoksia ja blaablaa, sanoi tuore mummi. Niin varmaan 😄

Eipä tartte toista kertaa lähestyä lahjoilla, kun ei edes kiittää osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva äiti kuvittelee vauvan olevan hänen jatkeensa, kun kerran antoi lapselle tarkoitetun lahjan pois. Jos neulottu pupu pilaa lastenhuoneen harmonisen värimaailman, niin ei muuta kuin tsemppiä lapselle neuroottisen äidin kanssa.

Ei rumaa ja tarpeetonta esinettä tarvitse säilyttää. Hyvä jos se kelpasi jollekin muulle edes. Ihmisillä on pienet säilytystilat, pitää valita mikä on säilyttämisen arvoista.

Sitäpaitsi oliko tämä neulottu pupu edes vauvalle sopiva leluksi? Vauvojen herkkä iho ei kestä villaneulosta (siis mitään puikoilla itse neulottua, hienolaatuinen merino on eri asia), keinokuitulankoja ei toivottavasti kukaan käytä.Bambulanka voisi olla ok, mutta sitäkään ei voi pestä kovin kuumassa, ja kuka haluaa antaa vauvalleen lelun jota ei voi pestä kunnolla?

Jos kyse taas ei ollut lelusta, vaan koristeesta, tuollainen on täysin tarpeeton pölynkerääjä. Ap:n ystävällä voi olla vaikka pölyallergia, mikä vaatii oikeasti pitämään romun määrän kotona maltillisena. Kaikki ylimääräiset tekstiilit on silloin ehdoton ei.

Lisäksi vauvalle on aivan turha ostaa lahjoja, koska se ei ymmärrä niiden päälle yhtään mitään. Käyttövaatteet/tavarat on asia erikseen, mutta niistä pitäisi vanhempien kanssa sopia, että mitä ovat itse hankkineet, koska vauva kasvaa niin nopeasti ulos kaikesta.

Jeesus sentään, jopa tämmöinen vela ymmärtää tämän verran. Miksette te pyhät äiti-ihmiset käsityöhurmoksessanne ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa jos käsityöt palautettaisiin tekijälle. Niitä on joku voinut parhaimmassa tapauksessa tehdä hartaudella montakin kuukautta.

Pitäisi sitten itsellään.

Se, että käsityön tekijä on nauttinut sen tekemisestä kuukausitolkulla ei tarkoita, että vastaanottajalla olisi joku velvollisuus sitä kaapeissaan säilöä.

Fiksut ihmiset antaa lahjaksi jotain, mistä tietävät vastaanottajan ilahtuvan. Koska vauva ei ilahdu yhtään mistään materiasta, kannattaa miettiä mistä muu perhe voisi ilahtua. Aikuiset ihmiset harvemmin ilahtuvat jonkun itse askartelemista paskartelemista räsyistä.