Mitä mieltä olet, jos ihminen kertoo olevansa herkistynyt sähkölle ja kemikaaleille?
Kommentit (70)
Uskon, että molemmat on todellisia. Kemikaaliyliherkkyyttä on useammilla. Sähköyliherkkyys harvinainen, mutta en silti väheksyisi oireita niillä keillä niitä on. Usein erilaisia herkkyyksiä pidetään todellisina vasta sitten, kun ne osuu omalle kohdalle.
sähköyliherkkyydestä ei ole kokemusta, mutta en lähde sille linjalle että jos minä en kärsi niin ei voi muillakaan olla, onhan osa allergisia esim vedelle, auringolle tms.
Kemikaaliyliherkkyyden sain työpaikalla homealtistumisen seurauksena. Mielelläni käyttäisin ensimmäistä mahdollista tuotetta mitä kaupan kemppariosastolta käteen osuu taikka kivoja hajuvesiä tms, mutta kiitos edellämainitun yliherkkyyden ei tämä menekään näin. Nykyhetken pelastukseni ollut kotietätyöt, eipä tarvitse haistella sitä kemikaalikimaraa huonosti ilmastoidussa toimistossa päivittäin. Kovimmat luulosairaudesta paasaajat parantuvat tästä vain sillä, että altistuvat/herkistyvät itse kunnolla jossakin vaiheessa, silloin ei ehkä enää naurata. Meilläkin työpaikalla riitti näitä, joilla perusargumentti hajustetuille tuotteille oli etteivät halua haista..joo ne hajusteet sut aamulla peseekin :D. Ja työpaikallakaan ei kielletty hajusteiden käyttöä vain pyydettiin huomioimaan kolleegat ettei esimerkiksi työpäivän aikana suihkita siellä toimistossa lisää hajuvettä, hiuslakkaa tms eikä tulla töihin käveltyään kymmenen hajustepilven läpi.
Keksii kaikkia tekosyitä että voi luistaa velvollisuuksista
Vierailija kirjoitti:
Sähkökenttiä on aika mahdoton vältää ilman että asuu korvessa talossa jossa ei ole sähköjä lainkaan.
Jo pelkästään seiniin vedetyillä kaapeleilla on sähkökenttä.
Ihmisruumis tuottaa sähkömagneettista säteilyä. Samoin kaikki muu materia, valo ja lämpö ovat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemikaalille on mahdollista olla allerginen ja tuoksu voi olla voimakas. Nykyään ympäristössä on sähköisyyttä enemmän, koska on paljon sähköpisteitä, kirkkaita valoja ja laitteita. Miksi pitäisi kieltää, jos joku kokee niin? Ymmärtääkin voi.
Koska harhaisuuden ja neuroottisuuden vahvistaminen invalidisoi ihmisen. Ihminen heittäytyy kuviteltujen vaarojen uhriksi, käpertyy itseensä ja syrjäytyy kellariin.
Ymmärtäminen = ilmiön olemassaolon ja syiden tajuaminen.
(Sinun sanastossasi ymmärtäminen ilmeisesti tarkoittaa hyväksymistä tai sallimista. Ei yleiskielessä.)
On sekin ongelma maapallolla, jos jokainen ihmisten väite on muiden mielestä hallusinaatio tai neuroottisuus. Sitten kun se käykin itselle, sitten kieltäjät itkevät, eikä kukaan usko heitäkään. Ihan kaikki fyysiset tilat eivät johdu neuroottisuudesta tai luulosairaudesta. Tuo että diagnosoidaan sekopääksi tai väheksytään, ei varmastikaan auta heitä yhtään. Varmasti he menevätkin bunkkeriin jos ahdasmieliset ihmiset ruotivat tarpeeksi. Jos ihmisillä olisi avaramielisyyttä, niin tutkisi eri kannalta asiaa, edes joskus.
On tutkittu yli sata vuotta.
Oireet on todellisia, mutta niiden syy psyykkinen huonovointisuus. Ilmiön nimi on nosebo.
Kaikkein nolointa sähköherkille on se, että missään ei ole olemassa tilaa, jossa ei olisi sähkömagneettista säteilyä, jota on kaikki infrapunasta eli lämpösäteilystä näkyvän valon kautta ultraviolettiin ja röntgen- sekä ionisoiva säteily.
Eli oma ruumiinlämpösi on sähkömagneettista säteilyä, kaikki näkyvä ja uv-valo ovat sitä, radioaallot ovat sitä, röntgen on sitä, uraani säteilee sitä.
Ja jos jokunen herkkis keksii että masennuksen ja yksinäisyyden aiheuttamat tunteet johtuvatkin "sähkömagnetismista", niin hän on kyllä nukkunut yläkoulun fysiikan tunnit läpi.
Suhtautuisin tietyllä varauksella.
Vierailija kirjoitti:
sähköyliherkkyydestä ei ole kokemusta, mutta en lähde sille linjalle että jos minä en kärsi niin ei voi muillakaan olla, onhan osa allergisia esim vedelle, auringolle tms.
Kemikaaliyliherkkyyden sain työpaikalla homealtistumisen seurauksena. Mielelläni käyttäisin ensimmäistä mahdollista tuotetta mitä kaupan kemppariosastolta käteen osuu taikka kivoja hajuvesiä tms, mutta kiitos edellämainitun yliherkkyyden ei tämä menekään näin. Nykyhetken pelastukseni ollut kotietätyöt, eipä tarvitse haistella sitä kemikaalikimaraa huonosti ilmastoidussa toimistossa päivittäin. Kovimmat luulosairaudesta paasaajat parantuvat tästä vain sillä, että altistuvat/herkistyvät itse kunnolla jossakin vaiheessa, silloin ei ehkä enää naurata. Meilläkin työpaikalla riitti näitä, joilla perusargumentti hajustetuille tuotteille oli etteivät halua haista..joo ne hajusteet sut aamulla peseekin :D. Ja työpaikallakaan ei kielletty hajusteiden käyttöä vain pyydettiin huomioimaan kolleegat ettei esimerkiksi työpäivän aikana suihkita siellä toimistossa lisää hajuvettä, hiuslakkaa tms eikä tulla töihin käveltyään kymmenen hajustepilven läpi.
Se, että hiuslakka haisee ja kirveltää limakalvoilla, ei ole mitään kemikaaliherkkyyttä vaan normaali reaktio.
Homealtistus on toistaiseksi huuhaata, vaikka yksi väitöstutkija löysikin jotain toksiineja huoneilmasta jossain. Homeitiöitähän on aina ilmassa, menit mihin tahansa ulkona tai sisällä.
Poikkeus: puhdaslaboratorio, johon ilma tulee suodattimien ja uv-valon läpi ja ihmiset steriileissä suojapuvuissa.
Nämä on yksinäisten ihmisten keksimiä selityksiä oireille, joita ei olisi ellei koko ajan uppouduttaisi omaan napaan ja fiiliksiin.
Suurin osa "sähköallergisista" ja "sisäilmaoireisista" on sitä samaa porukkaa, joka vouhaa täällä "kuukautishäiriöistä". Keski-ikäisiä, elämäänsä pettyneitä naisia, joilla hiipuu estrogeenituotanto ja elämänhalu.
Matalasti koulutettuja ainakin siltä osin, että fysiikka ja biologia ei ole kovin tuttua.
Todennäköisesti käyttävät luontaistuotteita ja ovat uskonnollisia. Luuleskelu kun on se ilmiö, jolla näitä neurooseja ruokitaan.
Ei siinä ole mitään noloa, että vanhenee tai kokee yksinäisyyttä. Asialle on paljon järkevää tehtävissä, mutta sähköallergia on pakoa todellisuudesta ja todellisten ongelmiensa välttelyä.
Asiantuntijoiden kesken ei ole mitään erimielisyyttä "sähköoireilun todellisuudesta tai psyykkisestä perästä". Tieteessä on laajalla konsensuksella yksimielisyys siitä, että oireilu on pelkästään psyykkistä perää.