Onko joku oikeasti nähnyt kummituksen/kuolleen haamun?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 15:03"]

Vaistoaminen on kuvittelua. Läheisriippuvuuden oire. Ja samalla itsensä mitätöimistä.

[/quote]

No minuun tuo ei ainakaan päde, olen niin kaukana läheisriippuvuudesta kuin vain voi. Olen erittäin erakkomainen introverttiluonne... 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:45"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:36"]Ei ole kukaan nähnyt, sillä sellaisia ei ole. Ihmisen mieli kuitenkin pystyy vaivatta loihtimaan sellaisia näkö-, kuulo- ja muista aistihavaintoja, jotka eivät perustu reaalimaailman tapahtumiin. Yksi kuulee ääniä, toinen näkee haamuja, kolmannen amputoitua jalkaa kutittaa. Havainnot ovat niin vahvoja ja varmoja, että ihminen saattaa loukkaantua syvästi, jos hänelle sanoo että kyseessä ovat aistiharhat. [/quote] Uskotko jumalaan?

[/quote]

En.
[/quote]

Ehkäpä et vain uskalla myöntää?

Mutta minua häiritsee tuo miten suppea ajatusmaailma sulla on. Sinusta kummitusten näkeminen ja niiden kanssa keskustelu on aistiharhoja. Kumma kun mulla ei ole koskaan kukaan lääkäri todennut aistiharhoja, vaikka näen henkiä ja joskus myös keskustelen heidän kanssaan. Olenko sinusta siis hullu?

Raaja-amputaatioiden kohdalla taas on tehty laajojakin tutkimuksia, harha-aistimuksista. Näille ihmisille esim amputoidun jalan kivut ovat todellisia ja aitoja. Sinulle ne on jotain muuta.

Et ole hullu, eivät aistiharhat ole hullluuden merkki

[/quote]

Sinä siis edelleen pidät kiinni suppeasta näkemyksestäsi? Noh, häviö on yksin sinun. ;)
Kyse kun ei kohdallani ole aistiharhoista.
[/quote] Mistä sinä sen tiedät, neiti kaikkitietävä?
[/quote]

Ja sä tiedät, että juurikin mun kohdallani kyse on aistiharhoista? :D

Valitettavasti en tiedä kaikkea, kuten sinä kuvittelet näköjään tietäväsikin. Mä pystyn sentäs sen myöntää, toisin kuin sinä(?).

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:07"]

Ei, kukaan ei ole oikeasti nähnyt sellaista. Monilla kyllä vahva luulo siitä.

[/quote]

Millainen yli-ihminen voi totena väittää, ettei kukaan oikeasti ole nähnyt haamua? 

[/quote]

Rationaalinen ihminen.
[/quote]

Aivan niin, eli koska sinä et ole koskaan nähnyt henkiä niin niitä ei voi olla olemassa?

Ehkäpä sitten ei ole pyramidejakaan saati inka temppeleitä, koska mä en oo niitä koskaan nähny. Ai niistäkö on kuvia? Kappas kun niin on kummituksistakin.

Se, että sinä pidät itseäsi rarionaalisena ei ole tae sille, että tietäisit totuutta kuitenkaan.
[/quote] Olipa harvinaisen huono vertaus. Pyramidin sisällä voi käydä, kummituksen sisällä ei. Joo, kummituksista on kuvia. Photoahopattu koko sumu siihen vaan, helppoa.
[/quote]

Ai eli kun pääsee jonkun sisälle niin sen on oltava totta? :D Silloinhan ufot on totta myös.

Se, että sinä harrastat photoshoppausta ja ihmisten kusetusta EI ole sama kuin se mitä olen henk koht nähnyt ja kokenut. ;) Tokihan sinäkin kaikki tietävänä akateemikkona väität omaa totuuttasi mulle ainoana oikeana, mut etpä se sinäkää kaikesta kaikkea tiedä.
Ja edelleen, mulle pyramidit on pelkkää photoshoppausta ja huuhaata, koska en niitä ole ikinä nähnyt.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:23"]Ja miksihän useimmat ihmiset näkevät kummituksia kuoleman jälkeen? Koska he haluavat nähdä niitä, se lohduttaa. Alitajunta se siellä temppuilee. Luulisi niiden kummitusten hiihtävän täällä ihan arkipäivän tilanteissakin jos niitä olisi..
[/quote]

Tottakai kuoleman jälkeen. En mäkään voi elävänä muuttua kummitukseksi.
Näkyvät pyytämättä. Ei ole mielikuvitusta.
Osa vaan ei näe.

[/quote] Ymmärsit edellisen viestin täysin väärin, tai siis halusit ymmärtää väärin. Läheisen kuoleman jälkeen on rankkaa ja haluaisi edelleen olla yhteydessä kyseiseen henkilöön joten näkee sen mitä haluaa nähdä. Ei siinä sen kummmpaa. Kummituksia ei ole olemassa.
[/quote]

En minä ole halunnut nähdä, ymmärrätkö?
Ne ilmestyvät hetkeksi jos ovat ilmestyäkseen.
Ja sinäkö olet tietäjä? Entä kaikki muut jotka ovat nähneet?
Jos et näe kuin oman nenänpääsi, emme muut voi sille mitään.

[/quote] Minä näen todellisia asioita, mutta elä sinä vaan rauhassa harhaluuloissasi jos haluat. Ei ole minun ONGELMANI :)
[/quote]

Miksi kenellekään olisi ONGELMA nähdä jotain mitä sinä et näe? Tai kokea jotain, mistä sinä vain kateellisena ja katkerana haaveilet?

Ehkäpä se ongelma onkin sinulla, olet kateellinen kun sinun aivokapasiteettisi ei riitä tulkitsemaan asioita joita täällä kaikkitietävänä väännät harhoiksi. ;) Kateus se teksteistäsi kauas paistaa..!!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 15:03"]Vaistoaminen on kuvittelua. Läheisriippuvuuden oire. Ja samalla itsensä mitätöimistä.
[/quote]

Onko sinulla jokin pätevyys tehdä tämmöisiä "diagnooseja" toisista? Vai oletko vain kateellinen kun sinä et vaistoa ja koe asioita yhtä herkästi kuin toiset?
Veikkaan vahvasti jälkimmäistä.
[/quote] Miksi olisi kateellinen sille että joillakin on päässä vikaa :D Ja vielä kuvittelette olevanne jotenkin parempia vaikka hörhöjä te olette. Oletko kateellinen meille normaaleille ihmisille, jotka kokevat todellisia asioita eivätkä elä pelkän mielikuvituksen kautta?
[/quote]

Oletko varma, ettet sinä ole se joka elää harhojen ja mielikuvituksen täyttämää elämää? ;)

Kateellinen sulle? Mistä kohasta?

Itselläni on kokemus, jonka perusteella uskon olevan jotain mitä emme voi arkielämässä nähdä. Olimme rakkaani kanssa erossa olosuhteiden pakottamina reilun viikon, kun hän yllättäen menehtyi. Viimeisenä yönä, jona hän oli elossa, näin unen, jossa hän ilmoitti jättävänsä minut. Sanoin, etten selviä ilman häntä, mutta hän sanoi minun pärjäävän. Heräsin tähän keskellä yötä, mitä en normaalisti koskaan tee. Seuraavana päivänä sain suruviestin. Tuohon aikaan olin varma, etten koskaan selviä surustani normaalielämään. Nykyään olen kuitenkin äiti kahdelle ihanalle lapselle. Elämä kantaa, asioilla on tapana järjestyä ja minulla on ihana suojelusenkeli, joka on minusta ja rakkaistani huolehtinut tähän päivään saakka. Vaikka olen hyvinkin rationaalinen ja " järkevä" ihminen, mielestäni on myös lohdullista tietää, että kaikkea ei voi paljaalla silmällä nähdä.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:06"]

Itselläni on kokemus, jonka perusteella uskon olevan jotain mitä emme voi arkielämässä nähdä. Olimme rakkaani kanssa erossa olosuhteiden pakottamina reilun viikon, kun hän yllättäen menehtyi. Viimeisenä yönä, jona hän oli elossa, näin unen, jossa hän ilmoitti jättävänsä minut. Sanoin, etten selviä ilman häntä, mutta hän sanoi minun pärjäävän. Heräsin tähän keskellä yötä, mitä en normaalisti koskaan tee. Seuraavana päivänä sain suruviestin. Tuohon aikaan olin varma, etten koskaan selviä surustani normaalielämään. Nykyään olen kuitenkin äiti kahdelle ihanalle lapselle. Elämä kantaa, asioilla on tapana järjestyä ja minulla on ihana suojelusenkeli, joka on minusta ja rakkaistani huolehtinut tähän päivään saakka. Vaikka olen hyvinkin rationaalinen ja " järkevä" ihminen, mielestäni on myös lohdullista tietää, että kaikkea ei voi paljaalla silmällä nähdä.

[/quote]

Otan osaa, mutta et ole kyllä rationaalinen etkä järkevä. Tietenkin surun keskellä mieli kehittelee kaikenlaisia suojautumiskeinoja. Eri asia uskooko niihin vielä toivuttuaan.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:06"]

Itselläni on kokemus, jonka perusteella uskon olevan jotain mitä emme voi arkielämässä nähdä. Olimme rakkaani kanssa erossa olosuhteiden pakottamina reilun viikon, kun hän yllättäen menehtyi. Viimeisenä yönä, jona hän oli elossa, näin unen, jossa hän ilmoitti jättävänsä minut. Sanoin, etten selviä ilman häntä, mutta hän sanoi minun pärjäävän. Heräsin tähän keskellä yötä, mitä en normaalisti koskaan tee. Seuraavana päivänä sain suruviestin. Tuohon aikaan olin varma, etten koskaan selviä surustani normaalielämään. Nykyään olen kuitenkin äiti kahdelle ihanalle lapselle. Elämä kantaa, asioilla on tapana järjestyä ja minulla on ihana suojelusenkeli, joka on minusta ja rakkaistani huolehtinut tähän päivään saakka. Vaikka olen hyvinkin rationaalinen ja " järkevä" ihminen, mielestäni on myös lohdullista tietää, että kaikkea ei voi paljaalla silmällä nähdä.

[/quote]

Otan osaa, mutta et ole kyllä rationaalinen etkä järkevä. Tietenkin surun keskellä mieli kehittelee kaikenlaisia suojautumiskeinoja. Eri asia uskooko niihin vielä toivuttuaan.
[/quote]

Ja mikähän sinä olet sanomaan onko toinen rationaalinen ja järkevä?

Menes nyt lukemaan sitä raamattuasi ja rukoilemaan, anna aikuisten keskustella keskenään täällä. Joohan?

Olen nähnyt.

Kerran kävi kummallinen juttu... Astuin juuri metroon, kun ovet olivat sulkeutumassa hetken päästä kiinni. Ehdin istumaan, ja käänsin jostain kumman syystä katseeni takaisin laiturille. Vanha nainen yritti ehtiä metroon, ovet sulkeutuivat. Metro oli lähtemässä liikkeelle ja vanha nainen siirsi katseensa minuun. Se oli edesmennyt mummini, joka näytti samalta kuin silloin, kun olin itse lapsi. Olin hetkellisesti järkyttynyt, mutta sen jälkeen minulle tuli todella rauhallinen ja hyvä olo. Ja outoa tästä teki vielä se, että hänen naamansa oli jotenkin valoittanut (puoliksi auringossa?) vaikka aurinko ei edes paistanut.

Tuumasin, että olen tulossa hulluksi, mutta laitoin serkulleni viestiä asiasta, joka totesi, että hänelle on samaisen mummin kanssa käynyt samoin. Hän oli ollut ostoksilla ruokakaupassa, kun yhtäkkiä törmäsi mummiin, hän hetken katsoi järkyttyneenä, hieraisi silmiään, kunnes mummi oli yhtäkkiä kadonnut.

Luulenpa, että rakkaat edesmenneet läheisemme pyörivät elämässämme tietämättämme, toisaalta jotkut ihmiset näkevät "aaveita" herkemmin kuin muut, minun horoskooppikin sen kertoo (jos niihin on uskomista)...

Sellaisia tapauksia omalle kohdalle sattunut, ettei tarvitse miettiä onko kummittelu totta vai ei.

Ja yhdessä pelottavimmista paikalla oli muitakin, joten aistiharhoista ei tarvitse alkaa lässyttää.

Yhdessä tapauksessa kynä lensi itsekseen huoneen poikki.

näin kuulemma pienenä (3-5v). nykyään ei enää näy mutta kun näkee ovien avautuvan itsestään (kahva vedettynä alas jne) ja tavaroiden liikkuessa itsestään nenän edessä pöydällä, niin alkaa miettimään.

lemmikki on kyllä nähnyt kun leikitin sitä. yhtäkkiä katse vain tapittui mun selän taakse ja alkoi irvistelemään ja sitten ryntää piiloon kaapin taakse. omasta mielestä ei niin normaalia käytöstä nuorelta lemmikiltä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia tapauksia omalle kohdalle sattunut, ettei tarvitse miettiä onko kummittelu totta vai ei.

Ja yhdessä pelottavimmista paikalla oli muitakin, joten aistiharhoista ei tarvitse alkaa lässyttää.

Yhdessä tapauksessa kynä lensi itsekseen huoneen poikki.

:D

Nukkuessani puoli unessa heräsin kun sängyn päädyssä oli tumma ihmishahmo, vaistomaisesti aloin jaloillani potkia peittoa peloissani en tiedä kuin kauan ,on tapahtunut joitain kertoja ehkä luulin murtovarkaiksi mutta ei, luulen että edes menneen lähikuolevaisten haamut ovat, pelottavaa yöllä kun ei tunnista ,,ei niistä harmia ole,, nyt alan todella saamaan niitä esiin , kivaa minulle, en pelkää enää kun tottuu, ettei ne satuta ketään,, manailen niitä esiin yöllä,, mitä aikoinaan muutamia naarmuja oli kehossani , nyt tiedän selityksen, siis asun yksin,  enkä ole itse tuhoinen,,, yksi pelottava manaaminen on peili ja palavat kynttilät ja yö klo 12, pimeätä ja katse peiliin,

Olen nähnyt. En tosin itsekään uskonut ennen kuin eräs näistä asioista tietävä ihminen kotonani ensi kertaa käydessäni totesi että täällä on henki, joka ei ole päässyt lepoon. Minä olin vuosia epäillyt tulleeni hulluksi, koska koin asioita joiden ei pitäisi olla mahdollisia. En kertonut kellekään, koska en halunnut mielisairauteni paljastuvan. 

Kuitenkin kun tämä meedion lahjoja omaava ihminen asian kertoi, tunsin että näin se on. Sinä iltana pidimme session, jossa hän luki Raamattua, kysyi hengeltä haluaisiko hän siirtyä jo rajan yli, ja auttoi hengen tuonpuoleiseen. Koskaan sen jälkeen meillä ei ole selittämättömästi putoillut esineitä, näkynyt ihmishahmoja joista näkyy läpi, kuulunut selkeitä askelia vaikkei ketään ole talossa tms. 

uskon yhä yliluonnolliseen, vaikka mummon kuoleman jälkeen olikin hirveä pettymys että mummo ei tullut antamaan mitään merkkiä itsestään :/

minusta kummittelu voisi olla jonkinlainen "tallenne", jolla ei ole älyä. siksi monet aaveet haalistuvat vuosien myötä, eivätkä vastaa puhutteluun !

Mä olen aikoinana ollut Kruunuhaassa töissä talossa jossa kummitteli. Kummituksesta sai viitteitä monta ihmistä - mm pari huippuälykästä professoria jotka ei todellakaan usko mihinkään huuhaahan. Itse näin sivusilmällä miehen seisovan viereisessä huoneessa ja monta kertaa kuului kun papereita "plärättiin" ihan vieressä vaikkei mitään tapahtunut.

Selvitimme asiaa pidemmälle ja ko talossa oli joskus 1800 -luvulla tai 1900 luvun alussa (en muista enää, 30 aikaa) asunut meriupseeri nuoren vaimonsa kanssa. Mies oli merillä ja vaimolla sutinaa toisen miehen kanssa. No mies tietty yllätti parin ja hirttäytyi vintille.

Tästä on tehty radio-ohjelmakin joskus 80 - 90 luvun vaihteessa.

Ennalta aavistaminen kulkee meillä suvussa, siihen uskon myös. Omalla äidilläni ja yhdellä tyttärelläni on tämä kyky, itse vain vaistoan herkästi asioita tietyistä ihmisistä.

Näin kerran kuolleen haamun.

Siinä se makasi ojassa ihan kalpeana ja harmaana.

Nään niitä koko ajan... demoneja...😭😭😭

Hei. Halusin vastata tähän viestiin, koska yliluonnollisuudella ei ole rajoja. Olen itse ollut paikalla lapsena kahden muun lapsen ja aikuisen kanssa, kun haamu on esittäytynyt. Se ei ollutkaan tavallinen haamu vaan hyvin erikoinen, jollaisia kaikki ei tiedäkkään olevan olemassa. Se haamu oli elävän ihmisen haamu. Eli haamu eli yliluonnollinen hahmo ei aina ole kuolleen ihmisen hahmo. Sen olen todistanut. Tämä ihminen, jonka haamuhahmon näimme, oli ikkunan alla ulokona tekemässä pihalla jotain töitä omia harrastuksiaan ja tietämätön, että näimme hänen näköisen haamun omassa kodissamme. Haamulla oli juuri samat vaatteet kuin samaan aikaan pihalla olevalla perheenjäsenellämme. Eli haamu ei aina ole kuolleen ihmisen haamu.

Totuushan on, että emme osaa selittää yliluonnollista. Ja sitä ei ymmärrä, kun yliluonnollisen kohtaa, mikä

maailma se on ja miten hahmoja voi olla olemassa. Keskuudessamme on myös yliluonnollisuuden maailma.

Toisille haamut esiintyvät useinkin. Ja se saattaa olla hyvin pelottavaa. Ja ei tulisi tuomita henkilöitä, joille yliluonnolliset hahmot esiintyvät. Myöskin saa vääriä psykiatrisia diagnooseja nämä herkät henkilöt, joilla kyky nähdä yliluonnollista. Itse olen nähnyt vain tämän yhden kerran, koska paikalla oli myös aikuinen,

jolla herkkyyttä nähdä näitä yliluonnollisia haamuja eri muodoissa. Telepaattista olen tuntenut aikuisiällä.

Mutta en osaa tulkita asioita ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Esimerkiksi tunsin työmatkalla pistoksen sydämessä ja mietin, että tältäköhän tuntuu saada sydänkohtaus. Ja samaan aikaan läheiseni oli saanut

sydänkohtauksen työpaikallaan. Hän toipui siitä hyvin. Tiedän, etää yliluonnollista on. Minun ei tarvitse uskoa, koska olen itse nähnyt.

The truth is somewhere there