Onko joku oikeasti nähnyt kummituksen/kuolleen haamun?

Olen nähnyt myös kuolleita eläimiä. Joskus olen nähnyt myös kadonneita esineitä.

Vierailija kirjoitti:

Mul oli kaverin kanssa lemmikki sammakko tilalla,mutta eräänä iltana se kuoli kun oli kuivunut,me laitettiin se nuken sisään sentakia ku ei osattu tehä arkkua,se nukke laitettiin aittaan ku ei tykätty muistella sen kuolemaa,oli kulunu jo 20v kun menin sen kaverin kaa sinne maatilalle,oltiin unohdettu jo sen sammakon kuolema kun kuultiin sen maatilan uudelta omistajalta että sieltä aitasta oli kuulunut itkua ja kurnutusta,päätettiin mennä sinne,siel oli se nukke mutta se nukke oli ruhjuinen ja siellä haisi mätä,sit se nukke rupes itkemään,päätettiin mennä nukkuu ku oli jo ilta,talon omistaja antoi meidän nukkuu se yö siel maatilalla,kun oli yö niin siin sängyn viereiseltä tuolilta kuulu ropinaa,sit käännyin,niin se nukke oli siinä,herätin kaverini:hemmetti,se palasi.Sitten se hyökkäs meidän kimppuun,rupes puree meitä mut aurinko nousi niin sit se jähmetty,laitettiin se nukke aittaan takas,mut unohdettiin samal vanha valo päälle sinne,se valo jotenki räjähti,niin sit se koko aitta paloi,nähtiin taivaal jotakin valkosta,näytti haamulta,mutta varmaan se pääsi vapaaks se henki 20vuoden jälkeen,itkettää aina kun ajattalen sitä

DEMONIN RIIVAAMA SAMMAKKO?WTFK?

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt myös kuolleita eläimiä. Joskus olen nähnyt myös kadonneita esineitä.

Onko terapeuttisi tietoinen tästä?

Vierailija kirjoitti:

Mun peloista joiden takia viime yönä valvoin. Tätä ennen en ollutkaan vielä joutunu näiden pelkojen takia valvomaan. Nimittäin kummitus/henkiolento pelot. Pelkään molempia. Ja spiritismiä sun muuta ihan kamalasti. Pelkään että joku kauhee pelottava paha voima, henkiolento, joku ilmestyy yhtäkkiä mun luo jos vahingossa ajattelen jotain väärää.

Nykyään nuo mun pelot ei oo millään niin voimakkaita ku ennen. Kaks vuotta sitten pelkäsin aivan järkyttävän paljon suihkussa käymistä ja en voinut siellä kertaakaan laittaa silmiä kiinni. Pelkäsin sitä pesuhuoneen peiliä ja lattiakaivoa. Ja kaikkia muitakin peilejä. Ja yöllä, varsinki jos muut nukahti ennen mua, pelkäsin ihan kamalasti että se joku tulee sieltä peilistä vessasta ja katoin koko ajan ihan kauhulla sen huoneen ovenkahvaa jossa nukuin. Pelkäsin että yhtäkkiä oikeesti huomaan että se laskeutuu ja se vessan peilin olento tulee mun luo ja... En tiiä kumpi on pahempi vaihtoehto; se että vessan ovi on kiinni ja valot pois ja en nää jos se tulee sieltä peilistä, vai se että siellä on valot päällä ja ovi auki.

Nykyäänkin en välttämättä uskalla pimeään sytyttää kynttilöitä ja varsinkin jos vahingossa joku sanoo tai itse ajattelen edes sanaa spiritismi, on pakko vähintään sytyttää valot ja ehkä jopa puhaltaa kynttilät. Ja jos voin päättää niin en koskaan nuku pimeässä. Kaverilla en kehtaa sanoa että pelkään nukkua pimeässä mutta kotona nukun aina jokin käytävän tai vaatehuoneen valo päällä ja silloin kun pelkään niin melkein kaikki valot päällä. Joskus on ollut sellaisia öitä että oon maannut koko pitkän yön pimeässä huoneessa peiton alla silmät auki liikahtamatta aamuun asti, että joku herää tai että on riittävän valoisaa. Se on ihan järkyttävää. Jos vain räksyttää silmiään, tuntuu että joku hyökkää kimppuun.

Pelkään kauheesti että tietämättäni houkuttelen paikalle jotain sellasia, tai sitten että suututan niitä.

Sitten pelkään myös kummituksia, vähän. Niitä en niin paljon. Ei ne tunnu niin pelottavilta. Ja niistä mulla on myös omakohtaista kokemusta. Ennen en edes uskonut niihin. Mutta nykyään on vähän pakko uskoa. Kaikki todisteet puhuu sen puolesta. Ja siksi saatan nykyään helpommin uskoa myös muiden tarinoita kummituksista. Mutta en ihan mitä tahansa "juttuja", sellaisia jotka vois vaikka olla tottakin.

Muilla samoja pelkoja? Miten pääsen noista eroon?

Menet ruumishuoneelle työharjoitteluun.

Kun aikasi polttelet uunissa suolenpätkiä ja sikiöitä..niin voit siirtä pelkosi johonkin todelliseen...

Esim työttömyys, yksinäisyys, syrjäytyminen ja maailman tuho

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:06"]

Itselläni on kokemus, jonka perusteella uskon olevan jotain mitä emme voi arkielämässä nähdä. Olimme rakkaani kanssa erossa olosuhteiden pakottamina reilun viikon, kun hän yllättäen menehtyi. Viimeisenä yönä, jona hän oli elossa, näin unen, jossa hän ilmoitti jättävänsä minut. Sanoin, etten selviä ilman häntä, mutta hän sanoi minun pärjäävän. Heräsin tähän keskellä yötä, mitä en normaalisti koskaan tee. Seuraavana päivänä sain suruviestin. Tuohon aikaan olin varma, etten koskaan selviä surustani normaalielämään. Nykyään olen kuitenkin äiti kahdelle ihanalle lapselle. Elämä kantaa, asioilla on tapana järjestyä ja minulla on ihana suojelusenkeli, joka on minusta ja rakkaistani huolehtinut tähän päivään saakka. Vaikka olen hyvinkin rationaalinen ja " järkevä" ihminen, mielestäni on myös lohdullista tietää, että kaikkea ei voi paljaalla silmällä nähdä.

Otan osaa, mutta et ole kyllä rationaalinen etkä järkevä. Tietenkin surun keskellä mieli kehittelee kaikenlaisia suojautumiskeinoja. Eri asia uskooko niihin vielä toivuttuaan. Mikä sun ongelma on, kun pitää rynnistää pätemään ja mitätöimään muiden ihmisten pyhimpiä tuntoja? Mitä luulet saavuttavasi tuolla?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aikoinana ollut Kruunuhaassa töissä talossa jossa kummitteli. Kummituksesta sai viitteitä monta ihmistä - mm pari huippuälykästä professoria jotka ei todellakaan usko mihinkään huuhaahan. Itse näin sivusilmällä miehen seisovan viereisessä huoneessa ja monta kertaa kuului kun papereita "plärättiin" ihan vieressä vaikkei mitään tapahtunut.

Selvitimme asiaa pidemmälle ja ko talossa oli joskus 1800 -luvulla tai 1900 luvun alussa (en muista enää, 30 aikaa) asunut meriupseeri nuoren vaimonsa kanssa. Mies oli merillä ja vaimolla sutinaa toisen miehen kanssa. No mies tietty yllätti parin ja hirttäytyi vintille.

Tästä on tehty radio-ohjelmakin joskus 80 - 90 luvun vaihteessa.

Ennalta aavistaminen kulkee meillä suvussa, siihen uskon myös. Omalla äidilläni ja yhdellä tyttärelläni on tämä kyky, itse vain vaistoan herkästi asioita tietyistä ihmisistä.

Tämä on Kruununhaan kummitteleva Aleksi. Talo on yliopiston vierailijakäytössä ja aave on pelotellut monia ulkomaisia tutkijoita tolaltaan. Koko juttu löytyy kirjasta Aavetaloja, jossa on kaikki (?) pk-seudun kummituspaikat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Mä olen se, joka haluaisi tulla uskoon. :D En ole ap. Olen nähnyt kyllä kummituksia ja kokenut paljonkin yliluonnollisiksi ehkä luokiteltavia asioita, mutten usko silti mihinkään muuhun kuin omaan sekopäisyyteeni.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Olen. :D Siinä missä ihmisiäkin. Olen myös nähnyt olentoja, jotka eivät todellakaan olleet minkäänlaisia eläimiä tai ihmisiä. Näihin tapauksiin liittyy outoja yhteensattumia ja muita silminnäköijöitä.

Mun on oltava yksi maailman skeptisimmistä ihmisistä haluamattani.

Millaisia olentoja? Kerro lisää!

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/miksi-ihmiset-luulevat-n%C3%A4k…

Ne ovat henkiä, ei mitään kummituksia ja kyllä olen.

Kuollut mummoni tuli "hakemaan" äitiä eli näin äidin paikalla mummon ja pian sen jälkeen äiti kuolikin.

Ja mökillä saunan lauteilla istuu vanha mies nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:06"]

Itselläni on kokemus, jonka perusteella uskon olevan jotain mitä emme voi arkielämässä nähdä. Olimme rakkaani kanssa erossa olosuhteiden pakottamina reilun viikon, kun hän yllättäen menehtyi. Viimeisenä yönä, jona hän oli elossa, näin unen, jossa hän ilmoitti jättävänsä minut. Sanoin, etten selviä ilman häntä, mutta hän sanoi minun pärjäävän. Heräsin tähän keskellä yötä, mitä en normaalisti koskaan tee. Seuraavana päivänä sain suruviestin. Tuohon aikaan olin varma, etten koskaan selviä surustani normaalielämään. Nykyään olen kuitenkin äiti kahdelle ihanalle lapselle. Elämä kantaa, asioilla on tapana järjestyä ja minulla on ihana suojelusenkeli, joka on minusta ja rakkaistani huolehtinut tähän päivään saakka. Vaikka olen hyvinkin rationaalinen ja " järkevä" ihminen, mielestäni on myös lohdullista tietää, että kaikkea ei voi paljaalla silmällä nähdä.

Otan osaa, mutta et ole kyllä rationaalinen etkä järkevä. Tietenkin surun keskellä mieli kehittelee kaikenlaisia suojautumiskeinoja. Eri asia uskooko niihin vielä toivuttuaan.

Mikä sun ongelma on, kun pitää rynnistää pätemään ja mitätöimään muiden ihmisten pyhimpiä tuntoja? Mitä luulet saavuttavasi tuolla?

mitä mieltä olet enkelikoirasta, kummittelevasta angorakissasta ja demoni sammakosta?

Vierailija kirjoitti:

Mun peloista joiden takia viime yönä valvoin. Tätä ennen en ollutkaan vielä joutunu näiden pelkojen takia valvomaan. Nimittäin kummitus/henkiolento pelot. Pelkään molempia. Ja spiritismiä sun muuta ihan kamalasti. Pelkään että joku kauhee pelottava paha voima, henkiolento, joku ilmestyy yhtäkkiä mun luo jos vahingossa ajattelen jotain väärää.

Nykyään nuo mun pelot ei oo millään niin voimakkaita ku ennen. Kaks vuotta sitten pelkäsin aivan järkyttävän paljon suihkussa käymistä ja en voinut siellä kertaakaan laittaa silmiä kiinni. Pelkäsin sitä pesuhuoneen peiliä ja lattiakaivoa. Ja kaikkia muitakin peilejä. Ja yöllä, varsinki jos muut nukahti ennen mua, pelkäsin ihan kamalasti että se joku tulee sieltä peilistä vessasta ja katoin koko ajan ihan kauhulla sen huoneen ovenkahvaa jossa nukuin. Pelkäsin että yhtäkkiä oikeesti huomaan että se laskeutuu ja se vessan peilin olento tulee mun luo ja... En tiiä kumpi on pahempi vaihtoehto; se että vessan ovi on kiinni ja valot pois ja en nää jos se tulee sieltä peilistä, vai se että siellä on valot päällä ja ovi auki.

Nykyäänkin en välttämättä uskalla pimeään sytyttää kynttilöitä ja varsinkin jos vahingossa joku sanoo tai itse ajattelen edes sanaa spiritismi, on pakko vähintään sytyttää valot ja ehkä jopa puhaltaa kynttilät. Ja jos voin päättää niin en koskaan nuku pimeässä. Kaverilla en kehtaa sanoa että pelkään nukkua pimeässä mutta kotona nukun aina jokin käytävän tai vaatehuoneen valo päällä ja silloin kun pelkään niin melkein kaikki valot päällä. Joskus on ollut sellaisia öitä että oon maannut koko pitkän yön pimeässä huoneessa peiton alla silmät auki liikahtamatta aamuun asti, että joku herää tai että on riittävän valoisaa. Se on ihan järkyttävää. Jos vain räksyttää silmiään, tuntuu että joku hyökkää kimppuun.

Pelkään kauheesti että tietämättäni houkuttelen paikalle jotain sellasia, tai sitten että suututan niitä.

Sitten pelkään myös kummituksia, vähän. Niitä en niin paljon. Ei ne tunnu niin pelottavilta. Ja niistä mulla on myös omakohtaista kokemusta. Ennen en edes uskonut niihin. Mutta nykyään on vähän pakko uskoa. Kaikki todisteet puhuu sen puolesta. Ja siksi saatan nykyään helpommin uskoa myös muiden tarinoita kummituksista. Mutta en ihan mitä tahansa "juttuja", sellaisia jotka vois vaikka olla tottakin.

Muilla samoja pelkoja? Miten pääsen noista eroon?

vaikutat vakavasti ahdistuneelta ihmiseltä.

Älä usko tämän ketjun höpö kirjoituksiin.

Hanki apua....sitä varmasti löytyy

Varsinkin jos henkilö on kuollut vaikkapa itsemurhaan, henki voi jäädä taloon ja siellä on painostava, epämiellyttävä tunne.

No, itse en ruve puhumaan asioistani, ja sairauksistani suvussani. Mutta kuitenkin siis, taidan olla sellainen tyttö, teini, ihan miten vain, mutta pystyn kommunikoimaan ja aistimaan henkiä. Tunnen esimerkiksi jos jossain on tapahtunut jotain, tai jos joku on surullinen, vihainen tai vastaavaa, eikö näytö siltä, pystyn tuntemaan sen. En tiedä miksi, mutta mä koen myös sellaisia, että tavarani liikkuvat, nöen varjoja, ja värillisiä henkiä. Olen jopa muutaman kerran nöhnyt kuolleen isäni unessani, joka kuoli keuhkosyöpän kun olin 9. Nyt 13 vuotiaaksi asti, olen 6 vuoden aikana aistinut vaikka mitä. Eli jo aika paljon ennen, kun isäni menehtyi. En tiedä mikä tässä on, mutta jokin mua vaanii, ja haluaa saada musta jotain irti tai vastaavaa siis.

Isoisäni henki istui sohvalle kuolemansa jälkeen. Oli kyllä aika järkyttävää, mutta silti mieleni valtasi rauha ja hyvä olo. Näytti ihan samalta kuin elävänäkin, ei ollut utuinen tms. Hymyili ja haipui.

Oli hieno kokemus! Tuota tuskin saisi loihdittua Skepsistä varten. Ja juu, olin täysin sieluni ja ruumiini voimissa, pirteä ja täysjärkinen.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni henki istui sohvalle kuolemansa jälkeen. Oli kyllä aika järkyttävää, mutta silti mieleni valtasi rauha ja hyvä olo. Näytti ihan samalta kuin elävänäkin, ei ollut utuinen tms. Hymyili ja haipui.

Oli hieno kokemus! Tuota tuskin saisi loihdittua Skepsistä varten. Ja juu, olin täysin sieluni ja ruumiini voimissa, pirteä ja täysjärkinen.

Viestin sisältö ja viimeinen lause eivät sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kahdesti. Ensimmäisen kerran näin teininä kun meiltä oli kuollut koira alle viikko sitten. Menin yöllä vessaan, ja se koira näytti olevan vakiopaikassaan tietyssä nojatuolissa. En siinä hetkessä muistanut että koira on kuollut joten en pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Vasta siellä vessassa tajusin, että hyvänen aika, koira on kuollut ja haudattu eikä se voi siis siellä tuolissa olla! Kun tulin vessasta pois ei sitä enää näkynyt. 

Toinen on tapaus jossa isoisäni kuoli. Hän oli ollut sairaalassa, mutta välitöntä hengenhätää ei pitänyt olla. Heräsin eräänä yönä, ja tuntui että huoneen nurkassa on tumma varjo. Samaan aikaan jotenkin mielessäni tajusin että isoisä on kuollut vaikken hahmosta tunnistanut häntä silmien avulla. Mieleeni muodostui samalla ikään kuin hänen kysymyksensä: "uskothan sinä Jeesukseen", ja minä sanoin ihan ääneen, että minut on opetettu uskomaan. Sitten varjo katosi ja tunne läsnäolosta. Isoisälle oli aina ollut tärkeää että hänen lapsensa ja lastenlapsensa uskoisivat, oli tilannut meille omilla rahallaan uskovaisia lehtiäkin tms.

Eli et ole nähnyt mitään, hädin tuskin edes kuvitellut nähneesi.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:07"]

Ei, kukaan ei ole oikeasti nähnyt sellaista. Monilla kyllä vahva luulo siitä.

Millainen yli-ihminen voi totena väittää, ettei kukaan oikeasti ole nähnyt haamua? 

Ihan kuka tahansa ihminen, yhtälailla kuten kuka tahansa voi väittää että yksikään nyt elävä ihminen ei ole nähnyt Isaac Newtonia.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:07"]

Ei, kukaan ei ole oikeasti nähnyt sellaista. Monilla kyllä vahva luulo siitä.

Millainen yli-ihminen voi totena väittää, ettei kukaan oikeasti ole nähnyt haamua? 

Rationaalinen ihminen.

Aivan niin, eli koska sinä et ole koskaan nähnyt henkiä niin niitä ei voi olla olemassa?

Ehkäpä sitten ei ole pyramidejakaan saati inka temppeleitä, koska mä en oo niitä koskaan nähny. Ai niistäkö on kuvia? Kappas kun niin on kummituksistakin.

Se, että sinä pidät itseäsi rarionaalisena ei ole tae sille, että tietäisit totuutta kuitenkaan.

Valokuvat "kummituksista" ovat väärennöksiä tai epäselviä/hämääviä kuvia ihan tavallisista kohteista.

Minä olen AV-kummitus, datailen täältä haudan toiselta puolelta...huhuuu..

Harhoja ja valveunia.