Onko joku oikeasti nähnyt kummituksen/kuolleen haamun?

Uskon mutta en ole nähnyt ja toisaalta hyvä niin, voisiko mennä mielenrauha loppuelämäksi  jos  päätön tyyppi istuisi sängynreunalla!

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kahdesti. Ensimmäisen kerran näin teininä kun meiltä oli kuollut koira alle viikko sitten. Menin yöllä vessaan, ja se koira näytti olevan vakiopaikassaan tietyssä nojatuolissa. En siinä hetkessä muistanut että koira on kuollut joten en pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Vasta siellä vessassa tajusin, että hyvänen aika, koira on kuollut ja haudattu eikä se voi siis siellä tuolissa olla! Kun tulin vessasta pois ei sitä enää näkynyt.

Toinen on tapaus jossa isoisäni kuoli. Hän oli ollut sairaalassa, mutta välitöntä hengenhätää ei pitänyt olla. Heräsin eräänä yönä, ja tuntui että huoneen nurkassa on tumma varjo. Samaan aikaan jotenkin mielessäni tajusin että isoisä on kuollut vaikken hahmosta tunnistanut häntä silmien avulla. Mieleeni muodostui samalla ikään kuin hänen kysymyksensä: "uskothan sinä Jeesukseen", ja minä sanoin ihan ääneen, että minut on opetettu uskomaan. Sitten varjo katosi ja tunne läsnäolosta. Isoisälle oli aina ollut tärkeää että hänen lapsensa ja lastenlapsensa uskoisivat, oli tilannut meille omilla rahallaan uskovaisia lehtiäkin tms.

Haamu voi olla elävänkin hahmo kirjoitti:

Hei. Halusin vastata tähän viestiin, koska yliluonnollisuudella ei ole rajoja. Olen itse ollut paikalla lapsena kahden muun lapsen ja aikuisen kanssa, kun haamu on esittäytynyt. Se ei ollutkaan tavallinen haamu vaan hyvin erikoinen, jollaisia kaikki ei tiedäkkään olevan olemassa. Se haamu oli elävän ihmisen haamu. Eli haamu eli yliluonnollinen hahmo ei aina ole kuolleen ihmisen hahmo. Sen olen todistanut. Tämä ihminen, jonka haamuhahmon näimme, oli ikkunan alla ulokona tekemässä pihalla jotain töitä omia harrastuksiaan ja tietämätön, että näimme hänen näköisen haamun omassa kodissamme. Haamulla oli juuri samat vaatteet kuin samaan aikaan pihalla olevalla perheenjäsenellämme. Eli haamu ei aina ole kuolleen ihmisen haamu.

Totuushan on, että emme osaa selittää yliluonnollista. Ja sitä ei ymmärrä, kun yliluonnollisen kohtaa, mikä

maailma se on ja miten hahmoja voi olla olemassa. Keskuudessamme on myös yliluonnollisuuden maailma.

Toisille haamut esiintyvät useinkin. Ja se saattaa olla hyvin pelottavaa. Ja ei tulisi tuomita henkilöitä, joille yliluonnolliset hahmot esiintyvät. Myöskin saa vääriä psykiatrisia diagnooseja nämä herkät henkilöt, joilla kyky nähdä yliluonnollista. Itse olen nähnyt vain tämän yhden kerran, koska paikalla oli myös aikuinen,

jolla herkkyyttä nähdä näitä yliluonnollisia haamuja eri muodoissa. Telepaattista olen tuntenut aikuisiällä.

Mutta en osaa tulkita asioita ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Esimerkiksi tunsin työmatkalla pistoksen sydämessä ja mietin, että tältäköhän tuntuu saada sydänkohtaus. Ja samaan aikaan läheiseni oli saanut

sydänkohtauksen työpaikallaan. Hän toipui siitä hyvin. Tiedän, etää yliluonnollista on. Minun ei tarvitse uskoa, koska olen itse nähnyt.

vähän niinkuin Jeesus ilmestyi opetuslapsille haamuna kuoltuaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä näin kuolleen anopin unessa. Välimme ei olleet mitenkään kovin läheiset, vaikka oltiinkin aika paljon tekemisissä, joten suuren surun vuoksi en häntä loihtinut ilmestymään. Hän istahti sängyn laidalle valon ympäröimänä. Kyselin häneltä kysymyksiä taivaasta hän vastasi niihin ihan selkeästi. Hän kertoi olevansa hyvin onnellinen (eläessään katkera ja masentunut). En ole erityisen uskovainen, mutten usko mihinkään kummituksiinkaan, en ole edes mitenkään herkkä tällaisille ilmiöille. Anoppi kyllä oli eläessään, hän uskoi enkeleihin ja joskus ne pelastivat hänen henkensäkin varoittamalla autosta joka ajoi lujaa punaisia päin. Jotenkin tämä uni oli niin aito ja tunsin hänen onnellisuutensa niin selkeänä itsessäni että tuntuu siltä että hän kävi oikeasti kertomassa kuulumisiaan ja ilmoittamassa että kaikki on vihdoin hyvin.

UNESSA!?

Vierailija kirjoitti:

En.ole koskaan nähnyt oikeaa kummitusta, mutta monesti kylläkin äskettäin kuolleen omaisen ja esim kissani olen tuntenut yöllä vieressäni sen kuoleman jälkeen. Kuitenkin tiedän, että nämä ovat omien aivojeni tuottamia kuvia ja tuntemuksia. En uskottele että ne ovat kuolleiden henkiä.

Kissan haamu? wtfk?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Mä olen se, joka haluaisi tulla uskoon. :D En ole ap. Olen nähnyt kyllä kummituksia ja kokenut paljonkin yliluonnollisiksi ehkä luokiteltavia asioita, mutten usko silti mihinkään muuhun kuin omaan sekopäisyyteeni.

Mul oli kaverin kanssa lemmikki sammakko tilalla,mutta eräänä iltana se kuoli kun oli kuivunut,me laitettiin se nuken sisään sentakia ku ei osattu tehä arkkua,se nukke laitettiin aittaan ku ei tykätty muistella sen kuolemaa,oli kulunu jo 20v kun menin sen kaverin kaa sinne maatilalle,oltiin unohdettu jo sen sammakon kuolema kun kuultiin sen maatilan uudelta omistajalta että sieltä aitasta oli kuulunut itkua ja kurnutusta,päätettiin mennä sinne,siel oli se nukke mutta se nukke oli ruhjuinen ja siellä haisi mätä,sit se nukke rupes itkemään,päätettiin mennä nukkuu ku oli jo ilta,talon omistaja antoi meidän nukkuu se yö siel maatilalla,kun oli yö niin siin sängyn viereiseltä tuolilta kuulu ropinaa,sit käännyin,niin se nukke oli siinä,herätin kaverini:hemmetti,se palasi.Sitten se hyökkäs meidän kimppuun,rupes puree meitä mut aurinko nousi niin sit se jähmetty,laitettiin se nukke aittaan takas,mut unohdettiin samal vanha valo päälle sinne,se valo jotenki räjähti,niin sit se koko aitta paloi,nähtiin taivaal jotakin valkosta,näytti haamulta,mutta varmaan se pääsi vapaaks se henki 20vuoden jälkeen,itkettää aina kun ajattalen sitä

Vierailija kirjoitti:

Mul oli kaverin kanssa lemmikki sammakko tilalla,mutta eräänä iltana se kuoli kun oli kuivunut,me laitettiin se nuken sisään sentakia ku ei osattu tehä arkkua,se nukke laitettiin aittaan ku ei tykätty muistella sen kuolemaa,oli kulunu jo 20v kun menin sen kaverin kaa sinne maatilalle,oltiin unohdettu jo sen sammakon kuolema kun kuultiin sen maatilan uudelta omistajalta että sieltä aitasta oli kuulunut itkua ja kurnutusta,päätettiin mennä sinne,siel oli se nukke mutta se nukke oli ruhjuinen ja siellä haisi mätä,sit se nukke rupes itkemään,päätettiin mennä nukkuu ku oli jo ilta,talon omistaja antoi meidän nukkuu se yö siel maatilalla,kun oli yö niin siin sängyn viereiseltä tuolilta kuulu ropinaa,sit käännyin,niin se nukke oli siinä,herätin kaverini:hemmetti,se palasi.Sitten se hyökkäs meidän kimppuun,rupes puree meitä mut aurinko nousi niin sit se jähmetty,laitettiin se nukke aittaan takas,mut unohdettiin samal vanha valo päälle sinne,se valo jotenki räjähti,niin sit se koko aitta paloi,nähtiin taivaal jotakin valkosta,näytti haamulta,mutta varmaan se pääsi vapaaks se henki 20vuoden jälkeen,itkettää aina kun ajattalen sitä

sammakon haamu? WTFK???????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Mä olen se, joka haluaisi tulla uskoon. :D En ole ap. Olen nähnyt kyllä kummituksia ja kokenut paljonkin yliluonnollisiksi ehkä luokiteltavia asioita, mutten usko silti mihinkään muuhun kuin omaan sekopäisyyteeni.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Mä olen se, joka haluaisi tulla uskoon. :D En ole ap. Olen nähnyt kyllä kummituksia ja kokenut paljonkin yliluonnollisiksi ehkä luokiteltavia asioita, mutten usko silti mihinkään muuhun kuin omaan sekopäisyyteeni.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Olen. :D Siinä missä ihmisiäkin. Olen myös nähnyt olentoja, jotka eivät todellakaan olleet minkäänlaisia eläimiä tai ihmisiä. Näihin tapauksiin liittyy outoja yhteensattumia ja muita silminnäköijöitä.

Mun on oltava yksi maailman skeptisimmistä ihmisistä haluamattani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Ook sä se sama tyyppi , joka yrittää tulla uskoon?

Tässä kummitus jutussa on vähän sama juttu..kyllä niitä näkee kun uskoo tarpeeksi

Mä olen se, joka haluaisi tulla uskoon. :D En ole ap. Olen nähnyt kyllä kummituksia ja kokenut paljonkin yliluonnollisiksi ehkä luokiteltavia asioita, mutten usko silti mihinkään muuhun kuin omaan sekopäisyyteeni.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Labradorinnoutajani oli 14-vuotias sairastuessaan lonkkatulehdukseen, joka lopulta äityi hoidosta huolimatta niin pahaksi, että koira jouduttiin lopettamaan. Koira oli meillä jo ennen syntymääni, joten siitä tuli tosi läheinen ja rakas.

Viikko koiran lopettamisen jälkeen istuin huoneessani rukoilemassa, kun selkäni takaa alkoi kuulua tassujen rapinaa. Kun katsoin taakseni, ei näkynyt mitään. Hetken kuluttua, kun katsahdin toisen kerran, huomasin, että kaappini ovessa roikkuvan kylpytakkini helma liikkui, niin kuin sitä olisi kiskottu. (koira tykkäsi vetoleikeistä).

Kun lähdin huoneesta, kuulin viereltäni koiran kaulapannan metalliosan kilinää, joka kuului aina, kun se rapsutti itseään. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Siihen loppui se siltä erää, mutta muutamaa päivää myöhemmin ollessani tietokoneen ääressä, tunsin märän, ystävällisen kielen nuolaisun kädessäni, vaikka missään ei näkynytkään ketään ja meillä ei ole enää ainoatakaan koiraa.

Ensimmäisessä tapauksessa kanssani kotona oli 9v pikkuveljeni, joka kuitenkin kaiken aikaa katsoi alakerrassa telkkaria, toisessa kokemuksessa olin "yksin".

Noista jutuista tuli tosi onnellinen ja hyvä mieli, eikä pelottanut ollenkaan. Aloin itkeä liikutuksesta, kun tajusin, että Muppehan se siinä kävi moikkaamassa ja kertomassa, että kaikki oli hyvin ja että välittää minusta edelleen. Toivon vielä joskus, että enkelihauvani esiintyy minulle uudestaan(:

Minä olen joskus nähnyt kuolleita sukulaisia, vaikka en ole edes tiennyt, että ovat kuolleet. Vasta myöhemmin olen saanut kuulla heidän kuolemastaan. Pikku hiljaa kuitenkin häipyvät ja menevät eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus nähnyt kuolleita sukulaisia, vaikka en ole edes tiennyt, että ovat kuolleet. Vasta myöhemmin olen saanut kuulla heidän kuolemastaan. Pikku hiljaa kuitenkin häipyvät ja menevät eteenpäin.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Ite olen nähnyt kummituksen Suomenlinnassa.

Se oli yhdessä niistä muurien sisuksista, sotisopa päällä. Sellainen vanha, jossa on napit edessä. Kävin kulman takaa katsomassa uudestaan, niin oli hävinnyt.

Mua ahdistaa Suokissa eräs paikka erityisesti. Tuntuu, että siinä on ammuttu väkeä kumparetta vasten. Helteelläkin tulee siinä kohdassa viluväreet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus nähnyt kuolleita sukulaisia, vaikka en ole edes tiennyt, että ovat kuolleet. Vasta myöhemmin olen saanut kuulla heidän kuolemastaan. Pikku hiljaa kuitenkin häipyvät ja menevät eteenpäin.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Muutama vuosi sitten rakensimme taloamme ja kävin välillä iltaisin raksalla maalaamassa väliovia kun mies tuli kotiin lasten kans nukkumaan. Takka oli saatu muurattua ja kuivunut, oli aika tehdä ekat tulet. Olin niin täpinöissäni tästä että istuessani siinä jakkaralla ihailemassa tätä loimua päätin ottaa siitä kuvan kännykällä, olihan kyseessä ihkaensimmäinen takkamme. Kuvan otettuani tarkistamaan kännykän näytöstä tätä otosta... siinä vaiheessa hymy hyytyi: kuvassa näkyi takassa valkoinen angorakissa musta niittipanta kaulassa. Hitaasti siinä vilkuilin olkieni yli työmaalampun valossa muovilla peitettyjä ikkunoita kellon ollessa yli 23 ja kirosin hiljaa mielessä et en voinu jättää tulta siihen ja häipyä kotiin. Kaikki ihmiset ikään, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta kenelle olen kuvan näyttänyt ovat todenneet että siinä on kissa, on ollut keskustelua kun olen korjannut että kuva on takan luukusta jossa palaa tuli.

Talossa on ollut muutakin esim. koputusta aina saman makkarin samaan ulkoseinään, ulko-oven kahvan aukasu ääni yöllä koko tässä asumisajan, kouluikästen lasten vauvalelu joka oli laatikossa ja nostettu muutossa vaatekaapin päälle missä ollu parivuotta koskemattomana alkoi yöllä soida, pesin yöllä wc:ssä hampaita kun tunsin kosketuksen olalla.

Olemme rakentaneet pitkästä uudelle alueelle, sen verran tiedän että tässä pellolla on ollut hevoshaka et se siitä vanhasta talosta. Olen haaveillut vanhasta mansardikattoisesta talosta jossa vetää ja rappuset narisee mut taitaa pysyä haaveena näillä kummituksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus nähnyt kuolleita sukulaisia, vaikka en ole edes tiennyt, että ovat kuolleet. Vasta myöhemmin olen saanut kuulla heidän kuolemastaan. Pikku hiljaa kuitenkin häipyvät ja menevät eteenpäin.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Muutama vuosi sitten rakensimme taloamme ja kävin välillä iltaisin raksalla maalaamassa väliovia kun mies tuli kotiin lasten kans nukkumaan. Takka oli saatu muurattua ja kuivunut, oli aika tehdä ekat tulet. Olin niin täpinöissäni tästä että istuessani siinä jakkaralla ihailemassa tätä loimua päätin ottaa siitä kuvan kännykällä, olihan kyseessä ihkaensimmäinen takkamme. Kuvan otettuani tarkistamaan kännykän näytöstä tätä otosta... siinä vaiheessa hymy hyytyi: kuvassa näkyi takassa valkoinen angorakissa musta niittipanta kaulassa. Hitaasti siinä vilkuilin olkieni yli työmaalampun valossa muovilla peitettyjä ikkunoita kellon ollessa yli 23 ja kirosin hiljaa mielessä et en voinu jättää tulta siihen ja häipyä kotiin. Kaikki ihmiset ikään, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta kenelle olen kuvan näyttänyt ovat todenneet että siinä on kissa, on ollut keskustelua kun olen korjannut että kuva on takan luukusta jossa palaa tuli.

Talossa on ollut muutakin esim. koputusta aina saman makkarin samaan ulkoseinään, ulko-oven kahvan aukasu ääni yöllä koko tässä asumisajan, kouluikästen lasten vauvalelu joka oli laatikossa ja nostettu muutossa vaatekaapin päälle missä ollu parivuotta koskemattomana alkoi yöllä soida, pesin yöllä wc:ssä hampaita kun tunsin kosketuksen olalla.

Olemme rakentaneet pitkästä uudelle alueelle, sen verran tiedän että tässä pellolla on ollut hevoshaka et se siitä vanhasta talosta. Olen haaveillut vanhasta mansardikattoisesta talosta jossa vetää ja rappuset narisee mut taitaa pysyä haaveena näillä kummituksilla.

Olette muuttaneet asuntoon jossa asuu " välitilassa" eläviä sieluja. Pyytäkää heitä elämään sovussa kanssanne, selittäkää tilanne kauniisti. Ette halua erimielisyyksiä. Voitte myös kehottaa heitä muuttamaan. Mistäpä sen tietää vaikka joskus joku tulisi häiritsemään omaa rauhaasi.

Mun peloista joiden takia viime yönä valvoin. Tätä ennen en ollutkaan vielä joutunu näiden pelkojen takia valvomaan. Nimittäin kummitus/henkiolento pelot. Pelkään molempia. Ja spiritismiä sun muuta ihan kamalasti. Pelkään että joku kauhee pelottava paha voima, henkiolento, joku ilmestyy yhtäkkiä mun luo jos vahingossa ajattelen jotain väärää.

Nykyään nuo mun pelot ei oo millään niin voimakkaita ku ennen. Kaks vuotta sitten pelkäsin aivan järkyttävän paljon suihkussa käymistä ja en voinut siellä kertaakaan laittaa silmiä kiinni. Pelkäsin sitä pesuhuoneen peiliä ja lattiakaivoa. Ja kaikkia muitakin peilejä. Ja yöllä, varsinki jos muut nukahti ennen mua, pelkäsin ihan kamalasti että se joku tulee sieltä peilistä vessasta ja katoin koko ajan ihan kauhulla sen huoneen ovenkahvaa jossa nukuin. Pelkäsin että yhtäkkiä oikeesti huomaan että se laskeutuu ja se vessan peilin olento tulee mun luo ja... En tiiä kumpi on pahempi vaihtoehto; se että vessan ovi on kiinni ja valot pois ja en nää jos se tulee sieltä peilistä, vai se että siellä on valot päällä ja ovi auki.

Nykyäänkin en välttämättä uskalla pimeään sytyttää kynttilöitä ja varsinkin jos vahingossa joku sanoo tai itse ajattelen edes sanaa spiritismi, on pakko vähintään sytyttää valot ja ehkä jopa puhaltaa kynttilät. Ja jos voin päättää niin en koskaan nuku pimeässä. Kaverilla en kehtaa sanoa että pelkään nukkua pimeässä mutta kotona nukun aina jokin käytävän tai vaatehuoneen valo päällä ja silloin kun pelkään niin melkein kaikki valot päällä. Joskus on ollut sellaisia öitä että oon maannut koko pitkän yön pimeässä huoneessa peiton alla silmät auki liikahtamatta aamuun asti, että joku herää tai että on riittävän valoisaa. Se on ihan järkyttävää. Jos vain räksyttää silmiään, tuntuu että joku hyökkää kimppuun.

Pelkään kauheesti että tietämättäni houkuttelen paikalle jotain sellasia, tai sitten että suututan niitä.

Sitten pelkään myös kummituksia, vähän. Niitä en niin paljon. Ei ne tunnu niin pelottavilta. Ja niistä mulla on myös omakohtaista kokemusta. Ennen en edes uskonut niihin. Mutta nykyään on vähän pakko uskoa. Kaikki todisteet puhuu sen puolesta. Ja siksi saatan nykyään helpommin uskoa myös muiden tarinoita kummituksista. Mutta en ihan mitä tahansa "juttuja", sellaisia jotka vois vaikka olla tottakin.

Muilla samoja pelkoja? Miten pääsen noista eroon?

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..

Sama homma täällä! Mulla on kavereita, jotka tuntuvat näkevän haamuja joka nurkalla, mutta minä en edes sellaisissa paikoissa, joissa "todistetusti" kummittelee. Mielikuvituksessani lienee musta aukko :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus nähnyt kuolleita sukulaisia, vaikka en ole edes tiennyt, että ovat kuolleet. Vasta myöhemmin olen saanut kuulla heidän kuolemastaan. Pikku hiljaa kuitenkin häipyvät ja menevät eteenpäin.

Oletko nähnyt kuolleita eläimiä?

Muutama vuosi sitten rakensimme taloamme ja kävin välillä iltaisin raksalla maalaamassa väliovia kun mies tuli kotiin lasten kans nukkumaan. Takka oli saatu muurattua ja kuivunut, oli aika tehdä ekat tulet. Olin niin täpinöissäni tästä että istuessani siinä jakkaralla ihailemassa tätä loimua päätin ottaa siitä kuvan kännykällä, olihan kyseessä ihkaensimmäinen takkamme. Kuvan otettuani tarkistamaan kännykän näytöstä tätä otosta... siinä vaiheessa hymy hyytyi: kuvassa näkyi takassa valkoinen angorakissa musta niittipanta kaulassa. Hitaasti siinä vilkuilin olkieni yli työmaalampun valossa muovilla peitettyjä ikkunoita kellon ollessa yli 23 ja kirosin hiljaa mielessä et en voinu jättää tulta siihen ja häipyä kotiin. Kaikki ihmiset ikään, sukupuoleen ja uskontoon katsomatta kenelle olen kuvan näyttänyt ovat todenneet että siinä on kissa, on ollut keskustelua kun olen korjannut että kuva on takan luukusta jossa palaa tuli.

Talossa on ollut muutakin esim. koputusta aina saman makkarin samaan ulkoseinään, ulko-oven kahvan aukasu ääni yöllä koko tässä asumisajan, kouluikästen lasten vauvalelu joka oli laatikossa ja nostettu muutossa vaatekaapin päälle missä ollu parivuotta koskemattomana alkoi yöllä soida, pesin yöllä wc:ssä hampaita kun tunsin kosketuksen olalla.

Olemme rakentaneet pitkästä uudelle alueelle, sen verran tiedän että tässä pellolla on ollut hevoshaka et se siitä vanhasta talosta. Olen haaveillut vanhasta mansardikattoisesta talosta jossa vetää ja rappuset narisee mut taitaa pysyä haaveena näillä kummituksilla.

Olette muuttaneet asuntoon jossa asuu " välitilassa" eläviä sieluja. Pyytäkää heitä elämään sovussa kanssanne, selittäkää tilanne kauniisti. Ette halua erimielisyyksiä. Voitte myös kehottaa heitä muuttamaan. Mistäpä sen tietää vaikka joskus joku tulisi häiritsemään omaa rauhaasi.

Miten selitän angorakissalle , että se on kuollut?