Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko joku oikeasti nähnyt kummituksen/kuolleen haamun?
12.09.2014 |
Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..
Kommentit (183)
Minulla on yksi melko kummallinen kokemus, jonka olen ajatellut olevan yliluonnollinen.
Istuin kerran olohuoneen sohvallamme kun huomasin kuinka usvainen, tummanharmaa/musta pallo liikkui ilmassa seinän vierellä. Pallo oli keskeltä tummempi ja se vaaleni ja oli läpinäkyvämpi reunoilta. Kooltaan se oli pienen jalkapallon kokoinen ehkä noin 15-20 cm halkaisijaltaan.
Meillä on olohuoneessa pitkä ikkunaseinä ja pallo liikkui koko ajan suoraviivaisesti, tasaisella vauhdilla noin metrin korkeudella ikkunaseinän vierustaa pitkin. Kun huomasin pallon, ajattelin ensin, että kyseessä on jokin näköharha. Kun pallo törmäsi ja meni ikkunaverhon läpi ja verho jäi tämän kosketuksen jäljiltä heilumaan, ymmärsin, että pallo oli todellinen. Koko havainto kesti ehkä vain noin 5 sekuntia ja pallo hävisi näkyvistä tultuaan olohuoneen päätyseinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sähköäkään näe ja se on. Tunteita on mutta ei ne näy.
Veljeäni varoitettiin työmaalla. En tiedä oisko enää hengissä. Teki niinkuin sanottiin ( ei ihminen).
Itse näin yhtenä yönä tässä unta että enkeli istui sänkymme reunalla ja pyysin siltä suojelua poikaamme kohtaan, kohta 3kk täyttävä esikoinen :) mutta siis en ole koskaan nähnyt mitään henkiä tai muita. Tuo on ainut kokemukseni.
Minä olin harjoittelussa saattohoitoyksikössä, ja tietyllä käytävällä tunsin monta kertaa, kuinka joku kävelee siinä käytävällä selkäni takana. Kerran oli pakko kääntyä katsomaan kun koko selkää kihelmöi, ja naurahdin siinä samalla jotenkin puoliääneen, että tämä se on kumma käytävä kun täällä tuppaa tulemaan noita aistiharhoja. Siinä vieressä olevan hoitaja sanoi aivan tyynesti että kävelijä on edemennyt potilas jonka sielu on jäänyt tänne jumiin. Ei siinä oikein tiennyt mitä sanoa, oli se jotenkin niin omituinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin äskettäin enkelin. Ei mennyt kauaa kun lähisukulainen kuoli.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:00"]
Yritän kovasti uskoa kummituksiin mutta kun en niitä näe..
[/quote]
Miksi muuten yrität uskoa niihin? En oikein tiedä mitä hyötyä sellaisesta uskomisesta olisi, joskaan ei haittakaan. Toki siinä mielessä, että jos ennestään ei usko sielun kuolemattomuuteen ja kummituksiin uskomisen kautta uskoisi, voisi se olla lohduttavaa toki uskoa.
Itse olen nähnyt ja uskon, ja oma uskomukseni on että se on jonkinlalinen erityiskyky. Olen muutenkin äärimmäisen herkkä "henkisille" asioille, vaistoan muun muassa fyysisistä tiloista energioita, esim. minun on vaikea mennä tilaan jossa on hiljattain riidelty koska se energia on niin painostavaa. Toisaalta ajattelen että ei tällainen kyky järin hyödyllinen ole, että ihminen voi elää ihan yhtä hyvin ilman vaistomatta kummituksia tai psyykkisiä energioita. Tarkoitus kai tässä elämässä joka tapahtuu fyysisessä todellisuudessa on kai keskittyä fyysiseen eikä "tuonpuoleisiin".
[/quote]
Höpö höpö.
Kuvittelet todeksi olemattomia asioita, se siitä.
[/quote]
Ei minulla ole mitään noihin asioihin perustuvaa hengellistä maailmankuvaa, jota minun täytyisi puolustaa tällaisia kommentteja vastaan. Tosielämässä muutenkin pidän tämän puolen visusti piilossa, koska olen luonnontieteilijä koulutukseltani ja ammatiltani, ja tiedän että työkaveri- ja tuttavapiirissäni saisin melkoisen hörhön maineen puhumalla näistä. Äitini on ainoa jolle puhun, koska hänellä on aina ollut samanlaisia kokemuksia, hän aina vitsaileekin olevansa noita.
Eli minun puolestani saat täysin vapaasti pitää uskomuksesi, ettei esim. henkimaailmaa ole, ja sellaista aistivat kokevat harhoja. Itse taas pidän omat kokemuksiini perustuvat uskomukseni, mutta en yritä käännyttää ketään muuta uskomaan samoin kuin minä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olen nähnyt kummituksen Suomenlinnassa.
Se oli yhdessä niistä muurien sisuksista, sotisopa päällä. Sellainen vanha, jossa on napit edessä. Kävin kulman takaa katsomassa uudestaan, niin oli hävinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lemmikkieläimetkin kummittelevat, niin miten on teuraseläinten, luonnon eläinten, kalojen tai matelijoiden laita? Onko bakteereilla sielua? Virukset? Sienet? Kasvit? Miettikääpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko haamuihin, varmaan siksi koska en ole nähnyt. Silti maailmassa on erikoisempiakin juttuja, esim. itsestä tuntuu oudolta että voi nähdä unia? Ja siis elämäkin on sinänsä outo juttu, niin miksi ei voisi olla haamuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:48"]Ite olen nähnyt kummituksen Suomenlinnassa.
Se oli yhdessä niistä muurien sisuksista, sotisopa päällä. Sellainen vanha, jossa on napit edessä. Kävin kulman takaa katsomassa uudestaan, niin oli hävinnyt.
[/quote]
Pitäiskö käydä?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
Jos lemmikkieläimetkin kummittelevat, niin miten on teuraseläinten, luonnon eläinten, kalojen tai matelijoiden laita? Onko bakteereilla sielua? Virukset? Sienet? Kasvit? Miettikääpä!
[/quote]
Ehkä kaikki kummalliset kutinat iholla ja pienet risahdukset talossa ovatkin kummittelevia hyönteisiä :D Että varokaa vaan kun niitä kärpäsiä ja sääskiä listitte, saattavat mokomat palata vielä teitä vainoamaan.
Vesistötkin ovat aikamoisia haamubooleja, kun kaikki haamukalatkin uivat siellä oikeiden lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
Jos lemmikkieläimetkin kummittelevat, niin miten on teuraseläinten, luonnon eläinten, kalojen tai matelijoiden laita? Onko bakteereilla sielua? Virukset? Sienet? Kasvit? Miettikääpä!
[/quote]
Ehkä kaikki kummalliset kutinat iholla ja pienet risahdukset talossa ovatkin kummittelevia hyönteisiä :D Että varokaa vaan kun niitä kärpäsiä ja sääskiä listitte, saattavat mokomat palata vielä teitä vainoamaan.
Vesistötkin ovat aikamoisia haamubooleja, kun kaikki haamukalatkin uivat siellä oikeiden lisäksi.
[/quote]
Ja viljakuvioiden mysteerikin ratkesi samalla. Haamukarja se siellä on vaeltanut.
En hereillä ollessani, mutta olen nähnyt todella outoja unia. Enneunia ja unia kuolleista ihmisistä ja eläimistäni. En jaksa kaikkia edes selostaa, mutta lähipiirissä minua kutsutaan joskus Milla Magiaksi. Ja näitä enneunia olen nähnyt myös ystävistäni, lasten syntymien kulusta jne. Kuollut täti on ilmestynyt minulle kahdesti unessa, ja muistan hyvin sen kirkkaan valon.
Isästä näin unta hänen kuolemansa jälkeen, istuttiin mökin nurmikolla puutarhatuoleissa ja soiteltiin radiota, isä ei jostain syystä puhunut mitään. Siitä meni vuosi, niin isä ilmestyi minulle unessa, ja käski katsoa/varoa jotain pyörää. En oikein ymmärtänyt sitä, että mitä pyörää ja soitin äidille että onhan autossa kaikki kunnossa, oletko vaihtanut kesärenkaat. Meni muutama päivä, niin ukkini kaatui rollaattorillaan, löi päänsä ja kuoli.
Mutta... onko se sattumaa vaan.
Koulussa lukittu ovi tyhjään kemianluokkaan pamahti voimalla auki ja mun ohi kulki tumma hahmo ja käytävä jäi kylmäksi. Siellä käytävässä on kuollut juurikin kemianopettaja sairaskohtaukseen.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:07"]
Ei, kukaan ei ole oikeasti nähnyt sellaista. Monilla kyllä vahva luulo siitä.
[/quote]
Millainen yli-ihminen voi totena väittää, ettei kukaan oikeasti ole nähnyt haamua?
[/quote]
Kuka tahansa länsimaisia kouluja käynyt normaali ihminen. Heille on selvää että moisia satuolentoja ei ole olemassa.
Alue: Aihe vapaa
En mä kai varsinaisesti ole koskaan nähnyt kuollutta, mutta mulle on käynyt näin.
Nukuin ja näin tällaista unta. Unessa heräsin siihen, että mummoni herätti minut. Ihmettelin, että miksi ihmeessä se siinä seisoo ja vielä siihen aikaan. Unisena vilkaisin yöpöydän kelloa ja totesin sen olevan yöllä kolme. Mummo seisoi sänkyni vieressä yöpaitasillaan, hiukset löysästi palmikoituina ja sanoi, että jos vaan jaksaisin, niin lähtisinkö hänen kanssaan vähän ulos kävelemään. Oikeasti oli, niin kuin silloin unessakin, kostea elokuinen loppukesän yö, vähän sumuinenkin. Unessa käveltiin mummon kanssa paljain varpain kostean nurmikon läpi laiturille. Mummo jutusteli niitä näitä, kertoi jotain elämästään ja muutamia elämän viisauksiaan, halasi minua laiturilla, sanoi, että toivoo minulle kaikkea hyvää elämääni. Muistan unen tämä päivänäkin ihan selvästi, se oli jotenkin niin todellinen, tunnelma seesteinen ja rauhallinen, mummon kanssa oli hyvä olla. Muuta en unesta muista.
Aamulla sitten oikeasti heräsin puhelinsoittoon, että mummoni oli kuollut yöllä.
Aikaa tästä on jo viisitoista vuotta, mutta en mitenkään voi olla uskomatta, etteikö se uni oikeasti olisi ollut ”totta” ja isoäitini viimeinen tervehdys ja halaus minulle. Alitajunta voi tietysti prosessoida ties vaikka mitä, mutta isoäitini ei ollut edes sillä tavalla vanha ja sairas, että kuolema olisi ollut erityisen odotettavaa juuri silloin, oikeastaan päinvastoin.