Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa enää 6v tytärpuoltani :(
11.09.2014 |
Tilanne meillä se, että miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan järkyttävän mustis pikkusisarelleen, joka nyt 9kk. Tytön oma äiti on narkkari, ja tyttö on asunut isällään heidän erosta asti, eli siitä asti kun tyttö oli alle 2v. Äitiään tavannut/tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti - riippuen siitä missä kunnossa äiti milloinkin on.
Minä olen kuviossa ollut mukana 3v, ja meille muotoutui tytön kanssa alusta pitäen tosi tiivis ja lämmin suhde, koen, että on pitänyt ja pitää mua itselleen hyvin tärkeänä ja turvautuu muhun, sanookin äidiksi. Mun ja miehen yhteisen lapsen syntymä vaan ollut odottamaton kriisi - en osannut odottaa tytöltä tällasta reagointia kun kuitenkin oli innoissaan pikkusisaruksesta ja odotti tätä innolla.
Nyt vaan tilanne mennyt koko ajan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Tyttö lyö, sylkee, puree, potkii, sanoo nauraen että haliuaa ja aikoo tappaa pikkusiskon. Ollaan oltu perheneuvolaan yhteydessä, olen viettänyt esikoisen kanssa "laatuaikaa" jne, mikään ei tunnu auttavan, tilanne vaan pahenee. Tyttö sanoo suoraan, että haluaa vauvasta eroon ja se ei kuulu meidän perheeseen. Kukaan ei tunnu ottavan vakavasti. Esikoinen on eskarissa ja siellä kaikki ok. Kotona vaan on kauhea ja nimenomaan mulle ja vauvalle, isä ei mitään "niin kamalaa" eroa ole huomennut, kun on paljon töissä. Tytön biologinen äiti on nyt siinä kunnossa, ettei tyttö ole voinut tavat häntä moneen kuukauteen, mutta tämä nyt ei ole mitenkään uutta.
Minä vaan alan olla niin väsyksissä. Rakastan isompaa tyttöä kuin omaani, olen aina rakastanut ja huolehtinut. Viime kuukausien ja etenkin viikkojen aikana vaan jotain on muuttunut. Tuo isomman tytön avoin viha ja inho ja inhottavat puheet ja teot.. tiedän että hän on lapsi vasta, mutta eka kertaa nyt huomaan toivovani, että olisipa jossain muualla. Ja etten enää tunne samaa kuin ennen häntä kohtaan :(
Mitä mä teen? Paha olla.
Kommentit (166)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:57"]54 näkee vittuilua varmaan joka puolella.
[/quote]
Ja sinusta on ok puhua hormoneista kun apn lapsipuolella on vakavia ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka voivat alkaa asumaan 3 vuotiaan lapsen kanssa, hoitaa häntä ja rakastaa häntä ja sitten oman lapsen synnyttyä todeta, että tottakai oma vauva on tärkeämpi?
Jos on, niin tällä 6 vuotiaalla on todellakin syytä pelkoonsa ja kauhuunsa. Lapsi on lapsi ja puhelee tappamisista ymmärtämättä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, mutta aikuinen, joka puhelee lapsen hylkäämisestä, koska "omavauvaniontärkeämpi" onkin jo jotain ihan muuta kuin ymmärtämätön lapsi.
AP, olen varma, ettet tietenkään ota huomioon näitä "laita se pois"-viestejä, sillä se tuskin on sinulle vaihtoehto, vaikka onkin luonnollista väsyä ja ajatella, että menisi tuosta. Emmekö me ajattele välillä niin ihan kakista läheisistä, tarkoittamatta sitä yhtään sen enempää kuin 6 vuotias tappopuheillaan.
Ajat on kovat, enkä tiedä lohduttaako, mutta näitä tappamis- ja jätän sen metsään ja ties puheita kyllä kuullaan joskus niissäkin perheissä, joissa on ihan biologiset lapset. Lapset nyt liiottelee, uhmailee ja uhkailee.
Kuusivuotias on kuitenkin niin iso jo, että hänelle voi puhua suoraan, ts. hän ymmärtää jo puhetta. Kerro hänelle omista tunteistasi: miten sinun tulee paha mieli, kun hän puhuu siskostaan tämmöisiä, miten kurjaa on, kun ette voi kivasti hoitaa vauvaa yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:13"]
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka voivat alkaa asumaan 3 vuotiaan lapsen kanssa, hoitaa häntä ja rakastaa häntä ja sitten oman lapsen synnyttyä todeta, että tottakai oma vauva on tärkeämpi?
Jos on, niin tällä 6 vuotiaalla on todellakin syytä pelkoonsa ja kauhuunsa. Lapsi on lapsi ja puhelee tappamisista ymmärtämättä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, mutta aikuinen, joka puhelee lapsen hylkäämisestä, koska "omavauvaniontärkeämpi" onkin jo jotain ihan muuta kuin ymmärtämätön lapsi.
AP, olen varma, ettet tietenkään ota huomioon näitä "laita se pois"-viestejä, sillä se tuskin on sinulle vaihtoehto, vaikka onkin luonnollista väsyä ja ajatella, että menisi tuosta. Emmekö me ajattele välillä niin ihan kakista läheisistä, tarkoittamatta sitä yhtään sen enempää kuin 6 vuotias tappopuheillaan.
Ajat on kovat, enkä tiedä lohduttaako, mutta näitä tappamis- ja jätän sen metsään ja ties puheita kyllä kuullaan joskus niissäkin perheissä, joissa on ihan biologiset lapset. Lapset nyt liiottelee, uhmailee ja uhkailee.
Kuusivuotias on kuitenkin niin iso jo, että hänelle voi puhua suoraan, ts. hän ymmärtää jo puhetta. Kerro hänelle omista tunteistasi: miten sinun tulee paha mieli, kun hän puhuu siskostaan tämmöisiä, miten kurjaa on, kun ette voi kivasti hoitaa vauvaa yhdessä.
[/quote]
Tottakai OMA lapsi on tärkeämpi ja rakkaampi. Ei mua ainakaan paskaakaan kiinnostanut OMAN lapseni isän lapset. Ne oli haittoja joita inhosin. Onneksi en kauaa joutunut olemaan tekemisissä, mies ymmärsi olla tuputtamatta niitä mulle. Nyt joskus tavanneena ne huomaan niitten olevan EDELLEEN yhtä kamalia, joten ei kiinnosta. Ei äitipuolien tarvitse välittää ja rakastaa näitä kauhukakaroita. Mä ainakin Ap:n tilassa muuttaisin omaan kotiin vauvan kanssa, enkä jäis katteleen tollasta käytöstä. Ihme et on jaksanut näinkin kauan.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:13"]
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka voivat alkaa asumaan 3 vuotiaan lapsen kanssa, hoitaa häntä ja rakastaa häntä ja sitten oman lapsen synnyttyä todeta, että tottakai oma vauva on tärkeämpi?
Jos on, niin tällä 6 vuotiaalla on todellakin syytä pelkoonsa ja kauhuunsa. Lapsi on lapsi ja puhelee tappamisista ymmärtämättä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, mutta aikuinen, joka puhelee lapsen hylkäämisestä, koska "omavauvaniontärkeämpi" onkin jo jotain ihan muuta kuin ymmärtämätön lapsi.
AP, olen varma, ettet tietenkään ota huomioon näitä "laita se pois"-viestejä, sillä se tuskin on sinulle vaihtoehto, vaikka onkin luonnollista väsyä ja ajatella, että menisi tuosta. Emmekö me ajattele välillä niin ihan kakista läheisistä, tarkoittamatta sitä yhtään sen enempää kuin 6 vuotias tappopuheillaan.
Ajat on kovat, enkä tiedä lohduttaako, mutta näitä tappamis- ja jätän sen metsään ja ties puheita kyllä kuullaan joskus niissäkin perheissä, joissa on ihan biologiset lapset. Lapset nyt liiottelee, uhmailee ja uhkailee.
Kuusivuotias on kuitenkin niin iso jo, että hänelle voi puhua suoraan, ts. hän ymmärtää jo puhetta. Kerro hänelle omista tunteistasi: miten sinun tulee paha mieli, kun hän puhuu siskostaan tämmöisiä, miten kurjaa on, kun ette voi kivasti hoitaa vauvaa yhdessä.
[/quote]
Tottakai OMA lapsi on tärkeämpi ja rakkaampi. Ei mua ainakaan paskaakaan kiinnostanut OMAN lapseni isän lapset. Ne oli haittoja joita inhosin. Onneksi en kauaa joutunut olemaan tekemisissä, mies ymmärsi olla tuputtamatta niitä mulle. Nyt joskus tavanneena ne huomaan niitten olevan EDELLEEN yhtä kamalia, joten ei kiinnosta. Ei äitipuolien tarvitse välittää ja rakastaa näitä kauhukakaroita. Mä ainakin Ap:n tilassa muuttaisin omaan kotiin vauvan kanssa, enkä jäis katteleen tollasta käytöstä. Ihme et on jaksanut näinkin kauan.
[/quote]
voi jestas.. ei voi muuta sanoa. toivottavasti sinä ET ole äitipuoli.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:13"]
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka voivat alkaa asumaan 3 vuotiaan lapsen kanssa, hoitaa häntä ja rakastaa häntä ja sitten oman lapsen synnyttyä todeta, että tottakai oma vauva on tärkeämpi?
Jos on, niin tällä 6 vuotiaalla on todellakin syytä pelkoonsa ja kauhuunsa. Lapsi on lapsi ja puhelee tappamisista ymmärtämättä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, mutta aikuinen, joka puhelee lapsen hylkäämisestä, koska "omavauvaniontärkeämpi" onkin jo jotain ihan muuta kuin ymmärtämätön lapsi.
AP, olen varma, ettet tietenkään ota huomioon näitä "laita se pois"-viestejä, sillä se tuskin on sinulle vaihtoehto, vaikka onkin luonnollista väsyä ja ajatella, että menisi tuosta. Emmekö me ajattele välillä niin ihan kakista läheisistä, tarkoittamatta sitä yhtään sen enempää kuin 6 vuotias tappopuheillaan.
Ajat on kovat, enkä tiedä lohduttaako, mutta näitä tappamis- ja jätän sen metsään ja ties puheita kyllä kuullaan joskus niissäkin perheissä, joissa on ihan biologiset lapset. Lapset nyt liiottelee, uhmailee ja uhkailee.
Kuusivuotias on kuitenkin niin iso jo, että hänelle voi puhua suoraan, ts. hän ymmärtää jo puhetta. Kerro hänelle omista tunteistasi: miten sinun tulee paha mieli, kun hän puhuu siskostaan tämmöisiä, miten kurjaa on, kun ette voi kivasti hoitaa vauvaa yhdessä.
[/quote]
Tottakai OMA lapsi on tärkeämpi ja rakkaampi. Ei mua ainakaan paskaakaan kiinnostanut OMAN lapseni isän lapset. Ne oli haittoja joita inhosin. Onneksi en kauaa joutunut olemaan tekemisissä, mies ymmärsi olla tuputtamatta niitä mulle. Nyt joskus tavanneena ne huomaan niitten olevan EDELLEEN yhtä kamalia, joten ei kiinnosta. Ei äitipuolien tarvitse välittää ja rakastaa näitä kauhukakaroita. Mä ainakin Ap:n tilassa muuttaisin omaan kotiin vauvan kanssa, enkä jäis katteleen tollasta käytöstä. Ihme et on jaksanut näinkin kauan.
[/quote]
Jälleen kerran laitan kädet ristiin ja kiitän näkymätöntä voimaa, etten ole tuollainen. Ja jälleen kerran myös kiitän, että olematta tuollainen olen saanut osakseni paljon rakkautta isoilta ja pieniltä, omilta ja muiden lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 61, jonka mielestä oma lapsi on tärkeämpi kuin miehesi lapset. En yleensä ikinä sano mitään näin inhottavaa, mutta nyt on pakko. Sinun kaltaistesi ei kuuluisi lisääntyä - olit sitten tosissasi tai provoilemassa.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:59"]
3: millainen kokemus?
[/quote]
Minä pikkusisaruksena vastaavassa tilanteessa. Vanhempi sisarpuoli pilasi koko perheen elämän. Oli just narkkarin ja alkkiksen lapsi, myöhemmin diagnosoitiin hänellä vaikka mitä. Koko meidän perhe tanssi yli 10v hänen pillin ukaan, vanhemmat koitti taipua joka mutkalle. Me muut sisarukset kärsittiin. Lopulta tuo tappoi itsensä ja se oli helpotus mulle ja muille sisaruksille. Rumasti kirjotettu mutta totta.
[/quote]
Voi että... Paras ystäväni (ystävystyimme 7 v, nyt 22v) tuntui kärsivän koko lapsuuden/nuoruuden velipuolensa sekoilusta. Aina joutui joustamaan ja antamaan periksi (jos veli varasti/rikkoi/haukkui piti kaverini niellä kiukkunsa ja jopa lepytellä) ja aina sai pelätä veljen raivokohtauksia jonka aikana saattoi olla väkivaltainen tai uhkaava/ sitä että herra karkaa kotoa jos ei säännöt miellytä. Sanoi mulle usein, että vihaa veljeään. Nyt kun on asunut kaksi vuotta omillaan opiskelujen takia niin hän on onnellisempi kuin koskaan, kotona ei koko ajan leiju uhkaava tunnelma tsi että pitää hissutella ympäriinsä veljen sairaan egon ympärillä.
Viime kesänä kännissä itki ja avautui mulle, että hän olisi helpottunut jos isoveli kuolisi niiden huumeidenkäyttösekoilujensa takia. Olin todella järkyttynyt, että lempeä ja rakastava ystäväni laukoo tälläistä, mutta ei sitä voi tuomita kun ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jos luet tätä vielä, oletko kirjoittanut ylös tuota mitä lapsi sanoo? Siis niin, että näytät miehellesi. Joskus "painettu" sana antaa asioille oikeat mittasuhteet. Tai nauhoitettu.
Ja kun puhut miehesi kanssa asiasta, muista korostaa, että olet huolissasi lapsesta, hänen jaksamisesta, mutta myös omasta jaksamisestasi. Jos sinulla on työpaikka, johon palata, ehdota miehellesi, että hän jäisi kotiin hoitovapaalle vauvan kanssa ja sinä menisit töihin. Työn kautta saisit varmasti työterveyshuollon kautta nopeammin itsellesi apua. Sinäkin tarvitset apua. Älä unohda itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:56"]
Laittaisin sijoitukseen isomman.
Niin pahalta kuin kuulostaakin..
Kokemusta on.
[/quote]
No sehän on kiva juttu! Traumatisoituneelle lapselle tehdään tosi paska temppu elämän murrosvaiheessa (koulu alkaa kohta, elämä juuri alkanut tasaantua, biologinen äiti ei ole tekemisissä) ja sitten vielä sijoitukseen pitäisi laittaa! Ennemmin ero ja esikoinen isälleen, nuorempi äidilleen. Tapaamisia harvakseltaan ja ei isällä. Ikävää nuorimmaiselle, jolla on oikeus isäänsä, mutta tässä tilanteessa olisi aikuisten tullut ajatella ensisijaisesti jo olemassaolevaa lasta! Järkyttävää ajattelemattomuutta!
[/quote]
Ai että ap:n ois pitänyt jättää oma vauva tekemätttä jotta häiriintynyt sekopäälapsi olisi saanut jatkaa perheen ainokaisena prinsessana maailman tappiin asti? Sekö sitten olisi hänelle ollut hyväksi?? Jotain rajaa nyt oikeasti jo tähän ongelmalasten "ymmärtämiseen", haloo! Tuota lasta on kohdeltu ap:n juttujen perusteella ihan liiankin silkkihansikkain, ja luulen että loppupelissä tuo sisarus voi olla parasta mitä hänelle on tapahtunut. Kunhan nyt saa oikeanlaista apua. Joku asia sen oirehdinnan ois 100-varmasti laukaissut joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, vain aloituksen.
Juttelin joskus erään äidin kanssa, jonka lapsella oli mustasukkaisuushäiriö. Hän sai terapiaa siihen 'vaivaan'.
Neuvoisinkin nyt HETI soittamaan neuvolaan ja VAATIMAAN hoitoa lapselle.
Oireet ovat tietenkin raskaita sinulle äitinä. Mutta kaikkein suurin tuska ja hätä on lapsella.
Hyvinvoiva lapsi ei todellakaan puhu ja käyttäydy kuvaamallasi tavalla.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:12"]
Sano sille lutkalapselle että se ei oo sun lapses etkä rakasta sitä yhtä paljon kuin omaa vauvaasi, ja että jos kiukuttelu ei lopu niin saa muuttaa narkkarihuoraäitinsä luo :) luulisi tehoavan tuollaiseen fas-vammaiseen...
[/quote]
Sano please, että sinä joka tän kirjotit että joko olet provo, ja jos et, et ole terve, aikuinen, äiti tai ainakaan äitipuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sossu suhtautuu siihen että annatte lapsen tapaa äitiään?
Älytöntä dramatisointia ja liioittelua. On melko yleistä, että 100% biologinen sisaruksiin ihan tavallisessa perheessä on niin mustasukkainen! että puhuu vauvan vahingoittamisesta ja jopa tappamisesta. Aikuišen pitää pitää järki kädessä, eikä demonisoida pikkulasta.
Jos lapsi tuntuu tarvitsevan apua ammattilaiselta, hakekaa sitä, mutta ei mitään paniikkia. Suomessa olisi kolmannes lapsissa sijoituksessa, jos tuollaisen takia lapsi hylättäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:04"]
Älytöntä dramatisointia ja liioittelua. On melko yleistä, että 100% biologinen sisaruksiin ihan tavallisessa perheessä on niin mustasukkainen! että puhuu vauvan vahingoittamisesta ja jopa tappamisesta. Aikuišen pitää pitää järki kädessä, eikä demonisoida pikkulasta. Jos lapsi tuntuu tarvitsevan apua ammattilaiselta, hakekaa sitä, mutta ei mitään paniikkia. Suomessa olisi kolmannes lapsissa sijoituksessa, jos tuollaisen takia lapsi hylättäisiin.
[/quote]
Kuuluu nykyaikaan tuo dramatisointi kaikesta, kaikesta tehdään niin epätavallista, vaikeaa ja outoa.
80-luvulla itsekin ilmoitin tappavani sisarukseni tämän ollessa vauva, ei siitä mitään draamaa tehty, nykyään olisin varmaan ollut jossain laitoksessa loppuelämän jollain häiriödiagnoosilla.
Käy sääliksi nykyajan lapsia, ihan oikeasti.
Pikkusiskon syntymä saattaa olla tytön elämän paras tapahtuma loppujenlopuksi. Se on nostanut hänen trauman nyt pintaan, mikä mahdollistaa sen käsittelemisen ja hoitamisen. Jos vain saatte nyt apua tuohon asiaan, niin tyttö pystyy varmasti vielä pääsemään yli traumastaan. Jos ette...no, sitten todennäköisesti ongelma seuraa tyttöä lopun elämäänsä :( Joten hakekaa ammattiapua nyt! Ja tukekaa kotona kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun vain pääsette tuosta vaikeasta vaiheesta yli, niin perheenne suhteet varmasti paranee ja vahvistuu entisestään.
Hyvä ap, olet tehnyt parhaasi, mutta nyt on aika tehdä asioita toisin! Lapsi on erityislapsi ja sijaiskodit ovat pullollaan samalla tavalla käyttäytyviä lapsia. Ensimmäin tehtäväsi on laittaa lapsi keinolla millä hyvänsä terapiaan! Terapia tulee olemaan luultavastikin koko elämänpituista mutta hyvällä onnella tytö voi saada hyvän nuoruuden ja aikuisuuden.
Erityislapset taantunvat herkästi ja varsinkin kun he tuntevat olonsa turvallisemmaksi kuin aikasemmin. Tämä on osa prosessia ja lapsen on hyvä antaa prosesoida tunteita ja asioita joita hän ei pystynyt kokemaan vauvana. Hae internetistä tai kirjastosta tietoa erityislapsista. Lapsella voi olla myös hyvä mennä lääkäriin että saataisiin diagnosoitua onko joitain muita erityistarpeita.
Lapsen raivokohtaukset ovat avunpyyntö. Se että traumatisoitunut lapsi suljetaan huoneeseen rangaistuksena ei ole hyvä vaihtoehto. Hän tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja raivoamiseen. Tiukka pitää olla ja selvät säännöt jotka ovat aina siis AINa samat. Koska lapsi tulee koittamaan rajoja ensin alkuun joka hetki! Sitten voi tulla parempi kausi ja yhtäkkinen taantuminen ja taas rajoja ja sääntöjä koetellaan. Tämä saattaa kestää vuosia mutta lapsi oppii vähitellen luottamaa ja parempia päiviä tulee myös.
Koita lapsen kanssa vilttiterapiaa. Sano että siskokin voi koittaa miltä tuntuu olla vauva. Ota villti ja kääri tyttö siihen kuin vauva, ja pidä sylissä.
Muista että saat olla vihainen ja sanoa jos hän käyttäytyy huonosti, ja tämän jälkeen puhutte miksi hän oli tuhma, ja tunteista. Muistat sanoa että rakastat mutta että äitiin satuu nuo pahat sanat. Ja tuo biologisella äidillä prameilu on selvää huomionhakua ja sinun tunteidesi testaamista.
Hänellä on selvät kiintymysvaurio lapsen piirteet ja jos äiti on käyttänyt aineita ollessaan raskaana ne tulevat vaikuttamaan myöhemmin oppimiseen, kuuntelemiseen, keskittymiseen ja asioiden ymmärtämiseen.
Muista tyttö ei ole tahallaan ilkeä, läheisriippuvainen ja raskas. Hän kantaa äitinsä tekojen seuraksia loppuelämän, monet lapset joilla on samanlainen tausta ovat ihania lapsia ja haluaisivat olla " kilttejä". He surevat omaa pahuuttaan ja sitä kuinka typeriä ja kamalia ovat. He haluavat olla "normaaleja",mutta he vain eivät tiedä miten joten meidän aikuisten pitää olla tukena ja turvana sekä auttaa heitä löytämään tasapainoinen elämä.
Luin vain sivulle 4 asti.
Olet uskomaton nainen ap! Voimia sinulle! Löytyisikö tästä apua:
http://www.lastenjanuortenpsykoterapia.fi/index.php?sivu=luettelo2.html
Itselläni on 6-vuotias, joka on tavallinen ja ihana isosisko, mutta kyllä 6v on kuulemma haastava ikä (sanottiin eskarissa). Meilläkin ovet paukkuu välillä.
Korostaisin, että perheessänne kukaan ei saa satuttaa ketään, myöskään isompaa. Ja että tosiaan elämä ei jatkuisi ennallaan jos vauvaa ei olisi (tai isompaa).
Tsemppiä!
Oletko kysynyt tytöltä? Keskustellur hänen kanssaan? Leikkinyt vaikka barbileikkejä, joissa isä, äiti, isosisko ja pikkusisko. Kertonut, että rakastat kumpaakin ja isompi on sina spesiaali, koska hän teki sinusta äidin. Olisiko adoptiotarinoiSta apua?
Odottamaton kriisi?
"Mun ja miehen yhteisen lapsen syntymä vaan ollut odottamaton kriisi ..."
On luonnollista, että lapsi osoittaa mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Vanhemman lapsen pahin uhkakuva on, että uusi tulokas muuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. Hän ehkä menettää uudelle kilpailijalle vanhemman rakkauden ja huolenpidon.
Joskus vanhempia autetaan eläytymään lapsen kokemusmaailmaan pyytämällä kuvittelemaan, että puoliso sanoisi:
”Kultaseni, olen ajatellut ottaa itselleni toisenkin puolison. Etkö olekin iloinen! Hän tarvitsee aluksi runsaasti aikaani ja huomiotani, mutta kyllä minä rakastan sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen. Teille tulee varmaan hauskaa yhdessä! Saat jakaa huoneesi ja tavarasi hänen kanssaan. Annan hänelle sinun vanhoja vaatteitasi, joista sinä olet jo lihonut ulos. Sinä saat muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseen, uusi puoliso tarvitsee minua yölläkin.”
Vertaus ei ehkä ole kaikilta osin osuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä lapselta vaaditaan!
Vasemmasta valikosta pääset lukemaan lisää mustasukkaisuudesta ja löydät laajan vinkkilistan tilanteeseen.
Tiivistetysti mustasukkaisuudesta
On luonnollista, että lapsi on mustasukkainen, kun perheeseen syntyy uusi vauva.
Mustasukkaisuuden osoittamisen tapaan ja voimakkuuteen vaikuttavat mm. lapsen ikä, kehitysvaihe, temperamentti, perheen elämäntilanne, vanhempien tapa toimia ja uuden vauvan temperamentti.
Mustasukkaisuus ilmenee eri tavoin: lapsi on yleisesti itkuisempi ja levoton, saa kiukkukohtauksia pienistäkin syistä, nukahtaminen on vaikeaa, lapselle tulee pissa- ja kakkavahinkoja, hän yrittää satuttaa vauvaa tai äitiä tai pyytää, että vauva vietäisiin pois tai hän tekee tihutöitä tai vetäytyy sivuun.
Lapsi saattaa taantua ja haluta hoivaa. Hyväksy se ja hoivaa välillä isompaakin kuin pientä vauvaa. Vanhempaa lasta voi huomaamattaan pitää vauvan synnyttyä isompana kuin hän onkaan.
Isomman lapsen tunteet ovat ristiriitaisia; ylpeys, ilo, pelko ja harmi vuorottelevat.
Isomman laspen pitää saada kokea olevansa edelleen hyvä ja rakastettu ja tärkeä osa perhettä.
Pikavinkkejä
Ota isompi sisarus ikätasonsa mukaisesti mukaan vauvan odotukseen.
Pyri pitämään vanhemman lapsen arki mahdollisimman muuttumattomana vauvan syntymän aikoihin.
Huomaa ja anna kiitosta lapsen pyrkimyksille hoivata vauvaa, ihastele lapsen taitoja. Puhu vauvasta sinun sisko- tai velivauvana.
Auta kovakouraisia otteita hellemmäksi. Älä tukahduta liiallisilla kielloilla lapsen halua hoivata vauvaa ja tutustua häneen. Tue yhteisiä touhuja ja leikkejä.
Osoita lapselle merkkejä, joista huomaa, että vauva pitää hänestä ja hänen tekemisistään.
Varaa isommalle lapselle mahdollisuus viettää välillä kahdenkeskeistä aikaa molempien vanhempien kanssa, jolloin tehdään yhdessä asioita, joita tehtiin ennen vauvan syntymää ja joista lapsi nauttii.
Hanki lapselle vauvanukke ja anna sille joitain oikeita vauvan vaatteita ja vaippoja.
Kylään tulevien vieraiden on tärkeä huomata isompi sisarus. Anna lapsen esitellä vauva vieraille tai johdatella heidät vauvan luo.
Kehittele vauvan ja isomman lapsen välille omia tärkeitä rituaaleja kuten iltasuukko tai aamuhali.
Kokeile mustasukkaisuutta herättävissä imetystilanteissa seuraavaa: isompi lapsi saa maistaa tissi- tai pullomaitoa, hänet otetaan kainaloon ja luetaan kirjaa tai katsotaan videota, tai lapsi saa imettää omaa nukkevauvaa.
Älä aina keskeytetä touhuja isomman lapsen kanssa, kun vauva inahtaa. Vauva voi joskus odottaa.
Varaa lapselle paikka, jossa voi välillä leikkiä ilman, että vauva pääsee sotkemaan leikkejä.
Estä ja kiellä vauvan ja muiden satuttaminen tai tavaroiden rikkominen.
Pidä edelleen kiinni tutuista ja kohtuullisista säännöistä.
Älä pelästy tai tuomitse mustasukkaisuutta. Hyväksy lapsi ja vaikeat tunteet, vaikka et voi hyväksyä pahoja tekoja: ”Sinä olet nyt vihainen. On varmaan vaikeaa odottaa vuoroa. Vauvaa ei saa satuttaa. Kerro isille, kun olet vihainen, niin tehdään aina silloin oikein ekstra-hali yhdessä.”
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/
Tytärpuoli tai tytär, lapsi on aina mustasukkainen vauvasta. Lapsi kokeilee nyt minun mielestäni juuri sinun rakkauttasi. Olet siis hänelle tärkeä :) Ja usko pois, noita samoja tunteita herättää myös ns. omat lapset, kun perheeseen syntyy vauva. Lisäksi lapsi on jo sen verran iso, että tajuaa konkreettisesti varmaan sen, että se biologinen äiti ei ole niin turvallinen ja sinä olet tämän uuden vauvan äiti, pelkää varmaan, että hänet hylätään tms. ja siksi on hankala. Pyydä neuvolasta apua ja yritä viettää aikaa vain tytärpuolesi kanssa, jotain kivaa, uimahalliin tai tyttöjen ostoksille, leikkipuistoon. Isä siksi aikaa vauvan kanssa kotiin.