Lue keskustelun säännöt.
Mulla palaa käpy helposti. Onko se yksinomaan huono piirre?
18.08.2021 |
Tarkennusta: En suivaannu kaikista asioista, mutta tietynlaisesta ajattelemattomuuden ja itsekkyyden yhdistelmästä. Olen kärkäs sanomaan, jos joku törttöilee. Kunpa vain osaisi sen tehdä jotenkin ystävällisemmin, ja kunpa osaisi myös lukea sen toisen reaktiota paremmin. Tänään tuli rähjättyä vielä lisää siksi, että kun ensin huomautin, toinen vain jatkoi toimintaansa vastaamatta mitään. Tulkitsin sen ylimielisyydeksi, vaikka jälkikäteen selvisi että se oli jännitystä.
Miten saisin vain sen hyvän tästä kärkkäydestä ilman että tilanteet eskaloituu? Onko muilla samanlaista, ensin huomautatte tai yritätte sanoa ystävällisesti, mutta jos reaktio on "väärä", menee rähjäämiseksi?
Kommentit (112)
Tänään rähjäsin yhdelle mummelille pyykkituvassa. Mummeli oli kyllä itsekäs: aloitti omat pyykkinsä toisten vuorolla ja ripusti omat pyykkinsä paikalle, jolta siirsi toisen märät pyykit pois alta. Hän on kuulemma näin tehnyt 30 vuotta eikä ole kukaan tullut "huutamaan". Oikeasti olen sitä mieltä, että oli aikakin sanoa, mutta hän pahoitti mielensä tosi pahasti, kun mulla meni lopulta ihan käpy ja aloin kiroilla ja korotin ääneni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rähjääminen kertoo usein huonosta äidinkielen taidosta. Kun ei osaa puhua, alkaa tolkuton, lapsenomainen käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, ettei toisten asioihin käestetä.
Mitä tuo tarkoittaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Rähjääminen kertoo usein huonosta äidinkielen taidosta. Kun ei osaa puhua, alkaa tolkuton, lapsenomainen käyttäytyminen.
No kuten aiemmin selitin, mun tapauksessa rähjääminen johtuu siitä, että koen toisen reaktion olevan väärä, ylimielinen esimerkiksi. Jos toinen asiallisesti vastaa, että sori, enpä huomannut tai ei olisi pitänyt näin tehdä, niin sulan heti. Ja olen sitten pahoillani, että miksi piti edes sanoa asiasta.
ap
Älä yritä poistaa maailmasta kaikkea vääryyttä hermostumalla ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla on ihan sama. Sanon aina ensimmäisen kerran ystävällisesti ja asiallisesti. Moni näköjään tulkitsee tuon nätisti sanomisen siten, ettei tarvitse siitä piitata ja on kutsu kävellä ylitseni. Sitten räjähdän ja sanon niin rumasti, että moni menee hiljaiseksi. Ja sitten poden huonoa omatuntoa asiasta.
Viimeksi eilen ajattelin tätä ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Sanoa rumemmin ekalla kerralla, jättää kokonaan sanomatta ja esim.ottaa vaan kuvia ja tehdä rikosilmoitus suoraan? Osa näistä tilanteista on ollut sellaisia, että noinkin olisi voinut tehdä ja ihan hyvää hyvyyttäni sanoin ennen kun alan mitään ilmoituksia tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Menossa viimeinen lomaviikko. Maanantaina menen. Meinaatko, että mulla on liikaa aikaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei yleensä "pala käpy" ihmisiin vaan asioihin.
Jos jokin asia ei suju kuten etukäteen odotan, pinna palaa välittömästi, turhaudun, tuskastun, alan raivota ja kiroilla kuin kirkkaalta taivaalta. Esim. likaisen haarukan tippuessa lattialle astianpesukonetta täyttäessäni. En myöskään siedä omia mokiani yhtä hyvin kuin muiden epäonnistumisia.
Ehkä ihmisten kanssa en sitten edes odota, että asiat sujuisivat, koska pinna kestää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rähjääminen kertoo usein huonosta äidinkielen taidosta. Kun ei osaa puhua, alkaa tolkuton, lapsenomainen käyttäytyminen.
No kuten aiemmin selitin, mun tapauksessa rähjääminen johtuu siitä, että koen toisen reaktion olevan väärä, ylimielinen esimerkiksi. Jos toinen asiallisesti vastaa, että sori, enpä huomannut tai ei olisi pitänyt näin tehdä, niin sulan heti. Ja olen sitten pahoillani, että miksi piti edes sanoa asiasta.
ap
No miten se karjuminen auttaa siinä tilanteessa? Vielä muuttaa kaiken ikävämmäksi ja huonommaksi, silloin se toinen ei ainakaan ole asiallinen eikä pahoittele. Opettele olemaan ystävällinen vaikka ottais päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B-vitamiinien puutos? Todella vahvat B-vitamiinit tekee hyvää hermostolle eikä ehkä hermotkaan pala niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Tuo on totta, että ajattelen olevani siinä asemassa, että saan ohjeistaa muita. Esim. jos joku tulee pesemään pyykkiä mun vuorollani. Joskus tietysti on tullut sanottua jostain asiasta silloinkin, kun en ole varsinaisesti missään asemassa. Jalankulkijana jalkakäytävällä esimerkiksi saatan kyllä huomauttaa skuuttaajaa. Ehkä ei ole hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta jos kukaan ei koskaan mistään huomauttaisi, niin olisiko asiat jotenkin paremmin? Vai jopa huonommin? Se tapa sanoa on mielestäni olennainen, siinä en aina onnistu jos vtuttaa raskaasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, ettei toisten asioihin käestetä.
Mitä tuo tarkoittaa?
ap
"Olen kärkäs sanomaan, jos joku törttöilee."
Mitä toisten asiat sulle kuuluu, jos joku törttöilee, se on sen häpeä ja vahinko.
Ihan aiheesta sanoit tuossa pyykkitupa-esimerkissä, mutta sitten kun alkaa rähjääminen, olet ns hävinnyt pelin. Sillä ei voita mitään ja antaa susta tosi tyhmän kuvan, melkein tyhmemmän kuin mitä se alkuperäinen aihe oli. Jos toinen ei käyttäydy sun olettamalla tavalla niin ei sun kuulu siitä rähjätä.
Vierailija kirjoitti:
B-vitamiinien puutos? Todella vahvat B-vitamiinit tekee hyvää hermostolle eikä ehkä hermotkaan pala niin nopeasti.
Tässä saattaa olla perää, olen unohtanut ottaa B-vitamiinia viimeisen puolen vuoden aikana. Kiitti vinkistä :-)
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on ihan sama. Sanon aina ensimmäisen kerran ystävällisesti ja asiallisesti. Moni näköjään tulkitsee tuon nätisti sanomisen siten, ettei tarvitse siitä piitata ja on kutsu kävellä ylitseni. Sitten räjähdän ja sanon niin rumasti, että moni menee hiljaiseksi. Ja sitten poden huonoa omatuntoa asiasta.
Viimeksi eilen ajattelin tätä ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Sanoa rumemmin ekalla kerralla, jättää kokonaan sanomatta ja esim.ottaa vaan kuvia ja tehdä rikosilmoitus suoraan? Osa näistä tilanteista on ollut sellaisia, että noinkin olisi voinut tehdä ja ihan hyvää hyvyyttäni sanoin ennen kun alan mitään ilmoituksia tekemään.
Lisään tähän vielä, että en puutu toisten asioihin, vaan nämä on olleet tilanteita joista on joko itselleni aiheutunut haittaa ja vahinkoa, tai sellaisia että on ollut pakko sanoa jotain koska mitä ihminen tekee on vaarallista muille.
Vierailija kirjoitti:
Ihan aiheesta sanoit tuossa pyykkitupa-esimerkissä, mutta sitten kun alkaa rähjääminen, olet ns hävinnyt pelin. Sillä ei voita mitään ja antaa susta tosi tyhmän kuvan, melkein tyhmemmän kuin mitä se alkuperäinen aihe oli. Jos toinen ei käyttäydy sun olettamalla tavalla niin ei sun kuulu siitä rähjätä.
Mietin tuota itsekin, sillä pyysin jopa mummolta anteeksi. EI kyllä antanut anteeksi :-) Mesosi vain että mene pois ja pysy kotonasi, jos sulla on huono päivä. Mutta uskon, että rähjäämisestäni huolimatta tilanne oli molemmille opettavainen, eli pitkällä aikavälillä kyllä tuossa voitettiin, vaikka minä joudun kantamaan häpeän. En usko, että mummo jatkossa enää yhtä suurella itsevarmuudella mestaroi muiden pyykkejä.
ap
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, ettei toisten asioihin käestetä.