Lue keskustelun säännöt.
Elämänhaluni on kokonaan kadonnut. t.ammattivalittaja
11.09.2014 |
Nuorena sitä oli kovasti haaveita ja unelmia ja elämänhalua. Vuosien saatossa se on vähennyt. Lopullinen kolaus oli 2,5v sitten kun en saanut sitä merkonomin tutkintoakaan suoritettua ja siitä sitten tuli kriittiikkiä anopilta ja mies ei osannut oikein tukea mua siinä pettymyksessä. Ja mä tiedän että täällä ehdotellaa terapiaa yms mutta eipä se auta kun mun on niin vaikea hyväksyä sitä ettei musta ole mihinkään ja sitten kun sen jollakin lailla pystyn hyväksymään niin tulee taas kyselyitä tutuilta,anopilta yms että koskas menet opiskelemaan/töihin ja taas olen pohjalla.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:09"]
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[/quote]
Mä yritin sitä nyt neljättä kertaa ja 2 kertaa olen opiskellut erityisammattikoulussa eli ei ole yrityksen puutteesta kyse. Se tysäsi kirjanpitoon,jonkin tietokoneohjelmiin yms ja ei auta vaikka kuinka opiskelisin en vaan tajua niitä asioita.
[/quote]
Ok. Voisitko ajatella jotain toisentyyppistä alaa, jotain käytännönläheistä ja konkreettista. Esimerkiksi kokki, kampaaja, puutarhuri tai lastenhoitaja? Mistä olet itse kiinnostunut? Jos sinua ei kiinnosta tai ei ole yhtään taipumusta numeroihin, matematiikkaan, teoreettisuuteen mieti joku käytännönläheinen juttu.
Ja että löytää sen, mistä pitää itse aidosti, on joskus mentävä ihan lapsuuteen asti. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Toinen vinkki on se, että jos mietit elämäsikaarta, mikä juttu toistuu siellä jatkuvasti - siis myönteinen kiva asia - ei mikään surkuttelujuttu, joihin sinulla ilmeiseti on taipumusta. Hyvistä asioista löydät sen, mikä on sinulle tärkeää. Huonotkaan jutut eivät ole turhia. Nekin ovat voimavara, joita voit hyödyntää tukemalla muita, jotka ovat kokeneet samoja juttuja. Eli itsetutkiskelua. Sinusta se voima löytyy.
[/quote]
Nuo ehdottomasi eivät käy ap:lle, ksoka hänellä on monia fyysisiä sairauksia jotka estävät ruumiillisen ja seisomatyön. Tämän olen jo oppinut näitä ketjuja lukemalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:09"]
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[/quote]
Mä yritin sitä nyt neljättä kertaa ja 2 kertaa olen opiskellut erityisammattikoulussa eli ei ole yrityksen puutteesta kyse. Se tysäsi kirjanpitoon,jonkin tietokoneohjelmiin yms ja ei auta vaikka kuinka opiskelisin en vaan tajua niitä asioita.
[/quote]
Ok. Voisitko ajatella jotain toisentyyppistä alaa, jotain käytännönläheistä ja konkreettista. Esimerkiksi kokki, kampaaja, puutarhuri tai lastenhoitaja? Mistä olet itse kiinnostunut? Jos sinua ei kiinnosta tai ei ole yhtään taipumusta numeroihin, matematiikkaan, teoreettisuuteen mieti joku käytännönläheinen juttu.
Ja että löytää sen, mistä pitää itse aidosti, on joskus mentävä ihan lapsuuteen asti. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Toinen vinkki on se, että jos mietit elämäsikaarta, mikä juttu toistuu siellä jatkuvasti - siis myönteinen kiva asia - ei mikään surkuttelujuttu, joihin sinulla ilmeiseti on taipumusta. Hyvistä asioista löydät sen, mikä on sinulle tärkeää. Huonotkaan jutut eivät ole turhia. Nekin ovat voimavara, joita voit hyödyntää tukemalla muita, jotka ovat kokeneet samoja juttuja. Eli itsetutkiskelua. Sinusta se voima löytyy.
[/quote]
Kun mä en voi tehdä mitään seisomatyötä tai fyysistä työtä kun mulla on niin paljon sairauksia se rajaa todella paljon pois ammatteja. Ja kirjastossa tykkäisin olla töissä mutta siihen ei koulutusta täälläpäin ole ja muutenkin kirjastovirkailijoita on vähennetty.
täällä myös yksi.
diaknoosin jälkeen ei ole jaksanut tehdä mitään oikein.
ei jaksa ees lääkkeitä syyä. ne vaan pitkittää väistämätöntä
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:55"]
No ensimmäisenä tulee mieleen:
Oletko masentunut? Ehkä keskusteluavusta voisi olla hyötyä, että voisit jonkun ulkopuolisen tuella pohtia omaa tilannettasi. Siksi terapia ei ole niin huono vaihtoehto, jos sellaista pystyt itsellesi saamaan. (Ei sekään ole ihan itsestäänselvää, että sitä saa.) Lääkärin puheilla kannattaa joka tapauksessa käydä, jos toivottomuuden ja näköalattomuuden tunteet ovat ylivoimaisia.
Itse olen joskus käynyt "masennusryhmässä", jossa ilmeisesti jonkin kognitiivisen/ ratkaisukeskeisen terapiasuuntauksen mukaisesti pohdittiin ryhmässä omaa masennusta, masentunutta ajattelua (kyllä masennuksella on ihan oma kielioppinsa! "Minulle AINA käy huonosti", "En KOSKAAN osaa mitään" jne.jne.) Itse tekemämme sanavalinnat jo muokkaavat ajatteluamme johonkin suuntaan. Joten kurssilla kiinnitettiin huomiota juuri näihin "vääristyneisiin" ajattelumalleihin ja sitten tiedostamisen kautta lähdettiin purkamaan negatiivista sisäistä dialogia tekemällä erilaisia harjoituksia. Suosittelen kovasti tutustumaan tähän terapiasuuntaukseen. Ehkä se ei paranna, mutta ainakin se lisää tietoisuutta siitä, miksi sinä tunnet juuri niin kuin tunnet ja onko jotain keinoja hakea uusia lähestymistapoja omaan elämään.
[/quote]
Mutta tämä ap ei HALUA oikeasti apua oloonsa. Se on jo käynyt hakemassa apua masennukseen, mutta mitä apua siitä on, kun mitään apua ei oikeasti huoli vaan inttää että minä en kyllä suostu olemaan tyytyväinen siksi että en pysty palkkatyöhön. Jos itse laittaa onnensa ehdoksi ansiotyön, ja siihen ei oikeasti rajoitteidensa takia pysty, niin eipä terapeutti tai lääkäri sille oikein mitään voi.
[/quote]
No terapia auttaa siihenkin, jos on niin solmussa, ettei edes halua apua. Jotain pitää tehdä, joku askel ottaa johonkin suuntaan, että saa muutoksia aikaan. Se, että ap kirjoittaa tänne on jo yksi askel.
[/quote]
Ap on kirjoitellut tänne jo kohtalaisen kauan ja useampia kymmeniä viestejä. On saanut vinkkejä ja nauvoja. Yhtään askelta se ei vielä ole ottanut ja veikkaan ettei tule ottamaankaan. Aina löytyy selitys miksi mitään ei voi tehdä. Ap selvästi nauttii omasta kurjuudestaan. Jos sille kurjuudelle tekisi jotain niin sitten sitä ei enää olisi ja mistäs sitten nauttis? Marttyyrius on taitolaji ja ap on siinä varsin hyvä.
Millainen sun äitisuhde on? Entä isä-? Anteeksi, kun utelen, mutta haluaisin vaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:36"]
Kysyin yhdessä toisessa ketjussa että eikö koulunkäyntiavustaja olisi sinulle hyvä homma?
[/quote]
Ei oppimisvaikeuksista kärsivä siihen pääse.
[/quote]
Sinähän sanoit, että oppimisvaikeuksia ei ole diagnosoitu.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:41"]
Millainen sun äitisuhde on? Entä isä-? Anteeksi, kun utelen, mutta haluaisin vaan ymmärtää.
[/quote]
Ihan normaali miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:36"]
Kysyin yhdessä toisessa ketjussa että eikö koulunkäyntiavustaja olisi sinulle hyvä homma?
[/quote]
Ei oppimisvaikeuksista kärsivä siihen pääse.
[/quote]
Sinähän sanoit, että oppimisvaikeuksia ei ole diagnosoitu.
[/quote]
Heikkolahjaisuutta ei ole diagnosoitu mutta oppimisvaikeudet on ja sitten lukuisat sairaudet on diagnosoitu ja sain tuon selkä ja jalkavamman takia jo lapsena ylintä vammasitukea siksipä mua on yritetty heti peruskoulun jälkeen useasti kouluttaa toimistopuolen merkonomiksi.
Minä taas kadotin kokonaan elämältäni suunnan, ja sen tarkoituksen. Ja niiden myötä kaiken muunkin. Jos näiden elämässäni koettujen pettymysten, menettämisten ja niiden mukanaan tulleiden pettymyksen, katkeruuden, surun ja vihan tunteiden myötä; ja tunnen enää vain ainoastaan vain pelkkä väsymystä; niin jos ei tuntisi menettäneensä myös elämän halua, niin ihmehän se olisi. Olisi se minullakin oma elämän tarinan kerrottavana. Mutta se on aivan liian pitkä. Enkä jaksa sitä enää edes kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Vähän eri syyt vaan. Perustetaanko klubi?
Mun mielestä tuo on hulvatonta, kun allekirjoitat viestit ammattivalittajana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:36"]
Täällä toinen. Vähän eri syyt vaan. Perustetaanko klubi?
[/quote]
Joo.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:36"]
Mun mielestä tuo on hulvatonta, kun allekirjoitat viestit ammattivalittajana :D
[/quote]
Ihan virkistävää, että joku profiloituu ja vieläpä hieman itseironisesti. Täällä anonymiteetin meressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:36"]
Kysyin yhdessä toisessa ketjussa että eikö koulunkäyntiavustaja olisi sinulle hyvä homma?
[/quote]
Ei oppimisvaikeuksista kärsivä siihen pääse.