Lue keskustelun säännöt.
Elämänhaluni on kokonaan kadonnut. t.ammattivalittaja
11.09.2014 |
Nuorena sitä oli kovasti haaveita ja unelmia ja elämänhalua. Vuosien saatossa se on vähennyt. Lopullinen kolaus oli 2,5v sitten kun en saanut sitä merkonomin tutkintoakaan suoritettua ja siitä sitten tuli kriittiikkiä anopilta ja mies ei osannut oikein tukea mua siinä pettymyksessä. Ja mä tiedän että täällä ehdotellaa terapiaa yms mutta eipä se auta kun mun on niin vaikea hyväksyä sitä ettei musta ole mihinkään ja sitten kun sen jollakin lailla pystyn hyväksymään niin tulee taas kyselyitä tutuilta,anopilta yms että koskas menet opiskelemaan/töihin ja taas olen pohjalla.
Kommentit (35)
Kun laitan nimimerkkini tuohon otsikkoon niin ei tarvitse avata mun tekemää ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:42"]Kun laitan nimimerkkini tuohon otsikkoon niin ei tarvitse avata mun tekemää ketjua.
[/quote]
Niin, se on ihan hauska tapa, ja mukavan itseironinen kuten ylempänä sanottiin. Et selvästikään ole niin surkea, kuin väität :)
Voi kunpa sinä ap tajuaisit, miten ITSE omassa mielessäsi aiheutat kärsimyksesi sillä, että takerrut haaveisiisi, jotka ovat mahdottomia! Ja vielä tajuaisit senkin, että sinä voit lopettaa sen takertumisen, sinä voit itse lopettaa menetettyjen haaveiden ajattelemisen mielessäsi ja suunnata ajatuksesi johonkin valoisampaan! Terapia voisi ihan oikeasti auttaa sinua pääsemään siihen. Mutta sinä näköjään haluat valita pysyä kärsimyksessäsi ja kieltäytyä nauttimasta elämästä, perusteena se ettei elämä antanut sinulle mitä halusit. No, omapa on valintasi ja kärsimyksesi.
Itse olen valinnut toisin. Vaikka en ole saanut elämältä oikein mitään mistä haaveilin, en minä sitä mieti. Mietin sitä mikä on hyvää ja keskityn tähän hetkeen, ilman menneisyyden ja tulevaisuuden ajattelemista. Elämänhaluni ei tule mistään suuresta, minkään suuren tavoittelemisesta tai merkityksen tunteista, vaan ihan siitä että eläminen hetkessä on mukavaa. Hyvä ruoka on hyvää, lämmin suihku tuntuu ihanalta, kukat tuoksuvat hyvältä, viinilasillinen tekee kivan olon. Miksipä en haluaisi elää kukn tavallinen elämä on nautintoja täynnä!
Siis pakkohan näiden ammattivalittajan viestien on olla provoja.....
Minusta on ihanaa, että sinulla menee huonosti eikä parannusta ole näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensimmäisenä tulee mieleen:
Oletko masentunut? Ehkä keskusteluavusta voisi olla hyötyä, että voisit jonkun ulkopuolisen tuella pohtia omaa tilannettasi. Siksi terapia ei ole niin huono vaihtoehto, jos sellaista pystyt itsellesi saamaan. (Ei sekään ole ihan itsestäänselvää, että sitä saa.) Lääkärin puheilla kannattaa joka tapauksessa käydä, jos toivottomuuden ja näköalattomuuden tunteet ovat ylivoimaisia.
Itse olen joskus käynyt "masennusryhmässä", jossa ilmeisesti jonkin kognitiivisen/ ratkaisukeskeisen terapiasuuntauksen mukaisesti pohdittiin ryhmässä omaa masennusta, masentunutta ajattelua (kyllä masennuksella on ihan oma kielioppinsa! "Minulle AINA käy huonosti", "En KOSKAAN osaa mitään" jne.jne.) Itse tekemämme sanavalinnat jo muokkaavat ajatteluamme johonkin suuntaan. Joten kurssilla kiinnitettiin huomiota juuri näihin "vääristyneisiin" ajattelumalleihin ja sitten tiedostamisen kautta lähdettiin purkamaan negatiivista sisäistä dialogia tekemällä erilaisia harjoituksia. Suosittelen kovasti tutustumaan tähän terapiasuuntaukseen. Ehkä se ei paranna, mutta ainakin se lisää tietoisuutta siitä, miksi sinä tunnet juuri niin kuin tunnet ja onko jotain keinoja hakea uusia lähestymistapoja omaan elämään.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:54"]
Minusta on ihanaa, että sinulla menee huonosti eikä parannusta ole näkyvissä.
[/quote]
Mitä ihanaa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:55"]
No ensimmäisenä tulee mieleen:
Oletko masentunut? Ehkä keskusteluavusta voisi olla hyötyä, että voisit jonkun ulkopuolisen tuella pohtia omaa tilannettasi. Siksi terapia ei ole niin huono vaihtoehto, jos sellaista pystyt itsellesi saamaan. (Ei sekään ole ihan itsestäänselvää, että sitä saa.) Lääkärin puheilla kannattaa joka tapauksessa käydä, jos toivottomuuden ja näköalattomuuden tunteet ovat ylivoimaisia.
Itse olen joskus käynyt "masennusryhmässä", jossa ilmeisesti jonkin kognitiivisen/ ratkaisukeskeisen terapiasuuntauksen mukaisesti pohdittiin ryhmässä omaa masennusta, masentunutta ajattelua (kyllä masennuksella on ihan oma kielioppinsa! "Minulle AINA käy huonosti", "En KOSKAAN osaa mitään" jne.jne.) Itse tekemämme sanavalinnat jo muokkaavat ajatteluamme johonkin suuntaan. Joten kurssilla kiinnitettiin huomiota juuri näihin "vääristyneisiin" ajattelumalleihin ja sitten tiedostamisen kautta lähdettiin purkamaan negatiivista sisäistä dialogia tekemällä erilaisia harjoituksia. Suosittelen kovasti tutustumaan tähän terapiasuuntaukseen. Ehkä se ei paranna, mutta ainakin se lisää tietoisuutta siitä, miksi sinä tunnet juuri niin kuin tunnet ja onko jotain keinoja hakea uusia lähestymistapoja omaan elämään.
[/quote]
Mutta tämä ap ei HALUA oikeasti apua oloonsa. Se on jo käynyt hakemassa apua masennukseen, mutta mitä apua siitä on, kun mitään apua ei oikeasti huoli vaan inttää että minä en kyllä suostu olemaan tyytyväinen siksi että en pysty palkkatyöhön. Jos itse laittaa onnensa ehdoksi ansiotyön, ja siihen ei oikeasti rajoitteidensa takia pysty, niin eipä terapeutti tai lääkäri sille oikein mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:55"]
No ensimmäisenä tulee mieleen:
Oletko masentunut? Ehkä keskusteluavusta voisi olla hyötyä, että voisit jonkun ulkopuolisen tuella pohtia omaa tilannettasi. Siksi terapia ei ole niin huono vaihtoehto, jos sellaista pystyt itsellesi saamaan. (Ei sekään ole ihan itsestäänselvää, että sitä saa.) Lääkärin puheilla kannattaa joka tapauksessa käydä, jos toivottomuuden ja näköalattomuuden tunteet ovat ylivoimaisia.
Itse olen joskus käynyt "masennusryhmässä", jossa ilmeisesti jonkin kognitiivisen/ ratkaisukeskeisen terapiasuuntauksen mukaisesti pohdittiin ryhmässä omaa masennusta, masentunutta ajattelua (kyllä masennuksella on ihan oma kielioppinsa! "Minulle AINA käy huonosti", "En KOSKAAN osaa mitään" jne.jne.) Itse tekemämme sanavalinnat jo muokkaavat ajatteluamme johonkin suuntaan. Joten kurssilla kiinnitettiin huomiota juuri näihin "vääristyneisiin" ajattelumalleihin ja sitten tiedostamisen kautta lähdettiin purkamaan negatiivista sisäistä dialogia tekemällä erilaisia harjoituksia. Suosittelen kovasti tutustumaan tähän terapiasuuntaukseen. Ehkä se ei paranna, mutta ainakin se lisää tietoisuutta siitä, miksi sinä tunnet juuri niin kuin tunnet ja onko jotain keinoja hakea uusia lähestymistapoja omaan elämään.
[/quote]
Mutta tämä ap ei HALUA oikeasti apua oloonsa. Se on jo käynyt hakemassa apua masennukseen, mutta mitä apua siitä on, kun mitään apua ei oikeasti huoli vaan inttää että minä en kyllä suostu olemaan tyytyväinen siksi että en pysty palkkatyöhön. Jos itse laittaa onnensa ehdoksi ansiotyön, ja siihen ei oikeasti rajoitteidensa takia pysty, niin eipä terapeutti tai lääkäri sille oikein mitään voi.
[/quote]
No terapia auttaa siihenkin, jos on niin solmussa, ettei edes halua apua. Jotain pitää tehdä, joku askel ottaa johonkin suuntaan, että saa muutoksia aikaan. Se, että ap kirjoittaa tänne on jo yksi askel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:09"]
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[/quote]
Usko tai älä, ei hän saa. On yritetty tukitoimiakin. Ja kun on tosiaan todetusti heikkolahjainen niin ei se välttämättä oikeasti onnistu. Saati että onnistuisiko mitkään merkonomin koulutusta vaativat työt sitten, jos jotenkuten koulun pääsisikin läpi.
Itsekin alkuun kun tämä ap alkoi kirjoitella, uskoin että kunhan vain hän uskoisi enemmän itseensä varmaan pääsisi koulun läpi. Mutta minut on ainakin onnistunut vakuuttamaan siitä ettei oikeasti onnistu, vaan jos koulutusta haluaa, ihan joku muu koulutus olisi parempi. Turha ap:n enää hakata päätään kiviseinään sen merkonomitutkinnon kanssa ja murehtia kun se ei onnistu - parempi etsiä uusia uria jotka onnistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:09"]
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[/quote]
Mä yritin sitä nyt neljättä kertaa ja 2 kertaa olen opiskellut erityisammattikoulussa eli ei ole yrityksen puutteesta kyse. Se tysäsi kirjanpitoon,jonkin tietokoneohjelmiin yms ja ei auta vaikka kuinka opiskelisin en vaan tajua niitä asioita.
Oletko sinä ap miettinyt muita vaihtoehtoja kuin tuo merkonominkoulutus? Sinulle voisi hyvinkin löytyä joku vähemmän loogista ja matemaattistyyppistä älykkyyttä vaativa ala, jossa kuitenkin voisit tehdä istumatyötä jonka fyysiset sairautesi sallivat. Oletko kokeillut esim. käydä työkkärin ammatinvalintapsykologilla, joka ihan ammattilaisena voisi kanssasi miettiä mikä olisi mahdollista ottaen huomioon niin fyysiset kuin muutkin rajoitteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:29"]
Oletko sinä ap miettinyt muita vaihtoehtoja kuin tuo merkonominkoulutus? Sinulle voisi hyvinkin löytyä joku vähemmän loogista ja matemaattistyyppistä älykkyyttä vaativa ala, jossa kuitenkin voisit tehdä istumatyötä jonka fyysiset sairautesi sallivat. Oletko kokeillut esim. käydä työkkärin ammatinvalintapsykologilla, joka ihan ammattilaisena voisi kanssasi miettiä mikä olisi mahdollista ottaen huomioon niin fyysiset kuin muutkin rajoitteet?
[/quote]
Kun ei 5 eri ammatinvalintapsykologia ole keksinyt mulle muuta istumatyöhön soveltuvaa koulutusta kuin toimistopuolen merkonomin koulutus niin turhauttaa aina heidän luonaan turhaa hypätä.
Voisitko vastata tähän: sanoit kaksplussalla, että keksimäsi ammattivalittaja-henkilö on pelkkää satua. Mikään ei kuulemma ole totta. Onko näin?
Ootko ees kokeillut terapiaa? Siis useammin kuin kerran?
Kysyin yhdessä toisessa ketjussa että eikö koulunkäyntiavustaja olisi sinulle hyvä homma?
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:34"]
Ootko ees kokeillut terapiaa? Siis useammin kuin kerran?
[/quote]
Olen, vuosikymmeniä ja monia erilaisia terapioita.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:09"]
Mihin se merkonomin tutkinto tyssäsi? Mikä siinä oli liian vaikeaa? Uskon, että pitkäjännitteisellä yrittämisellä saat sen kyllä suoritettua, ei se nyt niin hankala ole.
[/quote]
Mä yritin sitä nyt neljättä kertaa ja 2 kertaa olen opiskellut erityisammattikoulussa eli ei ole yrityksen puutteesta kyse. Se tysäsi kirjanpitoon,jonkin tietokoneohjelmiin yms ja ei auta vaikka kuinka opiskelisin en vaan tajua niitä asioita.
[/quote]
Ok. Voisitko ajatella jotain toisentyyppistä alaa, jotain käytännönläheistä ja konkreettista. Esimerkiksi kokki, kampaaja, puutarhuri tai lastenhoitaja? Mistä olet itse kiinnostunut? Jos sinua ei kiinnosta tai ei ole yhtään taipumusta numeroihin, matematiikkaan, teoreettisuuteen mieti joku käytännönläheinen juttu.
Ja että löytää sen, mistä pitää itse aidosti, on joskus mentävä ihan lapsuuteen asti. Mitä tykkäsit tehdä lapsena? Toinen vinkki on se, että jos mietit elämäsikaarta, mikä juttu toistuu siellä jatkuvasti - siis myönteinen kiva asia - ei mikään surkuttelujuttu, joihin sinulla ilmeiseti on taipumusta. Hyvistä asioista löydät sen, mikä on sinulle tärkeää. Huonotkaan jutut eivät ole turhia. Nekin ovat voimavara, joita voit hyödyntää tukemalla muita, jotka ovat kokeneet samoja juttuja. Eli itsetutkiskelua. Sinusta se voima löytyy.
Joo, me tiedetään.