Lue keskustelun säännöt.
Aika hassua: oppikoulua käynyt äitini päihittää abiturienttityttäreni koulutiedoillaan! Asiat tulevat kuin apteekin hyllyltä.
17.08.2021 |
Eikä äitini ollut edes opettajana. Hän teki työuransa kemian laboranttina.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika järkyttävää, että äidinkielen ylioppilaskokeessa ei oikeakielisyysvirheillä ole enää arvosanaa alentava merkitys: pilkut saa puuttua, isot alkukirjaimet ym.
Pitääkö tämä todella paikkansa? Tällaisen kuusikymppisen korviin kuulostaa aivan ällistyttävältä.
Ei pidä.
Kyllä tuo paikkansa pitää. Oikeinkirjoitusvirheiden arviointi on jäämässä historiaan äidinkielen toisessa ylioppilaskokeessa. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005465526.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
No minä tunnen monta lääkäriä, naapurissakin asuu lääkäri ja sukulaistyttökin opiskelee lääkäriksi, mutta en silti kuvittele olevani lääketieteen asiantuntija.
Voisit nyt lopettaa. Olet naurettava!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika järkyttävää, että äidinkielen ylioppilaskokeessa ei oikeakielisyysvirheillä ole enää arvosanaa alentava merkitys: pilkut saa puuttua, isot alkukirjaimet ym.
Pitääkö tämä todella paikkansa? Tällaisen kuusikymppisen korviin kuulostaa aivan ällistyttävältä.
Kyllä se nyt vaan valitettavasti pitää. Tässä Helsingin Sanomien jutussa siitä kerrotaan:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se eletty elämäkin tuo lisää tietoa, jos on yhtään kiinnostunut. Eivät abiturientit ole vielä kerenneet hankkimaan samanlaista laajuutta tietoihinsa.
Ihan turha mollata koulujärjestelmää.
Olen monesti miettinyt, että kunpa minulla olisi ollut tämä nykyinen yleissivistys lukioiässä esseitä kirjoittaessa. Tosin nyt vanhana olen unohtanut kaiken nippelitiedon, vuosiluvut ja laskukaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
No minä tunnen monta lääkäriä, naapurissakin asuu lääkäri ja sukulaistyttökin opiskelee lääkäriksi, mutta en silti kuvittele olevani lääketieteen asiantuntija.
Voisit nyt lopettaa. Olet naurettava!
Lopetan heti kun kerrot minulle miten ei olisi kannattavinta kirjoittaa niitä aineita joista juuri itsellä on parhaat mahdollisuudet saada hyvät pisteet eikä vain katsoa aineista saatavia maksimipisteitä.
PS. lapseni kirjoitti pitkästä matikasta L:n ja osasi ihan taatusti laskea todennäköisyydet sille millaisen arvosanan ja mitkä pisteet mistäkin aineesta voisi itse saada. Ja sen perusteella teki valinnat, ei maksimipisteiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika järkyttävää, että äidinkielen ylioppilaskokeessa ei oikeakielisyysvirheillä ole enää arvosanaa alentava merkitys: pilkut saa puuttua, isot alkukirjaimet ym.
Pitääkö tämä todella paikkansa? Tällaisen kuusikymppisen korviin kuulostaa aivan ällistyttävältä.
Kyllä se nyt vaan valitettavasti pitää. Tässä Helsingin Sanomien jutussa siitä kerrotaan:
Todella surullista. Sillä oikeakielisyys helpottaa lukemista, kun ei tarvi arvailla, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Ei niitä sääntöjä huvikseen ole keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
No minä tunnen monta lääkäriä, naapurissakin asuu lääkäri ja sukulaistyttökin opiskelee lääkäriksi, mutta en silti kuvittele olevani lääketieteen asiantuntija.
Voisit nyt lopettaa. Olet naurettava!
Lopetan heti kun kerrot minulle miten ei olisi kannattavinta kirjoittaa niitä aineita joista juuri itsellä on parhaat mahdollisuudet saada hyvät pisteet eikä vain katsoa aineista saatavia maksimipisteitä.
PS. lapseni kirjoitti pitkästä matikasta L:n ja osasi ihan taatusti laskea todennäköisyydet sille millaisen arvosanan ja mitkä pisteet mistäkin aineesta voisi itse saada. Ja sen perusteella teki valinnat, ei maksimipisteiden.
Miksi minä sellaisia kirjoittaisin?
Kerroin tilanteen realiteetit. Ja olen nyt jankannut niitä sinulle jo moneen kertaan. Sinun kakarasi tekemiset ei kiinnosta.
Oletko sinä kampaajakin kun olet nähnyt parturivideon youtubesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
No minä tunnen monta lääkäriä, naapurissakin asuu lääkäri ja sukulaistyttökin opiskelee lääkäriksi, mutta en silti kuvittele olevani lääketieteen asiantuntija.
Voisit nyt lopettaa. Olet naurettava!
No kummasti juuri ne opettajien omat lapset ovat olleet kovimpia ja taitavimpia optimoijia sen suhteen mitä aineita kannattaa lukea ja kirjoittaa jotta pääsisi sitten haluamaansa opiskelupaikkaan. Eikä se optimointi ole ollut sokeaa teoreettisten maksimipisteiden perässä juoksemista vaan omiin kykyihin perustuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
No minä tunnen monta lääkäriä, naapurissakin asuu lääkäri ja sukulaistyttökin opiskelee lääkäriksi, mutta en silti kuvittele olevani lääketieteen asiantuntija.
Voisit nyt lopettaa. Olet naurettava!
Lopetan heti kun kerrot minulle miten ei olisi kannattavinta kirjoittaa niitä aineita joista juuri itsellä on parhaat mahdollisuudet saada hyvät pisteet eikä vain katsoa aineista saatavia maksimipisteitä.
PS. lapseni kirjoitti pitkästä matikasta L:n ja osasi ihan taatusti laskea todennäköisyydet sille millaisen arvosanan ja mitkä pisteet mistäkin aineesta voisi itse saada. Ja sen perusteella teki valinnat, ei maksimipisteiden.
Miksi minä sellaisia kirjoittaisin?
Kerroin tilanteen realiteetit. Ja olen nyt jankannut niitä sinulle jo moneen kertaan. Sinun kakarasi tekemiset ei kiinnosta.
Oletko sinä kampaajakin kun olet nähnyt parturivideon youtubesta?
Koska se osoittaisi edes jonkinlaista matemaattista todennäköisyyksien ja optimoinnin ymmärrystä. Mutta ilmankos oletkin kielten opettaja kun et osaa laskea.
Vierailija kirjoitti:
Joo kaikki vanhat tuntuvat osaavan ruotsia ja saksaa, kun niitä luettiin koulussa.
Mä en muista saksasta mitään, vaikka luin sitä monta vuotta.
Mun miehellä nousi lyhyen saksan numero aikoinaan kutosesta seiskan lukion päättötodistukseen kun lupasi opettajalle olla kirjoittamatta sitä. Tytär kirjoitti keskipitkästä saksasta ällän ja osaa huomattavasti vähemmän saksaa kuin isänsä. Mieskään ei ole näinä 30 vuotena saksaa käyttänyt ,joten ei voida sanoa saaneen ko kielessä harjoitusta. Ennen vaan oli kunnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hieman hämärää, että minkälaisissa asioissa ap:n äiti on päihittänyt abiturientin. Oppikoulussa on opetettu monissa asioissa aivan erilaisia tietoja ja taitoja kuin nykyajan lukiossa. Harvat ihmiset tarvitsevat yksityiskohtaisia nippelitietoja kaikesta, joten niiden hallitseminen ei ole järkevää. Jos taas puhutaan digitaalisesta tiedonhausta, nykypäivän abiturientti varmasti hallitsee asian paremmin - ja sekin on koulussa opittua. Olisin siis kaivannut ap:lta hieman tarkemmin asiasta kertovaa aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
MInulla on ihan viime vuosilta kahden oman lukiolaisen kokemus, todella monen sukulaislapsen kokemus sekä sukulaisina ja tuttavina lähes kymmen opettajaa. Joten jonkinlainen tieto minullakin on nykysysteemistä. Ja aika vakaa näkemys kaikilla on että parhaat hakupisteet saa optimoimalla kirjoitettavat aineet juuri sen mukaan mistä voi itse saada maksimaaliset pisteet. Näillä ohjeilla on saatu kymmenkunta tuttua nuorta viime vuosina korkeakouluihin sisään.
Mutta jos halua jatkaa oman aineesi mollaamista ja sen itkemistä että sitä ei kannata kirjoittaa niin en voi sille mitään.
Sivusta. Minä taas tiedän muutaman tapauksen, jossa lukiolainen valitsi me. Helpon reitin lukion läpi eli uskontoa, psykologiaa , historiaa ja lyhyt matematiikka. Lukion jälkeen sitten haluaakin alalle, jossa vaaditaan ma-fy-ke-bi. Kolmas vuosi kun jäi taas ilman opiskelupaikkaa . Vielä ei ole järkeä tullut hakea alalle, jolle kyvyt riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silti äitisi ei pärjäisi ylioppilaskirjoituksissa
Jep, eikä äiti pärjäisi digitaalisessa maailmassa samalla tavalla kuin nuori, joka on tottunut operoimaan siellä.
Miksi sitten suurin osa diginatiiveistakin on ihan ulalla "digitaalisen maailman" kanssa?
Joo, somea osataan käyttää ja Netflixiä katsella. Siihen ne taidot tuntuu tosi monilla jäävän.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä varsin huolestunut jos keski-ikäisellä ei olisi laajempi yleistieto kuin abilla. Silloin on hukannut elämänsä aika lailla hukkaan.
Toisaalta abilla pitäisi olla kaikki tuoreessa muistissa.
Äitini (s. 1932) oli käynyt vain kansakoulun, hänen päässälaskutaitonsa oli häikäisevä. Ei toki kieliä osannut ja muussakin oli puutteita, mutta sen opin jonka sai, osasi mennen, tullen ja palatessa. Pitkän työuran teki kaupanalalla esimiestehtävissä.
Arvostan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä varsin huolestunut jos keski-ikäisellä ei olisi laajempi yleistieto kuin abilla. Silloin on hukannut elämänsä aika lailla hukkaan.
Toisaalta abilla pitäisi olla kaikki tuoreessa muistissa.
Tuoreessa muistissa ne asiat jotka hänelle on opetettu. Muutamassa vuodessa ei vain millään pysty opettamaan niin paljon kuin tarttuu ihmiselle päähän vuosikymmenten kuluessa kun seuraa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mites differentiaali- ja integraalilaskenta? Kumpi pärjäsi paremmin?
Ei ainakaan valtaosa lukiolaisista osaa matematiikkaa kunnolla.
Näin "vanhuksen" näkökulmasta tuntuu, että ennen vanhaan koulunkäyntiä ja opin saamista osattiin arvostaa eri tavalla kuin nykyisin.
Nykynuoriso on tottunut (toki ilman omaa syytään) siihen, että kaikki on tarjolla kuin Manulle illallinen ja vieläpä ilmaiseksi. Artisti (eli yhteiskunta) maksaa. Sitten opiskellaan, jos sattuu huvittamaan.
Kehitysmaissa asia on vielä toisin. Jos lapsi pääsee kouluun, se on hänelle ja koko perheelle suuri ilo ja ylpeydenaihe, ja kaikki anti imetään, minkä koulu suinkin antaa.
Ehkä meillä rikkaassa ja kehittyneessä maassa olisikin jotakin opittavaa köyhemmiltä.
Ei pidä.