Lue keskustelun säännöt.
Aika hassua: oppikoulua käynyt äitini päihittää abiturienttityttäreni koulutiedoillaan! Asiat tulevat kuin apteekin hyllyltä.
17.08.2021 |
Eikä äitini ollut edes opettajana. Hän teki työuransa kemian laboranttina.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti:
”No esim. minun äiti ja anoppi lukivat pitkän saksan, mutta kumpikaan ei puhu sitä, tai mitään muutakaan vierasta kieltä. Ylioppilaita ja opistotutkinto molemmilla.”
Minä puhun, mutta vain siksi, että asun Saksassa. Ja englanti ja espanja sujuvat, sillä olen töissä ulkomaankauppassa. Ruotsia (kuitenkin kieli, jota kauimmin luin) ymmärrän mutta sen puhuminen on vaikeaa kun en vuosiin ole sitä käyttänyt. Unhoon jää jos ei käytä. Näin se vain on. Mutta tulee jostain aivojen laatikosta esille jos olisi käyttöä. Tulisi minullakin ruotsi, jos Ruotsiin muuttaisin.
Yleistietous pysyy ja paranee vuosikymmenien aikana. Ei sitä voi abiturientti-ressukoilla vielä kesken koulukiireiden niin hirveästi olla.
Oppikoulussa ei ylipäätään puhuttu sitä kieltä tunneilla yhtään.
Sen sijaan nykyään rohkaistaan kommunikoimaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Eikö tuota typerää pistesysteemiä saa mitenkään muutettua? Kaikki tuntuu inhoavan sitä ja osa nuorista hajoilee sen kanssa. Lukiot takaisin kunnon yleissivistäviksi laitoksiksi ja sitten pääsykokeilla yliopistoon vanhaan malliin samalta viivalta.
Tuoo pisteytyssysteemi on kyllä markkinoitu ja ymmärretty todella väärin. Kaikki tuijottavat vain silmät kiiluen eri aineiden maksimipisteitä. Oikeasti kuitenkin saat käytännössä parhaat pisteet kirjoittamalla niitä aineita joista olet oikeasti kiinnostunut ja osaat parhaiten. Ei paljon lämmitä jos aineesta saisi kyllä hyvät pisteet mutta sinä kirjotat siitä vaikka B:n kun sinua kiinnostavasta aineesta saisit L:n.
Vierailija kirjoitti:
Arvelen, että äitisi osaa lukea.
Arvelen,että sinä olet ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän äiti aikoinaan "pilasi " meidän Trivial Pursuit pelit kun huuteli sivusta oikeita vastauksia:).
Rip äiti.
N53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kouluun mentiin oppimaan, nyt leikkimään.
Valitettavasti taidat olla, ainakin osittain oikeassa; eikä asiaa muuta se, että oppivelvollisuus aikaa pidennettiin. Halutaan siis uskoa, että pakottamalla koulunpekille oppii ja saa tietoa hekin, jotka eivät aiemmin halunneet ja pyrkineet vapaaehoisesti oppia saamaan.
Oikeasti aatteluttaa, että vaikka ajatus oppivelvollisuusajan pidentämisessä oli varmaan hyvä ja kaunis -elämmehän yhä monimutkaisemmassa maailmassa.
mutta oppivelvosllisuuajan pidennys saattaakin olla omiaan enempi vain laskemaan koulun ja koulutuksen arvostamista; kun koetaan, että kuka vaan voi sen saada, ilman lainkaan isompia ponnisteluja ja panostusta.
Aiemmin opin haluja ja oppineisuuden kuunioitusta oli mutta tuolloin monen opintie päättyi jo taloudellisiin reunaehtoihin.
Se vähän yksinkertaisempi mies
Olen yläkoulun ope, enkä ole vielä tavannut yhtäkään opettajaa, joka olisi sitä mieltä, että oppivelvollisuuden pidennys olisi hyvä asia. Se riistää rahat koulutuksesta niin että esim. ryhmäkokojen pienentäminen käy mahdottomaksi, vaikka se olisi ensimmäinen asia, mikä nyt pitäisi tehdä.
Joudumme koko ajan laskemaan arvioinnin kriteerejä, koska muuten numeror romahtaisivat liikaa. Samaa sanoi juuri tapaamani lukion ope: joutuvat lieventämään arvioinnissa vaatimuksia.
Ennen historia oli arvostettu ja keskeinen yleissivistävä kouluaine, ei enää. Nuoret ovat hämmästyttävän tietämättömiä nykyään, kun uutisetkin seuloutuu niiden maailmaan oman somekuplan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
Tuo on ihan realiteetti. Sen takia lyhyiden kielten opiskelu on romahtanut, mikä näkyi mm Ratakadun Norssissa jo 10 vuotta sitten. Nyt tilanne on vain kärjistynyt.
Olen itse 68-vuotias oppikoulun aikoinani käynyt ja oppikoulusta ylioppilaaksi kirjoittanut ihminen, ja muistelen kyllä silloista opetusta lämpimästi. Olivatko sitten opettajat niin hyvät vai mistä johtunee, mutta oppi jäi kyllä päähän.
Aika selvää, että ap:n äiti päihittää tiedoillaan ap:n tyttären, mutta eihän se tietenkään pelkästä oppikoulusta johdu.
Äiti on ehtinyt kerryttää tieto- ja osaamisvarastoaan koulun jälkeenkin vuosikymmeniä, kun taas 18-vuotias abiturientti on vasta aloittamassa samaa. Kun toisella on laari jo kukkuroillaan, toisella on vasta pohja peitossa.
Hyvä esimerkki omasta suvustamme on äitini, joka Trivial Pursuit -pelissä päihitti omat koulutetut tyttärensä ja poikansa ja myös lapsenlapsensa vielä pitkälti yli kahdeksankymppisenä. Hän oli suorastaan kävelevä tietokirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
Tuo on ihan realiteetti. Sen takia lyhyiden kielten opiskelu on romahtanut, mikä näkyi mm Ratakadun Norssissa jo 10 vuotta sitten. Nyt tilanne on vain kärjistynyt.
Kyllä minä tiedän että näin on. Pointti ei ole kuitenkaan se vaan että ajattelu on liian yksisilmäistä. Jokainen yrittää nyt saada L:n pitkästä matikasta ja englannista vaikka se on vain aika harvalle realismia. Kirjoittamalla muita itselle helpompia aineita kokonaispistemäärä voisi olla isompi kuin yrittämällä väkisin aineita jotka eivät ole itselle niin helppoja.
Ap, äidilläsi voi myös ola valokuvatarkka muisti.
Aika hassua: näin viidenkympin ylittäneenä uskon vahvasti että 99% tiedoistani ja taidoistani on tarttunut mukaan ihan jostain muualta elämän varrelta kuin koulusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika järkyttävää, että äidinkielen ylioppilaskokeessa ei oikeakielisyysvirheillä ole enää arvosanaa alentava merkitys: pilkut saa puuttua, isot alkukirjaimet ym.
Pitääkö tämä todella paikkansa? Tällaisen kuusikymppisen korviin kuulostaa aivan ällistyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulussa sai vankan yleissivistyksen.
Ja ennen lukiossa.
Nythän lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan siellä pitää alusta lähtien keskittyä vain kirjoituksiin ja korkeakoulujen pisteytyksiin.
Ruotsia tai lyhyitä kieliä kuten saksaa ei kannata lukea, koska niistä ei saa pisteitä.
t. oppikoulun käynyt opettaja ja abin äiti
Tietenkin kannattaa. Sinä ja moni abi on sortunut katsomaan vain niitä maksimipisteitä joita eri aineista on saatavilla. Ja samaan aikaan unohtanut täysin sen että parhaita arvosanoja saa aina vain tietty prosentti opiskelijoista. Esim. pitkästä englannista (josta saa toki paljon pisteitä) on todella vaikea saada taviksen Laudaturia koska kirjoittajien taso siinä on niin todella kova. Ihan toisin on vaikkapa keskipitkässä ruotsissa jossa taso on paljon alempi ja pienellä tsemppaamisella siitä voi taviskin saada L:n. Ja tämä keskipitkän ruotsin L antaa enemmän pisteitä kun vaikkapa pitkän englannin M.
Kannattaa siis aina laskea se mikä arvosana on itsellä realistista saavuttaa mistäkin aineesta ja paljonko niistä arvosanoista saisi pisteitä eikä tuijottaa vain maksimipisteisiin.
Kirjoitin ihan tosiasian johon nykysysteemion lukiot ajanut.
Ja tietenkin kannattaa katsoa maksimipisteitä.
Oma esikoiseni kirjoitti enkusta juuri ällän. Koska keskittyi siihen.
Ei vaan kirjoitit oman näkemyksesi. On toki hienoa että esikoisesi on pystynyt tsemppaamaan niin paljon että sai enkusta L:n. On kuitenkin ihan fakta että iso osa ei vain siihen pysty. Varsinkin jos englannin osaaminen on jäänyt hieman huonommaksi aikaisemmin niin siinä vaatimustaso on niin kova ettei sitä kiritä enää kiinni vaikkapa abivuonna. Lisäksi L:n saa vain 5-8% kirjoittajista joten on ihan matemaattinen mahdottomuus että kaikki yltäisivät siihen. Kannattaa siis keskittyä siihen aineeseen jossa mahdollisuus hyvään arvosanaan on suurin. Todella monessa "isojen pisteiden" aineessa on niin että jo M antaa selvästi vähemmän pisteitä kuin "pienemmän maksimipisteen" aineen L.
En kirjoittanut vaan tosiasian nykytilanteesta.
Kirjoitit tosiasian siinä mielessä että noin iso osa ajattelee. Se ei vain tarkoita että he olisivat ainakaan täysin oikeassa. Et ole pystynyt kertomaan mitä väärää on näkemyksessäni että käytännössä parhaat pisteet saa kirjoittamalla niitä aineita joissa on realistisin mahdollisuus hyviin arvosanoihin.
Se on tosiasia.
Ja noissa lyhyissä kielissä on sekin vinouma, että niitä kirjoittelee myös natiivit, jolloin niistä on käytännössä mahdoton saada muiden hyviä arvosanoja.
Ennen (esimerkiksi minun aikanani kun opiskelin oppikoulussa) niistä napsi ällät todella helposti.
Jankutukseesi en vastaa nyt enempää.
Ei pidä paikkansa. Natiiveja on niin vähän että eivät he onnistu mitenkään viemään kaikkia hyviä arvosanoja. Etkä edelleenkään kertonut mitään perustetta miksi ei kannattaisi keskittyä niihin aineisiin joista voi juuri itse saada parhaat arvosanat eikä niihin joiden teoreettiset maksimipisteet ovat parhaat.
Ja tiedän kyllä oikein hyvin asian koska oma lapseni kirjoitti keväällä. Ja juuri onnistuneen ainevalinnan avulla sai niin hyvät paperit että pääsi todella haluttuun opiskelupaikkaan suoraan papereilla. Jos olisi väkisin kirjottanut esim. pitkän englannin eikä keskipitkää ruotsia, olisivat pisteet jääneet alemmiksi.
Jank jank.
Minä olen KIELTEN OPETTAJA, joten enköhän minä tiedä tämän paremmin kuin sinä.
Joku kirjoitti:
”No esim. minun äiti ja anoppi lukivat pitkän saksan, mutta kumpikaan ei puhu sitä, tai mitään muutakaan vierasta kieltä. Ylioppilaita ja opistotutkinto molemmilla.”
Minä puhun, mutta vain siksi, että asun Saksassa. Ja englanti ja espanja sujuvat, sillä olen töissä ulkomaankauppassa. Ruotsia (kuitenkin kieli, jota kauimmin luin) ymmärrän mutta sen puhuminen on vaikeaa kun en vuosiin ole sitä käyttänyt. Unhoon jää jos ei käytä. Näin se vain on. Mutta tulee jostain aivojen laatikosta esille jos olisi käyttöä. Tulisi minullakin ruotsi, jos Ruotsiin muuttaisin.
Yleistietous pysyy ja paranee vuosikymmenien aikana. Ei sitä voi abiturientti-ressukoilla vielä kesken koulukiireiden niin hirveästi olla.