Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies hakee joka päivä töiden jälkeen ruokaa äidiltään
Siis aikuinen n. 30 v. mies ajaa töiden jälkeen vanhempiensa luokse ja äiti antaa aina ruokaa mukaan. Miehen ei tarvitse itse kokata. Turn off?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 30-vuotias lapsi, olen 53-vuotias! En ole vanhus! Käyn töissä ja eläkeikään on vielä 12 vuotta! Siis lapseni ei asu samalla paikkakunnalla, mutta vaikka asuisi, niin ei todellakaan ole toiveeni mukaista, että vierailisi luonani joka päivä ja pitäisi vielä kokkailla hänelle? Ei vaikka olisin 10 vuotta vanhempi ja siis 63-vuotias! Tai 20 vuotta elikkä 73-vuotias! Ihan hyvät välit, mutta minusta on luonnollista, että meillä on omat elämät! Olen aktiivinen aikuinen nainen! Näemme 3-4 krt/vuodessa. Soitellaan, jos on jotain asiaa! Whatsapp-viestejä enemmänkin tulee laitettua, muutama viikossa! Hän on avoliitossa, mutta lapsia ei ole. Tulen ihan hyvin toimeen myös puolison kanssa. Olen varsin hyvä kokki, mutta usein menemme kyllä ulos syömään kun tavataan! Se on kuitenkin vähän juhlahetki! Jouluna ja kesäisin tulee kokkailtua enempi. Joskus myös saan lapseni laittamaa ruokaa hänen luonaan, mikä on kyllä kiva juttu! Ap:n kuvailema mies on jäänyt jossain määrin äitinsä ikivauvaksi! Eikö hän käy töissä ja ruokaile siellä? Harva aikuinen tarvitsee noin montaa lämmintä ruokaa päivässä?!? Jos sitä sapuskaa viedään kotiinkin ja seuraavana päivänä taas mamman pöydän ääreen! Epäilen, että se äiti pitää otetta muullakin tavoin vielä?
Kuullostaa surulliselta, mutta jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi treffailla vaan aasialaisia, kun siellä on aivan normaalia olla läheisissä tekemisissä vanhempien kanssa. Ihme dadaa napanuorista ja mieslapsista tässäkin ketjussa, en ole yhdeltäkään aasiattarelta kuullut moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta kävisin porukoilla syömässä ainakin pari kertaa viikossa jos asuisivat lähellä. Täysin normaalia toimintaa kaikkialla muualla maailmassa. Onko täällä suurin osa jotain teinejä turnoffeineen?
Laskepa huviksesi miten paljon sinun ruokailut maksaisivat vanhemmillesi aikana ja rahana. Olet ilmeisesti työssäkäyvä ja vanhempasi eläkkeellä. Pyytäisitkö heiltä samalla vähän taskurahaa?
Jos se sama suu on syönyt samassa pöydässä jo 18 vuotiaaksi asti niin mikä siinä yhtäkkiä niin hirveästi lompsaa köyhdyttää?
Se, että vanhemmat ovat eläkkeellä. Jos he olisivat töissä, ei he arkisin ehtisi tehdä lapselle asti ruokaa. Ja jossain vaiheessa äidin kokkausvelvollisuus päättyy, mieluusti ennen kuin äiti on ihan kyrpiintynyt siihen hommaan.
Tämä voi olla haastavaa ymmärtää, mutta.... kaikki ei ehkä koe epämukavana asiana, että kokkaa vähän ekstraa pöytään omalle lapselle, oli se aikuinen tai ei.
Vaikka nauttisit kuinka paljon ruuanlaitosta, on typerää sen varjolla vaikeuttaa aikuisen lapsen itsenäistymistä. Tee jälkikasvullesi vaikka millaisia gourmet-aterioita juhlapäivinä ja viikonloppuina, mutta normaalia arkea jokaisen täytyy oppia elämään ilman äitiäkin. Tässä ketjussa oli aiheena poika, joka syö äidin ruokia JOKA PÄIVÄ.
Nyt on kyllä niin tyhmä kommentti, että et ole itse kirjoittanut. ET OSAA.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.
Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Noh, jos äiti tekee sen aidosti mielellään niin eihän siinä mitään. Jos passauttaa äitiään koska ei itse viitsi tai jaksa opetella kokkaamaan, niin se on todellakin turn off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tajua näitä äitejäkään. Eikö ne tajua, että passaamalla tekee hallaa lapselleen. Jos kovasti haluaa auttaa, menee vapaaehtoistöihin.
Mun äiti ei osaa tehdä ruokaa eikä järin kiinnostustakaan ollut. Meillä syötiin vain leipää ja eineslaatikoita. Ei edes aamupuuroa viitsinyt kun se oli kuulemma liian vaivalloista. Puuro ainekset voi laittaa kattilaan jo edellisiltana ja aamulla haudutella samalla kun tekee aamutoimet. Itselläni ei mene mitään ylimääräistä aikaa aamulla sen puuron tuottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta kävisin porukoilla syömässä ainakin pari kertaa viikossa jos asuisivat lähellä. Täysin normaalia toimintaa kaikkialla muualla maailmassa. Onko täällä suurin osa jotain teinejä turnoffeineen?
Laskepa huviksesi miten paljon sinun ruokailut maksaisivat vanhemmillesi aikana ja rahana. Olet ilmeisesti työssäkäyvä ja vanhempasi eläkkeellä. Pyytäisitkö heiltä samalla vähän taskurahaa?
Jos se sama suu on syönyt samassa pöydässä jo 18 vuotiaaksi asti niin mikä siinä yhtäkkiä niin hirveästi lompsaa köyhdyttää?
Se, että vanhemmat ovat eläkkeellä. Jos he olisivat töissä, ei he arkisin ehtisi tehdä lapselle asti ruokaa. Ja jossain vaiheessa äidin kokkausvelvollisuus päättyy, mieluusti ennen kuin äiti on ihan kyrpiintynyt siihen hommaan.
Tämä voi olla haastavaa ymmärtää, mutta.... kaikki ei ehkä koe epämukavana asiana, että kokkaa vähän ekstraa pöytään omalle lapselle, oli se aikuinen tai ei.
Voi olla haastavaa ymmärtää, mutta tämmöinen mieslapsi ei koskaan aikuistu. Lasta pitäisi valmistaa pärjäämään itse, ei pysymään riippuvaisena äidistä.
Entä siinä tapauksessa, että elämän tilanne on sellainen, että mies muutaman viikon ajan syö vanhemmillaan ja sitten jatkuu taas itsenäinen elämä. Onko väärin ottaa vanhemmilta apu vastaan silloin kun sitä tarjotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Kyse ei ole häpeästä tai pula-ajasta tms. Yleensä iäkäs haluaa ostaa ruokansa itse, koska tietää täsmälleen mitä haluaa. Jos lähettää täysin perheen ulkopuolisen 'avun' kauppaan, voi saada esim. sellaista maitoa, mistä ei pidä eikä muuten koskaan ostaisi (esim. äitini on tästä tarkka), raakoja tomaatteja (kun on halunnut kypsiä ja mehukkaita), paneroituja valmispihvejä (kun on halunnut tavallisia possunkyljyksiä) jne. Kyllä iäkkäät yleensä tietävät erittäin hyvin oman makunsa ja kykynsä laittaa ruokaa. Itse ymmärrän erittäin hyvin tämän asian. Sairastin kotona lähes 1.5 vuotta ja puolestani käytiin viikottain kaupassa, kävijä oli hyvinkin tuttu, mutta läheskään aina tavara ei ollut haluamaani vaikka hakija oli saanut täysin yksiselitteiset ohjeet! Älkää aliarvioiko iäkkäitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mua haittaisi! Sinkkumies, onko sillä merkitystä käykö hakemassa mikroaterian, roiskeläpän, kebun tai äidiltä ruokaa? Luultavasti viimeinen vaihtoehto on järkevin.
Teen kyllä itsekin ruokaa, paljonkin, mutta mun äiti tuo silti meille useana päivänä viikossa ruokaa. Hän on eläkkeellä oleva kokki, joka rakastaa ruoanlaittoa, mutta ei ole ketään kenelle kokkailisi. Ja vöhän tylsää myös.
En ole pitänyt sitä mitenkään pahana?
Minusta tuossa ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mua haittaisi! Sinkkumies, onko sillä merkitystä käykö hakemassa mikroaterian, roiskeläpän, kebun tai äidiltä ruokaa? Luultavasti viimeinen vaihtoehto on järkevin.
Taas yksi kommentti, jossa ei ole vaihtoehtona sitä, että mies tekisi itse ruokaa. Ihan uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Kyse ei ole häpeästä tai pula-ajasta tms. Yleensä iäkäs haluaa ostaa ruokansa itse, koska tietää täsmälleen mitä haluaa. Jos lähettää täysin perheen ulkopuolisen 'avun' kauppaan, voi saada esim. sellaista maitoa, mistä ei pidä eikä muuten koskaan ostaisi (esim. äitini on tästä tarkka), raakoja tomaatteja (kun on halunnut kypsiä ja mehukkaita), paneroituja valmispihvejä (kun on halunnut tavallisia possunkyljyksiä) jne. Kyllä iäkkäät yleensä tietävät erittäin hyvin oman makunsa ja kykynsä laittaa ruokaa. Itse ymmärrän erittäin hyvin tämän asian. Sairastin kotona lähes 1.5 vuotta ja puolestani käytiin viikottain kaupassa, kävijä oli hyvinkin tuttu, mutta läheskään aina tavara ei ollut haluamaani vaikka hakija oli saanut täysin yksiselitteiset ohjeet! Älkää aliarvioiko iäkkäitä!
Tämä on ihan vierestä nähty tilanne: vanhus sai lahjaksi ravintolalahjakortin ja kieltäytyi siitä sanoen, ettei hän mitään almuja kaipaa, hänellä on varaa ostaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Kyse ei ole häpeästä tai pula-ajasta tms. Yleensä iäkäs haluaa ostaa ruokansa itse, koska tietää täsmälleen mitä haluaa. Jos lähettää täysin perheen ulkopuolisen 'avun' kauppaan, voi saada esim. sellaista maitoa, mistä ei pidä eikä muuten koskaan ostaisi (esim. äitini on tästä tarkka), raakoja tomaatteja (kun on halunnut kypsiä ja mehukkaita), paneroituja valmispihvejä (kun on halunnut tavallisia possunkyljyksiä) jne. Kyllä iäkkäät yleensä tietävät erittäin hyvin oman makunsa ja kykynsä laittaa ruokaa. Itse ymmärrän erittäin hyvin tämän asian. Sairastin kotona lähes 1.5 vuotta ja puolestani käytiin viikottain kaupassa, kävijä oli hyvinkin tuttu, mutta läheskään aina tavara ei ollut haluamaani vaikka hakija oli saanut täysin yksiselitteiset ohjeet! Älkää aliarvioiko iäkkäitä!
Syynä on silloin huonosti kirjoitettu ostoslista. Kaupassa ei välttämättä ole just tietyn kypsyisiä tomaatteja, joten jos tuosta ruvettaisiin minulle nillittämään, niin se olisi viimeinen kauppareissu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Miten sitten, kun vanhuksen omat voimat ei enää riitä kauppareissuun? Mistä ne ruokaa saa? Eihän tuossa ole kyse, että vanhus saa ostokset ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Miten sitten, kun vanhuksen omat voimat ei enää riitä kauppareissuun? Mistä ne ruokaa saa? Eihän tuossa ole kyse, että vanhus saa ostokset ilmaiseksi.
No kaupasta sitä ruokaa saa silloin kun sitä ei itse pääse ostamaan. Vanhus voi silti maksaa ostokset itse, ennen tai jälkeen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.Miksei poika ottanut ruuanlaittoa tehtäväkseen vaan äidille tilattiin ruoka ruokapalvelusta? Jos poika ei osannut kokata, niin äiti olisi voinut neuvoa ja mies olisi vain tehnyt äidin ohjeiden mukaan.
Monet mun tuntemani vanhukset eivät hyväksy sitä, että joku muu ostaa heidän ruuat. Tulee mieleen pula-aika ja häpeä.
Miten sitten, kun vanhuksen omat voimat ei enää riitä kauppareissuun? Mistä ne ruokaa saa? Eihän tuossa ole kyse, että vanhus saa ostokset ilmaiseksi.
No kaupasta sitä ruokaa saa silloin kun sitä ei itse pääse ostamaan. Vanhus voi silti maksaa ostokset itse, ennen tai jälkeen..
*silloinkin
Tuttu mies kävi äitinsä luona lounaalla kunnes äiti joutui hoitokotiin. Alkuun äiti laittoi ruuan ja yhdessä söivät, sitten äidille tuli ruoka ruokapalvelusta ja mies söi eväitään.
Minusta tuo oli hienoa, en turnoffesista tiedä, minulla oli oma puoliso ja mies oli työkaverini. Toiset ihmiset välittävät läheisistään.