Tapailemani mies hakee joka päivä töiden jälkeen ruokaa äidiltään

Vierailija kirjoitti:

Tässä nähdään jo ennen kunnon seurustelua, että tulee olemaan naisille tyypillinen vihasuhde anoppiin aloittajalla. Jätä mies ja anoppi vaan suosiolla rauhaan.

Parisuhteeseen mahtuu vain yksi nainen ja se nainen on se, jonka kanssa elämä jaetaan.

Vihkikaavassa erinevin sanamuodoin seuraavaa:

"1. Mooseksen kirja 2:24 FINRK

Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha."

Mies toki itse tekee päätöksensä, mutta kantaa itse myös vastuun päätöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vitt mikä ketju. Ei siitä niin kauaa ole, kun kolme sukupolvea lappoi suurusta naamariin saman pöydän ääressä. Metsolassakin palattiin kotiin pahasta maailmasta.

Siinä suvussa ei ruoanlaitosta ole kukaan ilmeisesti mitään ymmärtänyt, jos "suurusta" ovat "lappaneet naamariin."

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollainen asia vaivaa, niin mielenterveystoimistosta aikaa varaamaan.

Se on kovin vaikeaa anopin puolesta aikaa varata.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkia kiinnosta tehä ruokia itse, ja jos se äiti nyt mielellään kokkailee niin mikä siinä ongelma.

Toinen vaihtoehto mennä einestiskille tai ravintoloihin jotka sitten maksaakin mukavasti.

Ei kyllä ihme kun suomikurpat jäävät sinkuiksi kun on noin ahdasmielistä väkeä.

Mieti uudestaan ketkä jäävät sinkuiksi. Yksi syistäkin näyttää tässä käyvän ilmi.

Fiksu mies ei tarvitse itsellä laittaa rahaa ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 kymppinen yksineläjä nykyisin. Olisi mukava jos jälkikasvu kävisi syömässä/hakemassa ruokaa. En osaa tehdä mitään vähän ja joudun jatkuvasti heittämään ruokaa roskiin koska en jaksa syödä samaa viikkotolkulla. Viime aikoina olen lopettanut ruoan valmistuksen koska mitä järkeä tehdä vain itselle. Siispä syön lähinnä epäterveellisiä valmisruokia ja leipää. Usein tuo tilanne siis olisi vain eduksi ainakin äidille. Ainakin minulle se olisi.

Kuusikymmentä kymppisellä luulisi olleen aikaa tutustua jakolaskuihin. Yksineläjänä voisi nyt myös olla siihen aikaa. On täysin oma valintasi mitä syöt, missä ja milloin. Olet itse vastuussa omista päätöksistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 kymppinen yksineläjä nykyisin. Olisi mukava jos jälkikasvu kävisi syömässä/hakemassa ruokaa. En osaa tehdä mitään vähän ja joudun jatkuvasti heittämään ruokaa roskiin koska en jaksa syödä samaa viikkotolkulla. Viime aikoina olen lopettanut ruoan valmistuksen koska mitä järkeä tehdä vain itselle. Siispä syön lähinnä epäterveellisiä valmisruokia ja leipää. Usein tuo tilanne siis olisi vain eduksi ainakin äidille. Ainakin minulle se olisi.

Kuusikymmentä kymppisellä luulisi olleen aikaa tutustua jakolaskuihin. Yksineläjänä voisi nyt myös olla siihen aikaa. On täysin oma valintasi mitä syöt, missä ja milloin. Olet itse vastuussa omista päätöksistäsi.

600-vuotiaan luulisi jo osaavan käyttää pakastinta, niin ei tarvitse syödä samaa ruokaa montaa päivää. 

Lokinpoikamies ei kiinnosta, ei ole aikuinen. Nuuka mies on myös ällötys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 kymppinen yksineläjä nykyisin. Olisi mukava jos jälkikasvu kävisi syömässä/hakemassa ruokaa. En osaa tehdä mitään vähän ja joudun jatkuvasti heittämään ruokaa roskiin koska en jaksa syödä samaa viikkotolkulla. Viime aikoina olen lopettanut ruoan valmistuksen koska mitä järkeä tehdä vain itselle. Siispä syön lähinnä epäterveellisiä valmisruokia ja leipää. Usein tuo tilanne siis olisi vain eduksi ainakin äidille. Ainakin minulle se olisi.

  Kun jää ruokaa yli, niin se kannattaa pakastaa annoksina. Näin ei synny ruokahävikkiä. Koetan viimeiseen asti välttää ruoan pois heittämistä. Kyllä sitä minullekin silti joskus sattuu valitettavasti.

Itsekin kokkaan sinkkuna aina neljän hengen aterian. kaksi päivää yleensä syön samaa ja ne kaksi muuta annosta sitten pakkaseen, jotka voin sulattaa silloin kun ei huvita kokata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä missään nimessä pelkästään vielä tästä mitään turn of-yleistyksiä vaan kokonaisuus ratkaiskoon - miten hän on muutoin itsenäistynyt ja onko ns tekevä ja omillaan toimeentuleva mies. Täällä on ollut hyviä kommentteja; mm olisiko kummempi jos hakisi valmisruokaa jostain maksullisesta firmasta,ja se voi olla molemmille tärkeä kohtaaminen jne - vielä kun on vanhemmat elossa ja hyvissä voimassa.Ikäihmisillä voi olla hankala tottua laittamaan pieniä annoksia ruokaa enää yhdelle tai kahdelle ihmiselle - tällä tavalla varmasti molemmat osapuolet syövät terveellisemmin kotiruokaa. Ja tämä voi kertoa myös perhekeskeisyydestä ja läheisyydestä. Voihan se aikuinen poika sitten myös jos ei vielä, vaan tulevaisuudessa puolestaan myös auttaa omia vanhempiaan.

Se poika voisi välillä hakea ruokaa jostain ja viedä annoksen myös äidilleen, kun yhdessä haluavat syödä. Tai poika voi joskus itse kokata. Luulisi, että kun nainen on joutunut tekemään vuosikymmenet ruokaa, niin edes joskus hän saisi valmista eteensä. Luultavasti äiti tekee itselleen äitienpäiväkakunkin ja keittää kahvit, ettei vaan pojan tarvitse vaivautua.

No jos suhde aloittajan kanssa etenee, niin varmaan keskustelee tämänkin asian että onko tapana - ja ehdottaa että jos vaikka yhdessä. Ja mikäli alkavat viettää enemmän arkea yhdessä, niin käyvät kaksin ruokakaupassa ja suunnittelevat mitä laitetaan, vuorotellen tai yhdessä - joskus otetaan vastaan anopilta, joskus pyydetään heidät syömään. Mikäli näin ei tapahdu ja se on kaikista muista hyvistä ominaisuuksista huolimatta ap:lle kynnyskysymys, niin ei kait siinä sitten muuta kuin pistää mies taipaleelle. Olisin itse aikoinaan ollut varmasti yhtä mustavalkoinen kuin moni täällä - mutta nyt ruuhkavuosien jälkeen ja leskeytyneen iäkkään anopin kanssa paljon tekemisissä olevana muistelen kiitollisena mm ruoka-apua ja lasten kanssa auttamista. Nyt ja silloinkin auttelemme koko perhe häntä ja yhä myös toisinkin päin, ja meillä on läheiset ja lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitt mikä ketju. Ei siitä niin kauaa ole, kun kolme sukupolvea lappoi suurusta naamariin saman pöydän ääressä. Metsolassakin palattiin kotiin pahasta maailmasta.

Siinä suvussa ei ruoanlaitosta ole kukaan ilmeisesti mitään ymmärtänyt, jos "suurusta" ovat "lappaneet naamariin."

Ei ole murteet tuttuja?

Ihan yhtä lailla löytyy sinkkunaisia jotka teetättää erilaisia korjaustöitä vanhalla isällään. Isä vaihtaa renkaat autoon, paikkaa puhjenneen polkupyörän sisärenkaan jne...

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä lailla löytyy sinkkunaisia jotka teetättää erilaisia korjaustöitä vanhalla isällään. Isä vaihtaa renkaat autoon, paikkaa puhjenneen polkupyörän sisärenkaan jne...

"Meillä se on vain eri asia"

Minulla on 30-vuotias lapsi, olen 53-vuotias! En ole vanhus! Käyn töissä ja eläkeikään on vielä 12 vuotta! Siis lapseni ei asu samalla paikkakunnalla, mutta vaikka asuisi, niin ei todellakaan ole toiveeni mukaista, että vierailisi luonani joka päivä ja pitäisi vielä kokkailla hänelle? Ei vaikka olisin 10 vuotta vanhempi ja siis 63-vuotias! Tai 20 vuotta elikkä 73-vuotias! Ihan hyvät välit, mutta minusta on luonnollista, että meillä on omat elämät! Olen aktiivinen aikuinen nainen! Näemme 3-4 krt/vuodessa. Soitellaan, jos on jotain asiaa! Whatsapp-viestejä enemmänkin tulee laitettua, muutama viikossa! Hän on avoliitossa, mutta lapsia ei ole. Tulen ihan hyvin toimeen myös puolison kanssa. Olen varsin hyvä kokki, mutta usein menemme kyllä ulos syömään kun tavataan! Se on kuitenkin vähän juhlahetki! Jouluna ja kesäisin tulee kokkailtua enempi. Joskus  myös saan lapseni laittamaa ruokaa hänen luonaan, mikä on kyllä kiva juttu! Ap:n kuvailema mies on jäänyt jossain määrin äitinsä  ikivauvaksi! Eikö hän käy töissä ja ruokaile siellä? Harva aikuinen tarvitsee noin montaa lämmintä ruokaa päivässä?!? Jos sitä sapuskaa viedään kotiinkin ja seuraavana päivänä taas mamman pöydän ääreen! Epäilen, että se äiti pitää otetta muullakin tavoin vielä?

Mies sentään käy töissä.

Tää on alku sellaiselle parisuhteelle, jossa on kolmas pyörä -SINÄ :D

Olin aikoinaan naimisissa sellaisen miehen kanssa, jonka ainoa rakas oli ÄITI. Kävi aina viikonloppuisin vanhemmillaan ja mm. silitytti äidillään aina kauluspaidat. Tämä oli vain murto-osa siitä, mitä kaikkea tiukkaan napanuoraan sisältyi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattakaa lapsia kirjoitti:

Surullisinta täällä ovat ihmiset, jotka ymmärtävät/hyväksyvät aloituksen.

Ei yksikään AIKUINEN ihminen tee noin.

Mutta kun meillä kasvatetaan kyvyttömiä mamman poikia ja tyttöjä, jotka roikkuvat vanhemmissaan kiinni vielä aikuisina. 

Siis todella surullista luettavaa. Ja toivon todella, ettei tarina ole oikeasti totta.

Joo-o, tässä maassa on normaalimpaa olla olematta missään tekemisissä vanhempiensa kanssa.

Kyllä se niin vaan on että aikuistua täytyy jossain vaiheessa, käydä voi ja olla hyvissä väleissä vanhempiinsa mutta kannattaa silti ryhtyä omatoimiseksi siivous ja ruuan laittajaksi. eli se holhous napanuora poikki.itse kävin ammattikoulun toisella paikkakunnalla ja 22 v muutin 500 km päähän vanhemmistani ja apua en sen jälkeen ole saanut / pyytänyt. Tosin sitä ennenkin olin jo kokkaustaitoinen ja pyykkini pesin.

Kyllä äiti pesee nekin...ja ilta-aamupalan haen kotiin mennessä mäkkäriltä...niidenkin tiskaamista visusti karttaen...

Jos vaikka ap. haastaisi anopin, ja opettelisi laittamaan itsekin ruokaa.

Tällä hetkellä tuntuu olevan tilanne se, että äidin pöperöt on parempia...niissä on mukana myös lihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nähdään jo ennen kunnon seurustelua, että tulee olemaan naisille tyypillinen vihasuhde anoppiin aloittajalla. Jätä mies ja anoppi vaan suosiolla rauhaan.

Parisuhteeseen mahtuu vain yksi nainen ja se nainen on se, jonka kanssa elämä jaetaan.

Vihkikaavassa erinevin sanamuodoin seuraavaa:

"1. Mooseksen kirja 2:24 FINRK

Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha."

Mies toki itse tekee päätöksensä, mutta kantaa itse myös vastuun päätöksestään.

Tuo vihkikaavan kohta on aivan karmea, ei tätä päivää. Liian ekslusiivinen, tulee mieleen sellainen meme-pariskunta, käperrytään parisuhteeseen. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka ap. haastaisi anopin, ja opettelisi laittamaan itsekin ruokaa.

Tällä hetkellä tuntuu olevan tilanne se, että äidin pöperöt on parempia...niissä on mukana myös lihaa.

Sinäkin tunnut kuvittelevan, että naisten velvollisuus on ruokkia aikuinen mies. Mies itse voisi haastaa äitinsä ja opetella tekemään mamman resepteillä ruokaa. Ei se mamma iankaiken jaksa poikastaan ruokkia.