Tapailemani mies hakee joka päivä töiden jälkeen ruokaa äidiltään

Vierailija kirjoitti:

Kasvattakaa lapsia kirjoitti:

Surullisinta täällä ovat ihmiset, jotka ymmärtävät/hyväksyvät aloituksen.

Ei yksikään AIKUINEN ihminen tee noin.

Mutta kun meillä kasvatetaan kyvyttömiä mamman poikia ja tyttöjä, jotka roikkuvat vanhemmissaan kiinni vielä aikuisina. 

Siis todella surullista luettavaa. Ja toivon todella, ettei tarina ole oikeasti totta.

Joo-o, tässä maassa on normaalimpaa olla olematta missään tekemisissä vanhempiensa kanssa.

Surullista on vetää herneet nenään niin, että muuttuu marttyyriksi. Aikuinen ihminen ei roiku toisessa (joka päivä äidin luona syöminen on sitä), mutta ei katko välejäkään ilman kunnon syytä. Joka päivä yhteydenpidon ja ei missään tekemisissä väliin mahtuu aika monta mallia.

Surullista on myös se, kuinka moni pitää aloittajan miehen toimintaa normaalina. Se kuinka moni mamma ei raaski päästää pojastaan irti. No, riittääpähän tälläkin palstalla jatkossakin tarinaa miehistä, jotka eivät tee kotona mitään, joka asiaan tunkevista hirviöanopeista sekä kauheista miniöistä, jotka eivät ymmärrä anopin olevan aina ja ikuisesti se ykkösnainen.

Mieheni teki tuota suhteemme alussa ja nyt 15 avioliittovuoden jälkeen edelleenkin saattaa tulla kotiin illallisen aikaan ja ilmoittaa, että on syönyt jo. Pikkasen on joskus hermostuttanut, kun muuta sovittu ja olen nähnyt vaivaa tekemisen eteen ja perhe valmiina käymään pöytään. 

Ei myöskään oikeastaan koskaan laita ruokaa vaikka osaisi. Seisaallaan syö itse keittiössä jääkaapista ja lapsille jugurttipurkit.

Olen 60 kymppinen yksineläjä nykyisin. Olisi mukava jos jälkikasvu kävisi syömässä/hakemassa ruokaa. En osaa tehdä mitään vähän ja joudun jatkuvasti heittämään ruokaa roskiin koska en jaksa syödä samaa viikkotolkulla. Viime aikoina olen lopettanut ruoan valmistuksen koska mitä järkeä tehdä vain itselle. Siispä syön lähinnä epäterveellisiä valmisruokia ja leipää. Usein tuo tilanne siis olisi vain eduksi ainakin äidille. Ainakin minulle se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

ottaahan se koville teille nykynaisille, kun ainoa mitä osaatte on einesten lämmittäminen 

Olen nykynainen ja osaan myös lämmittää esikeitetyn veden, että ei tässä nyt ihan täysin tumpeloita olla.

Tapailemani "mies"...

Aikuinen poikani poikkeaa yleensä joka päivä entiseen kotiinsa syömään, tietää että meillä on aina ruokaa tarjolla, sen sijään avovaimonsa käy vuorotöissä, eikä ole aina kerinnyt kokkaamaan. Pitäisikö näyttää hänelle tyhjää lautasta, vai pitäisikö heidän ottaa ero sen vuoksi, että äitin laittama ruoka tekee yhä kauppansa?

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani poikkeaa yleensä joka päivä entiseen kotiinsa syömään, tietää että meillä on aina ruokaa tarjolla, sen sijään avovaimonsa käy vuorotöissä, eikä ole aina kerinnyt kokkaamaan. Pitäisikö näyttää hänelle tyhjää lautasta, vai pitäisikö heidän ottaa ero sen vuoksi, että äitin laittama ruoka tekee yhä kauppansa?

Miksei poika kokkaa itselleen ja vaimolleen? Vai annatko sinä pojan mukana ruokaa vaimolle kotiin vietäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 kymppinen yksineläjä nykyisin. Olisi mukava jos jälkikasvu kävisi syömässä/hakemassa ruokaa. En osaa tehdä mitään vähän ja joudun jatkuvasti heittämään ruokaa roskiin koska en jaksa syödä samaa viikkotolkulla. Viime aikoina olen lopettanut ruoan valmistuksen koska mitä järkeä tehdä vain itselle. Siispä syön lähinnä epäterveellisiä valmisruokia ja leipää. Usein tuo tilanne siis olisi vain eduksi ainakin äidille. Ainakin minulle se olisi.

Oho, olen muutaman vuoden sinua nuorempi ja ihan hyvin osaan tehdä itselleni ruokaa, se on jopa hauskempaa näin. En koskaan syö samaa ruokaa kahta päivää pitempään peräkkäin. Paitsi pizzaa, jos olen tehnyt taikinaa vähän reilummin jääkaappiin, mutta palstan aina joka päivä uuden. Teen paljon salaatteja, uunijuureksia ja sosekeittoja, miesväelle on pitänyt tehdä raskaampaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni teki tuota suhteemme alussa ja nyt 15 avioliittovuoden jälkeen edelleenkin saattaa tulla kotiin illallisen aikaan ja ilmoittaa, että on syönyt jo. Pikkasen on joskus hermostuttanut, kun muuta sovittu ja olen nähnyt vaivaa tekemisen eteen ja perhe valmiina käymään pöytään. 

Ei myöskään oikeastaan koskaan laita ruokaa vaikka osaisi. Seisaallaan syö itse keittiössä jääkaapista ja lapsille jugurttipurkit.

Sinä voit lopettaa ruuanlaiton kokonaan, kun lapset muuttavat pois. Mies voi käydä syömässä äidin luona.

Miksei oman perheen kanssa voi olla muka tekemisissä?

Kyllä minäkin syön mielihyvin äitin tekemää ruokaa aina kun voin. Olen nainen 48v..

Nääh, minun pomo ja työkaveri (2 keski-ikäistä naista) käyvät töiden lomassa lounaan syömässä äitinsä luona

Ennemmin olisin huolissani niistä miehistä, joista kukaan ei ole välittänyt tai välitä. 

Sama pätee myös vastakkaiseen sukupuoleen. 

Voi kuule, näitä löytyy. Minä tapailin aikoinaan miestä, joka vei pyykit pestäväksi äidilleen, koska vuokrayksiöön ei muka mahtunut pyykkikone. Ihan samankokoinen kylppäri siinä oli kuin minullakin, ja olisi siis mahtunut pyykkikone. Hän kävi myös usein syömässä mammalla. Jos mamma oli reissussa, kävi syömässä mummulla. Napanuora ei ollut katkennut. Jokin aika sitten kuulin hänestä ja hän on rakennuttanut talon samaan pihapiiriin kuin äitinsä. On naimisissa ja pari pientä tyttöä. Jos vaimonsa sattuu tätä lukemaan, niin paljon tsemppiä.

Meilläkin käy pari  opiskelijaa pari-kolme kertaa viikossa syömässä. Kyllä ne tässä meidän kanssa syö, jotain välillä pakkaan mukaankin - lähinnä jälkkäriä tai seuraavalle päivälle ruokatarvikkeita, kahvipakettia tms.

En mä kyllä siihen suostuis, että piipahtaisi vaan ja ottaisi ruuan mukaansa tuossa ovella kuten take awayn.  Mä teen ja tarjoilen ruuan vastineeksi saan nuorten juttuja ja seuraa. <3

Olsihan tuollainen aika turn off tapailukumppanissa, ellei siinä sitten ole jotain hellusempaa tarinaa taustalla. - ei taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani poikkeaa yleensä joka päivä entiseen kotiinsa syömään, tietää että meillä on aina ruokaa tarjolla, sen sijään avovaimonsa käy vuorotöissä, eikä ole aina kerinnyt kokkaamaan. Pitäisikö näyttää hänelle tyhjää lautasta, vai pitäisikö heidän ottaa ero sen vuoksi, että äitin laittama ruoka tekee yhä kauppansa?

Minun aikuinen poikani laittaa ruokaa myöhemmin töistä tulevalle avovaimolleen ja tämän kahdelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, näitä löytyy. Minä tapailin aikoinaan miestä, joka vei pyykit pestäväksi äidilleen, koska vuokrayksiöön ei muka mahtunut pyykkikone. Ihan samankokoinen kylppäri siinä oli kuin minullakin, ja olisi siis mahtunut pyykkikone. Hän kävi myös usein syömässä mammalla. Jos mamma oli reissussa, kävi syömässä mummulla. Napanuora ei ollut katkennut. Jokin aika sitten kuulin hänestä ja hän on rakennuttanut talon samaan pihapiiriin kuin äitinsä. On naimisissa ja pari pientä tyttöä. Jos vaimonsa sattuu tätä lukemaan, niin paljon tsemppiä.

Jos vaimonsa on tuohon pihapiiriin suostunut asumaan, niin varmasti hän viihtyy tilanteessaan. En usko, että suomalaisia aivottomia pikkuvaimoja on pihapiirit sumeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani poikkeaa yleensä joka päivä entiseen kotiinsa syömään, tietää että meillä on aina ruokaa tarjolla, sen sijään avovaimonsa käy vuorotöissä, eikä ole aina kerinnyt kokkaamaan. Pitäisikö näyttää hänelle tyhjää lautasta, vai pitäisikö heidän ottaa ero sen vuoksi, että äitin laittama ruoka tekee yhä kauppansa?

Minun aikuinen poikani laittaa ruokaa myöhemmin töistä tulevalle avovaimolleen ja tämän kahdelle lapselle.

Niinhän sä luulet. :D

Vitt mikä ketju. Ei siitä niin kauaa ole, kun kolme sukupolvea lappoi suurusta naamariin saman pöydän ääressä. Metsolassakin palattiin kotiin pahasta maailmasta.

Jos tuollainen asia vaivaa, niin mielenterveystoimistosta aikaa varaamaan.