Mistä narsismin tunnistaa?

Narsisti inhoaa sitä, jos olet eri mieltä jostain hänen kanssaan. Ja syyttää mielellään sinua, että olet narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa teki myös "soitonopettaja/ammattimuusikkokin". Soittotaidottomana yritti päteä Google- ja Wikipedialinkkien avulla, eikä mitään käsitystä asioista ollut. Ja kun jäi valheista kiinni totesi vain, että "mitä siitä jos valehtelen".

Ketään ei kiinnosta tuo sun soitonopettaja-ammattimuusikko. Hae apua pakkomielteeseesi.

Ihan hullun käytöstähän se on leikkiä musiikin ammattilaista netissä kun ei osaa soittaa kuin suutaan. Vai pidätkö itse sellaista käytöstä aikuisen ja terveen ihmisen käytöksenä?

Lasten leikeissä on usein erilaisia roolihahmoja, ja narsisti jatkaa aikuisena vastaavien roolileikkien leikkimistä netissä.

Tämä vastaus ei ollut minun, ja minä olen se, jonka viestiin tuo kysymys osoitettiin. Mutta en aio vastata, koska asia ei minua kiinnosta, joten hyvä että vastasit (ehkä omaan kysymykseesi?).

Ilmeisesti sinua ei kauheasti haittaa valehtelu? Etkä halua moittia millään tavalla niitä narsisteja, jotka eivät muuta netissä teekään kuin valehtele ja leiki lapsellisia roolileikkejään aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tai kuunnella Thomas Eriksonin kirja Narsistit ympärilläni.

Ei kannata. Narsismista on kirjoitettu parempiakin kirjoja. Erikson haluaa vain rahastaa loputtomiin neljän värin konseptillaan. On lisäksi huono kirjoittaja.

Onko näin? Mitä mieltä olet kollektiivisesta narsismista?

On noin, Erikson on toimittaja, ei psykiatri. Ja julkaisee jatkuvasti samalla konseptilla kirjoja, joiden nimi päättyy "ympärilläni" ja joiden kannessa on neljä eriväristä hahmoa.

Tarkoitatko kollektiivisella narsismilla kulttuurista narsismia? Nykyinen kulttuurimme somepäivityksineen ja selfieineenhän on narsistinen, ja ajattelu kehittymätöntä. Keksitään muka uusina asioita, jotka on keksitty jo aikoja sitten, eli otetaan kunnia jonkun muun tekemisistä ja ajatuksista, kun ei välitetä edes selvittää aiempia tekijöitä ja alan historiaa. Jopa Hesarin toimittajilla esiintyy juttuvalinnoissaan ja kirjoitustavoissaan pahanlaista narsismia, mistä mm. Jyrki Lehtola on purevasti kirjoittanut.

Tässä on taas täydellinen esimerkki narsistisen piirteiden omaavasta henkilöstä. Hän puhuu asiasta, josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Arvostelee kirjaa, mitä ei ole lukenut. Narsistisessa maailmassa on vain musta ja valkoinen. Jopa kirjat jaetaan hyviin ja huonoihin. Ei ole harmaata välimaastoa missään asiassa.

Olen lukenut kirjan ja myös Psykopaatit ympärilläni. Erikson ei ole hyvä kirjoittaja. Jopa se suomalainen asianajaja, joka on kirjoittanut narsisteista, joiden uhreja on puolustanut oikeudessa, on parempi. Tai tuo Hotchkiss, jonka joku jo mainitsi. Erikson on siitä huonoimmasta päästä narsismista kirjoittaneita, eikä sen toteaminen tee minusta narsistia.

Jos etsit konfliktia (kuten minusta tuntuu, että etsit), on syytä keksiä jotain muuta täkyksi!

Mitä valehtelet? Paljastit jo, ettet tiedä, mitä kollektiivinen narsismi tarkoittaa. Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit. Narskulle on kunnia-asia luoda näitä vastakkainasetteluja, tässä tapauksessa kiista siitä, mikä kirja on paras narskuopas. Tämähän on ihan hulvatonta!

Olen lukenut teoksen, mutta unohdan yleensä nopeasti asiat, jotka eivät vakuuta minua.

Myönnän auliisti, etten tosiaan muista teoksesta juuri muuta, kuin että se ei ollut kiinnostava. Katson tämän todisteeksi huonosta kirjoittamisesta, sillä hyvä kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija syventyy lukemaansa, koska se kiinnostaa niin.

Kollektiivinen narsismi ei kuulosta vakiintuneelta (sosiaali)psykologian termiltä, mutta en ole alan ihminen, joten en tiedä vaikka se olisi sinnekin lanseerattu. Yleensä kai puhutaan ryhmädynamiikasta ja ryhmän vuorovaikutuksesta tms. Minua kiinnostaa enemmän taitava sanankäyttö kuin jokin tietty ala. Esimerkiksi Häkkänen-Nyholmin kirjassa oli melko lailla kirjoitusvirheitä, mikä oli lopulta syy miksi jätin lainaamatta sen kirjastosta.

Tulihan se sieltä: minäminäminä ja vielä kerran minä. Kun minä en pidä tästä, niin ei saa kukaan muukaan pitää. Sitten levitän tätä latistavaa ja ankeaa ilosanomaa kaikkialle. Varmistan että kaikki varmasti kuulevat minut, kun pidän eniten ääntä.

Mitäpä olisi keskustelu narsisteista ilman paria narsistia. No, tässä kaikki nyt näkee, millaista heidän kanssa on keskustella: hyödytöntä.

Tunnut ottavan kovin raskaasti sen, että en pidä Thomas Eriksonin tavasta kirjoittaa :-DD

Mitä tulee ns. kollektiiviseen narsismiin, niin voisin kuvitella juuri narsistien rakastavan ajatusta siitä, että yhteisö olisi narsistinen.

Jos yhteisössä kaikki olisivat narsisteja, mistään ei tulisi mitään. Kaikki aika menisi siihen kun narsistit tappelisivat keskenään siitä kuka on paras narsismissa ja kenellä on parhaat hullunideat.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti inhoaa sitä, jos olet eri mieltä jostain hänen kanssaan. Ja syyttää mielellään sinua, että olet narsisti.

Jep :-)

t. Se anteeksiantamattomasti Eriksonia hyljeksivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tai kuunnella Thomas Eriksonin kirja Narsistit ympärilläni.

Ei kannata. Narsismista on kirjoitettu parempiakin kirjoja. Erikson haluaa vain rahastaa loputtomiin neljän värin konseptillaan. On lisäksi huono kirjoittaja.

Onko näin? Mitä mieltä olet kollektiivisesta narsismista?

On noin, Erikson on toimittaja, ei psykiatri. Ja julkaisee jatkuvasti samalla konseptilla kirjoja, joiden nimi päättyy "ympärilläni" ja joiden kannessa on neljä eriväristä hahmoa.

Tarkoitatko kollektiivisella narsismilla kulttuurista narsismia? Nykyinen kulttuurimme somepäivityksineen ja selfieineenhän on narsistinen, ja ajattelu kehittymätöntä. Keksitään muka uusina asioita, jotka on keksitty jo aikoja sitten, eli otetaan kunnia jonkun muun tekemisistä ja ajatuksista, kun ei välitetä edes selvittää aiempia tekijöitä ja alan historiaa. Jopa Hesarin toimittajilla esiintyy juttuvalinnoissaan ja kirjoitustavoissaan pahanlaista narsismia, mistä mm. Jyrki Lehtola on purevasti kirjoittanut.

Tässä on taas täydellinen esimerkki narsistisen piirteiden omaavasta henkilöstä. Hän puhuu asiasta, josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Arvostelee kirjaa, mitä ei ole lukenut. Narsistisessa maailmassa on vain musta ja valkoinen. Jopa kirjat jaetaan hyviin ja huonoihin. Ei ole harmaata välimaastoa missään asiassa.

Olen lukenut kirjan ja myös Psykopaatit ympärilläni. Erikson ei ole hyvä kirjoittaja. Jopa se suomalainen asianajaja, joka on kirjoittanut narsisteista, joiden uhreja on puolustanut oikeudessa, on parempi. Tai tuo Hotchkiss, jonka joku jo mainitsi. Erikson on siitä huonoimmasta päästä narsismista kirjoittaneita, eikä sen toteaminen tee minusta narsistia.

Jos etsit konfliktia (kuten minusta tuntuu, että etsit), on syytä keksiä jotain muuta täkyksi!

Mitä valehtelet? Paljastit jo, ettet tiedä, mitä kollektiivinen narsismi tarkoittaa. Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit. Narskulle on kunnia-asia luoda näitä vastakkainasetteluja, tässä tapauksessa kiista siitä, mikä kirja on paras narskuopas. Tämähän on ihan hulvatonta!

Olen lukenut teoksen, mutta unohdan yleensä nopeasti asiat, jotka eivät vakuuta minua.

Myönnän auliisti, etten tosiaan muista teoksesta juuri muuta, kuin että se ei ollut kiinnostava. Katson tämän todisteeksi huonosta kirjoittamisesta, sillä hyvä kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija syventyy lukemaansa, koska se kiinnostaa niin.

Kollektiivinen narsismi ei kuulosta vakiintuneelta (sosiaali)psykologian termiltä, mutta en ole alan ihminen, joten en tiedä vaikka se olisi sinnekin lanseerattu. Yleensä kai puhutaan ryhmädynamiikasta ja ryhmän vuorovaikutuksesta tms. Minua kiinnostaa enemmän taitava sanankäyttö kuin jokin tietty ala. Esimerkiksi Häkkänen-Nyholmin kirjassa oli melko lailla kirjoitusvirheitä, mikä oli lopulta syy miksi jätin lainaamatta sen kirjastosta.

Tulihan se sieltä: minäminäminä ja vielä kerran minä. Kun minä en pidä tästä, niin ei saa kukaan muukaan pitää. Sitten levitän tätä latistavaa ja ankeaa ilosanomaa kaikkialle. Varmistan että kaikki varmasti kuulevat minut, kun pidän eniten ääntä.

Mitäpä olisi keskustelu narsisteista ilman paria narsistia. No, tässä kaikki nyt näkee, millaista heidän kanssa on keskustella: hyödytöntä.

Tunnut ottavan kovin raskaasti sen, että en pidä Thomas Eriksonin tavasta kirjoittaa :-DD

Mitä tulee ns. kollektiiviseen narsismiin, niin voisin kuvitella juuri narsistien rakastavan ajatusta siitä, että yhteisö olisi narsistinen.

Jos yhteisössä kaikki olisivat narsisteja, mistään ei tulisi mitään. Kaikki aika menisi siihen kun narsistit tappelisivat keskenään siitä kuka on paras narsismissa ja kenellä on parhaat hullunideat.

Ja tämä maapallo olisi oikeasti täynnä afganistanilaismaalaisten kaltaista matalakoulutettua/kouluttamatonta porukkaa. "Kouluja ei tarvita sillä olen jo valmiiksi paljon älykkäämpi kuin yksikään opettaja".

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että vaan outo fiilis. Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että toinen näyttelee. Tää on siis voimakkaimmillaan kun tapaatte ensimmäisiä kertoja. Kaikkeen tottuu ja ihminen on sopeutuvainen eläin. Eli ne parin tapaamisen perusteella tulevat ”liskonaivofiilikset”. Älä analysoi vaan mieti, mitä tunsit.

Tunteet voi johtaa harhaan, varsinkin jos on jo valmiiksi kyynistynyt maailmaa kohtaan tai kaltoinkohdeltu.

Mä sanoisin että alkuun tuskin huomaat mitään, mutta ajan myötä hurmaavasta ihmisestä alkaa tulla piikitteleviä kommentteja satunnaisesti jakava nonchalant-tyyppi, joka asioiden edetessä alkaa jotenkin saada suhun enemmän otetta ja kohta huomaatkin että sun (aikuisen) puolesta päätetään jopa mitä jäätelöä ostat kaupasta tai minkä hiusvärin otat. Kaverit on kaikonneet jonnekin ja kaikki tutut ja turvalliset ihmiset on muuttuneet epäilyttäviksi kontakteiksi jotka on pitäny poistaa omista yhteystiedoista. Jostain syystä vain yksi ja ainut ihminen tietää miten toimia, mutta se et ole sinä.

Jostain syystä ihmiset ajattelevat ett narsistin tunnistaa itsekkyydestä ja mahtailusta. Kyllähän ne mahtailee, mutta niin tekee moni muukin. Moni ihminen on itsekäs, itseasiassa kaikki ovat, mutta narsistin tunnistaa kontrolloimisesta (mmm.kiristämisestä, uhkailusta, manipuloinnista) ennen kaikkea. Ainakin mun mielestä. Mä uskon että toinen vanhemmistani on narsisti ja kyllä kaikki pyörii sen ympärillä että hänellä on langat käsissään. Toki näin voitaisiin sanoa myös ylihuolehtivasta vanhemmasta, mutta erona on se uhkailu ja myös se ettei se asia välttämättä koske mitään tärkeää. Esim. muistan kun kerran ko.vanhempi halus keskustella politiikasta ja kun mua ei aihe kiinnostanut enkä ollut valmis pitämään jotain ulkomaalaista politikkoa niin alkoi uhkailu ja kaikki de puhe siitä "mitä mun eteen on tehty.", vaikka ei liittynyt muhun mitenkään.

Narsistien itsekkyys ja empatian puute korreloi matalan älykkyysosamäärän kanssa.

Siis suostunut pitämään ulkomaalaista politikkoa "pahiksena"

633

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että vaan outo fiilis. Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että toinen näyttelee. Tää on siis voimakkaimmillaan kun tapaatte ensimmäisiä kertoja. Kaikkeen tottuu ja ihminen on sopeutuvainen eläin. Eli ne parin tapaamisen perusteella tulevat ”liskonaivofiilikset”. Älä analysoi vaan mieti, mitä tunsit.

Tunteet voi johtaa harhaan, varsinkin jos on jo valmiiksi kyynistynyt maailmaa kohtaan tai kaltoinkohdeltu.

Mä sanoisin että alkuun tuskin huomaat mitään, mutta ajan myötä hurmaavasta ihmisestä alkaa tulla piikitteleviä kommentteja satunnaisesti jakava nonchalant-tyyppi, joka asioiden edetessä alkaa jotenkin saada suhun enemmän otetta ja kohta huomaatkin että sun (aikuisen) puolesta päätetään jopa mitä jäätelöä ostat kaupasta tai minkä hiusvärin otat. Kaverit on kaikonneet jonnekin ja kaikki tutut ja turvalliset ihmiset on muuttuneet epäilyttäviksi kontakteiksi jotka on pitäny poistaa omista yhteystiedoista. Jostain syystä vain yksi ja ainut ihminen tietää miten toimia, mutta se et ole sinä.

Jostain syystä ihmiset ajattelevat ett narsistin tunnistaa itsekkyydestä ja mahtailusta. Kyllähän ne mahtailee, mutta niin tekee moni muukin. Moni ihminen on itsekäs, itseasiassa kaikki ovat, mutta narsistin tunnistaa kontrolloimisesta (mmm.kiristämisestä, uhkailusta, manipuloinnista) ennen kaikkea. Ainakin mun mielestä. Mä uskon että toinen vanhemmistani on narsisti ja kyllä kaikki pyörii sen ympärillä että hänellä on langat käsissään. Toki näin voitaisiin sanoa myös ylihuolehtivasta vanhemmasta, mutta erona on se uhkailu ja myös se ettei se asia välttämättä koske mitään tärkeää. Esim. muistan kun kerran ko.vanhempi halus keskustella politiikasta ja kun mua ei aihe kiinnostanut enkä ollut valmis pitämään jotain ulkomaalaista politikkoa niin alkoi uhkailu ja kaikki de puhe siitä "mitä mun eteen on tehty.", vaikka ei liittynyt muhun mitenkään.

Tää on totta, että saa sut epäilemään itsesi lisäksi kaikkia muitakin, ja ainoa luotettava henkilö on narsisti. Kunnes joku päivä heräät ja tajuat, että asia on kutakuinkin päinvastoin, ja kaikki muiden "epärehellisyys" on ollut oireita narsistin käytöksestä ja toiminnasta. Jotka narsisti tietenkin kieltäisi, jos joku syyttäisi näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tai kuunnella Thomas Eriksonin kirja Narsistit ympärilläni.

Ei kannata. Narsismista on kirjoitettu parempiakin kirjoja. Erikson haluaa vain rahastaa loputtomiin neljän värin konseptillaan. On lisäksi huono kirjoittaja.

Onko näin? Mitä mieltä olet kollektiivisesta narsismista?

On noin, Erikson on toimittaja, ei psykiatri. Ja julkaisee jatkuvasti samalla konseptilla kirjoja, joiden nimi päättyy "ympärilläni" ja joiden kannessa on neljä eriväristä hahmoa.

Tarkoitatko kollektiivisella narsismilla kulttuurista narsismia? Nykyinen kulttuurimme somepäivityksineen ja selfieineenhän on narsistinen, ja ajattelu kehittymätöntä. Keksitään muka uusina asioita, jotka on keksitty jo aikoja sitten, eli otetaan kunnia jonkun muun tekemisistä ja ajatuksista, kun ei välitetä edes selvittää aiempia tekijöitä ja alan historiaa. Jopa Hesarin toimittajilla esiintyy juttuvalinnoissaan ja kirjoitustavoissaan pahanlaista narsismia, mistä mm. Jyrki Lehtola on purevasti kirjoittanut.

Tässä on taas täydellinen esimerkki narsistisen piirteiden omaavasta henkilöstä. Hän puhuu asiasta, josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Arvostelee kirjaa, mitä ei ole lukenut. Narsistisessa maailmassa on vain musta ja valkoinen. Jopa kirjat jaetaan hyviin ja huonoihin. Ei ole harmaata välimaastoa missään asiassa.

Olen lukenut kirjan ja myös Psykopaatit ympärilläni. Erikson ei ole hyvä kirjoittaja. Jopa se suomalainen asianajaja, joka on kirjoittanut narsisteista, joiden uhreja on puolustanut oikeudessa, on parempi. Tai tuo Hotchkiss, jonka joku jo mainitsi. Erikson on siitä huonoimmasta päästä narsismista kirjoittaneita, eikä sen toteaminen tee minusta narsistia.

Jos etsit konfliktia (kuten minusta tuntuu, että etsit), on syytä keksiä jotain muuta täkyksi!

Mitä valehtelet? Paljastit jo, ettet tiedä, mitä kollektiivinen narsismi tarkoittaa. Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit. Narskulle on kunnia-asia luoda näitä vastakkainasetteluja, tässä tapauksessa kiista siitä, mikä kirja on paras narskuopas. Tämähän on ihan hulvatonta!

Olen lukenut teoksen, mutta unohdan yleensä nopeasti asiat, jotka eivät vakuuta minua.

Myönnän auliisti, etten tosiaan muista teoksesta juuri muuta, kuin että se ei ollut kiinnostava. Katson tämän todisteeksi huonosta kirjoittamisesta, sillä hyvä kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija syventyy lukemaansa, koska se kiinnostaa niin.

Kollektiivinen narsismi ei kuulosta vakiintuneelta (sosiaali)psykologian termiltä, mutta en ole alan ihminen, joten en tiedä vaikka se olisi sinnekin lanseerattu. Yleensä kai puhutaan ryhmädynamiikasta ja ryhmän vuorovaikutuksesta tms. Minua kiinnostaa enemmän taitava sanankäyttö kuin jokin tietty ala. Esimerkiksi Häkkänen-Nyholmin kirjassa oli melko lailla kirjoitusvirheitä, mikä oli lopulta syy miksi jätin lainaamatta sen kirjastosta.

Tulihan se sieltä: minäminäminä ja vielä kerran minä. Kun minä en pidä tästä, niin ei saa kukaan muukaan pitää. Sitten levitän tätä latistavaa ja ankeaa ilosanomaa kaikkialle. Varmistan että kaikki varmasti kuulevat minut, kun pidän eniten ääntä.

Mitäpä olisi keskustelu narsisteista ilman paria narsistia. No, tässä kaikki nyt näkee, millaista heidän kanssa on keskustella: hyödytöntä.

Tunnut ottavan kovin raskaasti sen, että en pidä Thomas Eriksonin tavasta kirjoittaa :-DD

Mitä tulee ns. kollektiiviseen narsismiin, niin voisin kuvitella juuri narsistien rakastavan ajatusta siitä, että yhteisö olisi narsistinen.

Luulet tosiaan, että tässä on kyse vain sinusta. Vieläkö keksit viimeisen sanan tämän viestin jälkeen?

Narsismin tunnistaa Listasta.

Vierailija kirjoitti:

Narsismin tunnistaa Listasta.

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tai kuunnella Thomas Eriksonin kirja Narsistit ympärilläni.

Ei kannata. Narsismista on kirjoitettu parempiakin kirjoja. Erikson haluaa vain rahastaa loputtomiin neljän värin konseptillaan. On lisäksi huono kirjoittaja.

Onko näin? Mitä mieltä olet kollektiivisesta narsismista?

On noin, Erikson on toimittaja, ei psykiatri. Ja julkaisee jatkuvasti samalla konseptilla kirjoja, joiden nimi päättyy "ympärilläni" ja joiden kannessa on neljä eriväristä hahmoa.

Tarkoitatko kollektiivisella narsismilla kulttuurista narsismia? Nykyinen kulttuurimme somepäivityksineen ja selfieineenhän on narsistinen, ja ajattelu kehittymätöntä. Keksitään muka uusina asioita, jotka on keksitty jo aikoja sitten, eli otetaan kunnia jonkun muun tekemisistä ja ajatuksista, kun ei välitetä edes selvittää aiempia tekijöitä ja alan historiaa. Jopa Hesarin toimittajilla esiintyy juttuvalinnoissaan ja kirjoitustavoissaan pahanlaista narsismia, mistä mm. Jyrki Lehtola on purevasti kirjoittanut.

Tässä on taas täydellinen esimerkki narsistisen piirteiden omaavasta henkilöstä. Hän puhuu asiasta, josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Arvostelee kirjaa, mitä ei ole lukenut. Narsistisessa maailmassa on vain musta ja valkoinen. Jopa kirjat jaetaan hyviin ja huonoihin. Ei ole harmaata välimaastoa missään asiassa.

Olen lukenut kirjan ja myös Psykopaatit ympärilläni. Erikson ei ole hyvä kirjoittaja. Jopa se suomalainen asianajaja, joka on kirjoittanut narsisteista, joiden uhreja on puolustanut oikeudessa, on parempi. Tai tuo Hotchkiss, jonka joku jo mainitsi. Erikson on siitä huonoimmasta päästä narsismista kirjoittaneita, eikä sen toteaminen tee minusta narsistia.

Jos etsit konfliktia (kuten minusta tuntuu, että etsit), on syytä keksiä jotain muuta täkyksi!

Mitä valehtelet? Paljastit jo, ettet tiedä, mitä kollektiivinen narsismi tarkoittaa. Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit. Narskulle on kunnia-asia luoda näitä vastakkainasetteluja, tässä tapauksessa kiista siitä, mikä kirja on paras narskuopas. Tämähän on ihan hulvatonta!

Olen lukenut teoksen, mutta unohdan yleensä nopeasti asiat, jotka eivät vakuuta minua.

Myönnän auliisti, etten tosiaan muista teoksesta juuri muuta, kuin että se ei ollut kiinnostava. Katson tämän todisteeksi huonosta kirjoittamisesta, sillä hyvä kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija syventyy lukemaansa, koska se kiinnostaa niin.

Kollektiivinen narsismi ei kuulosta vakiintuneelta (sosiaali)psykologian termiltä, mutta en ole alan ihminen, joten en tiedä vaikka se olisi sinnekin lanseerattu. Yleensä kai puhutaan ryhmädynamiikasta ja ryhmän vuorovaikutuksesta tms. Minua kiinnostaa enemmän taitava sanankäyttö kuin jokin tietty ala. Esimerkiksi Häkkänen-Nyholmin kirjassa oli melko lailla kirjoitusvirheitä, mikä oli lopulta syy miksi jätin lainaamatta sen kirjastosta.

Tulihan se sieltä: minäminäminä ja vielä kerran minä. Kun minä en pidä tästä, niin ei saa kukaan muukaan pitää. Sitten levitän tätä latistavaa ja ankeaa ilosanomaa kaikkialle. Varmistan että kaikki varmasti kuulevat minut, kun pidän eniten ääntä.

Mitäpä olisi keskustelu narsisteista ilman paria narsistia. No, tässä kaikki nyt näkee, millaista heidän kanssa on keskustella: hyödytöntä.

Tunnut ottavan kovin raskaasti sen, että en pidä Thomas Eriksonin tavasta kirjoittaa :-DD

Mitä tulee ns. kollektiiviseen narsismiin, niin voisin kuvitella juuri narsistien rakastavan ajatusta siitä, että yhteisö olisi narsistinen.

Narsistien yhteisössä et varmaan olisi paras ja älykkäin narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea tai kuunnella Thomas Eriksonin kirja Narsistit ympärilläni.

Ei kannata. Narsismista on kirjoitettu parempiakin kirjoja. Erikson haluaa vain rahastaa loputtomiin neljän värin konseptillaan. On lisäksi huono kirjoittaja.

Onko näin? Mitä mieltä olet kollektiivisesta narsismista?

On noin, Erikson on toimittaja, ei psykiatri. Ja julkaisee jatkuvasti samalla konseptilla kirjoja, joiden nimi päättyy "ympärilläni" ja joiden kannessa on neljä eriväristä hahmoa.

Tarkoitatko kollektiivisella narsismilla kulttuurista narsismia? Nykyinen kulttuurimme somepäivityksineen ja selfieineenhän on narsistinen, ja ajattelu kehittymätöntä. Keksitään muka uusina asioita, jotka on keksitty jo aikoja sitten, eli otetaan kunnia jonkun muun tekemisistä ja ajatuksista, kun ei välitetä edes selvittää aiempia tekijöitä ja alan historiaa. Jopa Hesarin toimittajilla esiintyy juttuvalinnoissaan ja kirjoitustavoissaan pahanlaista narsismia, mistä mm. Jyrki Lehtola on purevasti kirjoittanut.

Tässä on taas täydellinen esimerkki narsistisen piirteiden omaavasta henkilöstä. Hän puhuu asiasta, josta hän ei tiedä oikeastaan mitään. Arvostelee kirjaa, mitä ei ole lukenut. Narsistisessa maailmassa on vain musta ja valkoinen. Jopa kirjat jaetaan hyviin ja huonoihin. Ei ole harmaata välimaastoa missään asiassa.

Olen lukenut kirjan ja myös Psykopaatit ympärilläni. Erikson ei ole hyvä kirjoittaja. Jopa se suomalainen asianajaja, joka on kirjoittanut narsisteista, joiden uhreja on puolustanut oikeudessa, on parempi. Tai tuo Hotchkiss, jonka joku jo mainitsi. Erikson on siitä huonoimmasta päästä narsismista kirjoittaneita, eikä sen toteaminen tee minusta narsistia.

Jos etsit konfliktia (kuten minusta tuntuu, että etsit), on syytä keksiä jotain muuta täkyksi!

Mitä valehtelet? Paljastit jo, ettet tiedä, mitä kollektiivinen narsismi tarkoittaa. Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit. Narskulle on kunnia-asia luoda näitä vastakkainasetteluja, tässä tapauksessa kiista siitä, mikä kirja on paras narskuopas. Tämähän on ihan hulvatonta!

Olen lukenut teoksen, mutta unohdan yleensä nopeasti asiat, jotka eivät vakuuta minua.

Myönnän auliisti, etten tosiaan muista teoksesta juuri muuta, kuin että se ei ollut kiinnostava. Katson tämän todisteeksi huonosta kirjoittamisesta, sillä hyvä kirjoittaja kirjoittaa niin, että lukija syventyy lukemaansa, koska se kiinnostaa niin.

Kollektiivinen narsismi ei kuulosta vakiintuneelta (sosiaali)psykologian termiltä, mutta en ole alan ihminen, joten en tiedä vaikka se olisi sinnekin lanseerattu. Yleensä kai puhutaan ryhmädynamiikasta ja ryhmän vuorovaikutuksesta tms. Minua kiinnostaa enemmän taitava sanankäyttö kuin jokin tietty ala. Esimerkiksi Häkkänen-Nyholmin kirjassa oli melko lailla kirjoitusvirheitä, mikä oli lopulta syy miksi jätin lainaamatta sen kirjastosta.

Tulihan se sieltä: minäminäminä ja vielä kerran minä. Kun minä en pidä tästä, niin ei saa kukaan muukaan pitää. Sitten levitän tätä latistavaa ja ankeaa ilosanomaa kaikkialle. Varmistan että kaikki varmasti kuulevat minut, kun pidän eniten ääntä.

Mitäpä olisi keskustelu narsisteista ilman paria narsistia. No, tässä kaikki nyt näkee, millaista heidän kanssa on keskustella: hyödytöntä.

Tunnut ottavan kovin raskaasti sen, että en pidä Thomas Eriksonin tavasta kirjoittaa :-DD

Mitä tulee ns. kollektiiviseen narsismiin, niin voisin kuvitella juuri narsistien rakastavan ajatusta siitä, että yhteisö olisi narsistinen.

Luulet tosiaan, että tässä on kyse vain sinusta. Vieläkö keksit viimeisen sanan tämän viestin jälkeen?

Juu, keksin kyllä :-) Lähden nimittäin ystävieni kanssa bilettämään, joten annan sinun kaikin mokomin ottaa kaipaamasi viimeisen sanan tässä älyä säkenöivässä debatissa. Nyt joudut tavoittelemaan jonkun muun huomiota, sillä poistun palstalta enkä valitettavasti ole enää lukemassa jankkaamista muusikoista ja soitonopettajista :-D

Vierailija kirjoitti:

Nyt joudut tavoittelemaan jonkun muun huomiota, sillä poistun palstalta enkä valitettavasti ole enää lukemassa jankkaamista muusikoista ja soitonopettajista :-D

Hyvä homma. Keskustelu olisi ollut lähtökohtaisestikin paljon parempi jos olisit pysynyt poissa koko ajan. Mutta eihän narsismista voi selvästikään keskustella ilman että joku narsisti tulee heti pätemään ja puolustelemaan narsistien sairasta käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Lähden nimittäin ystävieni kanssa bilettämään

taitaa ne sun "ystävät" aika vähissä olla, mytomaani.

Vierailija kirjoitti:

enkä valitettavasti ole enää lukemassa jankkaamista muusikoista ja soitonopettajista :-D

Eikä sun kyllä kannata jatkossakaan leikkiä mitään musiikin ammattilaista. :-D

Mä oon ymmärtänyt, että narsisti on yhtä kuin omahyväinen paskiainen. Koen sen olevan samanlainen sana, kuin jotkut käyttää N-sanaa tummista.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä joku lääkäri vois tunnistaa narsismin?  Eikai se sitä sille kerro ja SCiDissä ihan helppo huomata siihen liittyvät kysymykset.

"testin" kysymykset on tosiaan sellaiset, että niihin on helppo vastata niin, että vastaukset eivät tue narsismidiagnoosia, kuten myös niin, että ne tukevat.

hyvin lapsellinen "testi" kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ymmärtänyt, että narsisti on yhtä kuin omahyväinen paskiainen. Koen sen olevan samanlainen sana, kuin jotkut käyttää N-sanaa tummista.

Narsismi on diagnoosi hyvin yleiselle pään vialle, "n         e.........   ....... .. .... ...ek             ...                 .....        ..........       ...                 .....eri"-sana ei ole.