Mitä vihasit koulunkäynnissä?

Miksi olisi pitänyt vihata yhtään mitään? Miksi ihmisillä on vihaongelmia?

Sinne menemistä ja siellä olemista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi pitänyt vihata yhtään mitään? Miksi ihmisillä on vihaongelmia?

Kummasti alkavat monet rauhalliset, kiltit ja ujot (ehkä jopa aratkin) lapset ja nuoret saamaan patoutuneitakin vihantunteita, kun he joutuvat mielettömän koulukiusaamisen kohteiksi. Enkä minä sitä yhtään ihmettele. Seuraukset voivat pahimmillaan olla hyvinkin katastrofaaliset.

Kuppikuntia. Heti muodostui lasten välille nokkimisjärjestys: kerma, tavikset, luuserit jne.

Pakkoruotsia.

- Ikinä ei saanut tehdä mitään yksin, aina piti olla pari tai ryhmä töitä. En koskaan ole omistanut kavereita joten opettaja sitten laittoi minut väkisin muitten ryhmiin.

- Alakoulussa ruokailua, en ite saanut päättää annoskokoa ja koko lautanen piti syödä. Muistan oksentaneeni ruuan takaisin lautaselle koska se oli aivan kamalaa ja opettaja vaan odotti vieressä.

- Yksinkertaisesti koko koulu oli aivan persstä.

Luokka”kavereita”.

Siskon kanssa lähdettiin aamuisin yhtämatkaa kouluun,mutta ainoastaan minä myöhästyin lähes joka kerta tunnilta.

Up

Kiusaajia. Jouduin vaihtamaan koulua.

En ikinä tykännyt koulunkäynnistä. Tein kyllä tehtävät ja peruskoulun ka oli 8,7, mutta kaikki kouluun liittyvä oli aivan syvältä muuten. Oppitunnit vietin omissa maailmoissani.

Varmaan niitä muita oppilaita. Kaupunkien vuokraslummeista olevia kusipäitä joilla oli kutosen keskiarvo ja jatko amikseen

Jaa, matematiikka oli mielestäni tylsää ja mekaanista. Sitä oli koko ajan ja liikaa, jotenkin kuollutta. Ei, kyse ei ole siitä, että en ymmärtäisi matematiikan olevan tärkeää. En ollut siinä myöskään huono. 

Liikunnassa se hevospuomi pienen lapsen edessä oli sadistinen. Märässä metsässä suunnistaminen aina vaan oli aika ankeaa. En kyllä voi sanoa sitä vihanneeni, mutta oli kurja olo. 

Toki kiusaaminen oli kamalaa. Halit kaikille, joita on kiusattu!

En suorastaan vihannut mitään, mutta välitunnit olivat vahvasti poissa mukavuusalueeltani.

Peruskoulussa tykkäsin eniten niistä tunneista, jolloin oli kokeet, koska silloin sain olla rauhassa. Kokeen palautus oli sitten kokonaan toinen juttu.

Aamuheräämisiä, jatkuvaa sosiaalisuutta ja hälinää, kiusaamista, epäreiluja opettajia, esitelmiä.

En oikeastaan juuri mitään. Ainoastaan opettajia, "luokkakavereita" ja opetuksen tasoa.

En olisi oikein jaksanut istua paikallani enkä pitänyt pänttäämisestä. Lisäksi koulu tuntui rajoittavan vapauttani. 

Koulussa tykkäsin kyllä kavereista.

Vierailija kirjoitti:

- Ikinä ei saanut tehdä mitään yksin, aina piti olla pari tai ryhmä töitä. En koskaan ole omistanut kavereita joten opettaja sitten laittoi minut väkisin muitten ryhmiin.

- Alakoulussa ruokailua, en ite saanut päättää annoskokoa ja koko lautanen piti syödä. Muistan oksentaneeni ruuan takaisin lautaselle koska se oli aivan kamalaa ja opettaja vaan odotti vieressä.

- Yksinkertaisesti koko koulu oli aivan persstä.

OMISTANUT KAVEREITA XDDDDDDD Onpa ihme tosiaan, ettet ole saanut kavereita...

Vierailija kirjoitti:

En suorastaan vihannut mitään, mutta välitunnit olivat vahvasti poissa mukavuusalueeltani.

Peruskoulussa tykkäsin eniten niistä tunneista, jolloin oli kokeet, koska silloin sain olla rauhassa. Kokeen palautus oli sitten kokonaan toinen juttu.

Täh? Välitunnithan olivat parasta koulussa. No, liikuntatunnit myös.

Vierailija kirjoitti:

En suorastaan vihannut mitään, mutta välitunnit olivat vahvasti poissa mukavuusalueeltani.

Peruskoulussa tykkäsin eniten niistä tunneista, jolloin oli kokeet, koska silloin sain olla rauhassa. Kokeen palautus oli sitten kokonaan toinen juttu.

Kokeen palautus? Mitä tarkoitat? Eihän siinä pitänyt kun viedä se koe opettajalle ja pääsi luokasta pois.