Luen kirjaa, ihan suomenkielistä ja lause menee multa ohi!

Unohtiko hän lämpimän sanan vai pieksämisen? Siis kuullessaan pieksämisen hän unohti lämpimän sanan vai kuullessaan lämpimän sanan hän unohti pieksämisen?

Minulle se on epäselvää. Ehkä sen on tarkoituskin olla epäselvää, jos päähenkilö on sekavassa mielentilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Osittain kyllä, mutta tuo loppu, juopottelevan isänsä pieksäminen on kyllä aika merkillinen. Voisi kysyä, että ketä oikein on pieksetty. Mutta varmastikin tulkintasi on oikea. 

Se lause ei ole varmaankaan siinä kirjassa vailla kontekstia. Siinä todennäköisesti tapahtunut pieksäminen mainitaan muulloinkin kuin tässä yhdessä lauseessa.

   Näin todennäköisesti on, en taitaisi jaksaa noin kryptisesti kirjoitettua kirjaa lukea. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mistä kirjasta on kyse. 

Itse en kokenut lausetta kryptiseksi, ihan ekalla lukemalla aukeni. Olihan se aika pitkä toki, ja sisälsi paljon asiaa.

Kyllä kai se aukenee, "rivien välistä", kun lukee ihan ajatuksen kanssa ja miettii kontekstia. Mutta yksittäisenä lauseena tuo on äärimmäisen kömpelö eikä siitä itsenäisenä selviä, kuka sanoi lämpimiä sanoja ja kuka pieksi ja ketä.

Mä oon koko elämäni lukenut paljon. Olen myös (toiselta) ammatiltani kääntäjä, joten mun pitää nopeasti saada selvää asioista, jotka eivät ole mulle ennestään tuttuja ja välillä kielellä, jota en osaa niin hyvin. Ehkä siksi suomenkielisiä lauseita ei tarvitse kovinkaan usein pohtia tai miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Höpsistä.

Koko esitelty pätkä on täysin järjetön. Ei mitään järkeä.

Otetaan nyt tuokin kohta että, miten voi kuulla itsensä pieksämisestä?  Pitäisi olla että muistaa.( muistettuaan)

-Hän ihaili isäänsä ja törmätessään pihalla joskus isäänsä unohti pienenkin lämpimän sanan kuultuaan  juopottelevan isän pieksämisen.- Mitä tuo tarkoittaa?

Kyllähän tuo lause on huonosti muotoiltu ja aiheuttaa väärinkäsityksiä ja tulkintaongelmia. Ei ole sujuvaa tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Osittain kyllä, mutta tuo loppu, juopottelevan isänsä pieksäminen on kyllä aika merkillinen. Voisi kysyä, että ketä oikein on pieksetty. Mutta varmastikin tulkintasi on oikea. 

Se lause ei ole varmaankaan siinä kirjassa vailla kontekstia. Siinä todennäköisesti tapahtunut pieksäminen mainitaan muulloinkin kuin tässä yhdessä lauseessa.

   Näin todennäköisesti on, en taitaisi jaksaa noin kryptisesti kirjoitettua kirjaa lukea. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mistä kirjasta on kyse. 

Itse en kokenut lausetta kryptiseksi, ihan ekalla lukemalla aukeni. Olihan se aika pitkä toki, ja sisälsi paljon asiaa.

Kyllä kai se aukenee, "rivien välistä", kun lukee ihan ajatuksen kanssa ja miettii kontekstia. Mutta yksittäisenä lauseena tuo on äärimmäisen kömpelö eikä siitä itsenäisenä selviä, kuka sanoi lämpimiä sanoja ja kuka pieksi ja ketä.

Mä oon koko elämäni lukenut paljon. Olen myös (toiselta) ammatiltani kääntäjä, joten mun pitää nopeasti saada selvää asioista, jotka eivät ole mulle ennestään tuttuja ja välillä kielellä, jota en osaa niin hyvin. Ehkä siksi suomenkielisiä lauseita ei tarvitse kovinkaan usein pohtia tai miettiä.

Mutta eikö tuossa ole vaara, että tulkitset eri tavoin kuin kirjoittaja tarkoitti, tai korjailet epäselviä lauseita järkeviksi?

Ap tässä. Kirja on Mirja Pyykkö Ruudun takana. Kertoo Venäjän katulapsista tuossa kohtaa ja tuohon lauseeseen jäin jumimaan. Mietin tosissani onko mulla jokin häiriö, ymmärtämisen vaikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Höpsistä.

Koko esitelty pätkä on täysin järjetön. Ei mitään järkeä.

Otetaan nyt tuokin kohta että, miten voi kuulla itsensä pieksämisestä?  Pitäisi olla että muistaa.( muistettuaan)

-Hän ihaili isäänsä ja törmätessään pihalla joskus isäänsä unohti pienenkin lämpimän sanan kuultuaan  juopottelevan isän pieksämisen.- Mitä tuo tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, mitä kirjoitin. Ei fokalisoijan tarvitse erikseen muistaa sitä pieksämistä, koska se on hänen kokemusmaailmassaan koko ajan – paitsi, kun isä sanookin hänelle jotain ystävällistä. Tämähän on ihan yleisesti tunnettu psykologinen mekanismi (kaltoin kohdeltu ihminen janoaa hänelle läheisen pahoinpitelijän/hyväksikäyttäjän [esim. puoliso, vanhempi] hyväksyntää ja ystävällisiä sanoja).

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kirja on Mirja Pyykkö Ruudun takana. Kertoo Venäjän katulapsista tuossa kohtaa ja tuohon lauseeseen jäin jumimaan. Mietin tosissani onko mulla jokin häiriö, ymmärtämisen vaikeus.

Kiitos, kun kerroit. Pitääpä vilkaista kirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Osittain kyllä, mutta tuo loppu, juopottelevan isänsä pieksäminen on kyllä aika merkillinen. Voisi kysyä, että ketä oikein on pieksetty. Mutta varmastikin tulkintasi on oikea. 

Se lause ei ole varmaankaan siinä kirjassa vailla kontekstia. Siinä todennäköisesti tapahtunut pieksäminen mainitaan muulloinkin kuin tässä yhdessä lauseessa.

   Näin todennäköisesti on, en taitaisi jaksaa noin kryptisesti kirjoitettua kirjaa lukea. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mistä kirjasta on kyse. 

Itse en kokenut lausetta kryptiseksi, ihan ekalla lukemalla aukeni. Olihan se aika pitkä toki, ja sisälsi paljon asiaa.

Kyllä kai se aukenee, "rivien välistä", kun lukee ihan ajatuksen kanssa ja miettii kontekstia. Mutta yksittäisenä lauseena tuo on äärimmäisen kömpelö eikä siitä itsenäisenä selviä, kuka sanoi lämpimiä sanoja ja kuka pieksi ja ketä.

Mä oon koko elämäni lukenut paljon. Olen myös (toiselta) ammatiltani kääntäjä, joten mun pitää nopeasti saada selvää asioista, jotka eivät ole mulle ennestään tuttuja ja välillä kielellä, jota en osaa niin hyvin. Ehkä siksi suomenkielisiä lauseita ei tarvitse kovinkaan usein pohtia tai miettiä.

Mutta eikö tuossa ole vaara, että tulkitset eri tavoin kuin kirjoittaja tarkoitti, tai korjailet epäselviä lauseita järkeviksi?

Miten tuo lause voisi tarkoittaa jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa jos joku avaa tuon mulle. Olenko ainoa kenelle tuo tuntuu oudolta?

Et. Lukeminen olisi loppunut ainakin multa tohon lauseeseen viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Osittain kyllä, mutta tuo loppu, juopottelevan isänsä pieksäminen on kyllä aika merkillinen. Voisi kysyä, että ketä oikein on pieksetty. Mutta varmastikin tulkintasi on oikea. 

Se lause ei ole varmaankaan siinä kirjassa vailla kontekstia. Siinä todennäköisesti tapahtunut pieksäminen mainitaan muulloinkin kuin tässä yhdessä lauseessa.

   Näin todennäköisesti on, en taitaisi jaksaa noin kryptisesti kirjoitettua kirjaa lukea. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mistä kirjasta on kyse. 

Itse en kokenut lausetta kryptiseksi, ihan ekalla lukemalla aukeni. Olihan se aika pitkä toki, ja sisälsi paljon asiaa.

Kyllä kai se aukenee, "rivien välistä", kun lukee ihan ajatuksen kanssa ja miettii kontekstia. Mutta yksittäisenä lauseena tuo on äärimmäisen kömpelö eikä siitä itsenäisenä selviä, kuka sanoi lämpimiä sanoja ja kuka pieksi ja ketä.

Mä oon koko elämäni lukenut paljon. Olen myös (toiselta) ammatiltani kääntäjä, joten mun pitää nopeasti saada selvää asioista, jotka eivät ole mulle ennestään tuttuja ja välillä kielellä, jota en osaa niin hyvin. Ehkä siksi suomenkielisiä lauseita ei tarvitse kovinkaan usein pohtia tai miettiä.

Mutta eikö tuossa ole vaara, että tulkitset eri tavoin kuin kirjoittaja tarkoitti, tai korjailet epäselviä lauseita järkeviksi?

Miten tuo lause voisi tarkoittaa jotain muuta?

Anteeksi, en osaa selittää. Minusta vain tuo loppu on vinksallaan.

Hän ihaili isäänsä ja törmätessään pihalla joskus isäänsä, unohti pienenkin lämpimän sanan kuultuaan, juopottelevan isän pieksämisen.

Kahdella pilkulla tuosta saa jotenkuten luettavan. On kyllä törkeän huonosti kirjoitettu ajatusvirtalause. Tyyliin hain pyykit pihalta koska kohta alkaisi satamaan pilvistä päätellen aurinkoisesta säästä huolimatta kohta ne kastuisivat parempi näin. Työkseen kirjoittavan pitäisi pystyä parempaan.

Sanoisin sen olevan ihan tarkoituksella sekavaksi muotoiltu. Kuin runoutta. Tai kuvastamaan kertojan sekavia ajatuksia ja hämmennystä. Tehokeino kerronnassa.

Tai sitten se on vaan surkea kirjailija...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Osittain kyllä, mutta tuo loppu, juopottelevan isänsä pieksäminen on kyllä aika merkillinen. Voisi kysyä, että ketä oikein on pieksetty. Mutta varmastikin tulkintasi on oikea. 

Se lause ei ole varmaankaan siinä kirjassa vailla kontekstia. Siinä todennäköisesti tapahtunut pieksäminen mainitaan muulloinkin kuin tässä yhdessä lauseessa.

   Näin todennäköisesti on, en taitaisi jaksaa noin kryptisesti kirjoitettua kirjaa lukea. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää mistä kirjasta on kyse. 

Itse en kokenut lausetta kryptiseksi, ihan ekalla lukemalla aukeni. Olihan se aika pitkä toki, ja sisälsi paljon asiaa.

Kyllä kai se aukenee, "rivien välistä", kun lukee ihan ajatuksen kanssa ja miettii kontekstia. Mutta yksittäisenä lauseena tuo on äärimmäisen kömpelö eikä siitä itsenäisenä selviä, kuka sanoi lämpimiä sanoja ja kuka pieksi ja ketä.

Mä oon koko elämäni lukenut paljon. Olen myös (toiselta) ammatiltani kääntäjä, joten mun pitää nopeasti saada selvää asioista, jotka eivät ole mulle ennestään tuttuja ja välillä kielellä, jota en osaa niin hyvin. Ehkä siksi suomenkielisiä lauseita ei tarvitse kovinkaan usein pohtia tai miettiä.

Mutta eikö tuossa ole vaara, että tulkitset eri tavoin kuin kirjoittaja tarkoitti, tai korjailet epäselviä lauseita järkeviksi?

Miten tuo lause voisi tarkoittaa jotain muuta?

Anteeksi, en osaa selittää. Minusta vain tuo loppu on vinksallaan.

Ei se munkaan mielestä ole mikään loistava esimerkki hyvästä lauseesta, mutta kun kirjoittajat eivät ole täydellisiä. Lauseiden laatu voi vaihdella. Toisilla on halu ilmaista itseään koukeroisesti. Mutta kun lukee tosi paljon ja työkseen selvittää hyvinkin puutteellisella kielitaidolla kirjoitettuja tekstejä asioista, jotka tulevat itselle uutena, ei tuijota siihen, ovatko viittaussuhteet hieman epäselvät, vaan lukee lauseen, miettii sille kontekstin (jos se ei ole tiedossa) ja vertaa sitä sitten siihen, mitä tietää maailmasta noin yleisesti. Mä en ehkä muuten ole mitenkään malliesimerkki onnistuneesta ihmisestä, mutta tämä on sellainen asia, jonka osaan ja joka käy multa nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin sen olevan ihan tarkoituksella sekavaksi muotoiltu. Kuin runoutta. Tai kuvastamaan kertojan sekavia ajatuksia ja hämmennystä. Tehokeino kerronnassa.

Tai sitten se on vaan surkea kirjailija...

Mun tajunnanvirta-kirjoitus on just tuollaista tekstiä. :DD

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Mä ensin ajattelin sen olevan juuri kuten kerroit, mutta jumitin ja ryhdyin analysoimaan liiaksi ja pidin mahdottomana, että olisin ymmärtänyt oikein. Kiitos kun selvensit asian! Tuntuu hyvin selkeältä nyt.

Ap

Hyvänen aika. Kuinka nyt noin ?

Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että isää oli piesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ihaili isäänsä. Jos hän törmäsi pihalla joskus isäänsä, hän unohti juopottelevan isänsä pieksemisen (siis menneisyydessä tapahtuneen), jos isä sanoi hänelle jotain mukavaa.

Tuota varmaan kirjoittaja tarkoittaa, mutta sanajärjestys on niin omituinen, ettei ajatus meinaa aueta. Kiitos sinulle!

Sanajärjestys on mielestäni ihan ok, mutta pilkut auttaisivat hahmottamista.

Ei tuohon kuulu pilkkuja muualle kuin ekan ja-sanan eteen.

Eikä cool tarkoita siistii .