Hoitiko oma mummosi sinua silloin kun olit lapsi?

Mummohan se hoiti silloin kun äiti ja isä olivat töissä. Totta puhuakseni olen paremmissa väleissä mummoni kanssa kuin äitini.

Ei, mutta oma äiti oli mummin kasvattama.

Mun äiti on hoidattanu mut ja veljeni äidillään, oltiin aina mummolassa viikonloput ja lomat. Nyt äiti ei kyllä jaa tätä hyvää, mun lapset ei oo olleet kertaakaan mummollaan hoidossa ( anoppilassa kyllä, kiitos heille) Esikoinen kuitenkin jo 13v.

Kyllä mummo hoiti paljonkin. :) nyt olen 20 v. En usko, että oma äitini hoitaisi kovinkaan paljoa, jos itse saisin lapsia :/

Eipä hoitanut. Kerran vuodessa tapasin isovanhempani lapsuudessa. Sama juttu nyt omien vanhempieni ja lasteni kanssa.

Äitini kuoli ollessani 6 vuotias ja hänen äitinsä hoiti sitten minua. Asuin myös toisen sukulaisen luona välillä..

Kesä- ja syyslomilla olimme mummolassa aina yön tai kaksi. Vanhempien kanssa sitten kävimme ihan muuten vain kyläilemässä joka viikko.
Oma äitini on ollut yhden kerran vanhimmalle lapselleni lapsenlikkana.
Lapset 2v ja 6kk

Hoiti siitä lähtien kun äitini palasi äitiyslomalta töihin. En siis ollut päiväkodissa vaan mummu hoiti päivät (iltaisin ja viikonloppuisin en ollut oikeastaan koskaan hoidossa, ainoastaan silloin kun vanhemmat olivat töissä). Olin itse äitiyslomalla kun mummuni kunto heikkeni reippaasti ja olin ikionnellinen että pystyin auttamaan häntä hyvinkin paljon niinä aikoina.

Maailman rakkain mummu <3

Mummolaan minun lapsuudessani yleensä mentiin hoitoon. Varsinkin kesäisin minä ja useimmat lapsuudenkavereistani vietimme jopa suurimman osan koko kesästä mummolla. Siksi minullakin oli mummolan kaverit eri paikkakunnalla.

Hoitivat kyllä. Ukki haki hoidosta miltei joka päivä. Lomilla oltiin paljon mummolassa. Toiset isovanhemmat asuivat samalla kylällä, toiset 15km:n päässä toisella kylällä. 

Olin lomilla ja kesäisin mummolassa vähän isompana, koska mummot asuivat satojen kilometrien päässä meistä. Olen sitä mieltä, että ennen mummot hoiti enemmän, kuin nykyään. Näin ainakin meillä ja monella tutulla. Omat vanhempani haluavat nyt olla itsekkäitä ja nauttia vain vapaudesta. Vaihtakoon itse vanhana vaippansa. Minä aion ainakin tarjota apuani lapsille, jos lapsenlapsia tulee.

Mulla on ennemminkin sellainen käsitys, että isovanhemmat osallistuvat lastenhoitoon nykyään vähemmän kuin silloin 30 vuotta sitten. Siskoni esimerkiksi potee jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä että joskus joutuu pyytämään äitiämme avuksi. Tarjoaa rahaa ja vastapalveluksia eikä ressu muista kuinka omat vanhempamme veivät meidät mummolle ihan surutta vaikka vain huvittelun ajaksi.

Olen jo viiskymppinen, mutta eivät hoitaneet. Isäni äiti asui 200 kilometrin päässä ja äitini äiti 400 kilometrin päässä.

Kyllä toinen mummo on hoitanut paljonkin, kun asui ihan naapurissa. Äiti kävi töissä kauempana ja isällä oli epäsäännölliset työajat. Mummoni oli vienyt hoitopaikkaan ja hakenut pois. Lisäksi oli hoitanut minua täyspäiväisesti, kun äiti joutui sairaalaan odottaessaan pikkuveljeäni. Ja kyllä minulla oli tosi läheinen suhde mummoon ja olin paljon mummon luona yökylässä ja muutenkin sitten isompanakin, vaikka en silloin enää mitään hoitoa tarvinnut.

Hoiti. Mummo asui 60km päässä mut oli todella, todella usein meillä kylässä, siis päiviä, joskus jopa viikkoja. Isäni oli reissuhommissa, ainoastaan viikonloput oli kotona.
No, sit kun mummo oli tarpeeksi huonokuntoinen, niin hän joutikin vanhainkotiin. Äitini ei halunnut häntä sen kummemmin hoitaa. Itse olin 17 enkä voinut asiaan kauheasti vaikuttaa. Semmoinen oli mummoni ja semmoinen on äitini.

Olen syntynyt -76 ja asuttiin ensin toisessa mummolassa ja mummo ja vaari hoitivat minua ja jonkin aikaa asutiin toisessakin mummolassa ja siellä mummo ja kotona vielä asuneet tädit hoitivat. Myöhemmin vietin lapsuuden kesiä ja muita lomia mummoloissa serkkukatraan kera ja niistä on jäänyt aivan mahtavat muistot!

Huomattavasti enemmän hoitivat minua mummoni kuin nyt minun lapsiani äitini. 
Lähes tulkoon joka viikonloppu ja usein vielä viikollakin olin mummolassa yötä. Mutta tykkäsin siitä kovasti ja muistankin että useimmiten se olin minä joka itse oma-aloitteisesti pyysin mummolleni päästä ja hän aina ilomielein minut vastaan otti. 

Mummoni hoiti minua ja veljeäni päivittäin. Oltiin puolipäivä ryhmässä päiväkodissa josta mummo haki meidät puoliltapäivin kotiin. Syötiin mummon herkkuja välipalaksi ja juteltiin, mummo siivoili ja auttoi iltaruoan kanssa. Ala-aste ikäisenäkin oli mummo odottamassa kun tultiin koulusta. Mummosta on niin rakkaita muistoja.

Äitini oli mummon ainut lapsi.

Mummo oli meille rakas ja kun mummon vointi huononi kun olin lukio ikäinen kävimme mummon luona päivittäin auttamassa vuorotellen äidin kanssa. Myös mummon jouduttua laitoshoitoon kävimme kolmen hengen voimin vähintään joka toinen päivä häntä katsomassa.

Nyt oma äitini on tiiviisti mukana perheemme elämässä ja on lapsenlapsilleen erityisen tärkeä ihminen, suren jo etukäteen miten iso menetys se on varsinkin esikoiselleni kun mummo joskus kuolee. Ja olemme miettineet että yritämme jos mahdollista ottaa hänet luoksemme asumaan jos hän ei joskus enää pärjää yksin.

Luin muistaakseni jostain että tällainen auttaminen kulkee perintönä suvussa.

Kyllä hoiti. Enemmän kuin oma äitini. Kävin ala-asteen mummolasta käsin, äiti asui omassa asunnossaan noin 10 km päässä, joka oli lähempänä hänen työpaikkaansa.

No eipä he hirveästi hoitaneet, kun asuivat eri kaupungissa. Kyllä mä silti useamman kerran muistan olleeni niiden luona yötä. Joskus itsekseni, joskus serkun kanssa ja joskus sisaruksen kanssa. Yleensä ne vierailut meni niin, että oltiin käymässä kylässä ja mä ruikutin, että pliis, saanhan mä jäädä yöksi, saanhan. Ja sit aika usein sain jäädä ja mut haettiin sitten seuraavana päivänä kotiin.