Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

Varmaan se oli se liikkuminen. Aina oltiin liikkeellä lapsena. Moni meistä toki läskistyi sittemmin.

t. suomalaista kansallisvaltiota, perinteitä ja monokulttuuria kannattava

Välipala oli tuntematon juttu. Syötiin ruoka-aikaan ja sitten tehtiin jotain fyysistä työtä. Kesät olit yhtä työleiriä, oman puutarhan hoitamista, mutta lisäksi käytiin heiniä seivästämässä ja korjaamassa sekä minun, että puolison kotona. Kolmen viikon kesäloma meni kaikessa muussa kuin lomailussa, kerran käytiin Helsingissä yhden yön reissulla. Karkkia ei syöty ja limsa liittyi vain juhannukseen, silloin sai ihan koko pullon jokainen. Kaikkea mahdollista säilöttiin ja marjastus oli kovaa hommaa soilla rämpiessä. Talvella hiihdettiin koko perheen kanssa viikonloppuisin. Naisilla ei ollut juurikaan vapaa-aikaa, leivottiin kotona ja valmisruoka eivät ainakaan meillä olleet käytössä.

Jos ihmiset kuoli nuorempana, ei lääketiede ollut nykypäivän tasoa Suomessa. 

Ei ihmiset 80-luvulla erityisen hoikkia olleet. Kun muistelen omaa työpaikkaani, niin normaalipainoisia oli porukasta noin puolet, muut ylipainoisia. 
Tuttavapiirissäkin oli useampikin ylipainoinen, jopa lihava. 
Ei kannata toitottaa totuutena sitä, että 80-luvulla oltaisiin oltu hoikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.

Eikä ollut aikaa syödä muuten kuin illalla. Oli niin paljon kaikenlaista tekemistä, harrastuksia, menoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Pakkauskoot pieniä, ihmisiä tavattiin liikkumalla ja ei ollut juuri hampurilaisia, pitsoja ja einesruokia vaan tehtiin kotiruokaa. Karkkia ei mätetty joka päivä ja jos syötiin niin karkkipussi oli pienehkö kooltaan.

Karkkipäivä kerta viikossa pieni määrä.

Ainahan välipaloja on syöty. Koulussamme jo 70-luvulla oli välipalaa tarjolla. 
80-luvulla epäterveellinen ruokatarjonta laajeni, oli sokerisia jogurtteja ja kaupoissa alkoi olla tarjolla myös erilaisia maustettuja viilejä, vanukkaita, mikropizzoja jne. 
Karkki- ja jäätelövalikoima kasvoi ja niitä ostettiin. Meidän ruokakauppaan perustettiin jopa irtokarkkiosasto, vaikkakin se oli tosi pieni verrattuna nykyisiin karkkiosastoihin. 

Totta kai kaikki tämä näkyi monien ulkomuodossa. 

Täytyy kyllä todeta että ikäluokassani yläasteella ei ollut yhtään lihavaa tyttöä ja vain pari kolme lihavaa poikaa ja sitten muutama hyvin pitkä mutta melko hoikka. Muistan että ruokatunnilla tytöt söivat pieniä annoksia.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä todeta että ikäluokassani yläasteella ei ollut yhtään lihavaa tyttöä ja vain pari kolme lihavaa poikaa ja sitten muutama hyvin pitkä mutta melko hoikka. Muistan että ruokatunnilla tytöt söivat pieniä annoksia.

Lähetän mitalin postissa. 

UP UP UP UP UP

Minä en ollut kauhean hoikka. Siis joo, normaali, en laiha. Jokin maha minulla oli, koska vatsataudissa muistan sen hävinneen.

Äitini oli terveysintoilija. Joka aamu multitabsit ja kalaa usein. Ärsytti kun en saanut ranskanleipää tai paahtoleipää kuten kaverit, vaan äiti leipoi itse sämpylät herasta, siemenistä ja täysjyväjauhoista. Äiti oli syntynyt 1939.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.

Eikä ollut aikaa syödä muuten kuin illalla. Oli niin paljon kaikenlaista tekemistä, harrastuksia, menoja ym.

Juurikin tämä, kuljin joka paikkaan pyörällä tai kävellen, ja yleensä aina liikkeellä. Ruoka-ajat jäivät yksinkertaisesti väliin usein. Kouluruoka syötiin, mutta ei se houkutellut ylensyöntiin. 

Ei kannata olettaa, että kaikki olisivat olleet silloinkaan hoikkia. Itse olin silloin n 10-20 vuotias ja kaverini myös, joten on selvää, että siinä ikäluokassa oltiin vielä hoikkia. Tädit ja sedät olivat silloinkin ihan tanakoita. Ja minä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.

Eikä ollut aikaa syödä muuten kuin illalla. Oli niin paljon kaikenlaista tekemistä, harrastuksia, menoja ym.

Juurikin tämä, kuljin joka paikkaan pyörällä tai kävellen, ja yleensä aina liikkeellä. Ruoka-ajat jäivät yksinkertaisesti väliin usein. Kouluruoka syötiin, mutta ei se houkutellut ylensyöntiin. 

Ei kannata olettaa, että kaikki olisivat olleet silloinkaan hoikkia. Itse olin silloin n 10-20 vuotias ja kaverini myös, joten on selvää, että siinä ikäluokassa oltiin vielä hoikkia. Tädit ja sedät olivat silloinkin ihan tanakoita. Ja minä nyt.

Jep. Kun katsoo 100 vuotta vanhoja valokuvia, niin mammat on sielläkin tanakoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.

Eikä ollut aikaa syödä muuten kuin illalla. Oli niin paljon kaikenlaista tekemistä, harrastuksia, menoja ym.

Juurikin tämä, kuljin joka paikkaan pyörällä tai kävellen, ja yleensä aina liikkeellä. Ruoka-ajat jäivät yksinkertaisesti väliin usein. Kouluruoka syötiin, mutta ei se houkutellut ylensyöntiin. 

Ei kannata olettaa, että kaikki olisivat olleet silloinkaan hoikkia. Itse olin silloin n 10-20 vuotias ja kaverini myös, joten on selvää, että siinä ikäluokassa oltiin vielä hoikkia. Tädit ja sedät olivat silloinkin ihan tanakoita. Ja minä nyt.

80-luvulla väestöpyramidi oli toisin päin, oli enemmän hoikkia kasvuikäisiä tai pituuskasvunsa juuri lopettaneita. Siksi random katukuvassa väestö näytti laihemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä lihava olin silloinkin.

 

Ei oltu.

Esim lukioaikana 70-luvun lopulla vuosikurssillamme oli 126 oppilasta joista 2 "lihavaa", luultavasti todellisuudessa  n 60 kiloisia. 

Äitini oli selkeästi "pieni ja pyöreä" muihin verrattuna - painoi enimmillään 60kg. 

Nykyää 60 kiloinen katsotaan alipainoiseksi!

Minua pidettiin siihen aikaan lihavana ja olin jatkuvasti muiden hampaissa painoni vuoksi. Käytin koon 42 vaatteita ja olen pysynyt samankokoisena sinnikkäistä laihdutusyrityksistäni huolimatta. Nykyään moni sanoo minun olevan normaalipainoinen. BMI:ni on se 23,5.

Painoindeksin mukaan olit silloinkin normaalipainoinen. Muiden suhtautumiseen vaikuttaa se, että olit silloin nuorempi kuin nyt. Vanhemmille ihmisille ylipaino ja pyöreys sallitaan helpommin.

Kaupungeissa saatettiin 80-luvulla olla hoikkia, mutta maaseudulla oltiin ylipainoisia jo silloin.

Arkiliikuntaa enemmän, liikuttiin kävellen ja pyörällä. Snacksit ja limsat vain kerran viikossa saunapäivänä. Karkkipäivä kerran viikossa. Rahaa oli vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.

Eikä ollut aikaa syödä muuten kuin illalla. Oli niin paljon kaikenlaista tekemistä, harrastuksia, menoja ym.

Juurikin tämä, kuljin joka paikkaan pyörällä tai kävellen, ja yleensä aina liikkeellä. Ruoka-ajat jäivät yksinkertaisesti väliin usein. Kouluruoka syötiin, mutta ei se houkutellut ylensyöntiin. 

Ei kannata olettaa, että kaikki olisivat olleet silloinkaan hoikkia. Itse olin silloin n 10-20 vuotias ja kaverini myös, joten on selvää, että siinä ikäluokassa oltiin vielä hoikkia. Tädit ja sedät olivat silloinkin ihan tanakoita. Ja minä nyt.

Jep. Kun katsoo 100 vuotta vanhoja valokuvia, niin mammat on sielläkin tanakoita.

Niin ison talon emännät, mutta mökkiläisten muijat lonttoposkisia ja vanhan näköisiä jo kolmikymppisenä.

Työt olivat useammalla fyysisempiä kuin nyt. Arjessa moni liikkui enemmän kuin nyt. Energiapitoista ruokaa ja juomaa oli vähemmän tarjolla kuin nyt. 

Omassa lapsuudessa haimme kioskilta karkki valiten irtokarkkeja yksitellen. Nyt kaupassa on 250 gramman pussi normaalikokoinen. Aikoinaan limua sai lasillisen ja myydyin pakkaus oli 0,33L pullo. Nyt kaupassa mydään 2x1,5L pakkauksia. Aikoinaan olimme kavereiden kanssa kesälomat ja illat ulkona leikkien, fillaroimme rantaan kalaan&uimaan. Nyt lapset istuvat tai makaavat kotona ruutua tuijottaen. 

Urheiluseurassamme jo juttelimme huolestuneina mitä meidän 10-15 vuotiaista tulee aikuisina, kun kyky liikkua ja jaksaminen on tosi heikkoa. Niinkin yksinkertainen liike kuin kyykky on osalla haastava niin teknisesti kuin fyysisisesti.

Setäni oli oli hieman alle 180 cm ja painoi enimmillään jotain 100 kiloa. Hän oli valtava läski, kuten näyttelijät Topi Tuomainen, Mikko Nousiainen ja Juhani Kumpulainen. Nyt katsottuna ovat tanakoita. Joka päivä näkee paljon lihavampiakin.