Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntait 1970-80-luvuilla?
Lauantaisaunoja muistelleen ketjun innoittamana: mitä teitte 1970-80-luvuilla sunnuntaisin? Kaupat ei olleet auki. Jotkut varmaan kävivät kirkossa, mitä muuta puuhattiin?
Kommentit (533)
DDR - maa kehityksen kärjessä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan alla.
Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.
Se koronahiljaisuushan oli ihanaa! Ei autoja, ei ihmisiä. Helsingissä on ollut niin hiljaista edellisen kerran varmaan joskus 50-luvulla. Kerrankin kaikki olivat omissa kodeissaan eikä kaduilla meluamassa.
No niinhän minä sanoin. Edes koronan aiheuttama hiljaisuus kaduilla ei ollut ahdistavaa, mutta kasarilla se sunnuntaifiilis oli.
Moni alapeukutti tuota ekaa kommenttiani, oletan, että siinä ajateltiin varmaan nykytyyliin poliittisesti, että "jaa, joku porvari, joka vaatii kauppojen jatkuvaa aukioloa." Kyse ei ollut kuitenkaan tässä nyt politiikasta, vaan lapsen silmin koetusta painostavasta ajanjaksosta. Niihin aikoihin lasten oikeudet oli mitä oli ja kenestäkään ei tehty lastensuojeluilmoitusta. Lakikin oli eri. Aikuiset joi aika paljon ja lapset sai mennä missä menivät. Toisaalta se oli ihanaa olla muualla, toisaalta ei kukaan kysynyt miltä mikäkin tuntuu yms.
Nykyään ahdistavaa neuvostofiilistä ei tule sunnuntaisin eikä muulloinkaan. Ja nyt ei puhuta mistään juhannuksen tai joulun ajan hiljaisista kaduista vaan siitä painosta, mikä yleisestä ajan hengestä tuli. Sen voi aistia jopa sen ajan katukuvista. Neuvostoliitossa se sama näkyy vanhoissa valokuvissa oli päivä mikä hyvänsä.
On sinulla erikoiset muistot. Minun 70-luvullani paistoi aina aurinko ja oli helppo hengittää. Jos olisi mahdollista saada aikakone, matkustaisin vuoteen 1972 ja eläisin lapsuuteni uudestaan. Ehkä en koskaan tulisi vuoteen 1983, vaan eläisin loputtomasti tuota kymmenen vuoden ajanjaksoa uudelleen.
Näin erilaista elämää Suomessa on näköjään vietetty. Toisilla on ollut paremmat perheet ja rakastavammat vanhemmat kuin toisilla. Eikä se asia ole ollut rahasta riippuvaista.
1970-luvulla ei todellakaan ollut helppoa hengittää. 1970-luku oli kaikin puolin tunkkainen vuosikymmen.
Väitätkö, ettei lauantaisaunat, silmälasit, pulisongit, vaatteet, Kekkosen valinta poikkeuslailla, Neuvostoliitto ja uusin tekniikka DDR:stä ollut raikasta?
Makkarakupit! Mihin makkarakupit jäi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut sunnuntaisin jalkapalloa TV:stä. Englannin liiga oli ainoa, mitä näytettiin, ja pelit olivat lauantaisin.
Itse asiassa jalkapalloa tuli sunnuntaisin iltapäivällä aivan 1980-luvun lopussa. Silloin näytettiin Italian liigaa TV-3:lla. Selostajana oli Italian asiantuntija Jukka Pakkanen. Muistan, etten ollut nähnyt alussa nähnyt, miltä Jukka Pakkanen näyttää. Kuvittelin hänet äänensä puolesta tummaksi, runsashiuksiseksi mieheksi. Myöhemmin kun näin Pakkasen kommentoivan jotain televisiossa, havaitsin mielikuvan olleen aivan toisenlainen kuin todellisuus :-) Pakkaselle täytyy antaa tunnustus, että hän selostuksellaan ja Italian asiantuntemuksellaan teki minusta Italia-fanin.
Yksi outo muistikuva 1980-luvun sunnuntaista kun taskussa oli tuore ajokortti ja autot kiinnostivat.
Kaupat ja melkein kaikki muukin oli kiinni sunnuntaisin mutta auttoliikkeillä oli varsinkin keväällä massiivisia autonäyttelyitä joissa oli ajan julkkuja esiintymässä, parhaimmillaan yhtyeitä soittamassa ja ihan oikeaa ruokaakin.
Muistelen että kaverin kanssa kierrettiin samalle alueelle sijoittuneet autoliikkeet iltapäivällä läpi ja syötiin parhaimmillaan ilmaiset lohikeitot, loimulohet ja vähintään grillimakkarat. Jälkiruuaksi ilmaiset kahvit joiden kanssa oli tuoretta pullaakin eikä mitään kuivia keksejä
Meillä pullaa leivottiin lauantaisin ja usein laitettiin myös reilummin ruokaa, niin että sunnuntaina ei tarvinnut muuta kuin korkeintaan keittää perunat.
Olihan se kiva, että pullaa riitti seuraavaksi viikoksi. Iltapäivällä kun nälkäisenä tuli koulusta kotiin, maistui pulla hyvin. Tietysti myös voileipää laitettiin ja pullaa sitten jälkiruoaksi.
Keskiviikko oli onnen päivä, koska silloin postilaatikossa odotti aina Aku Ankka. Sitä kun luki samalla kun söi välipalaa, oli olo täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla laitettiin sunnuntaisin pyhäpuku päälle, eli suorat housut, valkoinen paita ja pyhäkengät, eli ne paremmat kengät jalkaan. Kakarat ei saaneet rypeä ulkona vaan piti olla siististi niiden pyhävaatteiden kanssa ja yleensä käytiin vierailulla sukulaisten luona, tai sitten kaupungilla kävelemässä.
Tuo kyllä kuvaa enemmänkin 50-lukua, jos sitäkään. Vai että pyhävaatteet päälle! Salli mun nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sinulla erikoiset muistot. Minun 70-luvullani paistoi aina aurinko ja oli helppo hengittää. Jos olisi mahdollista saada aikakone, matkustaisin vuoteen 1972 ja eläisin lapsuuteni uudestaan. .
Minun lapsuusmuistoni ovat myös 1970-luvulta mutta muistan että kesät olivat aivan järjettömän kylmiä ja märkiä.
Tykkäsin uimisesta mutta vesi oli järvissä jääkylmää merestä puhumattakaan ja joka uimareissulla yritettiin löytää suojaisa kallionkolo johon tuuli ei sopinut mutta silloin tällöin pilvien lomasta pilkahtava aurinko paistoi .
Sittemmin löysin päiväkohtaiset lämpötilatilastot jotka osoittavat että 1970-luvun kesät olivat kylmiä ja sateisia.
Toisaalta talvet olivat lounaisrannikkoa myöden niin kylmiä että koulussa kaikki liikuntatunnit joulukuusta maaliskuulle olivat hiihtoa, luistelua ja vastaavaa ihan luonnonlumilla ja talkkarin jäädyttämällä koulun hiekkakentällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intissä oli pelkät sunnuntai-vapaat, eli palvelusta oli vielä lauantainakin. Vapaa alkoi lauantaina klo 15 ja päättyi sunnuntaina klo 24. Itsellä oli kotiin 350 kilometriä matkaa, eli eipä paljoa ehtinyt siellä aina olla. Sen verran että suoraan baariin, sieltä kotiin nukkumaan, seuraavana päivänä ylös ja takaisin kohti varuskuntaa. Näitä vapaita taisi olla joka toinen vk-loppu, eli joka toinen vapaalla ja joka toinen kiinni, joskus harvemmin.
Ei ollut kyllä meillä palvelusta enää lauantaisin, mutta lomille päästiin silti vasta lauantaina iltapäivällä. Siis jos ylipäätään lomille päästiin. Npin siis vuonna 1980.
No lauantai-aamupäivisin HämRjP:ssä oli esim. oppitunteja, joka lienee ollut palvelusta. Lomille pääsi lounaan (puolen päivän) jälkeen (jos pääsi), riippuen tuvan ja alueiden siisteydestä. Tämä -84-85.
Matkaa oli kotiin fillarilla 15 min, not tuu bäd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.
...
Covid19 rajoittaa kokoontumisia nyt, mutta kyllä kirkot olivat silloin ja ovat edelleen pääsääntöisesti täynnä. Helsingissäkin on monta kirkkoa, jotka ovat olleet lähes täynnä joka sunnuntai ennen pandemiaa.
Ainoastaan ns. liberaalipappien pitämät messut eivät kiinnosta seurakuntalaisia.
Kaupungeissa on toki eroa mutta minä en tuntenut edes 1970-luvulla ketään sen paremmin koulusta kuin harrastusten puolelta joka olisi käynyt kertaakaan vapaaehtoisesti kirkossa.
Kaste, rippi, häät ja hautajaiset lasketaan tässä "pakollisiksi" suomalaisuuteen kuuluviksi seremonioiksi joilla on keskimääräisen suomalaisen näkökulmasta yhtä vähän uskonnollista sisältöä kuin vaikka yo-juhlalla tai sotilasvalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli puolet 70-luvun alusta kului opiskelujen parissa. Sunnuntaisin lueskelin usein tenttiin tai jos tenttiä ei ollut tulossa, niin kaunokirjallisuutta. Joskus käytiin kaupungilla baarissa syömässä tai ainakin kahvilla. Jos sää salli, ulkoiltiin usein. Ainakin jonain talvena minulla oli sukset mukana kaupungissa ja käytiin hiihtämässä niin arkena kuin sunnuntainakin. Telkkaria minulla ei ollut, mutta radiosta kuunneltiin äänilevykonserttia ja kuunnelmia.
80-luvulla olin jo työelämässä ollut muutaman vuoden. Sunnuntait kuluivat usein kokeiden laatimisessa tai korjaamisessa ja seuraavan viikon tuntien suunnittelussa. Usein myös ulkoiltiin työkavereiden kanssa, sulan maan aikaan kävellen tai pyöräillen, talvella usein hiihdellen. Ulkoilun jälkeen mentiin jonkun kaverin luo päiväkahville parantamaan maailmaa.
Katsottiin vanhoja Tarzan-elokuvia.
Eivät olleet vielä kiellettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1975 kirjoitti:
Isäni kuunteli radiosta jotain sävellahjaa tms. ohjelmaa. Televisiosta ei ennen viittä tullut mitään. Paitsi lastenohjelmia aamulla pari tuntia, ei suinkaan koko aamu eikä ennen yhdeksää.
Yleensä leikin sisareni kanssa, silloin kun se viitsi tai ei kiukutellut jostain, luin sarjakuvia ja selailin tietosanakirjoja ja kartastoja. Joskus lähdin/lähdimme metsäretkelle tai leikin ulkona joko siskon kanssa tai yksin.
1980-luvun alussa tv:stä tuli aamun lasten ohjelmia: Heikko-Peikko, Kaislikossa suhisee, Rosvo-Rudolf ja oliko Tohtori Sykerö. Ne alkoivat aika aikaisin ehkä 8-8:30 aikaan enkä aina ollut silloin vielä hereillä kun tykkäsin nukkua pitkään. Aina en siis nähnyt ohjelmia alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Katsottiin vanhoja Tarzan-elokuvia.
Eivät olleet vielä kiellettyjä.
Charlie Chaplinen ja Buster Keatonin mykkäelokuvia tuli myös sunnuntaina iltapäivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krapulassa kotona tai jos ei olluttöitä niin sit baarissa. Inhoon edelleenkin sunnuntai päiviä, tylsiä,pitkiä, jonninjoutavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla käytiin kävelemässä radan varressa ja metsässä koko perhe.
Sitten äiti tai isä teki ruokaa, usein sunnuntaisin oli kyljyksiä.
Televisiosta tuli Toivotaan Toivotaan, ja joskus vissiin se australialainen tai uusiseelantilainen sarja, jossa pariskunta asui metsämökissä joskus 1700-1800-luvulla. En muista nimeä.
Pihalla varmaan myös leikin tai puuhastelin sisällä omiani. Varmaan pelailtiin myös perheen kanssa muistipeliä ja kimbleä.
Äiti teki usein juuri sunnuntaisin pannaria, päälle hilloa ja kermavaahtoa.
Tai vispipuuroa tai mannapuuroa ja marjakeittoa loppukesästä kun oli hakenut marjoja.
Tämmösiä nyt tuli sunnuntaista mieleen.Olen syntyny '72.
Aussisarja oli varmaan nimeltään Vastatuuleen. Myös Ross Poldark nuoren miehen tie tuli samoihin aikoihin sunnuntaisin, talvi-kevät 1981. Olin silloin yhdeksännellä luokalla.
Tuli myös Merilinja, ja lähtemättömän vaikutuksen pikkutytön sydämeen teki sarja Pala taivasta, pala maata.
Vierailija kirjoitti:
Isä katsoi tv:stä jalkapalloa, äiti silitti pyykkiä ja stressasi maanantain tuloa. Oli ahdistava ilmapiiri ja sen takia ehkä omat sunnuntaitkin ovat olleet ajoittain ahdistavia. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon sunnuntain angstista. Usein käytiin myös kylässä vanhempien sisaruksilla. Siellä istuttiin ja pönötettiin kahvipöydässä tai tv:n ääressä ja tylsistyttiin lisää.
Ikinä ei käyty esim uimahallissa, puistoissa, elokuvissa, ulkona syömässä tai jossain muualla tekemässä jotain kivaa.
Mä niin muistan noi sukulais- tai tuttavaperhevierailut. Jäi ikuinen kahvikuppineuroosi niistä.
Oltiin darrassa ja haettiin nakkikiskalta makkaraperunat tai sitten tilattiin pizza.
Aamuisin tuli myös joitain tsekkoslovakialaisia? lastenohjelmia.
Sunnuntaisin käytiin perheen kanssa "näyteikkunakierroksella", eli leppoisalla kävelyllä katsomassa kylän parin vaatekaupan, lelulaupan, kukkakaupan ja kemikalion näyteikkunat. Myös valokuvaamon ikkunan takana käytiin katsomassa onko tuttuja kuvissa. Kesällä sai jäätelön Ärrältä.
Oi niitä aikoja, vähän kaipaan sitä pitkäveteistä kiireettömyyttä, kun saattoi vain lähteä käveleskelemään. Nykyään pitää suorittaa kuntoilua ja mitata kaikkea.
Jääkiekon sm-liigan ottelupäivät olivat 1980-luvulla pääasiassa torstai ja sunnuntai. Sunnuntain pelit alkoivat kello 17. Aika monta Kärppien kotiottelua tuli Raksilassa katsottua ennen liigasta putoamista. Jos en päässyt paikalle, kuuntelin pelin Ylen Ouluradiosta. Ari Stenius selosti jo silloin Kärppien kotiotteluita. Joiltakin paikkakunnilta Kärppien vieraspelit radioitiin koko pelin ajalta. Jotkut selostajat olivat aivan outoja. Myös kotimaista jalkapalloa pelattiin sunnuntaisin. Muutama OPS:n tai OTP:n peli tuli Raatin karvalakkikatsomossa katseltua. Ari Stenius selosti OTP:n pelejä radioon, niitä tuli kuunneltua. Sunnuntaina syötiin jotain vähän parempaa ruokaa; lihapullia, Karjalanpaistia tai kyljyksiä. Siihen aikaan myytiin paljon kokonaisia, maustamattomia pakastebroilereita. Tykkäsin, kun se paistettiin paistopussissa. Pussiin valuneesta liemestä tehtiin kastike. Nykyään syön useasti broilerin kanssa riisiä, siihen aikaan useammin keitettyä perunaa.