Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava ekaluokkalainen
03.09.2014 |
Taas oli niin ihana ja rauhallinen aamu...Not!
Meillä kaikki lapset ovat hyvin itsepäisiä, mutta tämä toisiksi vanhin on aivan mahdoton.
Viime yönä pikkuveli sairastui, ja pitää loppuviikon lomaa eskarista.
Juttelin pikkuveljen kanssa nyt aamulla, että katsoo rauhassa telkkaria sen aikaa kun minä hoidan pari työjuttua (lyhyt puhelinpalaveri, sähköpostin tarkistus ja muutama muu pikkujuttu)
Neiti ekaluokkalainen raivostui tästä ja ilmoitti, että ei aio harjata hiuksiaan, pakata reppuaan eikä todellakaan mene kouluun, koska pikkuveli saa kaukosäätimen itselleen.
Näitä tälläisia raivostumisia tapahtuu pari kertaa viikossa. Aina joku ihan pikkujuttu. Esim. lempivillatakki on pesussa. Tai ei saa laittaa legginssejä, koska ulkona on viileää.
Joka kerta raivostuessaan ilmoittaa, ettei mene kouluun ja minä en enää tiedä mitä tehdä.
En jaksa enää näitä aamuja.
Tänään uhkasin soittaa poliisit viemään tytön kouluun kun en muutakaan keinoa keksinyt, miten tytön saisi kouluun lähtemään.
Ja kyse ei ole siitä, että ei haluaisi kouluun mennä. Tytöllä on paljon kavereita, kertoilee paljon koulusta ja tykkää siitä. Yleensä jopa harmittaa jos ei tullut läksyä.
Auttakaa minua. Miten minun pitäisi toimia ensi kerralla, kun tyttö on tuolla päällä?
Yleensä sen huomaa jo heti aamusta, että taas on noustu väärällä jalalla sängystä ja koko päivä sitten on aivan mahdoton. Tuo kiukkuaminen ei siis unohdu koulupäivän aikana, vaan jatkuu heti kun tulee kotiin.
Ja sitten ärsytetään pikkuveljeä, kieltäydytään tekemästä läksyjä, vängätään joka asiasta, ollaan tahallaan toisten tiellä ja lopulta yleensä käy niin, että tyttö satuttaa jotakuta ja joutuu loppupäiväksi arestiin omaan huoneeseen.
Ja siellä huoneessakaan ei olla nätisti. Potkitaan seiniä ja ovea, heitellään huonekaluja, paiskotaan kaapin ovia ja lopulta yritetään karata ikkunasta.
En jaksa enää näitä päiviä..
apua!
Kommentit (55)
Käänny jo seuraava sivu... käänny...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:42"]
Käänny jo seuraava sivu... käänny...
[/quote]
??
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:40"]Jaa-a. Ja kaikki av-mammat silti toivovat niitä tyttöjä. Onneksi minulla on poika!
[/quote]
Niin mullakin. ;-) Mun kaverilla on kaksi tyttöä. ;-)
Kuulostaa siltä että sulla on ns. helposti tulistuva lapsi, ja ehkä vielä sellainen, jolle siirtymät on aina vaikeita. Eli jos on päässyt jonkun mukavan tekemisen makuun, ei siitä ole niin helppo irtaantua, ja se helposti tulistuvuus saa aikaan sen, että sitä harmitusta ei osaa käsitellä.
Onko kasin aamuina ongelmia jos on aikaa tehdä hommat, mutta ei ryhtyä tekemään mitään muuta 'hauskempaa' kuin koulu?
Minulla on tällainen helposti tulistuva lapsi, jolla kiukku helposti lyö yli, ja tällainen perinteinen rangaistus-kasvatus ei vaan toimi, koska kun lapsi on kiukustunut, se rangaistus ei toimi minään pelotteena joka sillä hetkellä keskeyttäisi hölmöilyn, ja silloin päätyy vaan kasaamaan rangaistusta rangaistuksen päälle niin että se on älytöntä.
Toinen näkökulma siihen että jos lapsi ei osaa 'käyttäytyä' on rangaistuksen sijaan opettaa (ajoissa) lapselle mitä tehdä niille turhautumisen tunteille jne. Vähän sama idea kuin siinä että jos lapsi ei osaa solmia kengännauhoja, niin sitten lasta opetetaan tekemään se, eikä vain rangaista. Eli tulistuvan lapsen kanssa puhutaan tilanteista etukäteen, pyritään antamaan lapselle mahdollisuus löytää itse ratkaisuja ongelmaan (ja kuunnellaan), jolloin samalla se turhautuminen/kiukku vähenee (eikä tarvitse rangaista niin usein).
Tästä aiheesta on esim. kirja Tulistuva Lapsi (Ross Greene), jossa oli hyviä vinkkejä. Kirjan esimerkkilapset ovat aika paljon äärimmäisempiä (tulistuminen haittaa tosi isoa osaa elämänalueista), mutta silti kirja on minusta erinomaisen hyödyllinen.
Nämä vinkit siitä että antaa lapselle vastuuta on periaatteessa ihan hyviä, mutta lapselle pitää oikeasti myös antaa mahdollisuus oppia tekemään hommat, ja sitä vastuuta pitää antaa tipoittain, ja muistuttaa, pitkäänkin, ennen kuin hommat oikeasti toimivat. Ekaluokkalaisellakin se oman toiminnan ohjaus yli monen eri tehtävän tietyssä aikataulussa on vielä vähän hakusessa, riippuen tietysti persoonasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä nettijuttuja lukiessa ja ystävien ja sukulaisten lapsia seuranneena, ole tosi tosi kiitollinen etten saanut tyttöjä. Miten ihmeessä kaikki on niin hirveän dramaattista jo ekaluokan neideille? Ja jo pienemmillekin? Miten sitä tempperamenttia sattuukin juuri tytöille? Vai onko kasvatus muuttunut siihen suuntaan, että näille prinsessoille kaikki on sallittua? Meidän pojatkin kertoilivat, että ne luokan riitaisimmat ja häiriköimmät ovat aina tyttöjä. Vaikka minun kouluaikoina ne oli kyllä poikia. Vaikuttaako tämä tasa-arvo keskustelu äitien kasvatukseen?
no, itse asiaan. Jos minun poikani olisivat aikoinaan olleet tuollaisia, olisin sanonut että siihen ja siihen aikaan lähdetään kouluun, ja jos ei se onnistu, niin synttärijuhlat jää sitten seuraavan kerran järjestämättä ja karkkipäivä ei tule ennenkuin aamut sujuu. Ja toisille lapsille olisin karkkipäivänä ostanut kauheasti karkkia. Ja siihen vinkumiseen en kiinnittäisi mitään huomiota, jos lapsi valittaisi tylsyyttä, sanoisin että hyvä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]
Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?
Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.
Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?
Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.
Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.
Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.
Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?
Höpön pöpön! Olisin voinut muutama vuosi sitten kirjoittaa tuon kommentin. Oli kaksi täyspäistä pientä, jotla tottelivat ja oliva kiinnostuneita kaikesta. Keskustelivat aikuisten kanssa ja touhusivat rauhallisesti. Lapsia on niin erilaisia. Onneksi saimme myrskyisän, tempperamenttisen kuopuksemme. Minäkin voin ymmärtää usean vanhemman tuskaa. Tavarat lentävät, kirkuna kuuluu päivitttäin ja mistään ei tahdi tulla mitään.toisaalta kun nauretaan on ilo suurta ja hekotus niin tarttuvaa, että usein puoli bussia nauraa kanssamme. Kiukuissa olen myös turhautunut ja neuvoton. Asioiden ennakointi ja huomion siirtäminen on selviytymiskorttimme. Samat geenit ja sama kasvatus mutta lasten erot todella suuret. Todnnäköisesti sinä teet monta asiaa oikein. Lapsesi on vain Vaikea nykytermein Haastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on niin ihastunut opettajaansa, että kiristäminen sillä ,että kertoo opettajalle toimii. Esim lapsi kiukkuaa ja ei tahdo pukea ja lähteä kouluun. Rauhallisella äänellä komennan, jollei tottele otan puhelimen käteen ja sanon, että äidin täytyy nyt soittaa Mari- opettajalle ja ilmoittaa, että Henri täällä kiukuttelee pukemista ja ei lähde kouluun niin Mari-opettaja tietää sitten, eikä huolestu ja Tietää, että pitää olla huomenna koulussa tosi pitkään kun Henrin täytyy koulupäivän jälkeen opiskella vielä kiukuttelupäivän asiat. Voi harmi kun huomenna olisi ne jalkapallotreenitkin. Tässä vaiheessa poika yleensä lähtee pikku myyn kulmarypyin pukemaan.
Omapahan on ongelmasi. Jatkoa seuraa, kun kasvaa isommaksi, jos nyt jo määrää tahdin teidän perheessä.
Niin makaat kuin petaat, sorry eipä kiinnosta, kunhan vietin hetken aikaa lukiessa näitä onnettomien äitien valituksia kakaroistaan, ihmettelenpä vain onneton aloittaja pärjää seiskavuotiaalle idarilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tietäväisiä osa vastaajista. Teet varmasti paaaaljon asioita oikein. Ja kaikkeahan ei kukaan pysty. Aika varmaan auttaa asiaan, meillä oli kaksi ekaa kouluvuotta aika tuulisia tytön kanssa. Sitten alkoi helpottamaan.
Itse sanoin että menet tai sitten minä vien. Pari kertaa vein, autoon saakka, kyllä koulun pihalla oli jo mieli muuttunut. Vaihtoehtoja ei ole. Ja kyllä, löysin myös itseni selittämästä että Suomessa on oppivelvollisuus ja jos ei tämä kotikonstein onnistu tämä kouluunmeno niin sitten muulla keinolla. Lapsi valitsi sitten pienimmän pahan.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]
Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?
Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.
Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?
Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.
Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.
Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.
Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?
[/quote]
Ihmettelen että sun kirjoituksesi on saanut niin monta alapeukkua. Tämä kun on täysin totta.
t: neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]
Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?
Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.
Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?
Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.
Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.
Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.
Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?
[/quote]
Ihmettelen että sun kirjoituksesi on saanut niin monta alapeukkua. Tämä kun on täysin totta.
t: neljän äiti
[/quote]
Tuskin itsekään olet 10+ -äiti! Jos handlaat nämä tilanteet niin mikset kerro konkreettisia vinkkejä ja neuvoja, miten tuollaisessa ap:n kuvailemassa tilanteessa toimitaan oikein? Itsesi ylistämisestä kun ei ole mitään hyötyä.
Minä ymmärrän tuota, ettet huuda. Olen itse samanlainen, samasta asiasta, enkä tosiaan kenellekkään huuda.
Se ei auta, se ei toimi. Minä ainakin lapsena en kunnioittanut niitä huutavia aikuisia. Pelkäsin, mutten kunnioittanut, enkä totellut siksi, että ymmärtäisin miksi, vaan pelosta.
Minulla on ollut siis vahva asenne, että omia lapsia en pelolla kasvata.
Ei ole mitään sitä vastaan, että jotkut ääntään korottaa, mutta muiden täytyy myös ymmärtää se, että kaikille se ei ole välttämätöntä, voi elää myös huutamatta.
Sen sanon tosiaan tähän ongelmaan, että kun esikoiseni meni kouluun (hän on poika), niin kiltti ja aurinkoinen poika muuttui juuri tuollaiseksi, kuin kuvailit lastasi. Olin välillä aivan loppu ja epätoivoinen, en tosiaan tiennyt mitä ihmettä voin tehdä ja tuntui, ettei kertakaikkiaan mikään mennyt perille ja mikään rangaistus tai palkitsemissysteemi ei toiminut.
Kakkosluokka oli myös vähän ongelmaista, mutta rupesi kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittumaan ja nykyään on taas normaali iloinen itsensä.
Kun seuraava meni kouluun, osasinkin jo odottaa käytöksessä muutosta ja se sieltä myös tulikin.
Tuntuu, että lapsilla on tässä vaiheessa tälläinen "esimurkkuikä", minulle tuli käytöksestä ainakin vahvasti mieleen murkkuikäinen pahimmissa myllerryksissä.
Eli, jos en muuta, niin toivotan paljon jaksamista ja kyllä se tosiaan ohi menee. Raskasta, niin kauhean raskasta, mutta päivä kerrallaan.
Aamutoimiin, ihan perusjutut. Tarkat rutiinit minkä mukaan edetään. Ja mikä omilleni on tässä iässä toiminut, niin anna lapselle vastuuta itselleen. He ovat sellaisessa irtaantumisvaiheessa, että mielellään suorittavat joitakin pieniä "aikuismaisia" tehtäviä (kotitöitä esimerkiksi), ja tuntevat itsensä sitten isoiksi tytöiksi ja pojiksi.
Eli aamuisin yritä sellaista asennetta, että pidät sitä ykkösluokkalaista "itsesi vertaisena".
"Äidillä on nyt vähän kiire, ja pikkuvelikin on sairaana, onneksi minulla on noin reipas ja iso tyttö jo, joka voisi auttaa äitiä". Joskus se toimii, pahimpina kiukkuina ei.
Tuota kouluun lähtemisestä kieltäytymistä olen itsekkin pohtinut ja pelännyt. Toistaiseksi kouluun ovat kuitenkin menneet uhkailuista huolimatta.
Silloinkun ovat vähän isompia, niin ihan se uhkaus, että äiti lähtee saattamaan kädestä pitäen luokkaan asti, jos ei itse lähde on toiminut. Silloinkun se äiti saattamassa on jo noloa. Tosin toiminee poikien kohdalla paremmin.
Tsemppiä ja voimia!. (Silloinkun menee hermot, niin hoe itsellesi, minä olen aikuinen, minä käyttäydyn niinkuin aikuinen, kun jaksat pitää oman pinnan niin asia helpottaa nopeammin. Joskus se palaa, niin meillä kaikilla, kukaan ei ole täydellinen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]
Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?
Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.
Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?
Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.
Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.
Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.
Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?
[/quote]
Ihmettelen että sun kirjoituksesi on saanut niin monta alapeukkua. Tämä kun on täysin totta.
t: neljän äiti
[/quote]
Tuskin itsekään olet 10+ -äiti! Jos handlaat nämä tilanteet niin mikset kerro konkreettisia vinkkejä ja neuvoja, miten tuollaisessa ap:n kuvailemassa tilanteessa toimitaan oikein? Itsesi ylistämisestä kun ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Esikoinen on 20v, seuraava 14v ja tyttö 12v sekä kuopus 4v.
Kyllä se täytyy pienestä pitäen opettaa että aikuisia totellaan ja aikuinen on se auktoriteetti. Turha nussutus pois silloin kun se on turhaa. Turha sitä varmaan enää onkaan ruikuttaa kun paska on housuissa jo.
Joskus aikoinaan muistan, että poikaystäväni kanssa kannoimme 10v nuoremman veljeni alusvaatteisillaan autoon ja totesimme, että puet autossa tai menet kouluun noin. Ja kouluun oli 2 km matkaa, mutta niin vaan oli poika pukenut ennen koulun pihaa vaatteet päälleensä.
Lapsesi rakastavat sinua vaikka huutaisitkin joskus. Ja he tietävät että sinä rakastat heitä vaikka he huutaisivatkin. Kuulostaa siltä, että oma lapsuutesi on ollut traumaattinen ja suoritat nyt äitiyttä. Voit rentoutua :) Vanhemmat näyttävät elämän suunnan ja lapset seuraavat perässä. Eli elä rennosti ja itseäsi ajatellen, lasten kiukuille hymyillen olan kohautus. Se on lapsellekin ahdistavaa jos naurettavasta kiukusta tehdään maailman suurin juttu. Menet vaan hermojasi menettämättä eteenpäin. Ja lopeta se helikopterointi. Sinun ei tarvitse miettiä jokaisen jokaista askelta valmiiksi. Annat raamit (klo 8 ulos) ja sitä ennen tehtävät asiat (vaatteet päälle ja ruoka nassuun) ja annat lasten hoitaa itse yksityiskohdat. Lasten elämä ja onni on muustakin kuin äidin suorittamisesta kiinni.