Raivostuttava ekaluokkalainen

Lue kiukkukirjaa, sieltä voi löytyä jotain vinkkejä.

Ihan normaalia lapsen uhoa, ajattele se niinpäin että sinä olet se turvallinen aikuinen joka määrittää rajat. Eli ei tuo ole tappelua vaan kasvatusta. Hyvä että tytöllä on tahtoa. Ja olisitko voinut hoitaa asian fiksummin niin , että olisit pikkuveljelle luvannut tv:n katsomista vasta kun sisko on lähtenyt kouluun. Pakkoko oli tuossa tilanteessa tehdä töitäkin vielä, tottakai esikoinenkin halusi osansa huomiosta. 7-vuotias ei ole vielä iso , ihan pikkulapsi vielä. 

Meillä on samanlainen 5 vuotias. Koko ajan keksii jotain mistä marista. Tai kieltäytyy tekemästä asioita jos ei saa siitä hyvästä jotain (ei todellakaan saa). Ärsyttää tahallaan siskoaan niin että tyttö alkaa huutamaan. Jos vaikka leivälle on voi levitetty väärin niin leipä lentää ja alkaa armoton huuto. En osaa sanoa mikä auttaa kun en tiedä itsekkään. Muut lapset ei ole samanlaisia. Rasittavaa on.

Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?

Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.

Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?

Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.

Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.

Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.

Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?

Sulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin vain kestää...

Toki kannattaa miettiä, miten tilanteet saisi sujumaan mahdollisimman sutjakkaasti. Toisiko teillä paremmin kannustus vai rangaistus? Esimerkiksi hyvin sujuneesta aamusta saisi tarran  ja jos kaikki viikon aamut on menneet hyvin, niin lauantaina on karkkipäivä tms. Toinen vaihtoehto on laittaa lapsi jäähylle epätoivotusta käytöksestä. Kannattaa myös keskustella lapsen kanssa asiasta silloin kun hän on hyvällä päällä ja kysyä häneltä, mikä olisi hänen mielestään kohtuullista ja miten hän toivoisi, että asia ratkeaa molempien kannalta hyvin. Joskus lapsilla on tosi fiksuja ajatuksia, joita voi toteuttaa (ei tosin aina, joten kaikkeen ei kannata suostua)

Miettikää myös sellaisia rutiineja, jotka helpottavat aamuja. Esim. illalla katsotaan vaatteet seuraavalle päivälle ja etsitään kaikki tarpeellinen esille aamua varten.

Tsemppiä!

p.s. voit vain kuvitella millaista on olla opena, kun luokalla on useampi voimakastahtoinen lapsi...

Tämän lapsen kanssa se rajojen asettaminen on vain niin vaikeaa. Miten ihmeessä saan lapsen pakottettua kouluun? Ottamalla kädestä kiinni ja raahaamalla?

Tyttö ei edes ollut samassa huoneessa silloin kun pikkuveljen kanssa juttelin. Ja tyttö sai kyllä huomiota ihan yhtä paljon kuin pikkuvelikin. Heräsi aikaisempaa ja huomasin, että tänään on taas näitä päiviä ja ajattelin, että pieni yhteinen hetki voisi auttaa. Lapsi halusi aamupalan jälkeen pelata, joten pelattiin yhdessä kimbleä. Katsottiin yhdessä kivat kouluvaatteet ja tyttö oli sylissä ja halailtiin. Mutta ei auttanut.

Ja töitä en tehnyt silloin kun tyttö vielä oli kotona. Se ei olisi edes onnistunut. Hoidan ne sitten vähän myöhemmin päivällä. Nyt en edes ole siinä mielentilassa, että pystyisin mitään tekemään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]

Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?

Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.

Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?

Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.

Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.

Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.

Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?

[/quote]

No kylläpäs kaikki on sinun maailmassasi niin yksinkertaista ja helppoa :D Naurattaa aivan erityisesti tuo kohta, että "Miksi ihmiset vääntää tenavia vaikkei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia." Missäköhän niitä lapsia ja heidän ongelmiaan olisi oppinut käsittelemään? Ja vaikka aiheesta olisi lukenut kaikki mahdolliset ohjekirjat yms. tutkimukset ja kuvittelee sitten ennen lapsia osaavansa kaiken, niin kuinkahan monta kertaa on mieli muuttunut kun huomaa, ettei lapset olekaan aivan kuten ohjekirjassa. Sanonta "esikoinen kasvattaa vanhempansa" on kyllä niin totta. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:53"]Jos tässä vaiheessa on pallo noin hukassa kasvatuksessa, mitä kun neiti on murrosiässä?

Et mahda tytölle mitään? Siis, mitä? Sinä olet äiti ja vanhempi ja sanelet ohjeet ja määräykset minkä mukaan mennään.

Kuinka voi olla näin avuttomia ihmisiä, jotka uikuttavat etteivät mahda 7v. mitään, omalle kakaralle?

Tyttö käyttää hyväkseen neuvottomuuttasi ja vetää kuus-nolla.

Haeppa kirjastosta: Kenen käsissä perheen ohjat. Lue se ja ota opiksesi.

Miksi ihmiset vääntään tenavia, vaikka ei ole alkeellisintakaan tajua miten käsitellä lapsia ja ongelmia.

Missä on sisäinen ryhti näillä vanhemmilla?
[/quote]
Olipa törkeä vastaus

Mun tyttö teki tota samaa, ilmoitin, että juu, jää vaan kotiin, mutta ilmoitan opettajalle syyn (hän ei löytänyt mielestään sopivia housuja) ja ope saa kertoa koko luokalle. Jo tuli hoppu kouluun :D Mun tyttö on todella voimakastahtoinen, ollut aina, ja vääntöä on vähän väliä. Meillä on palkitseminen toiminut parhaiten, meillä on tarrataulu, johon kerätään merkkejä ja sit palkinnoksi tehdään jotain kivaa yhdestä. Huonosta käytöksestä menettää merkin. Mä myös pyrin joka ilta antamaan tytölle yhteistä aikaa, istutaan vaan vierekkäin ja kuuntelen mitä koulussa on tapahtunut ja silittelen jne. On auttanut tosi paljon :)

MLL:n sivuilla on hyviä huoneentauluja ja sopimuspohjia, esim. aamuihin ja tietokoneen käyttöön.

Nyt on kyllä tärkeää , että tyttö tajuaa ettei voi itse johtaa asioita. Hae vaikka apua jos ei muuten onnistu. Ei tuollaiset pelihetket kyllä arkiaamuishin kuulu. Yritätkö jotenkin varoa tytön kiukkua ? Onko lapsi tottunut, että saa jotain kiukuttelemalla ? 

Jos sinun on vaikea saada ekaluokkalainen kouluun , olet aikamoisessa liemessä. Koska viimeistään yläasteella lapsi sitten jää aamuisin nukkumaan vaikka minä tekisit. Tarvitset selkeästi apua kasvatukseen. Kyllä meillä on välillä itketty, huudettu ja paiskittu ovea voimakastahtoisen lapsen kanssa , mutta negatiivisella käytöksellä ei ole koskaan saanut lisähuomiota.

Meillä on ollut kanssa tuo tarrataulu käytössä tytön eskari aikana. Ei auttanut.

Vietän joka päivä aikaa jokaisen lapseni kanssa kahdenkesken. Mielestäni vanhemmalla ei saa ikinä olla niin kiire, ettei ehtisi viettää aikaa lapsen kanssa ihan kahdestaan. Tehdä lapsen mielestä kivoja juttuja tai sitten ihan vaan jutella.

Ollaan myös kokeiltu rankaisemista. Tyttö on sitä mieltä ettei haittaa vaikka ei pääse kaverin luo leikkimään, Ei haittaa vaikka tulee kännykkäkielto ja ei haittaa vaikka ei saa katsoa telkkaria.

Mielestäni olen tähän saakka pärjännyt ihan hyvin, ilman minkäänlaista esimerkkiä äitiydestä (oma äiti hylkäsi kun olin 2 kk).

Esikoisen kanssa ei ollut tälläisia ongelmia, vaikka hänkin on voimakastahtoinen ja hyvin itsepäinen.

Nyt vaan tuntuu, että keinot loppuu. En enää osaakkaan olla äiti.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 10:10"]

Nyt on kyllä tärkeää , että tyttö tajuaa ettei voi itse johtaa asioita. Hae vaikka apua jos ei muuten onnistu. Ei tuollaiset pelihetket kyllä arkiaamuishin kuulu. Yritätkö jotenkin varoa tytön kiukkua ? Onko lapsi tottunut, että saa jotain kiukuttelemalla ? 

Jos sinun on vaikea saada ekaluokkalainen kouluun , olet aikamoisessa liemessä. Koska viimeistään yläasteella lapsi sitten jää aamuisin nukkumaan vaikka minä tekisit. Tarvitset selkeästi apua kasvatukseen. Kyllä meillä on välillä itketty, huudettu ja paiskittu ovea voimakastahtoisen lapsen kanssa , mutta negatiivisella käytöksellä ei ole koskaan saanut lisähuomiota.

[/quote]

Ei meilläkään saa negatiivisella käytöksellä lisähuomiota. Pelihetki oli ennen kiukkua.

Ja mitä sitten pitäisi tehdä niinä aamuina, kun koulu alkaa vasta kymmeneltä ja lapset heräävät ennen seitsämää? Koulumatka kestää 10 minuuttia.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:43"]

Taas oli niin ihana ja rauhallinen aamu...Not!

Meillä kaikki lapset ovat hyvin itsepäisiä, mutta tämä toisiksi vanhin on aivan mahdoton.

Viime yönä pikkuveli sairastui, ja pitää loppuviikon lomaa eskarista.

Juttelin pikkuveljen kanssa nyt aamulla, että katsoo rauhassa telkkaria sen aikaa kun minä hoidan pari työjuttua (lyhyt puhelinpalaveri, sähköpostin tarkistus ja muutama muu pikkujuttu)

Neiti ekaluokkalainen raivostui tästä ja ilmoitti, että ei aio harjata hiuksiaan, pakata reppuaan eikä todellakaan mene kouluun, koska pikkuveli saa kaukosäätimen itselleen.

Näitä tälläisia raivostumisia tapahtuu pari kertaa viikossa. Aina joku ihan pikkujuttu. Esim. lempivillatakki on pesussa. Tai ei saa laittaa legginssejä, koska ulkona on viileää.

Joka kerta raivostuessaan ilmoittaa, ettei mene kouluun ja minä en enää tiedä mitä tehdä.

En jaksa enää näitä aamuja.

Tänään uhkasin soittaa poliisit viemään tytön kouluun kun en muutakaan keinoa keksinyt, miten tytön saisi kouluun lähtemään.

Ja kyse ei ole siitä, että ei haluaisi kouluun mennä. Tytöllä on paljon kavereita, kertoilee paljon koulusta ja tykkää siitä. Yleensä jopa harmittaa jos ei tullut läksyä.

Auttakaa minua. Miten minun pitäisi toimia ensi kerralla, kun tyttö on tuolla päällä?

Yleensä sen huomaa jo heti aamusta, että taas on noustu väärällä jalalla sängystä ja koko päivä sitten on aivan mahdoton. Tuo kiukkuaminen ei siis unohdu koulupäivän aikana, vaan jatkuu heti kun tulee kotiin.

Ja sitten ärsytetään pikkuveljeä, kieltäydytään tekemästä läksyjä, vängätään joka asiasta, ollaan tahallaan toisten tiellä ja lopulta yleensä käy niin, että tyttö satuttaa jotakuta ja joutuu loppupäiväksi arestiin omaan huoneeseen.

Ja siellä huoneessakaan ei olla nätisti. Potkitaan seiniä ja ovea, heitellään huonekaluja, paiskotaan kaapin ovia ja lopulta yritetään karata ikkunasta.

En jaksa enää näitä päiviä..

apua!

[/quote]

mikä ihme tyttöjen geeneissä on että ovat tuollaisia kiukkuprinsessoja pienestä pitäen   

Lapsen kanssa on tietysti hyvä viettää kahdenkeskistäkin aikaa päivittäin, mutta minäkin jäin miettimään tuota pelihetkeä aamulla ennen koulua. Meitä äiti hoiti kotona kouluikäisiksi ja minusta (esikoisesta) tuntui aina kauhean tylsältä lähteä kouluun kun huomasi että äiti jäi sitten nuorempien kanssa leikkimään kotiin. Itse ainakin kympin aamuina olin usein kavereiden kanssa ennen koulun alkua, mentiin ulos leikkimään, katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja jne.  

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 10:24"]

Lapsen kanssa on tietysti hyvä viettää kahdenkeskistäkin aikaa päivittäin, mutta minäkin jäin miettimään tuota pelihetkeä aamulla ennen koulua. Meitä äiti hoiti kotona kouluikäisiksi ja minusta (esikoisesta) tuntui aina kauhean tylsältä lähteä kouluun kun huomasi että äiti jäi sitten nuorempien kanssa leikkimään kotiin. Itse ainakin kympin aamuina olin usein kavereiden kanssa ennen koulun alkua, mentiin ulos leikkimään, katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja jne.  

[/quote]

Meillä on kolme lasta. 2 koululaista ja yksi eskari. Jos poika ei olisi tullut kipeäksi, Niin olisi hän mennyt eskariin ja minä töihin. Ja tyttö kyllä näki miten kipeä poika on. Ei todellakaan leiki tänään mitään, eikä kyllä varmaan vielä huomennakaan. Ja tyttö vielä ymmärsi tämän.

Tytön kaverit, jotka tässä lähellä asuvat nukkuvat niin myöhään, että heille ei voi leikkimään mennä. Telkkarin katsominen ei meillä aamuisin onnistu, koska sitten sitä ei haluta lopettaa ja taas on ongelma kouluun lähtemisessä. Meillä katsotaan telkkaria ainoastaan silloin kun minä teen ruokaa. Tai jos sade päivänä ei keksi tekemistä sisällä.

Eikä lapsi yksin ulkona kovin pitkään viihdy. Sen takia ajattelin, että on parempi kun tehdään jotain yhdessä, ettei tyttö ala vinkumaan, ettei ole tekemistä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 10:32"]

Meillä on kolme lasta. 2 koululaista ja yksi eskari. Jos poika ei olisi tullut kipeäksi, Niin olisi hän mennyt eskariin ja minä töihin. Ja tyttö kyllä näki miten kipeä poika on. Ei todellakaan leiki tänään mitään, eikä kyllä varmaan vielä huomennakaan. Ja tyttö vielä ymmärsi tämän.

Tytön kaverit, jotka tässä lähellä asuvat nukkuvat niin myöhään, että heille ei voi leikkimään mennä. Telkkarin katsominen ei meillä aamuisin onnistu, koska sitten sitä ei haluta lopettaa ja taas on ongelma kouluun lähtemisessä. Meillä katsotaan telkkaria ainoastaan silloin kun minä teen ruokaa. Tai jos sade päivänä ei keksi tekemistä sisällä.

Eikä lapsi yksin ulkona kovin pitkään viihdy. Sen takia ajattelin, että on parempi kun tehdään jotain yhdessä, ettei tyttö ala vinkumaan, ettei ole tekemistä.

Ap

[/quote]

"Ettei tyttö ala vinkumaan, ettei ole tekemistä." Pelkäätkö siis tosiaan noita kiukkukohtauksia ja pitää koululaisen tyytyväisenä leikittämällä ym. samaan tapaan kuin jonkun vauvan? Mitä sitten jos ei ole tekemistä? Ei vanhemmat aina voi ruveta lasten narreiksi kun nämä vähän vihjaavat, että on tylsää.  

 Meillä on telkkari/tietokonekielto aamuisin, herätän tytön niin että hänellä 45min-1h aikaa kouluun lähtöön ja se aika menee valmistautumiseen, ei aamulla ole tarkoitus leikkiä tai pelailla. Jos aikaa jää, niin soittaa mulle ja saa sitten luvan esim. kattoa telkkua hetken. Ei mikään ihme, jos ei halua lähteä kouluun, kun tekis mieli jäädä äidin kanssa pelaamaan.

Nyt huomasin, siis että oli aikaisin hereillä. Kyllähän 7v nyt itse keksii tekemistä, piirtäminen, lukeminen, leikkiminen, oisit laittanut vaikka tekee jotain kotitöitä.

Jos oikeasti olet huolissasi jaksamisestasi ja selviämisestäsi, niin soitapa perheneuvolaan, he osaavat auttaa :)

Rehellinen juttelu. Että sulla äitinä on oikeuksia eikä hän saa pilata toisten päivää noin. Että olisko kaveri. Tekemänä vastaava käytös ok. 

Tuntuu , että yrität liikaa olla hyvä äiti. Ei meillä ole mitään viihdytyshetkiä ennen koulua ja lapset saavat ihan rauhassa kitistä tylsyyttään. Sinuna nyt hakisian vähän kasvatusapua. Jämäkkyyttä peliin , aikuinen määrää tietyt asiat vaikka tulisi minkälainen itku ja kiukku.

Niskapersote ja kakara yksin pihalle, kiukutelkoon yksinään. ;)