toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 06:38"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 14:48"]

169: mitä pitäisi kommentoida? Kysy, vastaan kyllä. Kakkosena olin 7-8 kk.

[/quote]

Kiitos jos haluat vastata.

Mies kävi 10 v kakkosen luona muutaman kerran vuodessa ja aina jätti tämän kakkosen ja palasi perheensä luo mutta kakkonen oli joka kerta ottamassa hänet taas avosylin vastaan kun mies suvaitsi tulla.

Kysyn siis:

Eikö kakkosen omanarvontunto yhtään kärsinyt? Ihmettelen myös että eikö omatunto yhtään soimannut?  Tuliko mieleen kertaakaan että kotona odottaa vaimo joka on tietämätön tästä kaikesta. Tai sitten tuli mieleen ja itkua väänsi kun mies taas lähti, mutta eikö siinä kohtaa edes järki voita ja aivot tajua että ei tuo mies kotoaan lähde??

Ihmettelen todella paljon tuota kakkosta, hän on ilmeisesti vaan nauttinut niistä hetkistä tietäen että mies ei koskaan jää hänen luokseen, halusikohan tuo nainen edes että mies jäisi, silloin hän olisi todella moraaliton!! Vai odottiko kuitenkin että jos se hetki vielä tulee että mies jää. Eikö tämä kakkonen tunne itseään hyväksikäytetyksi?

Mutta pääkysymykseni on, liittyy nimen omaan tähän 10 v pettämistapaukseen: en ole mitenkään hirveän uskovainen, kristitty kylläkin, mutta eikö ole hurjan väärin yrittää sinnikkäästi pysyä varatun miehen naisena?? Nyt toki haluan muistuttaa että olen ehdottomasti sitä mieltä että mies on tässä suuri sika mutta täällä tuntuu olevan vallalla käsitys että kakkonen on syytön?? Ei nainen, joka tietoisesti on kakkonen, ole KOSKAAN SYYTÖN!!

JOs kakkoseksi joutuu tahtomattaan ja rakkaus on niin suurta että sitä ei pysty välttämään, on se hyvin surullinen tilanne, mutta siinä täytyy tehdä itselleen selväksi että kodinrikkojaksi ei ryhdy. JOs tuo mies rakastaa tätä kakkosta ja on valmis jättämään perheensä, asia on silloin näin ja se on perheessä hyväksyttävä, mutta kakkosen tulisi olla vahva ja vaatia että päätös on tehtävä ja perheelle on kerrottava ennen kuin suhde voi jatkua. JOskin itselleni on selvää että en ryhdy suhteeseen varatun kanssa, en edes perheettömän varatun.

Petäminen ei ole koskaan ratkaisu mihinkään, sitä tekevät epäkypsät ja vastuuttomat ihmiset. Jos liitto on huono, on siitä lähdettävä mutta asiat on ensin selvitettävä.

Täällä on puhuttu paljon "kaheleista" X:stä. Sitä ei osaa sanoa kukaan miten mieli toimii ja menee sekaisin ennen kuin itse kokee petetyksi ja jätetyksi tulemisen. Petetyksi tuleminen on elämän traumaattisimpia kokemuksia, siinä menee maailma sekaisin, itsetunto katoaa jonnekkin, tulevaisuutta ei ole, kaiken tämän lisäksi nukkuminen ja syöminen häiriintyy pahasti moneksi viikoksi ja jopa kuukaudeksi, se pahentaa tilannetta entisestään. Jos on mukana pienet lapset, en pysty edes kuvittelemaan kuinka pahaa jälkeä siitä tulee.

Teille kakkosille: jos tietäisitte minkälaista jälkeä saatte aikaiseksi, ette varmaan ryhtyisi kakkoseksi, näin toivon ja uskon että ihmisissä on hyvyyttä ja hyvää tahtoa. Mutta olenkohan väärässä.

Haluan vielä sanoa, että ymmärrän tietysti että huonoja avioliittoja on ja niistä on lähdettävä, mutta tässä ei ole kysymys siitä. Tässä on kysymys "huvittelusta" mikä on mielestäni vastuutonta ja moraalitonta. Tämä 10 vuotta pettänyt mies kokee tällä hetkellä valtavaa itseinhoa ja syyllisyyttä, eikä voi antaa itselleen anteeksi tekojaan. Ihan oikein hänelle, tuska ei kuitenkaan ole kuin osa siitä mitä vaimo kokee.
[/quote]
Kuten sanoin, olin kakkonen vain reilut puoli vuotta. Kun tapasimme, en tiennyt hänen olevan namisissa, asia selvisi n. kuukauden jälkeen. Tiedon saatuani kävin todellisen taistelun itseni kanssa, samoin miehelle tilanne oli tosi rankka. Ei hän ollut kakkosta etsinyt, eikä uskaltanut kertoa heti perheestään, koska olisin häipynyt. Tarkemmin tästä tilanteesta olen kertonut jo pari sivua aikaisemmin.

Päätimme kuitenkin jatkaa tapailua, koska se mitä meillä oli, oli jotain todella suurta. Asetin miehelle takarajan, ja hän kertoi päätöksestään vaimolleen. Vaimo oli tosin saanut tietää suhteestamme jo nelisen kuukautta aikaisemmin.

Aika ennen lopullista päätöstä oli rankkaa ihan meille kaikille. Itseinhoa en tuntenut, surua kylläkin. Mielenterveys oli koetuksella kaikilla. Selvisimme kuitenkin, ja taaksepäin ajatellen suhteemme on ollut kaiken tuskan arvoista. En voi käsittää, kuinka kukaan pystyy olemaan toinen nainen vuosia - tai kuinka vaimo voi antaa tilanteen jatkua pitkään, jos tietää.

En kadu mitään. Yhdessä olemme olleet nyt 13,5 vuotta ja naimisissakin yli 10.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 06:38"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 14:48"] 169: mitä pitäisi kommentoida? Kysy, vastaan kyllä. Kakkosena olin 7-8 kk. [/quote] Kiitos jos haluat vastata. Mies kävi 10 v kakkosen luona muutaman kerran vuodessa ja aina jätti tämän kakkosen ja palasi perheensä luo mutta kakkonen oli joka kerta ottamassa hänet taas avosylin vastaan kun mies suvaitsi tulla. Kysyn siis: Eikö kakkosen omanarvontunto yhtään kärsinyt? Ihmettelen myös että eikö omatunto yhtään soimannut?  Tuliko mieleen kertaakaan että kotona odottaa vaimo joka on tietämätön tästä kaikesta. Tai sitten tuli mieleen ja itkua väänsi kun mies taas lähti, mutta eikö siinä kohtaa edes järki voita ja aivot tajua että ei tuo mies kotoaan lähde??   Ihmettelen todella paljon tuota kakkosta, hän on ilmeisesti vaan nauttinut niistä hetkistä tietäen että mies ei koskaan jää hänen luokseen, halusikohan tuo nainen edes että mies jäisi, silloin hän olisi todella moraaliton!! Vai odottiko kuitenkin että jos se hetki vielä tulee että mies jää. Eikö tämä kakkonen tunne itseään hyväksikäytetyksi?   Mutta pääkysymykseni on, liittyy nimen omaan tähän 10 v pettämistapaukseen: en ole mitenkään hirveän uskovainen, kristitty kylläkin, mutta eikö ole hurjan väärin yrittää sinnikkäästi pysyä varatun miehen naisena?? Nyt toki haluan muistuttaa että olen ehdottomasti sitä mieltä että mies on tässä suuri sika mutta täällä tuntuu olevan vallalla käsitys että kakkonen on syytön?? Ei nainen, joka tietoisesti on kakkonen, ole KOSKAAN SYYTÖN!! JOs kakkoseksi joutuu tahtomattaan ja rakkaus on niin suurta että sitä ei pysty välttämään, on se hyvin surullinen tilanne, mutta siinä täytyy tehdä itselleen selväksi että kodinrikkojaksi ei ryhdy. JOs tuo mies rakastaa tätä kakkosta ja on valmis jättämään perheensä, asia on silloin näin ja se on perheessä hyväksyttävä, mutta kakkosen tulisi olla vahva ja vaatia että päätös on tehtävä ja perheelle on kerrottava ennen kuin suhde voi jatkua. JOskin itselleni on selvää että en ryhdy suhteeseen varatun kanssa, en edes perheettömän varatun.   Petäminen ei ole koskaan ratkaisu mihinkään, sitä tekevät epäkypsät ja vastuuttomat ihmiset. Jos liitto on huono, on siitä lähdettävä mutta asiat on ensin selvitettävä. Täällä on puhuttu paljon "kaheleista" X:stä. Sitä ei osaa sanoa kukaan miten mieli toimii ja menee sekaisin ennen kuin itse kokee petetyksi ja jätetyksi tulemisen. Petetyksi tuleminen on elämän traumaattisimpia kokemuksia, siinä menee maailma sekaisin, itsetunto katoaa jonnekkin, tulevaisuutta ei ole, kaiken tämän lisäksi nukkuminen ja syöminen häiriintyy pahasti moneksi viikoksi ja jopa kuukaudeksi, se pahentaa tilannetta entisestään. Jos on mukana pienet lapset, en pysty edes kuvittelemaan kuinka pahaa jälkeä siitä tulee.   Teille kakkosille: jos tietäisitte minkälaista jälkeä saatte aikaiseksi, ette varmaan ryhtyisi kakkoseksi, näin toivon ja uskon että ihmisissä on hyvyyttä ja hyvää tahtoa. Mutta olenkohan väärässä. Haluan vielä sanoa, että ymmärrän tietysti että huonoja avioliittoja on ja niistä on lähdettävä, mutta tässä ei ole kysymys siitä. Tässä on kysymys "huvittelusta" mikä on mielestäni vastuutonta ja moraalitonta. Tämä 10 vuotta pettänyt mies kokee tällä hetkellä valtavaa itseinhoa ja syyllisyyttä, eikä voi antaa itselleen anteeksi tekojaan. Ihan oikein hänelle, tuska ei kuitenkaan ole kuin osa siitä mitä vaimo kokee. [/quote] Kuten sanoin, olin kakkonen vain reilut puoli vuotta. Kun tapasimme, en tiennyt hänen olevan namisissa, asia selvisi n. kuukauden jälkeen. Tiedon saatuani kävin todellisen taistelun itseni kanssa, samoin miehelle tilanne oli tosi rankka. Ei hän ollut kakkosta etsinyt, eikä uskaltanut kertoa heti perheestään, koska olisin häipynyt. Tarkemmin tästä tilanteesta olen kertonut jo pari sivua aikaisemmin. Päätimme kuitenkin jatkaa tapailua, koska se mitä meillä oli, oli jotain todella suurta. Asetin miehelle takarajan, ja hän kertoi päätöksestään vaimolleen. Vaimo oli tosin saanut tietää suhteestamme jo nelisen kuukautta aikaisemmin. Aika ennen lopullista päätöstä oli rankkaa ihan meille kaikille. Itseinhoa en tuntenut, surua kylläkin. Mielenterveys oli koetuksella kaikilla. Selvisimme kuitenkin, ja taaksepäin ajatellen suhteemme on ollut kaiken tuskan arvoista. En voi käsittää, kuinka kukaan pystyy olemaan toinen nainen vuosia - tai kuinka vaimo voi antaa tilanteen jatkua pitkään, jos tietää. En kadu mitään. Yhdessä olemme olleet nyt 13,5 vuotta ja naimisissakin yli 10.

[/quote]

VASTAUS:

Sinua ymmärrän, teitte oikean päätöksen. En toki kiellä etteikö erot olisi joskus oikeutettuja kunhan niistä puhutaan ja asiat selvitetään. Toivon sinulle kaikkea hyvää loppueläämsi.

Mutta tarkoitankin näitä kakkosia jotka roikkuvat ja tietävät vaimon olemassaolosta. Odottavat ja toivovat tai ovat muuten vaan vastuuttomia ja moraalittomia. Niin kuin eräskin kerran sanoi "saan rusinat pullasta ja vaimolle jää vain kuiva pulla".

En tiennyt mieheni pettämisestä, meillä oli kyllä vaikeaa ja välillä aavistelin jotain ja kyselin sinnikkäästi että mikä on, onko sinulla toinen?? Mutta sain yhtä sinnikkäitä vastauksia että ei ole toista ja kaikki on hyvin, syy ärtyneisyyteen oli muualla. Mutta näin jälkeenpäin tiedän, että kun mieheni ärsyyntyi usein minut nähdessään (tulin kotiin töistä tai jostain ) koska hän kohtasi hymyilevän ja iloisen minäni ja sai minun kohtaamisestani valtavia omantunnontuskia ja syytöksiä josta hermostui ja kohdisti kiukun minuun. Tämä on yhdessä jälkeenpäin todettu kun olemme käyneet todella rankkoja keskusteluja.

Välillä mietin että olisiko pitänyt kuitenkin lähteä, me olemme siis edelleen yhdessä, olemme onnellisempia kuin avioliiton alkuaikoina, lukuunottamatta näitä minun masennuskausiani, saatan mennä aivan sekaisin jostain vanhasta valokuvasta tai jostain muusta mikä muistuttaa jonnekin 8 vuoden päähän.

Luin tuolta aikaisemmin siitä miten tämä vaikuttaa lapsiin. Voin kertoa että mieheni äiti oli pettäjä, tämä on vaikuttanut valtavasti mieheni koko elämään ja näin ollen myös minun elämään. En tästä nyt enempää kirjoita mutta valtavan suuri vaikutus pettämisellä on, sitä ei pettäjä tajua kun itsekkäästi omia halujaan tyydyttää.

Sitä ei myöskään tämä kakkonen tajua jos hänellä on lapsia, kyllä lapset saavat eväät elämään meidän vanhempien käytäytymisestä ja teoista, vaikka sitten kuinka hyvin käyttäytyviä olisivatkin!

Miehen ex-vaimo on edelleen kauhistunut eronnut-statuksestaan. Ex-vaimo oli kuitenkin se, joka avioeroa on aikanaan ensin hakenut. Minä en itse ole tuolloin miestä tuntenutkaan, eikä siinä vaiheessa eroon toista naista liittynyt. Lasten takia mies aikanaan muutti eron jälkeen takaisin, mutta parisuhdetta ei enää syntynyt. Kun tavattiin, niin mies siis oli eronnut vaikka saman katon alla asuikin.

Ainoa jolle miehen ero ja uusi suhde on aiheuttanut ongelmia, on ollut ex-vaimo. Kaveripiiri ja vähät sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan joko neutraalisti tai positiivisesti. Samoin lapset. Miehen ex-anoppi joskus alkuvaiheessa soitteli miehelle ja puhelun lopuksi sitten sanoi, että toivottavasti tällä kertaa onnistaa paremmin. Ex-vaimo yritti aikanaan saada ihmisiä valitsemaan puolensa, mutta mun tietoon ei ainakaan ole tullut ketään, joka olisi tuota "uhkausta" totellut.

No mun kasvoille tämä "toinen nainen" heitti, että hänellä on tähän täysi oikeus, kun "HÄNEN elämänsä on ollut niin vaikeaa", joo mullahan se olikin ollut ihan picnicä. Oli vissiin sit miehenkin mielestä typerä kommentti, koska tän jälkeen ko hutsu lensi yli laidan ja mies halusi välttämättä yrittää mun kanssa uudelleen...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]

Omasta mielestäni se toinen nainen on kuitenkin vain osasyyllinen, valinta ja vastuuhan on sillä miehellä.

[/quote]

Ei ole mitään "vain osasyyllisiä". On vain syyllisiä ja syyttömiä.

Pahinta erolapsille on joutua elämään katkeroituneen jätetyn kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]

Omasta mielestäni se toinen nainen on kuitenkin vain osasyyllinen, valinta ja vastuuhan on sillä miehellä.

Hei, sanot että - valinta ja vastuu miehellä - Onhan se sillä toisella naisellakin, eikö hän voi sanoa että ei kiitos koska olet varattu! Mutta totta, suurin vastuu miehellä, miksi yleensä meni mutta niin kuin olen sanonut täällä koko ajan, toinen nainen/mies on myös syyllinen jos tietää että seurustelee varatun kanssa.

Kakkosten on ihan turha työntää syytä yksin pettäjälle. Meillä kävi vielä niin että mieheni siis jätti tämän suhteensa aika kylmästi ja halusi jatkaa kanssani. Minä olisin halunut tavata tämän kakkosen, mutta hän ei suostunut. Hän siis jätti koko sotkun selvitettäväksi miehelleni ja ilmoitti että "en halua sekaantua". Uskomatonta käytöstä, vastuun pakenemista! Siinä vaiheessa olin niin tuskissani enkä tiennyt jatkanko mieheni kanssa vai en ja olisin halunut keskustella tämän kakkosen kanssa, mutta eipä kakkonen uskaltanut! Säälittävää!

[/quote]

Ei ole mitään "vain osasyyllisiä". On vain syyllisiä ja syyttömiä.

[/quote]

Voin vastata vaikka olen nainen ja lapset jäivät asumaan kanssani. Mieheni kanssa oli mennyt jo pitkään huonosti, työ oli kaikki kaikessa eikä perheelle ollut aikaa. Rakastuminen toiseen mieheen antoi minulle rohkeuden viimein jättää mieheni. En koe häpeää tai syyllisyyttä. Sukuni on ymmärtänyt minua ja samoin exän suku. Olen nyt uuden mieheni kanssa onnellisempi kuin koskaan. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi. Työ on edelleen tärkeintä exälle eikä siksi näe lapsiaan usein. Onneksi uusi mieheni tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 06:38"]kaiken tämän lisäksi nukkuminen ja syöminen häiriintyy pahasti moneksi viikoksi ja jopa kuukaudeksi, [/quote]

Kylläpäs jotkut selviää sitten helpolla. Mä en pystynyt nukkumaan kuukausiin kuin muutaman tunnin yössä ja vasta kolmannet unilääkkeet tehosivat. Nyt kun tilanne on 1,5 vuoden jälkeen traumasta hiljalleen paranemaan päin (koska jättänyt osapuoli ottanut mut melkein takaisin, muuten olisin vieläkin helvetissä), niin pillerit on pystynyt lopettamaan, muttei todellakaan puhetta mistään normaaleista unista vieläkään.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:44"]

Voin vastata vaikka olen nainen ja lapset jäivät asumaan kanssani. Mieheni kanssa oli mennyt jo pitkään huonosti, työ oli kaikki kaikessa eikä perheelle ollut aikaa. Rakastuminen toiseen mieheen antoi minulle rohkeuden viimein jättää mieheni. En koe häpeää tai syyllisyyttä. Sukuni on ymmärtänyt minua ja samoin exän suku. Olen nyt uuden mieheni kanssa onnellisempi kuin koskaan. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi. Työ on edelleen tärkeintä exälle eikä siksi näe lapsiaan usein. Onneksi uusi mieheni tulee hyvin toimeen lasteni kanssa.

[/quote]

Vastaus:

Olen iloinen puolestasi, teit varmaan oikean ratkaisun.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 06:38"]kaiken tämän lisäksi nukkuminen ja syöminen häiriintyy pahasti moneksi viikoksi ja jopa kuukaudeksi, [/quote]

Kylläpäs jotkut selviää sitten helpolla. Mä en pystynyt nukkumaan kuukausiin kuin muutaman tunnin yössä ja vasta kolmannet unilääkkeet tehosivat. Nyt kun tilanne on 1,5 vuoden jälkeen traumasta hiljalleen paranemaan päin (koska jättänyt osapuoli ottanut mut melkein takaisin, muuten olisin vieläkin helvetissä), niin pillerit on pystynyt lopettamaan, muttei todellakaan puhetta mistään normaaleista unista vieläkään.

[/quote]

VASTAUS tuohon nukkumiseen! Minä kirjoitin tuon "muutama kuukausi nukkumattomuutta", en tarkoittanut noin kevyesti. Tiedän kyllä kokemuksesta että nukkumattomuus ja syömättömyys kestää, minulla se kesti 11 kk. Kävin kaksi kertaa lääkärillä hakemassa lääkitystä. Nyt olen nukkunut hyvin noin 2 viikkoa. Minulla on tilanne se että mieheni ei koskaan lähtenyt ja minä päätin myös jäädä, päätin että katson kesän loppuun miten meillä sujuu ja meillä sujuu hyvin (paitsi minun masennushetkeni joita nykyään on aina vain harvemmin), elämme siis edelleen yhdessä. Elämä alkaa pikkuhiljaa parantua mutta siinä on tukena tämä "pettäjämieheni" joka rakastaa ihan hullun lailla ja  kohtelee minua kuin prinsessaa, olen nyt saanut nauttia yli 11 kk sellaisesta elämästä mitä en koskaan tiennyt olevan olemassakaan.  Katsotaan kestääkö, ei sitä tiedä jollei kokeile. Mutta tiedän, jos tässä taas joudun pettymään, sitä hetkeä kukaan ei halua nähdä eikä kuulla!

Toivon sinulle jaksamista, tiedän kyllä missä menet!

Ei se toinen nainen sitä perhettä riko, se toinen nainen on vaan hyvä syy lähteä jo valmiiks rikkinäisestä perheestä. Mun mies jätti perheensä muutamia vuosia sitten koska hän oli rakastunut minuun eikä voinut hyvin enää entisessä suhteessa. Ollaan puhuttu jälkikäteen jä hän on edelleen sitä mieltä että ei olisi ikinä rakastunut minuun jos aikaisempi suhde olisi ollut kunnossa.. uskon sen olevan totta sillä tiedän etten itsekkään voisi rakastua toiseen kun rakastan miestäni. Jos rakkaus loppuu niin ehkä sitten..

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:49"]

Ei se toinen nainen sitä perhettä riko, se toinen nainen on vaan hyvä syy lähteä jo valmiiks rikkinäisestä perheestä. Mun mies jätti perheensä muutamia vuosia sitten koska hän oli rakastunut minuun eikä voinut hyvin enää entisessä suhteessa. Ollaan puhuttu jälkikäteen jä hän on edelleen sitä mieltä että ei olisi ikinä rakastunut minuun jos aikaisempi suhde olisi ollut kunnossa.. uskon sen olevan totta sillä tiedän etten itsekkään voisi rakastua toiseen kun rakastan miestäni. Jos rakkaus loppuu niin ehkä sitten..

[/quote]

Olisipa asia aina noin. Hyvin usein mies haluaa vain viihdykettä, oman itsetunnon kohotusta, vaihtelua, jännitystä! Meillä ei rakkaus loppunut, mutta tapahtui paljon muita asioita josta minä selvisin mutta miehenipä ei ja haki "lohtua".

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:42"]Itse olen napannut varatun miehen. En tunne omantunnon tuskia, koska se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sain upean miehen, varakkaan ja komean. Meidän välillä on kemiaa, olemme onnellisia ja lapsikin on tulossa. Tämä oli molemmille hyvää muutos. Kyllä se miehen entinen lehmä siitä ajan kanssa jaloilleen nousee. Etsisi vain uuden miehen ja lopettaisi säälittävän kitinänsä.
[/quote]

Uskomattoman naiivi.
Odota niin kyllä joku kauniimpi ja nuorempi nappaa vielä "miehesi". Ehkä jo pettää kun olet raskaana etkä kiinnostava siis;)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:49"]

Ei se toinen nainen sitä perhettä riko, se toinen nainen on vaan hyvä syy lähteä jo valmiiks rikkinäisestä perheestä. Mun mies jätti perheensä muutamia vuosia sitten koska hän oli rakastunut minuun eikä voinut hyvin enää entisessä suhteessa. Ollaan puhuttu jälkikäteen jä hän on edelleen sitä mieltä että ei olisi ikinä rakastunut minuun jos aikaisempi suhde olisi ollut kunnossa.. uskon sen olevan totta sillä tiedän etten itsekkään voisi rakastua toiseen kun rakastan miestäni. Jos rakkaus loppuu niin ehkä sitten..

[/quote]

Mikään pitkä parisuhde ei ole aina "huippukunnossa". Etenkin kun on lapsia. Tämä tekosyy "että miehen parisuhde ei ollut kunnossa" mahdollistaa siis minkä tahansa suhteen rikkomisen. Etenkin, kun ihastunut katsoo sitä uutta rakkautta vaaleanpunaisten silmälasien läpi, jolloin hyväkään pitkä parisuhde ei oikein tunnu miltään.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:28"]

Minäpä olen varma, että kukaan ei lähde onnellisesta avioliitosta.

[/quote]

Ei se ihan noinkaan ole. Minulla oli hyvä mies ja hyvä avioliitto. Mutta silti rakastuin toiseen, koska vuosien varrella huuma oli haihtunut, kuten käy ihan jokaisessa suhteessa. Jos en olisi koskaan kohdannut miestä, johon rakastuin, olisin epäilemättä edelleen yhdessä ensimmäisen mieheni kanssa ja uskon, että olisin myös onnellinen. Aika moni ihminen lähtee rakastumisen tai himon takia, vaikka alkuperäisessä suhteessa ei olisi mitään kummempaa vikaa. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:42"]

Itse olen napannut varatun miehen. En tunne omantunnon tuskia, koska se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sain upean miehen, varakkaan ja komean. Meidän välillä on kemiaa, olemme onnellisia ja lapsikin on tulossa. Tämä oli molemmille hyvää muutos. Kyllä se miehen entinen lehmä siitä ajan kanssa jaloilleen nousee. Etsisi vain uuden miehen ja lopettaisi säälittävän kitinänsä.

[/quote]

No onpas mies tosiaan vaihtanut laatunaiseen... 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 17:38"]

Onko sinulla koskaan huono omatunto siitä, mitä lapsille tapahtui sinun ansiosta osittain? Tunnetko tai tunsitko myötätuntoa exää kohtaan koskaan? Hävettikö sua tavata miehen ystävät ja sukua, kun iso osa heistä ei arvosta sinua eikä hyväksy tapahtunutta ? Mietitkö koskaan, mitä lapset aikuisina miettivät sinusta? Hävettääkö sua koskaan?

[/quote]

Vanha kysymys, mutta ah niin ajankohtainen.

En tuntenut tippaakaan syyllisyyttä enkä myötätuntoa exää kohtaan. Lapsia ei suku enää nähnyt kun palasivat naisen kotimaahan eron myötä. Miehen ystävät ja suku olivat alusta asti suhteemme puolella, vaikka aloitimmekin sen kesken eron. Ainoastaan yksi miehen ystävä katkaisi välit mieheen minun vuokseni, mutta tämä johtui vain siitä, että miehen isä oli "lähtenyt toisen naisen matkaan" kun mies oli pieni. Tosiasiassa äiti ei antanut isän tavata lapsiaan. Tiedän tämän, sillä tämä miehen isä on perhetuttumme: pieni maailma!

Tapasin mieheni sisarukset kuukauden päästä seurustelumme aloittamisesta (kihlajaiset, oltiin kiireellä liikkeellä!) ja jokainen kertoi kuinka kivaa on saada sukuun normaali ihminen tuon exän sijasta.

Näitäkin sattuu ja minä en tule ikinä tuntemaan pätkääkään syyllisyyttä mieheni erosta - miksi tuntisin kun ei siinä minulla ole osaa eikä arpaa? Uusi suhde tulee kuvioon siinä vaiheessa kun toinen on jo luovuttanut, joten avioliitto on umpikuollut. Vaikka avioero olisi vasta vireillä, päätös on tehty.

Aina välillä kuulee näitä "olisi odottanut edes säädyllisen ajan" - tähän on aina pakko vastata että millä vuosituhannella te elätte? Eihän kukaan enää odota papin aamenta edes seksin aloittamisen kanssa, lapsiakin voi olla iso liuta ennen naimisiin menoa. Tuossa valossa mikään "odotusaika" ei ole mitään muuta kuin laastaria petetylle ja jätetylle eksälle, joka on sulkenut silmänsä tosiasioilta aivan liian kauan ja siksipä se avioliitto onkin päättynyt.

Olen ylpeä miehestäni, itsestäni ja ihanasta perheestämme!

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:49"]

Ei se toinen nainen sitä perhettä riko, se toinen nainen on vaan hyvä syy lähteä jo valmiiks rikkinäisestä perheestä. Mun mies jätti perheensä muutamia vuosia sitten koska hän oli rakastunut minuun eikä voinut hyvin enää entisessä suhteessa. Ollaan puhuttu jälkikäteen jä hän on edelleen sitä mieltä että ei olisi ikinä rakastunut minuun jos aikaisempi suhde olisi ollut kunnossa.. uskon sen olevan totta sillä tiedän etten itsekkään voisi rakastua toiseen kun rakastan miestäni. Jos rakkaus loppuu niin ehkä sitten..

[/quote]

Mutta jos tuo olisi totta kaikkien kohdalla, niin eihän sitten olisi mitään toisia naisia vaan miehet jättäisivät vaimonsa ja sillä selvä. Nyt kuitenkin suuri osa kakkosista jääkin kakkosiksi, eikä mies halua erota vaimostaan. Ihan miesten itsekkyyttä pettäminen on, kakkoset vain kehittelevät sille jotain romanttisia syitä.

Sitä paitsi, millä selität sen, että on myös sellaisia naisia, jotka eivät ryhdy suhteeseen varatun kanssa, vaikka olisi kuinka tunteita? Rakastuimme aikanaan varatun työkaverin kanssa toisiimme, mutta tein heti selväksi, että varattuun en koske. Me emme edes pitäneet toisiamme kädestä kiinni ennen kuin hän oli muuttanut kotoaan ja avioero oli vireillä. Sänkyyn menimme ensimmäistä kertaa samana iltana kun hänen eronsa vahvistettiin. Jos heillä olisi ollut lapsia, olisin kannustanut häntä jäämään vaimonsa luokse, enkä todellakaan olisi aloittanut mitään salasuhdetta. 

Näitä juttuja tapahtuu, mutta ottakaa vastuunne tapahtumista! Kyllä minäkin koen olleeni syyllinen miehen ensimmäisen avioliiton rikkoutumiseen, vaikkei meillä ollut mitään suhdetta heidän selkänsä takana! 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:49"]

Ei se toinen nainen sitä perhettä riko, se toinen nainen on vaan hyvä syy lähteä jo valmiiks rikkinäisestä perheestä. Mun mies jätti perheensä muutamia vuosia sitten koska hän oli rakastunut minuun eikä voinut hyvin enää entisessä suhteessa. Ollaan puhuttu jälkikäteen jä hän on edelleen sitä mieltä että ei olisi ikinä rakastunut minuun jos aikaisempi suhde olisi ollut kunnossa.. uskon sen olevan totta sillä tiedän etten itsekkään voisi rakastua toiseen kun rakastan miestäni. Jos rakkaus loppuu niin ehkä sitten..

[/quote]

Mutta jos tuo olisi totta kaikkien kohdalla, niin eihän sitten olisi mitään toisia naisia vaan miehet jättäisivät vaimonsa ja sillä selvä. Nyt kuitenkin suuri osa kakkosista jääkin kakkosiksi, eikä mies halua erota vaimostaan. Ihan miesten itsekkyyttä pettäminen on, kakkoset vain kehittelevät sille jotain romanttisia syitä.

Sitä paitsi, millä selität sen, että on myös sellaisia naisia, jotka eivät ryhdy suhteeseen varatun kanssa, vaikka olisi kuinka tunteita? Rakastuimme aikanaan varatun työkaverin kanssa toisiimme, mutta tein heti selväksi, että varattuun en koske. Me emme edes pitäneet toisiamme kädestä kiinni ennen kuin hän oli muuttanut kotoaan ja avioero oli vireillä. Sänkyyn menimme ensimmäistä kertaa samana iltana kun hänen eronsa vahvistettiin. Jos heillä olisi ollut lapsia, olisin kannustanut häntä jäämään vaimonsa luokse, enkä todellakaan olisi aloittanut mitään salasuhdetta. 

Näitä juttuja tapahtuu, mutta ottakaa vastuunne tapahtumista! Kyllä minäkin koen olleeni syyllinen miehen ensimmäisen avioliiton rikkoutumiseen, vaikkei meillä ollut mitään suhdetta heidän selkänsä takana! 

[/quote]

Mun mies sanoi kauniisti, että olin katalyytti tuossa erossa - vauhditin ratkaisua hurjasti! 20 vuotta myöhemmin edelleen onnellisia, vaikka exä edelleen mököttää ja haukkuu sekä miestä että minua.