Lue keskustelun säännöt.
Podin huonoa omatuntoa velana olemisesta
31.08.2014 |
Onko kellään ollut koskaan samanlaista? Podin ennen huonoa omaatuntoa siitä, etten halunnut lapsia. Koin olevani jotenkin viallinen, tai ainakin niin jokainen katsoi minua, kun sanoin etten halua lapsia. Minuun oli jotenkin iskostunut ajatus, että kaikkien tulee haluta lapsia. Podin huonoa omaatuntoa siitä, etteivät vanhempani saisi lapsenlapsia ja siitä, että halusin käyttää rahani matkusteluun ja muihin asioihin, enkä lapsiin. Koin myös olevani todella itsekäs, kun en voinut kuvitellakaan omistautuvani sille, että huolehdin lapsesta. Syitä oli tuhansia, mutta nykyään olen onneksi päässyt ainakin suurimmaksi osaksi siitä eroon. Nykyään voi katsoa itkeviä ja kiukuttelevia lapsia ja sen sijaan että miettisin että tuota minun pitäisi haluta, voin tyytyväisenä todeta että tuohon minun ei tarvitse koskaan ryhtyä. Uskallan myös kiemurtelematta todeta muille, että ei, en halua ollenkaan lapsia. Tuntuu vapauttavalta kun monen vuoden jälkeen pääsi siitä "häpeästä" eroon. Mutta haluaisin tietää, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, vai ovatko kaikki aina olleet ylpeästi veloja?
Kommentit (49)
Ah, auvoa tämän vanhemisen myötä! Päässyt noista kyselyistä. Todella rasittaa oli etenkin se vanhempien työkavereiden tenttaus jossain illanistujaisissa, joissa nyt ei muutoin mitenkään henkilökohtaisuuksia puitu, mutta tämä asia ilmeisesti ei ollutkaan sitten yksityinen...
Eräs sanoi minulle, että kyllä niitä lapsia kannattaa tehdä. Kuulemma on ihan hupsua olla jättämättä yhtä kokemuksen ikkunaa avaamatta! Kun yritin selittää, että maailmassa on paljonkin sellaisia kokemusikkunoita, joita en henk.koht. elämääni halua, hänkin päästi mairean naurun ja vakuutti, että mieleni muuttuu.
Se on aidosti typerin lause, jonka omasta halustaan lapsettomalle voi sanoa. Yhtä hyvin voisi muikeasti kiherrellen sanoa, miten aivan varmasti sinä vielä sen huumekoukun kokeilet, on siinä kuule niin monta kokemusta, joita ei kannata väliin jättää, siitä vaan alat piikkejä katsella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:45"]
Käykää läpi ne keskustelut omien vanhempienne kanssa. Tutkikaa itseänne, että miksi ette halua lapsia. Älkää kuitenkaan kostako lapsille, vaan yrittäkää olla osana omaa sukuanne, jos se nyt ei ole aivan sairas. Sairaudeksi ei luokitella sitä, että joku haluaisi tulla isovanhemmaksi tai joku lapsi haluaisi olla tätinsä seurassa. Herätätte liikaa hämmästystä, kun aina teidän rajojanne on rikottu, yksityisyyttänne on loukattu ja lemmikkeitänne ei ole nostettu samaan asemaan kuin lapsenlapset. Herätkää pahvit, olette joidenkin lapsia ja joidenkin tätejä, siis ihmissukulaisia!
[/quote]
Koska ilmeisesti sinä et osaa kunniottaa sisaresi tapaa elää, miksi hänen pitäisi kunnioittaa sinun? Sen vuoksi, että olet vapaaehtoisesti päätynyt menemään prässin läpi pikkulapsivaiheessa?
Vai koetko, että koska sisaresi ei lapsia tehnyt, sinun oli vanhempienne vuoksi pakko, ja nyt harmittaa, kun hän on huoleton lemmikkiensä kanssa?
Joillekin lemmikit ovat yhtä tärkeitä kuin toisille ihmislapset. Onko siinä oikeastaan sitten jotain todellakin kamalan väärää, kohdella lemmikkieläimiä hyvin ja rakastavasti? Mitä se on sinun lapsiltasi pois, että sisaresi rakastaa lemmikkejään?
Kyllä olettaisin, että se, että sisaresi ei koe halua tai tarvetta olla täti lapsillenne, johtuu nimenomaan tuosta, että sinä et hyväksy hänen ajattelutapaansa ja elämänvalintojaan. Silloin on aika vaikea tulla perhe-elämäänne täteilemään, eikä varmaan kauheasti huvitakaan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:45"]
Käykää läpi ne keskustelut omien vanhempienne kanssa. Tutkikaa itseänne, että miksi ette halua lapsia. Älkää kuitenkaan kostako lapsille, vaan yrittäkää olla osana omaa sukuanne, jos se nyt ei ole aivan sairas. Sairaudeksi ei luokitella sitä, että joku haluaisi tulla isovanhemmaksi tai joku lapsi haluaisi olla tätinsä seurassa. Herätätte liikaa hämmästystä, kun aina teidän rajojanne on rikottu, yksityisyyttänne on loukattu ja lemmikkeitänne ei ole nostettu samaan asemaan kuin lapsenlapset. Herätkää pahvit, olette joidenkin lapsia ja joidenkin tätejä, siis ihmissukulaisia!
[/quote]
Sori vaan, mutta se että sä olet tehnyt siskostasi tädin, mahdollisesti vastoin hänen tahtoaan, ei mitenkään velvoita häntä olemaan yhtään minkäänlainen täti lapsillesi. Hänen ei ole pakko edes tavata niitä lapsia ikinä. Eikä sinuakaan, jos ei halua. Näin se nyt vaan valitettavasti menee. Ainoa laillinen velvoite, joka ihmisellä voi sukulaisiaan kohtaan olla, on omia lapsia kohtaan. Siskollasi ei ole sellaisia, joten hän ei ole kenellekään mitään velkaa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua. [/quote] Mulla sama. Tosin eka lapsi on vasta kaks, eli voi se mieli vielä muuttua. Surettaa että esikoinen jäis ilman sisaruksia. Ja jotenkin myös sellaset tulevaisuuden kuvat, kun istutaan kolmisin joulupöydässä naama nurinpäin. Ihan hölmöä, meillä on paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia, mutta tuntuu vaan että lapsia pitäis olla enemmän. Siihen rumbaan ei vaan jaksais enää lähteä. Enkä haluis tehdä toista lasta vaan ensimmäiselle seuraks.
[/quote]
Miksi ihmeessä istuisitte naama nurinpäin joulupöydässä, vaikka teillä on "vaan" yksi lapsi? No, ehkä se on asenteesta kiinni niin kuin kaikki tässä elämässä. Jotkut ne on naama norsunsillä vaikka olisi kolme lasta ja koira ja farmari ja omakotitalo.
[/quote]
No siinäpä se. Tässä elämän vaiheessa olen hyvin onnellinen tässä meidän perheessä. Jotenkin vaan itseeni on iskostunut ajatus onnellisesta suurperheestä joka kokoontuu saman pöydän ääreen juhlapyhinä ja muutenkin. Oma lapsuuteni ei ollut onnellinen, jouluna tunnelma oli tavallistakin jäätävämpi. Tiedän että nämä ajatukset ovat järjettömiä, sitä ehkä halusin valottaa tuolla viestilläni. Perheeseen liittyy niin paljon tiedostamattomiakin tunnelatauksia. Ja perheettömyyteen yhtä lailla.
Ja sori vaan, meni lainaukset aivan päin pyllyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin tuntuu näemmä joskus vaikealta ymmärtää, että ei kaikilla todellakaan ole mitään tarvetta olla osa sukuaan, jatkaa sukuaan. Varsinkaan jos kokee, että koko muu suku on niin samaa puuta samoine tavoitteineen ja omat tärkeät asiat eivät ole tippaakaan tärkeitä, koska ne eivät ole samoja kuin tämän muun suvun.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:58"]
Ah, auvoa tämän vanhemisen myötä! Päässyt noista kyselyistä. Todella rasittaa oli etenkin se vanhempien työkavereiden tenttaus jossain illanistujaisissa, joissa nyt ei muutoin mitenkään henkilökohtaisuuksia puitu, mutta tämä asia ilmeisesti ei ollutkaan sitten yksityinen...
Eräs sanoi minulle, että kyllä niitä lapsia kannattaa tehdä. Kuulemma on ihan hupsua olla jättämättä yhtä kokemuksen ikkunaa avaamatta! Kun yritin selittää, että maailmassa on paljonkin sellaisia kokemusikkunoita, joita en henk.koht. elämääni halua, hänkin päästi mairean naurun ja vakuutti, että mieleni muuttuu.
Se on aidosti typerin lause, jonka omasta halustaan lapsettomalle voi sanoa. Yhtä hyvin voisi muikeasti kiherrellen sanoa, miten aivan varmasti sinä vielä sen huumekoukun kokeilet, on siinä kuule niin monta kokemusta, joita ei kannata väliin jättää, siitä vaan alat piikkejä katsella!
[/quote]
En voi ymmärtää, miksi joillain ihmisillä on tarve kommentoida muiden valintoja, vieläpä maireasti ja vahingoniloisella sävyllä "Odotapa vain, kyllä se sinunkin mielesi vielä muuttuu, wink wink" tai "Jos et nyt tee lapsia, kadut varmasti sitten vanhempana!" Tuota vahingoniloisuutta en pysty ymmärtämään, en sitten millään.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan tullut mieleenkään tuntea tästä asiasta huonoa omaatuntoa. Miksi ihmeessä pitäisi? Silloin kyllä tuntisin huonoa omaatuntoa, jos haluaisin hankkia omia biologisia lapsia tälle ylikansoitetulle planeetalle. Ainoa epäitsekäs tapa kokea äitiys on mielestäni adoptointi. Omien lasten tekemiselle ei nykypäivänä ole mitään moraalisia perusteita.
Käykää läpi ne keskustelut omien vanhempienne kanssa. Tutkikaa itseänne, että miksi ette halua lapsia. Älkää kuitenkaan kostako lapsille, vaan yrittäkää olla osana omaa sukuanne, jos se nyt ei ole aivan sairas. Sairaudeksi ei luokitella sitä, että joku haluaisi tulla isovanhemmaksi tai joku lapsi haluaisi olla tätinsä seurassa. Herätätte liikaa hämmästystä, kun aina teidän rajojanne on rikottu, yksityisyyttänne on loukattu ja lemmikkeitänne ei ole nostettu samaan asemaan kuin lapsenlapset. Herätkää pahvit, olette joidenkin lapsia ja joidenkin tätejä, siis ihmissukulaisia!