Lue keskustelun säännöt.
Podin huonoa omatuntoa velana olemisesta
31.08.2014 |
Onko kellään ollut koskaan samanlaista? Podin ennen huonoa omaatuntoa siitä, etten halunnut lapsia. Koin olevani jotenkin viallinen, tai ainakin niin jokainen katsoi minua, kun sanoin etten halua lapsia. Minuun oli jotenkin iskostunut ajatus, että kaikkien tulee haluta lapsia. Podin huonoa omaatuntoa siitä, etteivät vanhempani saisi lapsenlapsia ja siitä, että halusin käyttää rahani matkusteluun ja muihin asioihin, enkä lapsiin. Koin myös olevani todella itsekäs, kun en voinut kuvitellakaan omistautuvani sille, että huolehdin lapsesta. Syitä oli tuhansia, mutta nykyään olen onneksi päässyt ainakin suurimmaksi osaksi siitä eroon. Nykyään voi katsoa itkeviä ja kiukuttelevia lapsia ja sen sijaan että miettisin että tuota minun pitäisi haluta, voin tyytyväisenä todeta että tuohon minun ei tarvitse koskaan ryhtyä. Uskallan myös kiemurtelematta todeta muille, että ei, en halua ollenkaan lapsia. Tuntuu vapauttavalta kun monen vuoden jälkeen pääsi siitä "häpeästä" eroon. Mutta haluaisin tietää, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, vai ovatko kaikki aina olleet ylpeästi veloja?
Kommentit (49)
Ei kyllä ole koskaan tullut mieleen tuntea huonoa omatuntoa siitä, ettei lapsenteko kiinnosta. Pikemminkin olen nähnyt asian niin, että lastenteko nykymaailmassa on kuin tupakointi tai yletön viinanjuonti: lähtökohtaisesti haitallista, mutta jotkut sitäkin tekee, koska eivät mahda itselleen mitään.
Hienoa että olet päässyt turhasta häpeästä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:48"]
ihan kuin minun kirjoittamaani! en ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka lapsista pidänkin. olen oikein yrittänyt ajatella että enkö haluaisi itsekin sellaista söpöä kikkarapäätä, mutta ei, en halua. koen myös huonoa omaatuntoa että teen 4 ihmistä onnettomaksi kun jätän heidät lapsenlapsettomiksi. mieheni ja minä kun ollaan molemmat ainoita lapsia, ja selväksi on tullut että lapsenlapset olisi toivottuja. ehkä minäkin iän myötä pääsen tästä ahdistuksesta eroon. N22v ps. ei kiitos kommentteja että kyllä se mieli sinulla muuttuu. ne ovat mielestäni todella epäkunnioittavia.
[/quote]
Kyllä se mieli sinulla vielä muuttuu. Oikeesti. Sitten 20 vuoden kuluttua voit hymyillä näille aloituksillesi.
t. 45 v ja ajattelin ihan samalla tavalla ennen kuin täytin 32.
[/quote]
Edes 20 vuoden kuluttua kukaan ei jaksa hymyillä näille sun vastauksillesi.
Onko sulle koskaan tullut mieleen että kaikki eivät ole niinkuin sinä? Jos sä et tuntenut itseäsi ennenkuin 32 vuotiaana ei se tarkoita etteivätkö muut aikuistuisi nopeammin.
Joskus parikymppisenä kun tajusin että minun ei ole mikään pakko lasta hankkia, tunsin ehkä jonkinlaista häpeää siitä että olin erilainen kuin muut. :) Nyt yli nelikymppisenä olen vain ylpeästi vela.
En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua.
Lapsiperheet yrittää saada mulle vähän huonoa omaatuntoa kun kritisoivat sitä miten minä voin laittaa itseeni monta tonnia ylimääräistä joka kuussa, kuten vaatteisiin, asusteisiin, kosmetiikkaan, sisustukseen, gourmetruokaan ja matkusteluun sekä siistiin autoon. Pientä kateuttahan siinä on. Saan hyvää palkkaa töissäni ja minulle on sanottu suoraan että maksavat ylimääräistä koska minulla ei ole lapsia eikä niiden myötä poissaoloja ja kun pystyn olemaan joustavampi työmatkojen suhteen. Ehkä siitä tulee hieman huono omatunto että minua pidetään niin hyvänä ja selkeästi lapsiperheellisen yläpuolella töissä, vaikka kaikkien pitäisi mielestäni olla tasa-arvoisia ja koska pidän kyllä aina muiden naisten kuten äitien puolta monissa asioissa töissänikin, mutta en ala valittamaan ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]
En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua.
[/quote]
Mielenkiinnosta kysyn kun tuli puheeksi: koetko muiden ihmisten taholta sellaista piikittelyä että "teillä vain yksi lapsi josta tulee satavarmasti lellipentu ja sosiaalisesti huonompi kaikessa eikä opi ottamaan muita ihmisiä koskaan huomioon ja olemaan empaattinen koska hänellä ei sisaruksia"? Olen vela mutta tiedän kaltaisianne yhden lapsen perheitä jotka saavat itse asiassa enemmän kaikkea negatiivista kommenttia kuin lapsettomat ja minusta se on aika törkeää ja röyhkeää sillä voi osua arkaan paikkaan sellaisille jotka ei pysty saamaan enempää lapsia vaikka olisivat halunneet.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]
En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua.
[/quote]
Mielenkiinnosta kysyn kun tuli puheeksi: koetko muiden ihmisten taholta sellaista piikittelyä että "teillä vain yksi lapsi josta tulee satavarmasti lellipentu ja sosiaalisesti huonompi kaikessa eikä opi ottamaan muita ihmisiä koskaan huomioon ja olemaan empaattinen koska hänellä ei sisaruksia"? Olen vela mutta tiedän kaltaisianne yhden lapsen perheitä jotka saavat itse asiassa enemmän kaikkea negatiivista kommenttia kuin lapsettomat ja minusta se on aika törkeää ja röyhkeää sillä voi osua arkaan paikkaan sellaisille jotka ei pysty saamaan enempää lapsia vaikka olisivat halunneet.
[/quote]
Kyllä valitettavasti monella on tälläinen ajatusmaailma, valtaosa heistä itse lapsettomia jotka näin ajattelevat. En ota tätä itseeni, sillä koen tietäväni mitä lapsenkasvatuksessa teen ja leikki-ikäinen lapsemme ei todellakaan istu tähän stereotypiaan. Rasittavaa on se jatkuva kysely ja utelu että milloin lisää, ja ne huomautukset että kyllä te SITTEN tiedätte kun teillä on useampia lapsia. En halua tietää, haluan olla tietämätön "oikeasta lapsiperhe-elämästä" ja olla näin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]
En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua.
[/quote]
Ja tietty pahinta on että olen saanut lapsen hyvin nuorena (21v) ja että tässä näitä lisääntymisvuosia on tolkuttomasti edessä. Vaikka minulla siis on jo lapsi (ja lisäksi työskentelen äitiys- ja lastennneuvolassa), niin minun odotetaan löytävän tästä joku mystinen auvoisuus, että joku päivä "kasvan aikuiseksi" ja haluan lapsia lisää. Tosiasiassa minulla on niin raadollinen kuva vanhemmuudesta ammatin ja omien kokemuksien kautta, että en varmasti kasva tästä muuta kuin entistä skeptisemmäksi koko vanhemmuuden konseptia kohtaan. Mutta antaa ihmisten odotella, toivon vaan että itse pääsen niiden odotusten yläpuolelle ja olen ylpeä perhekoostamme.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:23"]
Kyllä valitettavasti monella on tälläinen ajatusmaailma, valtaosa heistä itse lapsettomia jotka näin ajattelevat.
[/quote]
Olen huomannut että ne on 2-4 lapsen äitejä jotka huomauttelee noin kavereillemme joilla vain yksi lapsi ja korostavat sitä että ovat tiimi monen lapsensa kanssa.
Minun kanssalapsettomat kaverit ei kiinnostu siitä onko jollain tutullamme 1 vai 10 lasta, olemme vaan pahoillamme noiden monilapsiperheen äitien ikävistä kommenteista näitä muutamaa yhden lapsen äitiä kohtaan joista tiedämme että kaksi heistä ei saa enempää lapsia ainakaan luonnollisin keinoin vaikka haluaisivat kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole ikinä halunnut lapsia. Itseasiassa mulle on tullut ja tulee yhä joskus yllätyksenä se, että jotkut oikeasti aidosti haluavat niitä. En vaan voi ymmärtää. Asia on minulle omakohtaisesti yhtä absurdi kuin yrittäisi kuvitella, että haluaisin kohta sukupuolenvaihdosleikkaukseen - toisinsanoen tiedän, että sellainen mahdollisuus on olemassa, mutta en vaan yhtään osaa kuvitella itseäni moista haluavan.
Ikinä ei ole myöskään ollut vaikeuksia sanoa että en pidä lapsista enkä halua niitä, varmaan juuri siksi, kun mielestäni tämä on se "normaalitila". Ennemmin niiden haluavien kuuluisi perustella, että miksi herran tähden?!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua.
[/quote]
Mulla sama. Tosin eka lapsi on vasta kaks, eli voi se mieli vielä muuttua. Surettaa että esikoinen jäis ilman sisaruksia. Ja jotenkin myös sellaset tulevaisuuden kuvat, kun istutaan kolmisin joulupöydässä naama nurinpäin. Ihan hölmöä, meillä on paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia, mutta tuntuu vaan että lapsia pitäis olla enemmän. Siihen rumbaan ei vaan jaksais enää lähteä. Enkä haluis tehdä toista lasta vaan ensimmäiselle seuraks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole julistautunut velaksi, mutta olen aina ollut vähän "vela-henkinen", ts. olen koko nuoruus- ja aikuisikäni ajatellut, etten välttämättä halua lapsia. Lisäksi mielenterveysongelmani ovat osasyy siihen, että todennäköisesti jätän lapset tekemättä. Näissä velat vastaan lapsettomat -keskusteluissa tunnen itseni usein vähän ulkopuoliseksi.
Muutama ihminen on joskus vihjaillut minulle, että lapsen tekeminen toisi iloa ja tarkoitusta elämääni. Voihan se niin ollakin, mutta koin kommentit myös ajattelemattomina ja loukkaavina. Mielenterveysongelmaisena ja vähän epävakaana ihmisenä minun täytyy oikeasti ajatella omaa jaksamistani. Ja kun on kerran kyse näinkin suuresta asiasta, täytyy ajatella myös sitä, miten omat valinnat vaikuttavat muihin. Joidenkin ulkopuolisten mielestä olisin kuulemma hyvä vanhempi. Itse puolestani ajattelen, että asiasta ei ole mitään takeita.
Hölmöimmät kommentit asiaan liittyen tulevat puolitutuilta. Olenkin päättänyt, etten keskustele tästä lisääntymisasiasta kenenkään puolitutun kanssa. Läheiseni puolestaan tietävät tilanteeni ja ymmärtävät näkökantani, joten heidän kanssaan voin jutella asiasta.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:08"]En ole vela, mutta meillä on "vaan yksi lapsi". Samoja ajatuksia ollut, koska näitä en enempää halua. Katson paljon useampilapsisia perheitä ja mietin miksi minun pitäisi haluta. Käytetään rahaa hövelisti mm. matkailuun ja tiedän ettei ne riittäisi kuskaamaan meitä enempää maailmalle. Toivon todellakin että pääsisin tälläisestä pohdinnasta eroon ja olisin pääpystyssä yhden lapsen äiti ja sanoisin vaan, että hei lapset ei oo mun juttu niin paljon että haluaisin näitä lisää. Nyt on aina selittelyn makua. [/quote] Mulla sama. Tosin eka lapsi on vasta kaks, eli voi se mieli vielä muuttua. Surettaa että esikoinen jäis ilman sisaruksia. Ja jotenkin myös sellaset tulevaisuuden kuvat, kun istutaan kolmisin joulupöydässä naama nurinpäin. Ihan hölmöä, meillä on paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia, mutta tuntuu vaan että lapsia pitäis olla enemmän. Siihen rumbaan ei vaan jaksais enää lähteä. Enkä haluis tehdä toista lasta vaan ensimmäiselle seuraks.
[/quote]
Miksi ihmeessä istuisitte naama nurinpäin joulupöydässä, vaikka teillä on "vaan" yksi lapsi? No, ehkä se on asenteesta kiinni niin kuin kaikki tässä elämässä. Jotkut ne on naama norsunsillä vaikka olisi kolme lasta ja koira ja farmari ja omakotitalo.
Meitä on "vaan" kaksi, minä ja lapseni meidän pienessä ruokapöydässä pienessä kodissamme ja minusta tuntuu että minulla on kaikkea. Tunnen myös lapsettomia, joilla on mielestään kaikkea, kun on oma mies. Kaikki tekevät omat valintansa ja mielestäni niitä on täysin turha hävetä, elää vaan täysillä ja on kiitollinen siitä mitä on saanut t. maailman onnellisin yhden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:18"]
Ei kyllä ole koskaan tullut mieleen tuntea huonoa omatuntoa siitä, ettei lapsenteko kiinnosta. Pikemminkin olen nähnyt asian niin, että lastenteko nykymaailmassa on kuin tupakointi tai yletön viinanjuonti: lähtökohtaisesti haitallista, mutta jotkut sitäkin tekee, koska eivät mahda itselleen mitään.
Hienoa että olet päässyt turhasta häpeästä, ap.
[/quote]Aika outo ajattelumalli tuokin, "lähtökohtaisesti haitallista". Kenelle? Oletko ajatellut sen itsesi kannalta, yhteiskunnan kannalta, ympäristön kannalta? Vai oletko oikeastaan ajatellut tämän asian ihan loppuun? Mitä jos kaikki nyt yhtäkkiä lopettaisivat lisääntymästä, miten kävisi yhteiskuntarakenteiden, kuka huoltaisi vanhenevaa väestöä?
Toinen mikä pisti silmään on tuo "eivät mahda itselleen mitään". Aika törkeää ennakkoluuloisuutta tuokin. Lapsia tehdään tai saadaan monenlaisista syistä. Voisitko tarkentaa tuota ajatustasi, millä tavalla "eivät voi itselleen mitään"? Eivät voi pidättäytyä seksistä, vai joutuvat mielenhäiriön kaltaisen vauvakuumeen valtaan? Kyllä nyt tästä(kin) kirjoituksesta paistaa läpi vaivoin kätketty ylemmyyden tunto. Eikö niin, että on kiva ajatella olevansa viettiensä ja vaistojensa yläpuolella ja jotenkin kehittyneempi ja syvällisempi yksilö, toisin kuin aivan kaikki lapsia saaneet? Tunnusta pois edes itsellesi. Juuri tämä palstavelojen täysin perusteeton ylemmyydentuntoisuus on niin ärsyttävää, ei se, että ovat veloja (sillä onhan heissäkin täysjärkisiä ihmisiä, aivan kuten on vanhemmissakin - jospa voitaisiin vain vihdoin lopettaa tämä älytön vastakkainasettelu?).
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, mutta en ole itse koskaan tuntenut huonoa omatuntoa siitä, että teen elämälläni mitä haluan. Itse olen päinvastoin ylpeä siitä, että minulla on rohkeutta toimia omien arvojeni mukaisesti. Lapsettomuus on hieno tapa elää.
En halunnut katkaista sukupolvien ketjua, mutta siskoni teki sen omalta osaltaan. Vanhempamme saivat siis lapsenlapsia kauttani. Siskoni päätös jäädä lapsettomaksi oli siten ehkä helpompi, kun syyllisyyttä jäi vähemmän kannettavaksi, jos ollenkaan. Ainoana lapsena päätös olla vela koskisikin enemmän usampaa ihmistä, ei vai itse velaa. Suurimman vastuun lapsista kantaa vahemmat, joten täytyy olla jonkun laista halua saada itsekin se lapsi sekä käsitys lasten kasvatuksesta. Silti tunteiden äärimmäinen voimakkuus omia lapsia kohtaan on yllättänyt ja hyvä näin!
Lopputulos:
En haluaisi olla niin kuin siskoni, lapseton. Lapsissa on oma vaivansa, mutta niin on siskon lemmikkieläimissäkin. Se hullluus, kun laitetaan eläimet ihmisen asemaan! Jokainen myös vanhenee ja kyllä minusta tuntuu, että sisko vanhenee nopeiten, koska on niin irti itseään nuoremman sukupolven touhuista. Eri asia olisi tietenkin, jos hän olisi osallistuva täti, mutta kun ei ole. Vanhempiamme lohduttaa nyt kun ovat vanhoja, että elämä jatkuu heidän jälkeenkin. Piirteet, jotka muistuttavat heitä omasta lapsuudestaan, tulevat esiin lapsissamme ja tuovat iloa heillekin. Me vanhemmat olemme kasvaneet ihmisinä omien lastemme ansiosta<3 Välillä ei oikein jaksaisi lapsetonta siskoaan, koska hän ei tiedä, että minkä prässin läpi olemme menneet pikkulapsivaiheessa ja siitä selvinneet vailla hänen sympatiaansa! Hän on lapsellinen, huoleton, huolimaton ja epäluotettava aikuinen eli lyhyesti sanottuna kasvu on edelleen kesken! Toivottavasti eläimet auttavat siinä edes vähän.
Ei sen pitäisi kuulua kenellekään tekeekö tai saako niitä lapsia vai ei. Tai tekeekö/saako vain yhden vaiko useamman. Olkaa reilusti sitä mitä olette, mutta pliiiiiiiiiis!!! Älkää viitsikö arvostella muiden ratkaisuja. Suuntaan tai toiseen. EI SE TEE IHMISESTÄ PAREMPAA EIKÄ HUONOMPAA, oli lapsia tai ei. Mutta minun mielestäni kertoo ihmisen kypsymättömyydestä, jos asialla elvistelee ja samalla halveksuu toisenlaisia ratkaisuja. Kiitos, ei mulla muuta.
Taas näkyy miten kypsymättömät ihmiset räjähtelevät. Ihminen ei ole maailmassa yksin ja vain itseään varten. Onpa vaikea oppia yhteisöllisemmäksi! Vain rusinoita pullasta ei voi kaapia ainakaan pidemmän päälle.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:36"]
Ihminen ei ole maailmassa yksin ja vain itseään varten. Onpa vaikea oppia yhteisöllisemmäksi!
[/quote]
Mitä tekemistä tällä on vapaaehtoisen lapsettomuuden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:48"]
ihan kuin minun kirjoittamaani! en ole koskaan halunnut omia lapsia vaikka lapsista pidänkin. olen oikein yrittänyt ajatella että enkö haluaisi itsekin sellaista söpöä kikkarapäätä, mutta ei, en halua. koen myös huonoa omaatuntoa että teen 4 ihmistä onnettomaksi kun jätän heidät lapsenlapsettomiksi. mieheni ja minä kun ollaan molemmat ainoita lapsia, ja selväksi on tullut että lapsenlapset olisi toivottuja. ehkä minäkin iän myötä pääsen tästä ahdistuksesta eroon. N22v ps. ei kiitos kommentteja että kyllä se mieli sinulla muuttuu. ne ovat mielestäni todella epäkunnioittavia.
[/quote]
Kyllä se mieli sinulla vielä muuttuu. Oikeesti. Sitten 20 vuoden kuluttua voit hymyillä näille aloituksillesi.
t. 45 v ja ajattelin ihan samalla tavalla ennen kuin täytin 32.