Dokumenttiprojekti: piripäiväkirja

Mun mies on aloittanut alkoholin- ja päihteidenkäytön joskus 10-vuotiaana. Alkoholistiperheestä. Ei se ole helppo alku elämälle eikä mun mielestä voi oikein syyllistää, ettei valinnut toisin. Mutta ei senkään tarvitse tarkoittaa, että koko elämä jatkuu samaa rataa. Nykyään mies käyttää alkoholia vain kohtuudella eikä muita päihteitä ollenkaan. Tupakoinninkin lopetti. Kannabis ei varmaan ole satunnaisena käyttönä poissuljettu, mutta nyt ei ole käyttänyt sitäkään. Häntä auttoi psykedeelit, oma kova motivaatio ja viime kädessä se, että tapasi minut. Yksikään noista ei varmasti olisi yksin riittänyt. Nytkin välillä ihan tarpeeksi vaikeaa, kun menneisyydestä on jäänyt monenlaista taakkaa, ulosottovelkoja ja huumetuomio. Se auttaa tasoittamaan tietä, että kumppanilla on stabiili elämäntilanne ja päihteetön tukiverkosto, mutta ei kukaan järkevä ihminen ryhdy suhteeseen, jos päihdeongelma on vielä päällä. 

Tuodaanko niitä piripäitä ulkomailta? Ei me voida lähettää näitä kotimaisia pummeja, sinne mistä ovat tulleet.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 11:58"]

En oo vielä kattonu dokkaria, nauhotin sen.

Mutta: itse olen juurikin piristä + muista päihteistä päässy eroon katkon ja kaupungin muun tuen avulla. Että eiköhän se oo ihmisestä kiinni... Ja siitä etteikö amfetamiiniin muodostuisi koukku niin voin sanoa että juurikin se henkinen koukku muodostuu, ja joillain ihmisillä se voi olla vaikeampi asia kun että olis vaan fyysisesti enneminkin koukussa. Kyllä vieläkin joskus tulee itku silmään kun muistelee niitä aikoja. Ja niistä ajoistahan on nyt mun kohdalla jo usea vuos, ja vieläkin joskus tekee mieli. Pitää vaan olla vahva. Moni päihteiden käytön lopettanut ihminen on henkisesti varmastikin hyvin vahva ihminen loppujenlopuksi. Siinäkin jo tarvitaan rohkeutta, että päättää lopettaa. Se on joillakin hyppy ihan tuntemattomaan maailmaan. 

Se voi olla valinta "päättää" käyttää huumeita, mutta useimmiten sen "valinnan" tekee LAPSI jo joskus +10 vuotiaana. En ole koskaan tavannut ainuttakaan päihteidenkäyttäjää jolla olis ollu helppo elämä.

[/quote]

mitä sinun tekee mieli? jotain fyysistä tunnettako? avaisitko vähän.

[/quote]

Vastaan, vaikken olekaan tuo pirinkäyttäjä.

Mä vedin kodeiinia vuosikaudet. Fyysisen koukun selätin nopeasti, mut myös mulle henkinen koukku on vaikea pala. Vaikka olen ollut kohta vuoden raitis, joudun miltei päivittäin taistelemaan kodeiinia vastaan. Siitä sai niin ihanan lämpimän olon muutamaksi tunniksi, ettei mistään muusta samaa saa (paitsi muista hitaista, heroiinista, subuteksista jne.). Kun on paha olla, tulee mieleen se, kuinka nopean helpotuksen mömmöillä saisi. Sitä omituista, leijuvaa, välinpitämätöntä tunnetta on ikävä usein.

Taistelen tuota himoa vastaan järjellä. Tiedän, että muutaman tunnin hyvä olo maksaa liikaa itselleni ja läheisilleni. Minun on opittava elämään ilman sitä lämmintä tunnetta. Ihmiset toipuvat aviopuolisonsa kuolemastakin, joten minä voin myös toipua "rakkaani" menetyksestä. Kaikkea ei voi saada, ei vain voi. Näin asian järkeilen ja elän päivän kerrallaan. 

Luulen, että himo katoaa hitaasti vuosien myötä. Mutta sen saa aktivoitua nopeasti vuosienkin jälkeen, jos antaa periksi ja käyttää jälleen.

Raitis ihminen ei ole koskaan kokenut sitä ns. mahtavaa tunnetta, jonka huumeilla saa. Siksi hän ei osaa kaivata tuota tunnetta. Ja se on hyvä, koska tuo tunne koukuttaa, sairastuttaa, tappaa ja tuhoaa kaiken.

[/quote]

Se tunne ei välttämättä ole niin hyvä, jos ei ole ahdistusta jota turruttamaan sitä haluaa. Jani Kaaro kirjoitti kiinnostavan kolumnin hesariin: 

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085

Tunnistan tuon, mitä kuvailet, koska olen saanut kodeiinia lääkkeenä. Kokemus oli outo eikä pelkästään miellyttävä. Mulla on masennustaustaa, mutta kodeiinia saadessani olin henkisesti terve. Tuli kyllä mieleen, että masentuneena tuo tunne olisi voinut olla aika houkuttava. 

Suonensisästen käyttö alkaa usein jo n.14v nykyään. On meillä pommi käsissä. Ja noi teinit ei rahaa/aineita saa ku pyllyä jakamalla. Ite siis 35v mies ja tänä kesänä tullu ripari-ikäset tytöt kyselee onks mul "mitää". Voi JUMALAUTA! Vanhemmat älkää nyt tekään antako päihdemyönteistä esimerkkiä perjantaipulloinenne ja röökeinenne!

Samanlaiset tyhjät silmät tekee kylläkin myös masennus. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 01:32"]

Samanlaiset tyhjät silmät tekee kylläkin myös masennus. 

[/quote]

Hyvä että korjasit. Joku aiemmin jo väittikin, ettei näin voi olla. Myöskään päihteilyllä ja masennuksella ei ole havaittu mitään yhteyttä.

Miten tähän nyt vastais. "mitä sinun tekee mieli?"

Sitä, että unohtaa murheet ja on vaan hyvä olla. Ettei tarttis välittää. Ja tuntis olevansa elossa. Pystyis keskittymään. Se on jotain valheellista onnellisuutta. En oikeen pysty selittää sitä. Niin kauan kun sitä vetää, ei ees muista miten kaikki oikeesti menee alaspäin ja huonommaks samaan aikaan. Ei sitä huomaa jotenki. Se tuntu rakkaudelta kaikkea kohtaan. En tiedä onks siinä jotain fyysistäkin koska sydänki alkaa hakkaamaan joka kerta kun muistelen sitä oloa. Mut tosiasiassahan ne laskut sieltä tulee, rahat loppuu, kama loppuu ja sit ollaanki menty ojasta allikkoon. Itekin järkeilen aina etten rupeis vetämään.

Voi apua kun googlettaa tuon piriäidin fb-profiilin mitä settiä löytyy. Varsinainen vuoden äiti! Käy niin sääliksi lapsia, ja toisaalta tässä nähdään lapsen lojaalisuus vanhempaa kohtaan, vaikka vanhempi olisi täysin kyvytön duuniinsa.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 11:58"]

En oo vielä kattonu dokkaria, nauhotin sen.

Mutta: itse olen juurikin piristä + muista päihteistä päässy eroon katkon ja kaupungin muun tuen avulla. Että eiköhän se oo ihmisestä kiinni... Ja siitä etteikö amfetamiiniin muodostuisi koukku niin voin sanoa että juurikin se henkinen koukku muodostuu, ja joillain ihmisillä se voi olla vaikeampi asia kun että olis vaan fyysisesti enneminkin koukussa. Kyllä vieläkin joskus tulee itku silmään kun muistelee niitä aikoja. Ja niistä ajoistahan on nyt mun kohdalla jo usea vuos, ja vieläkin joskus tekee mieli. Pitää vaan olla vahva. Moni päihteiden käytön lopettanut ihminen on henkisesti varmastikin hyvin vahva ihminen loppujenlopuksi. Siinäkin jo tarvitaan rohkeutta, että päättää lopettaa. Se on joillakin hyppy ihan tuntemattomaan maailmaan. 

Se voi olla valinta "päättää" käyttää huumeita, mutta useimmiten sen "valinnan" tekee LAPSI jo joskus +10 vuotiaana. En ole koskaan tavannut ainuttakaan päihteidenkäyttäjää jolla olis ollu helppo elämä.

[/quote]

mitä sinun tekee mieli? jotain fyysistä tunnettako? avaisitko vähän.

[/quote]

Vastaan, vaikken olekaan tuo pirinkäyttäjä.

Mä vedin kodeiinia vuosikaudet. Fyysisen koukun selätin nopeasti, mut myös mulle henkinen koukku on vaikea pala. Vaikka olen ollut kohta vuoden raitis, joudun miltei päivittäin taistelemaan kodeiinia vastaan. Siitä sai niin ihanan lämpimän olon muutamaksi tunniksi, ettei mistään muusta samaa saa (paitsi muista hitaista, heroiinista, subuteksista jne.). Kun on paha olla, tulee mieleen se, kuinka nopean helpotuksen mömmöillä saisi. Sitä omituista, leijuvaa, välinpitämätöntä tunnetta on ikävä usein.

Taistelen tuota himoa vastaan järjellä. Tiedän, että muutaman tunnin hyvä olo maksaa liikaa itselleni ja läheisilleni. Minun on opittava elämään ilman sitä lämmintä tunnetta. Ihmiset toipuvat aviopuolisonsa kuolemastakin, joten minä voin myös toipua "rakkaani" menetyksestä. Kaikkea ei voi saada, ei vain voi. Näin asian järkeilen ja elän päivän kerrallaan. 

Luulen, että himo katoaa hitaasti vuosien myötä. Mutta sen saa aktivoitua nopeasti vuosienkin jälkeen, jos antaa periksi ja käyttää jälleen.

Raitis ihminen ei ole koskaan kokenut sitä ns. mahtavaa tunnetta, jonka huumeilla saa. Siksi hän ei osaa kaivata tuota tunnetta. Ja se on hyvä, koska tuo tunne koukuttaa, sairastuttaa, tappaa ja tuhoaa kaiken.

[/quote]

Se tunne ei välttämättä ole niin hyvä, jos ei ole ahdistusta jota turruttamaan sitä haluaa. Jani Kaaro kirjoitti kiinnostavan kolumnin hesariin: 

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085

Tunnistan tuon, mitä kuvailet, koska olen saanut kodeiinia lääkkeenä. Kokemus oli outo eikä pelkästään miellyttävä. Mulla on masennustaustaa, mutta kodeiinia saadessani olin henkisesti terve. Tuli kyllä mieleen, että masentuneena tuo tunne olisi voinut olla aika houkuttava. 

[/quote]

Amfetamiini on enemmän henkinen juttu, kun taas opiaatit ja opioidit fyysinen. Opiaatit/opioidit turruttavat tehokkaasti toki myös henkistä tuskaa ja niitä on historiallisesti pidetty esim. traumatisoituneiden ihmisten päihteinä: sotilaat, vangit jne. Monet opioidit esim. juuri buprenorfiini helpottavat huomattavasti myös kansantautimme masennuksen oireita, josta sen suosiota maassamme voidaan osittain epäillä. Varsinaisena huumausaineena se on täysin ö-luokan tavaraa, eikä sitä muissa maissa suurissa määrin väärinkäytetäkään. Amfetamiineihin(varsinkin metamfetamiini) saattaa syntyä hyvinkin voimakas henkinen riippuvuus, muttei niinkään fyysistä. Itse tuli aikoinaan nämä läpikäytyä ja hurjimmat aineet olivat fentanyyli-johdannaiset ja metamfetamiini. Näitä ei näkynyt onneksi dokumentissa ja pyörii Suomessa pieniä määriä muutenkin. Näiden käyttäjät eivät ole laiskanpulleita hevostalleilla istuskelijoita, vaan keskitysleirivankien näköisiä. Jos joku Tallinnan reissullaan ihmetellyt seisovilteen nukahtelevia laiheliineja, niin nämä ovat niitä oikeitten huumeitten(ei vieroituslääkkeitten jne.) käyttäjiä.

Täällä ihmeteltiin naisten painoa. Molemmilla oli neuroleptilääkitys joka lihottaa/turvottaa runsaasti. Läheiseni lihoi 15kg kahdessa kuukaudessa jo pienestä annoksesta. Kun lääkitys aikanaan purettiin (onneksi) hän laihtui samassa ajassa kaiken pois. Lääkärit aina sanoo, ettei lääke itsesässään lihita, mutta se on kyllä ihan kukkua.

Minustakin näytti siltä, että retkahtamisia voitaisiin ehkäistä, jos ihmisillä olisi jotain järkevää tekemistä, mutta mistä hankkia, kun koulutetutkin ovat ilman työtä. Surullista.

Noit alkaa olee jo semmosia tapauksia, et kolmessa sukupolvessa käytetään. Aina Suomessa huumeita menny rankalla kädellä, mutta tollanen periytyminen tuntuu uudelta ilmiöltä.

Hyvin hoidettu homma! Omalla naamalla ja nimellä esiinnytty nettiaikana piripäädokkarissa. Wuhuu. Hyvää tulevaisuutta varsinkin tyttärelle. Vaikka tuskin mihinkään vaikuttaa. Hyvin kävi Reindeerspottinginkin tyypeille.

Muuten samaa mieltä, mut olihan tolla ton tytön mutsilla jo vissiin esim hampaat menny... Ja muutenki sen mutsin kasvoista kyllä näki että päihteitä on käytetty. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 22:31"]

No c hepatiitti jo oli niin mitäpä sitä hirveesti putsaileen..Ja luultavasti teiniäidit saritasta puhu,ainakin fb kavereissa näyttää olevan.

[/quote]

C-hepatiitteja on aika montaa kantaa. Että jos joku jo on, niin ei ehdoin tahdoin kannata muita kantoja keräillä. On se ihme kun ruiskuja vaihdetaan ja apteekeissa myydään, niin silti tommosta touhua. Kai se on se välinpitämättömyys jo aikamoista. Ärsytti tyttären selvä jopa retostelu päihteilyllään ja suhtautuminen siihen kundiin. Positiivista oli nähdä miten on kämpät ja muut kunnossa, vaikka veroissani niistä makselenkin. Saisi joskus tulla dokumentti ihan kunnon rapanisteistäkin, joita kyllä löytyy. Eiks monet niist teiniäideistä oo ihan WT-osastoa? Sarita, Christa(vai oliko Kakolassa?). Luojan kiitos Suomessa noita lasten huumeita: buprenorfiinia, amfetamiinisulfaattia jne. Jos rantautuu Fentanyyli, heroiini uudestaan, metamfetamiini jne. Ni se on huhheijaa! T: Päihdetyöntekijä

[/quote]

No jos oikeasti olet päihdetyöntekijä, niin niistä samoista verorahoista loppuviimeksi sinunkin palkka maksetaan, suoraan tai välikäden kautta (jos työpaikkasi on yksityisellä puolella/kolmannella sektorilla) Eli nuo ihmiset maksavat sinun palkkasi.

Vaikka toivon, ettet oikeasti ole päihdetyöntekijä. Asenteesi ja asiantuntemattomuutesi esim. huumetilanteesta on sen laatuista, että en ihmettele, miksi päihdetyön tulokset ovat heikohkoja suurimmalta osaltaan.

[/quote]

Näppärästi lainasit tekstiäni. Et nyt ihan kokonaista lausetta, mutta kuitenkin.. Pointtini oli juuri se että, kun näihin asioihin nuo kustannuskysymykset aina liittyy, niin koen sen positiiviseksi että veronkannolla myös jotain konkreettista hyvää saadaan ihmisten elämiin. Niin maksavat veroissaan veronmaksajat palkkani, josta taas maksan veroina palkkatuloja jollekin muulle, asumista jollekin toiselle, korvaushoitolääkkeitä kolmannelle jne. Vai olenko käsittänyt veronkannon idean jotenkin väärin? Olen ihan oikeasti päihdetyöntekijä. Voit varmaan valaista miksi mielestäsi päihdetyön tulokset ovat heikohkoja suurimmalta osaltaan? Kaikki tuskin johtunee asenteestani ja asiantuntemattomuudestani kuitenkaan? Voitko valoittaa hieman tarkemmin mitä tarkoitat asiantuntemattomuudellani?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 23:25"]

Ohjelmasta näki, miten kamalan tärkeää ihmisen mielen kehitykselle on turvallinen lapsuus ja suhde vanhempaan. Pääosan esittäjä oli huostaanotettu 6-vuotiaana - voi vain kuvitella, millaista lapsen elämä on ollut huumeidenkäyttäjä-äidin lapsena, mahdolllisuus normaaliin kehitykseen on tuhottu, ja jos lapsi on elänyt vvaurioittaissa olosuhteissa 6 vuotta, kaikki merkittävät vuodet, mahdollisuudet psyyken eheytymiseen ja perusturvallisuuden kokemiseen ovat varsin rajalliset. Se  että lapsi on päässyt tärkeässä esiopetusiässä toiseen perheeseen ei välttämättä enää eheytä ja korjaa kehitystä, ja onhan niitä sijaisperheitäkin huonoja. Ei kukaan kymmenvuotias ala käyttämään viinaa ja pillereitä, ellei aiemmassa elämänhistoriassa ole paljon ja pahasti pielessä. Kiinnostavaa olisi tietää, minkä laajuista psykiatrista apua nainen on saanut - vai onko saanut mitään, nuoruusvuosinaan. Joko riittämätöntä, ja vaikka olisi ollut laajaa, niin eihän kaikki ole voikukkalapsia. Tavattoman surullista. 

[/quote]

Varhaislapsuus on varmasti ollut traumaattinen ja huostaanoton olisi pitänyt tapahtua aiemmin. Mutta uskon myös, että huumevanhemmille annetaan aivan liikaa mahdollisuuksia. Olisiko Pinjan elämä aivan toisenlainen, jos välit äitiin olisi katkaistu kokonaan? Hän oli vielä niin nuori, että olisi saattanut unohtaa äitinsä, eikä olisi tarvinnut koko lapsuutta seurata tämän huumesekoiluja ja ohareita tapaamisissa. Pinja ikäänkuin sai uuden mahdollisuuden uuden perheen myötä, mutta jätettiin kuitenkin roikkumaan löysään hirteen kun äidin aiheuttamat pettymykset saivat jatkua.

Minusta alle kouluikäisten huostaanotoista pitäisi seurata adoptio uuteen perheeseen. Lapselle oikeus vakaaseen elämään, haistatan pitkät vanhempien "oikeuksille".
[/quote]

Allekirjoitan täysin. Olen lto ja seurannut vierestä näitä huostaanotto-palautus-huostaanotto... -ketjuja. Lapsi on aluksi ollut vielä ihan ok, mutta muutaman vuoden jälkeen todella rikki. :( ja turha sanoa, että perheet eivät ole saaneet apua, tiedän tapauksia, joissa vanhemmat on haettu kotoa (tuettuihin) töihin, kotona autettu, lapsilla ollut tukiperhe jne. ja silti ei ole onnistuttu.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 11:58"]

En oo vielä kattonu dokkaria, nauhotin sen.

Mutta: itse olen juurikin piristä + muista päihteistä päässy eroon katkon ja kaupungin muun tuen avulla. Että eiköhän se oo ihmisestä kiinni... Ja siitä etteikö amfetamiiniin muodostuisi koukku niin voin sanoa että juurikin se henkinen koukku muodostuu, ja joillain ihmisillä se voi olla vaikeampi asia kun että olis vaan fyysisesti enneminkin koukussa. Kyllä vieläkin joskus tulee itku silmään kun muistelee niitä aikoja. Ja niistä ajoistahan on nyt mun kohdalla jo usea vuos, ja vieläkin joskus tekee mieli. Pitää vaan olla vahva. Moni päihteiden käytön lopettanut ihminen on henkisesti varmastikin hyvin vahva ihminen loppujenlopuksi. Siinäkin jo tarvitaan rohkeutta, että päättää lopettaa. Se on joillakin hyppy ihan tuntemattomaan maailmaan. 

Se voi olla valinta "päättää" käyttää huumeita, mutta useimmiten sen "valinnan" tekee LAPSI jo joskus +10 vuotiaana. En ole koskaan tavannut ainuttakaan päihteidenkäyttäjää jolla olis ollu helppo elämä.

[/quote]

mitä sinun tekee mieli? jotain fyysistä tunnettako? avaisitko vähän.

[/quote]

Vastaan, vaikken olekaan tuo pirinkäyttäjä.

Mä vedin kodeiinia vuosikaudet. Fyysisen koukun selätin nopeasti, mut myös mulle henkinen koukku on vaikea pala. Vaikka olen ollut kohta vuoden raitis, joudun miltei päivittäin taistelemaan kodeiinia vastaan. Siitä sai niin ihanan lämpimän olon muutamaksi tunniksi, ettei mistään muusta samaa saa (paitsi muista hitaista, heroiinista, subuteksista jne.). Kun on paha olla, tulee mieleen se, kuinka nopean helpotuksen mömmöillä saisi. Sitä omituista, leijuvaa, välinpitämätöntä tunnetta on ikävä usein.

Taistelen tuota himoa vastaan järjellä. Tiedän, että muutaman tunnin hyvä olo maksaa liikaa itselleni ja läheisilleni. Minun on opittava elämään ilman sitä lämmintä tunnetta. Ihmiset toipuvat aviopuolisonsa kuolemastakin, joten minä voin myös toipua "rakkaani" menetyksestä. Kaikkea ei voi saada, ei vain voi. Näin asian järkeilen ja elän päivän kerrallaan. 

Luulen, että himo katoaa hitaasti vuosien myötä. Mutta sen saa aktivoitua nopeasti vuosienkin jälkeen, jos antaa periksi ja käyttää jälleen.

Raitis ihminen ei ole koskaan kokenut sitä ns. mahtavaa tunnetta, jonka huumeilla saa. Siksi hän ei osaa kaivata tuota tunnetta. Ja se on hyvä, koska tuo tunne koukuttaa, sairastuttaa, tappaa ja tuhoaa kaiken.

[/quote]

Hei vaikka nää nyt on henkilökohtaisia juttuja niin älä nyt dramatisoi! Kodeiini on laimein opiaatti, eikä siitä metaboloidu maksassa kovin suurta osaa morfiiniksi. Sitä on yskänlääkkeissä, Panacodissa, mummon unikoissa jne. Tai jos et vitsaile/liioittele, niin olet niin herkkä opiaateille, että älä ikinä sohaise mihinkään vahvempaan itsesi ja muitten takia!

Kodeiiniakin voi käyttää suuria määriä. Ja kyllä vaan päihteidenkäyttäjät käyttää myös kodeiinia, juo yskänlääkkeitä yms... Ei tuo musta mitään dramatisointia ole. Tiedätkö sä itse päihderiippuvuudesta mitään?

Sori, jos loukkasin. Jos yhtään lohduttaa, käytin kodeiinia päivittäin hurjia määriä yhdessä viinan kanssa. Bentsojakin meni, kun niitä sain.

Vaikka huumeeni olisikin ollut mieto, sitä suuremmalla syyllä on syytä olla varovainen. Jos kodeiinilla ja viinalla saa itsensä pois pelistä ja toipuminen on rankkaa, niin mahtaa olla vahvojen mömmöjen kans kauheaa. Juu, en kokeile.

Yllättävä loukkaantuminen :D

Jep ja tietääkseni kodeiinilla+viinalla+bentsoilla voi saada henkensäkin pois pelistä ihan yhellä kerralla. Siinä teille mieto päihde. Älä välitä noista aliarvijoijista, vain toinen ex-riippuvainen voi tietää minkä työn oot tehny...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 13:22"]

Täällä ihmeteltiin naisten painoa. Molemmilla oli neuroleptilääkitys joka lihottaa/turvottaa runsaasti. Läheiseni lihoi 15kg kahdessa kuukaudessa jo pienestä annoksesta. Kun lääkitys aikanaan purettiin (onneksi) hän laihtui samassa ajassa kaiken pois. Lääkärit aina sanoo, ettei lääke itsesässään lihita, mutta se on kyllä ihan kukkua.

Minustakin näytti siltä, että retkahtamisia voitaisiin ehkäistä, jos ihmisillä olisi jotain järkevää tekemistä, mutta mistä hankkia, kun koulutetutkin ovat ilman työtä. Surullista.

[/quote]

Läheisesi oli myös amfetaministi? Ei amfetaministit syö mitään määrättyjä neuroleptejä, koska heikentävät amfetamiinin vaikutusta. Valvomisjakson jälkeen, ehkä että saa nukuttua. Dokumentin tytär näytti Tyyris-Tylleröltä, joka leikki narkkaria. Äiti oli oikeasti.