Mies sinkkuuntui, kauan pitää odottaa etten ole laastari?

Sain muuta kautta tietää, että suhde loppui siihen että naista ei enää kiinnostanut mikään läheisyys ja tässä sinnittelivät vuoden. Eli uusia arvioita kehiin?

No vaikka samantien voit iskee kii kerta tilanne toi

Ensimmäinen uusi kumppani eron jälkeen on aina laastari. Ajalla ei ole väliä.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:25"]Ensimmäinen uusi kumppani eron jälkeen on aina laastari. Ajalla ei ole väliä.
[/quote]

Jos ajatellaan näin niin silloinhan kaikki muut paitsi se ensirakkaus on laastareita

Vuosi

Ehkä mies tekee itse aloitteen sitten kun on taas valmis, jos siis haluaa. Jatka flirttiä siihen asti. Uskoisin, ettei toipuminen siitä henkisestä uupumuksesta ole kovin nopeaa. Anna miehen ihan rauhassa käyttää laastarina naisia, joita ei mies välttämättä sen enempää kiinnosta. Pysy itse sellaisen hetken huuman yläpuolella, koko ajan miehen mielestä ns. vaimomateriaalina (vaikka hän ei tuollaista ajatusta edes tietoisesti ylläpidä, mutta intuition merkitys on suuri).

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:25"]Ensimmäinen uusi kumppani eron jälkeen on aina laastari. Ajalla ei ole väliä.
[/quote]

Jos ajatellaan näin niin silloinhan kaikki muut paitsi se ensirakkaus on laastareita
[/quote]

Ei. Pitkän suhteen jälkeen tarvitaan laastari. Laastarin jälkeen voi taas olla normaali, uusi pitkä suhde. Mulla on kolme pitkää seurustelusuhdetta takanani, näiden välissä pari lyhyttä laastarisuhdetta.

No meillä oli molemmilla tuore ero ja mielestäni laastari on sellainen, jonka vaan ottaa, kelpaa kuka vaan. Meille nyt vaan kävi niin, että rakastuimme toisiimme totaalisesti ja menneet todellakin unohtui kummallakin. Uskon, että pysytään yhdessä loppuikämme, eikä olla toistemme laastareita.

Mun mies oli eronnut 6 vuoden suhteesta ja ruvettiin seurustelee 2 kk erosta. Ajattelin et oon laastari ja sille ei minkään voi. Tää laastari suhde on nyt kestänyt 9 vuotta joista 8 naimisissa. Lapsia tullut 3 ja neljäs tulossa ens vuonna :)

Ei noista tiedä. Jollekin eron jälkeinen kumppani on se, jonka kanssa mennään naimisiin ja ollaan 20 vuotta yhdessä, kun taas jollekin kaikki loppuelämän kumppanit on laastareita sen yhden suuren rakkauden jälkeen.

Ei turhaan ole täälläkin palstoilla ihmisiä, jotka anonyymisti vasta pystyvät tunnustamaan, ettei välttämättä koskaan kukaan uusi kumppani pystynyt ylittämään sitä aiempaa. Etenkin jos haluaa lapsia pitää ottaa se minkä saa ekana ja vakiintua.

se on naisesta kiinni enempi tuo.

laastari on semmonen lohtusuhde jossa mimmi kuuntelee ja antaa samalla.

mukavaa muutama kk, sitte jo haukotuttaa

Mä itse pysyisin kaukana. Mun kokemuksen mukaan jos mies on ollut oikeasti rakastunut, niin niistä eksistä ei oikeastaan koskaan pääse yli. Vielä parinkin vuoden jälkeen voi päällisinpuolin näyttää toipuneelta, mutta esim. humalassa voi heikkona hetkenä paljastua mitä oikeasti tunsi ja edelleen tuntee. Miehet osaa piilottaa tunteensa ja olla opportunisteja, eli vakiseksi ja vakkarisuhde kevyenä on aivan mahtava järjestely nopeasti eron jälkeenkin.

Kuten sanottua, ei ole yhtä oikeaa laskukaavaa. Tunnen pariskunnan, jonka rakkaus sai alkunsa toisen ollessa yhä naimisissa eli aviorikoksena. Tämä pari on yhä yhdessä, ja heidän liittonsa on kestänyt nyt vuosikymmeniä, kauemmin kuin tuo toisen ensimmäinen avioliitto. Toisaalta tunnen henkilön, jonka jokainen suhde tuntuu olevan laastarisuhde, uusi suhde alkaa aina pian toisen kintereillä ja päättyy muutaman vuoden kuluttua.

Tärkeintä lienee, että etenette hitaasti tutustuen kunnolla ennen vällyjen väliin hyppäämistä, ja sen jälkeen pidätte huolta suhteesta alusta asti. Puhutte myös vaikeista tunteista ja uskallatte kyseenalaistaa suhteenne. Avoimelle keskustelulle rakentunevat kestävimmät suhteet.

Toiset miehet ovat sellaisia, etteivät selviä ilman laastareita ja niistä laastareista voi kehittyä hyvin pitkä suhde. Varsinkin jos mies on reppana, eikä pärjää yksin. Seurustelin aikoinaan 4 vuotta miehen kanssa, jätin hänet ja parin viikon päästä mies löysi ihan näköiseni tytön, alkoi seurustelemaan hänen kanssa ja ovat olleet tietääkseni jo 10 vuotta yhdessä. Viimeisin seurusteluni kesti myös 4 vuotta, jätin miehen ja hänellä oli viikon päästä jo uusi kainalossa, ovat olleet jo 3 vuotta yhdessä. Molemmille miehille yhteistä oli, että olivat reppanoita, kauhea itku, etteivät pärjää ilman minua ja kas, nopeasti pääsivät taas uuteen elämään kiinni. Välillä mietin, rakastivatko koskaan minua ja rakastavatko uusiaan vai osaavatko edes rakastaa? Tai onko heille pääasia, että rinnalla on joku, kun pelkäävät yksinäisyyttä.

Samaa mietin silloin, kun kuulin mielestäni hyvän tyypin eronneen. Oikein harmitti, kun olisin itse ollut siinä kohtaa valmis vakavampaan ja ajattelin, että no tolla menee se vuosi ainakin. Sitten sattuma toi meidät yhteen muutaman vuoden kuluttua. Ja siitä se sit alkoi.

No riippuu ehkä kans vähän noista eron syistä mut sanoisin et 6-9kk

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:47"]Välillä mietin, rakastivatko koskaan minua ja rakastavatko uusiaan vai osaavatko edes rakastaa? Tai onko heille pääasia, että rinnalla on joku, kun pelkäävät yksinäisyyttä.

[/quote]

Miehet haluavat vakiseksiä. Siinä syy, miksi suurella osalla miehistä on ok sitoutua nopealla tahdilla ja pysyä huonossakin suhteessa, kun taas naisille pitkäaikainen sinkkuuskaan ei ole ongelma.

Tiedätkö miksi erosivat? Kumpi jätti? Näkeekö vielä eksäänsä ja jos niin olosuhteiden pakosta vai siksi, koska ovat päättäneet olla ystäviä? Onko heillä lapsia? Minkä ikäisiä ovat?

Puhutkohan meistä, aijat ja ajankohdat sopii just, miehen etukirjain T, onkohan sama?

Kannattaa antaa mahdollisimman paljon aikaa! Unohtuu entisen parisuhteen rutiinit ja muut. Mua ainakin inhotti joskus kun olin itse korviani myöten ihastunut erääseen tyyppiin, joka välillä heitti vahingossa jotain sisäpiirinvitsejä mitä hänellä oli exänsä kanssa, joskus kutsui vahingossa exänsä nimellä (siis ei edes seksin aikana vaan ihan normaaleissa tilanteissa) ja sitten hänellä oli joitakin rutiineita, joita oli muodostunut exän kanssa. Tuntui kokoajan siltä, että exä on tavallaan mukana meidän jutussa kun niin useat tekemiset ja sanomiset nimenomaan juonsivat siihen vanhaan parisuhteeseen. Ihan ymmärrettävää eikä mies sitä vittumaisuuttaan tehnyt, mutta kun on pitkä suhde takana niin ei sitä kannata ihan parin kuukauden jälkeen luulla, että kaikki olisi jo hyvin, vaikka toinen sanoisikin olevansa päässyt yli. Kyllä se ex silti mielessä on. Ja kun se on niin tottunut siihen exäänsä niin sua tullaan vertailemaan siihen, ihan arkisissakin tilanteissa tyyliin "ex teki parempaa ruokaa" "ex katseli mun kanssa mielellään uutiset" "ex kutsui mua tällä hellittelynimellä" jne. Se tapahtuu täysin alitajuisesti eikä mitenkään siksi, että teitä yritettäisiin laittaa paremmuusjärjestykseen. Ex nauroi toisenlaisille jutuille ja vitseille, ex ei olisi ikinä sanonut/tehnyt asiaa X, exän vanhemmat olivat mukavampia...

Ja mulle kävi myös kerran niin, että mies sanoi olevansa yli exästään ja koska olimme parikymppisiä ja heillä ei ollut lapsia tai mitään niin uskoin kyllä kun hän sanoi, että eivät juuri näe toisiaan, koska heillä ei ole tarvetta siihen. Myöhemmin kävi ilmi, että he kyllä harrastivat seksiä.

Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että ei ole liian pitkää odotusaikaa. Kannattaa oikeesti odottaa jos et halua elää exän varjossa. Viisi vuottakin on pitkä aika ja vielä merkityksellisempi jos kyseessä on miehen ensirakkaus.