Jos lapsi menee kouluun ja olet kotona, heräätkö katsomaan, että saa aamutoimet tehtyä ja kouluun mentyä?

Minä teen aamiaisen, herätän ja katson että lähtee kouluun.

Minkä ikäisiä lapsia?

Meillä herään aina, sillä on vielä alakoululaisia. Tosin, jos olen nukkunut todella huonosti (kärsin uniongelmista) niin joskus saatan pyytää teiniä katsomaan pienemmän perään aamulla, mikäli hänellä ei ole aikaista aamua.

Kyllä.

Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.

Mä ainakin herään. En nyt passaa liikoja, mutta jutustelen aamupalan lomassa ja heipat lähtiessä. Iltavuoro ei ole syy makoilla. 😅 3-vuorotyössä voisi olla tilanne, että on just mennyy nukkumaan, niin silloin lapsi saisi pärjätä itse niinä aamuina.

Huutelen vaan sängystä 15 min ennen koulun alkua, että ovat varmasti heränneet.

Herään. Tahdon toivottaa hyvää koulupäivää. Meillä on yläkoululaisia ja lukiolaisia. He tekevät itse aamupalansa ja eväänsä ja huolehtivat itse, että lähtevät ajoissa.

Minulla on tästä traumat. Kuljin naapurikaupunkiin kouluun ja lähtö oli jo 6.30.

Oli kyllä todella haljua nousta kylmään taloon ja laitella aamiaiset yms kun kotirouva-äitini vain posotti.

Ja sitten tarpoa umpihangessa pimeässä bussille, kolistella sinne koulukaupunkiin ja odottaa taas 45 minuuttia, että koulu alkaa.

Isosiskoni ja isoveljeni lähti aina kouluun niin, että äiti nousi laittamaan tulen hellaan, sytytti pihavalon ja laittoi aamiaisen.

Pikkusiskolleni tilattiin taksi siihen kävelyosuudelle...

En koska osaavat laittaa itsensä valmiiksi ja lähteä kouluun itsenäisesti muinakin aamuina ja ovat tehneet näin ekasta luokasta lähtien. Herättämään saa toki tulla jos on joku ongelma mutta luulenpa että lapsilta tulisi aika äkkiä mee pois kommentti jos yrittäisin sekaantua heidän aamurutiineihin ilman että itse haluavat apua.

Herätän, teen aamupalat, katson että pesut tehty ja kaikki mukana ja vien kouluun. Bussilla kestää koulumatka yli tunnin niin saavat nukkua kauemmin.

Herään aina. Se tuo mielestäni turvallisuuden ja välittämisen tunnetta.

En todellakaan herätä. Itse huolehtivat silloin kun olin toimistolla niin ei tullut mieleenkään että olisin aloittanut lomalla tai etätöissä.

Kyllä mä herään, menen juomaan aamukahvin aamupalan seuraksi ja jutustelen niitä näitä. Iltapäivästä iltaan on kaverimenoja, harrastuksia ja muuta härdelliä, eikä silloin oikein aina ehdi skannata, mitä sille lapselle ihan oikeasti kuuluu. Ja kun näitä muksuja on useampi, niin mielellään hyödyntää sellaiset kiireettömämmät hetket.

Olisin ikionnellinen jos aamut menisi niin että herättäisiin, laittaisin lapsille aamupalan, sit sanoisin heipat ja he lähtis itse kouluun. Mutta näin on vain toisen kanssa. Toinen on erityislapsi, jonka saa taistella joka aamu sängystä ylös ja raahata koulun pihalle saakka enemmän tai vähemmän väkisin.

Eli ihan vain sellainen näkökulma asiaan, että jos lapset nyt vaikka tykkäis et vanhempi herää aamulla sen verran että lähettää heidät kouluun, jonne he menevät tyytyväisenä, ei ole kohtuuton panostus vanhemmalta, eikä paapomista vaan lapsen elämässä mukana olemista ja pieni panostus lapsen mielenterveyteen ja vanhemman ja lapsen väliseen lämpimään suhteeseen. Ei niitä aamuja ikuisesti kestä, oli ne sitten huonoja tai hyviä.. jos hyviä, olkaamme kiitollisia.

Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.

Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.

Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole ihan normaalia välittämistä? Koti on koti, kun siellä jutellaan, touhutaan ja välitetään.

Eipä ihme, jos lapset eivät puhu tai istuvat nenä kiinni luurissa vanhempien nukkuessa.

Ja täytyy myöntää, ei ole edes käynyt mielessä, että ns. normiperheessä vanhemmat vetäisivät hirsiä, kun lapsi lähtee kouluun... Siis poislukien alkkikset jne. muut ongelmaiset. Vuorotyöläisetkin sen aamun jaksaa. Kuulumiset, aamupalat ja halit. Kuuluvat ihan kaikille kotona asuville. Perhe on kuitenkin parasta <3

Kyllä meillä välitetään, eikä lapset kulje nenä luurissa kiinni. Aamu ei ole mitenkään erityinen aika. Halata voi kun tulee koulusta ja mennään nukkumaan.

Alkoi muuten huvittamaan kun mun tuttavapiirissä ainoa perhe jossa yhteiset aamuhetket on ehdoton must on myös se ainoa, jossa lapsilla on oikeasti todellinen ongelma niiden puhelimiensa kanssa. En kyllä syytä aamuja tästä vaan veikkaan että on ennemmin vanhempien yritys korjata tilanne ja saada edes joskus yhteys niihin lapsiinsa muuta kuin whatsapilla.

Meillä tulee kyllä kipakkaa palautetta jos menen heidän aamurutiineihinsa sotkeutumaan. Jutellaan todella paljon ja vietetään aikaa yhdessä, mutta ei aamuisin. Mies on meillä ainoa aamulla seuraa kaipaava ja kun lapset olivat pienempiä nautti aamuista todella paljon. Nyt hänkin on tottunut jo siihen että aamuisin muut haluavat olla rauhassa ja valmistautua päivään omalla tavallaan. Halailut, juttelut ja kuulumisien vaihdot sitten kun ollaan kaikki hereillä.

Herään. meillä on 11v ja 8v ja 9kk. Kesän jäljiltä tuntuu tosi rankalta varsinkin kun vauva nukkuu todella huonosti. harmittaa kun jommalla kummalla on aina aikainen aamu. mutta koen silti tosi tärkeäksi joten herään jatkossakin.

Mä olen tästä keskustelusta hieman hämmentynyt. Vastaako tähän vain alle kymmenvuotiaiden vanhemmat? Ihan rehellisesti 4-9 luokkalaisten vanhemmista en tiedä ketään joille aamut olisivat ihanaa yhdessäoloaikaa jne. Hyviä vanhempia kuitenkin lähes kaikki ja lapset täyspäisiä ja hyvin käyttäytyviä, eikä mitään ongelmakimppuja.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tästä keskustelusta hieman hämmentynyt. Vastaako tähän vain alle kymmenvuotiaiden vanhemmat? Ihan rehellisesti 4-9 luokkalaisten vanhemmista en tiedä ketään joille aamut olisivat ihanaa yhdessäoloaikaa jne. Hyviä vanhempia kuitenkin lähes kaikki ja lapset täyspäisiä ja hyvin käyttäytyviä, eikä mitään ongelmakimppuja.

Meilla nuoret tykkäävät jutella ja fiilistellä kouluun liittyviä asioita aamulla.

Kokeisiin valmistaudutaan, pukeudutaan pieteetillä ja jutellaan kaikenlaista mitä mieleen tulee. Positiivinen tunnelma kun kaikki ovat levänneitä. Myös väsyneenä se, että joku on tsemppaamassa ja viimeistelemässä lähtöä vieressä on mukavaa. Se ettei lapsen tarvitse yksin pärjätä. 

Toivotan lapsille myös hyvää työpäivää, koska sitähän se koulu on heille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Ja kuopuskin on nyt jo lukiolainen.

Ja edelleen heräät laittamaan hänelle aamiaisen ja kyyneliä pyyhkien seisot ikkunassa katsomassa kun hän lähtee kouluun?