6kk vauva ja ”aviolliset velvollisuudet” ei vaan kiinnosta

Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä. 

Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Joo mies se varmaan lannisti seksihalusi raskausaikana jos ei kyennyt ja viitsinyt yrittää seksiä kanssasi. Miten sinä nyt tuntisit olosi kovin seksuaaliseksi maitotissien ja nuhruisen olemuksen kanssa kun et sykähdyttänyt miestä hehkuinesikaan. Mahtoi olla rankkaa. Pakko sanoa, mutta pitää olla pöljä mies, joka täysin kieltäytyy seksistä juuri ennen lapsen saantia. Tämä taitaa parhaiten yhdistää miehiä, jotka saavat sitten olla koko vauvavuoden ilman, olisko aiheesta jotain tilastoa. Epäilen, että seksuaalinen aktiivisuus ennen synnytystä enteilee myös enemmän seksiä vauvavuonna. Tulevat isit, pistäkääs korvan taa.

Juuri näin. Mä olin mun miehen silmissä upea raskausaikana ja seksiä oli runsaasti, ihan just niin paljon kuin halusin. En ymmärrä, miten joku mies voi kieltäytyä seksistä raskaana olevan puolisonsa kanssa.

Jos vaimon ulkonäön muutos raskausaikana on sellainen asia, ettei seksiä voi harrastaa niin jatkossa lapsia kannattaa tosiaan tehdä sen verran viehättävän naisen kanssa, ettei sama naama, sama keho, isommat rinnat, turpeammat häpyhuulet, kostuminen ja lopussa vasta isompi maha ole este kiihottumiselle ja erektiolle. Jos miehen haluttomuus oikeasti siitä johtui kuten ilmeisesti joku osaton raukka aprikoi... monilla siihen raskausaikaan liittyy kyllä muutakin stressiä ja kiistoja, jotka voivat vaikuttaa kuin vain naisen maha. Mies kuin nainenkin voi alkuinnostuksen jälkeen ahdistua olevansa nyt nalkissa, pallo jalassa, vaihtoehdot käymässä vähiin ja mitä muuta. Kaikki ei selity niin pinnallisilla selityksillä kuin yksi iso maha.

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Voi kestää vuodenkin synnytyksen jälkeen, että seksi onnistuu. Naisen pitää kuitenkin kiihottua ja saada klitoriksen erektio ennen yhdyntää. Hassua, kun jotkut ulisee jostain muutaman kk seksitauosta, moni joutuu olemaan ilman seksiä pidempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.

Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.

Tuo on esimerkki henkisestä väkivallasta. Miksi yllytät tällaiseen? Seksi ja seksuaalisuus ei ole mitään ”kärsi nyt, kun mäkin”.

Joo, ei ole tästä kyse. Kyse on siitä, että aloittaja on äärimmäisen väsynyt, ja tälle väsymykselle on pitkä lista syitä, jotka ovat vauvavuodelle tyypillisiä.

Mies voisi näiden suhteen olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Nämä ovat asioita joka menevät ohi, mutta tässä tilanteessa ”palvelun” odottaminen ihmiseltä jolla ei ole haluja ei ole reilua.

Vauvavuosi on usein ihan oikea poikkeustila. Ymmärtäkää se.

Ja monelle (varsinkin miehelle) vuosi ilman seksiä on tiukka paikka. Ymmärtäkää se.

Kukaan ei halua olla tilassa, jossa väsymys vie elämänhalun. Kukaan ei tee sitä tahallaan. En tiedä oletko itse joutunut koskaan kokemaan rankempia elämänvaiheita, mutta ehkä joskus tulet ymmärtämään mitä sellainen tarkoittaa. Myös miehille voi tulla terveydellisiä ongelmia jotka vievät joko halun tai kyvyn. Hekään eivät ole tuossa tilanteessa kenellekään velkaa palveluita, se on mikä on.

Tilanteesta pitääkin yhdessä yrittää päästä eteenpäin, mutta väkisin yrittämällä se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ahdistaa nykyajan seksikeskeisyys. Synnytyksestä aikaa puoli vuotta ja jo on kriisi päällä kun ei kokoajan olla panemassa.

On ihan normaalia että pienen vauvan vanhempia ei kiinnosta seksi samoissa määrin kuin ennen. Prioriteettina on nyt jälkikasvusta huolehtiminen, ei uusien tekeminen. Yleensä sekä isällä että äidillä hormonitoiminta muuttuu lapsen synnyttyä. Se palautuu kyllä aikanaan.

Me unohdamme sujuvasti, että vaikka olemme ihmisiä, olemme kuitenkin loppuviimein yksi eläinlaji muiden joukossa ja luonto vaikuttaa meihin. Kuten naisen ovulaatio, jolloin halut ovat kovimmillaan, koska raskautuminen on helpointa/todennäköisintä. Tai miten e-pillerit vievät halut, kun keho kuvittelee jo olevansa raskaana, niin miksipä hormonitoiminta kehottaisi seksiin? Heti lapsen synnyttyä emo/pariskunta keskittyy luonnossakin hoitamaan poikasia eikä tekemään uusia. Seksiin ja lisääntymiseen keskitytään joko seuraavana vuonna tai kun edellisen poikueen lapset ovat tarpeeksi isoja, että uusien saaminen ja hoivaaminen on järkevää.

Vaikka parisuhteeseen kuuluu seksi, se ei ole mikään automaatio, jota on oltava saatavilla aina, kun haluttaa, varsinkaan tässä tilanteessa. Terveet kädet ja kivat lelut ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mies se varmaan lannisti seksihalusi raskausaikana jos ei kyennyt ja viitsinyt yrittää seksiä kanssasi. Miten sinä nyt tuntisit olosi kovin seksuaaliseksi maitotissien ja nuhruisen olemuksen kanssa kun et sykähdyttänyt miestä hehkuinesikaan. Mahtoi olla rankkaa. Pakko sanoa, mutta pitää olla pöljä mies, joka täysin kieltäytyy seksistä juuri ennen lapsen saantia. Tämä taitaa parhaiten yhdistää miehiä, jotka saavat sitten olla koko vauvavuoden ilman, olisko aiheesta jotain tilastoa. Epäilen, että seksuaalinen aktiivisuus ennen synnytystä enteilee myös enemmän seksiä vauvavuonna. Tulevat isit, pistäkääs korvan taa.

Juuri näin. Mä olin mun miehen silmissä upea raskausaikana ja seksiä oli runsaasti, ihan just niin paljon kuin halusin. En ymmärrä, miten joku mies voi kieltäytyä seksistä raskaana olevan puolisonsa kanssa.

Eikö miehellä ole ihan samanlainen ”oikeus” haluttomuuteen kuin naisella? Miksei mies voisi olla haluton? Missä on silloin ymmärrys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Oletko puhunut miehellesi oman ajan tarpeesta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on jos aikuinen ihminen ei saa itse itseään tyydytettyä? Monet elää ilman toisen ihmisen kanssa harrastettavaa seksiä vuosikausia ja silti toimintakyky säilyy kunnes sen aika taas on. Aivan turha siitä on tehdä pakkopullaa.

Amen! Minulla on korkea libido ja ovulaation aikaan hypin seinillä, jos en saa orgasmia säännöllisesti, vaikka sen 5 kertaa päivässä, jos muu ei auta. Mutta, olen elänyt tietoisesti yksin (ja lapsettomana) ilman seksiä toisen ihmisen kanssa kohta 17 vuotta. Ihan ongelmitta hoituu omista tarpeista huolehtiminen. Nykyisin lelut ovat mahtavia ja netti on täynnä ties mitä inspiraatiota.

Toivottavasti kuitenkin joskus löydän miehen, jonka kanssa natsaa, ja joka jaksaa panna. Koska minä jaksan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ukolle lahjakortti "hierojalle"

Kukahan antais tälle äidille lahjakortin omaan aikaan ja itsensä hoitamiseen, vois kummasti alkaa seksikin taas kiinnostaa?

Ei nämä liity toisiinsa mitenkään. Seksi ei ole mikään palkinto toiselle, jokin joka kiinnostaa sit kun on saanut itselle riittävästi jotakin.

Ap: Ihan ensin mieti miksi liität seksin ja seksuaalisuuden ulkonäköön. Sen jälkeen mieti miksi olet aiemmin harrastanut seksiä. Jos olet sitä oikeasti halunnut, mieti miksi et nyt halua. Jos taas olet ennenkin ”antanut, koska kuuluu asiaan”, mene seksuaaliterapeutille.

Sit, jos kyse on väsymyksestä ja apaattisuudesta, ota puheeksi mahdollinen masennus. Sit, jos kyse on hormoneista, odota, että ne tasaantuu. Jos on kyse parisuhteen ongelmista, osoite on pariterapia.

Irrottaudu negatiivisesta ajatuskierteestä, nämä mainitsemasi ulkonäköasiat kun ei oikeasti edes liity toisiinsa.

Kyllähän se nimenomaan liittyy. Minä ainakin tarvitsen ensin ruokaa, unta, omaa tilaa ja aikaa ja tadaa - siinä ne seksihalut heräävät aivan itsestään. Kyse ei ole ulkonäkökeskeisyydestä, vaan siitä, että jos ei voi hyvin, ei seksi kiinnosta. Siihen hyvinvointiin auttaa lepo ja oma rauha, etenkin vauvojen äideillä, jotka usein ovat joutuneet tinkimään molemmista.

Sama minulla. Varsinkin unenpuute tekee minusta heti haluttoman ja äkäisen. Kestän nälkää, janoa, kylmää, kuumaa, likaa, melua, mutta en sitä etten saa nukkua.

Lisäksi olen niitä, joista näkee kilometrien päähän naamasta heti, kun voin vähänkin huonosti. Peilistä tosiaankin katsoo tuolloin joku outo mörökölli, joka ei herätä edes itsessä minkäänlaisia seksuaalisia haluja. Siinä on sensuaalisuuden, seksuaalisuuden, naiseuden, kauneuden ja kehollisuuden tunteet ja ajatukset kaukana, kun voisi osallistua Miss Mordor kisoihin :D

Vierailija kirjoitti:

No minä en ole neuvolasta kyllä saanut minkäänlaisia lippusia enkä lappusia. Imetys on äskettäin loppunut. Ap

Googlaa synnytys + seksuaalisuus, imetys + seksuaalisuus, vauvavuosi + seksuaalisuus

naistalo.fi ja kuntien neuvoloiden sivujen tietopaketit (ainakin pk-seudulla hyvät)

Kuulostat ensisijaisesti hyvin väsyneeltä ja siihen pitäisi päästä puuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Oletko puhunut miehellesi oman ajan tarpeesta?

Miehen on ehkä hieman hankala ymmärtää tätä oman ajan tarvetta. Hän toimisi mieluiten koko perheen voimin, kun itse kipeästi kaipaisin hetkiä ihan yksin ja omien ajatusten kanssa. Esim. kauppareissut pitäisi tehdä hänen mielestään yhdessä. Ja siis eihän se ruokakaupassa käynti varsinaisesti mitään rentouttavaa ja palauttavaa omaa aikaa ole, mutta mies pahastuu, jos sanon että olkaa te kotona niin minä käyn. Siinäpä se on se mun oma aika, mitä oon nyt vauva-aikana saanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta synnytyksen jälkeen on tosi lyhyt aika olla ilman seksiä. Yövalvomiset, uusi elämäntilanne, hormonit vaikuttaa isosti. Kyllä se siitä paranee. Onhan läheisyyttä? Ottaisin ensin tavoitteeksi jotain "pienempää"? Kotivaatteet esim. ei tarvitse olla rytkyt, sama vaiva pukea päälle puhtaat ja sievät kotivaatteet.

Ei ole läheisyyttäkään. Oikein kierretään toisemme kaukaa. Jos vaikka lasta toiselle syliin antaessa vahingossa hipaistaan toisiamme, niin kunpikin kavahtaa kauemmas. Tuntuu vaan että noissa äitiryhmissä ekana huolena oli että panemaan vaan heti, jos ei ykköseen pysty niin sitten kakkoseen. Itellä ollu ihan vaan yrittämistä kestää järjissään tän vauvarumban keskellä. Välillä tuntuu että meniskin vieraisiin, oispahan syy erota. Ap

Tosi tutulta kuulostaa ikävä kyllä. Me tehtiin se virhe et haluttiin 3 lasta putkeen (muuten meni ihan hyvin ja oltiin hyvä tiimi, lapset ihania) mut ei se läheisyys koskaan palautunutkaan ja nyt kun lapset teinejä niin kaikki seksikin jäänyt pois. Eroa tietysti mietitty moneen kertaan, toistaiseksi kämppiksinä elellään sinällään hyvässä sovussa ja perheestä hyvin huolehtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Oletko puhunut miehellesi oman ajan tarpeesta?

Miehen on ehkä hieman hankala ymmärtää tätä oman ajan tarvetta. Hän toimisi mieluiten koko perheen voimin, kun itse kipeästi kaipaisin hetkiä ihan yksin ja omien ajatusten kanssa. Esim. kauppareissut pitäisi tehdä hänen mielestään yhdessä. Ja siis eihän se ruokakaupassa käynti varsinaisesti mitään rentouttavaa ja palauttavaa omaa aikaa ole, mutta mies pahastuu, jos sanon että olkaa te kotona niin minä käyn. Siinäpä se on se mun oma aika, mitä oon nyt vauva-aikana saanut. Ap

No nyt muutat kokonaan linjaa. Otat omaa aikaa ja ilmoitat sen miehellesi. Käyt muutaman kerran viikossa yksin tai kaverin kanssa kävelyllä, kahvilla, shoppailemassa, kampaajalla, tai ihan mikä sinusta on sellaista, mikä sinua piristää. Kyllä mies omaa lastaan hoitaa, ja jos nyt on yhtään normiälyinen, niin ymmärtää kun selität. Lisäksi nukkumisen tasavertaisuus on tärkeää. Mies ottaa osan yöheräilyistä vastuulleen, jotta sinä myös saat yhtenäisiä yöunia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Näinhän se on. Mutta nyt tarvitset konkretiaa. Mikä on sun ensimmäinen askel tätä kohti?

Miksi oma aika kodin ulkopuolella on ongelmallista? Sen ei siis tarvitse olla päivätolkulla, mutta nyt alkuun vaikka puolen tunnin kävelylenkki ilman lasta.

Ymmärrän, että on vaikeaa, mutta kokemuksesta ymmärrän myös, että tämä ei tule ratkeamaan itsestään eikä kukaan tule sinulle sitä myöskään ratkaisemaan. Siksi pitää tehdä ihan konkreettinen suunnitelma itselleen, vaikka sitten hiirenaelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tää ei ratkea itsestään. Mikä on sun ensimmäinen askel parempaan oloon?

Tuntuu että ensisijaisesti pitäis saada levätä pää kirkkaammaks. Sitten alkaa ottaa omaa aikaa, kodin ulkopuolella, mutta tämä on perheemme tilanteessa aika ongelmallista. Oman ajan myötä jaksais ehkä alkaa taas huolehtia itsestään, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja siinä samalla olla äiti. Ja joskus sitten myöhemmin haluaisin ”palata parisuhteeseeni” taas ihmisenä, naisena ja vaimona. Ap

Oletko puhunut miehellesi oman ajan tarpeesta?

Miehen on ehkä hieman hankala ymmärtää tätä oman ajan tarvetta. Hän toimisi mieluiten koko perheen voimin, kun itse kipeästi kaipaisin hetkiä ihan yksin ja omien ajatusten kanssa. Esim. kauppareissut pitäisi tehdä hänen mielestään yhdessä. Ja siis eihän se ruokakaupassa käynti varsinaisesti mitään rentouttavaa ja palauttavaa omaa aikaa ole, mutta mies pahastuu, jos sanon että olkaa te kotona niin minä käyn. Siinäpä se on se mun oma aika, mitä oon nyt vauva-aikana saanut. Ap

Miehen on vaikea ymmärtää, koska hän ei koe samaa kuin sinä. Mutta sinun ei tarvitse odottaa, että mies ymmärtää kaiken samalla tavalla kuin sinä. Voit sanoa, mitä tarvitset ja esimerkiksi kieltäytyä yhteisistä kauppareissuista. Miksi ihmeessä koko perheen pitäisi lähteä kauppaan? PS. jos asutte kaupungissa niin kannattaa harkita myös kauppakassipalvelua.

Oikeastaan tässä ketjussa tuli selväksi se miksi en lapsia halua. Ei seksiä ja pitäis jotain vauvaa hoitaa, siinä olisi sellainen elämä mistä en todellakaan nauttisi. Kauniin naisen kanssa lapsetonta elämää ja seksin täytteistä elämää minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tässä ketjussa tuli selväksi se miksi en lapsia halua. Ei seksiä ja pitäis jotain vauvaa hoitaa, siinä olisi sellainen elämä mistä en todellakaan nauttisi. Kauniin naisen kanssa lapsetonta elämää ja seksin täytteistä elämää minä haluan.

Kyllä. Vastasyntynyt ja vanhempikin lapsi on oikea ihminen, joka vaatii vanhemmiltaan paljon. Siksi jokaisen pitäisi miettiä oikeasti, onko siihen valmis. Mutta kun se lapsi on olemassa, niin sitten se on. Ja myös isän on venyttävä.