Bisnesmiesten vaimot/tyttöystävät
Olen reilun vuoden kestäneessä parisuhteessa urakeskeisen miehen kanssa. Välillä ärsyttää, miten suuri osa jutuista painottuu rahaan ja menestykseen ja miten hän arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella.
Itse olen opintojeni loppusuoralla eikä uraa ole, toivon saavani jonkun kivan työn. En ole mikään uraihminen enkä pidä "menestystä" niin tärkeänä. Tai ennen en pitänyt. Nyt olen kuitenkin alkanut verrata itseäni menestyjiin ja mietin miten luuserina mies minua pitää. Olen ihan nätti, mutten mikään kaunotar, joten mies ei valinnut minua ulkonäön perusteella.
Kysyisinkin, onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia "bisnesmiehen" kanssa? Odottaako mies teiltä jotain?
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[/quote] Ei ainakaan päde meillä. Mieheni, joka on suuren yrityksen johtoryhmässä (lähes tuhat alaista), oli aviomieheni jo ennenkuin nousuaan korkeaan asemaan. Olen ollut hänen kanssaan jo kun olimme köyhiä opiskelijoita, ja olisin vaikka olisimme köyhinä pysyneetkin. Eikä hän harrasta rahan perässä juoksemista ja edellytä tietynlaista pukeutumista tai -elämäntapaa. Mieluummin hän lukee kirjoja, juoksee ja vaeltaa metsissä.
[/quote]
Miehesi onkin menestynyt liikemies eikä sellainen joka esittää "menestynyttä liikemiestä".
Joku tossa aiemmin kommentoikin, että ap:n suhde on jo ohi, hän ei vaan vielä tiedä sitä tms. Olen samaa mieltä, niin huono itsetunto kun ap:lla tuntuu olevan, niin mikään suhde ei kauaa kestä.
"Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä."
Huh huh, jos tolla mennään niin ei mennä kauaa. Säälittävää, että voi pitää itseään miestään huonompana siitä syystä, että omat vahvuudet löytyy jostain muualta kuin bisnesmaailmasta.
Itse seurustelin nuorempana wannabe-bisnesmiesten kanssa, mutta suhteet loppu siihen kun palauttelin vähän tyyppejä maanpinnalle kun elämä kävi niin sietämättömäksi vääriin asioihin keskittyen.
Nykyään luon uraa omassa yrityksessäni, ja itseäni huomattavasti vanhempi aviomieheni, entinen wannabe-bisnesmies, työskentelee minulle. :)
Rouva -82
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:10"]
Joku tossa aiemmin kommentoikin, että ap:n suhde on jo ohi, hän ei vaan vielä tiedä sitä tms. Olen samaa mieltä, niin huono itsetunto kun ap:lla tuntuu olevan, niin mikään suhde ei kauaa kestä.
"Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä."
Huh huh, jos tolla mennään niin ei mennä kauaa. Säälittävää, että voi pitää itseään miestään huonompana siitä syystä, että omat vahvuudet löytyy jostain muualta kuin bisnesmaailmasta.
Itse seurustelin nuorempana wannabe-bisnesmiesten kanssa, mutta suhteet loppu siihen kun palauttelin vähän tyyppejä maanpinnalle kun elämä kävi niin sietämättömäksi vääriin asioihin keskittyen.
Nykyään luon uraa omassa yrityksessäni, ja itseäni huomattavasti vanhempi aviomieheni, entinen wannabe-bisnesmies, työskentelee minulle. :)
Rouva -82
[/quote]
Noh, vielä se ei ainakaan ole ohi. Aika näyttää, miten siinä käy.
Ja tuosta heikosta itsetunnosta.. Sellainen minulla ehkä on, mutta tuskin olen ainoa. Ja kaikkien heikommalla itsetunnolla varustettujen suhteet ilmeisesti aina kaatuu, joten kannattaa luovuttaa heti tässä vaiheessa?
Tiedostan kyllä, että minulla on omat vahvuuteni. Vahvuutenani koen myös sen, että uskallan tarpeen tullen myöntää itsetunto-ongelmani.
ap
Pieruverkkarit-voiko tyhmempää sanaa olla...
Mielenkiintoista lukea tällaisesta ihmisestä. Itse olen teollisuuden työmiehen onnellinen vaimo, tienaisko neljäkymppiä vuodessa ja minä tavisduunissani saman verran. En ole poikkeuksellisen fiksu enkä enää edes normaalipainossa, mutta varmaan ihan kiva, ystävällinen, kodin hoidan, ja työni ja lapset kanssa.
Meiltäkään ei ole mitään puuttunut, mutta eipä sillä ettenkö saisi rahaa hyvinkin kulumaan. Jos voittaisin lotossa, ottaisin heti sapattivuoden, mikä oikeastaan olisi mahdollista ihan nytkin omista kulutustottumuksistaan tinkimällä.
Hyvä kun jotkut tekee rahaa, maksaa siitä veronsa ja pistää loput talouteen kulutukseen, että kiitos siis siitä!
Niin tuttua! Se on vähän ahdistavaa, kun maailmat törmää: itse omaa hipahtavia ajatuksia ja toinen on niin pinnallien, arvostelee toisten ulkonäköä, omaa tiukat kokoomusarvot.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:04"]
Ja sitten miestä ärsyttää kun kommentoin, etten pidä hänen tyylistään katsoa muita alaspäin. Olin yksissä juhlissa hänen seuralaisenaan. Siellä meinasi mennä hermot, kun kaikki selitti hienoista asunnoistaan, ulkomaan komennuksistaa, siitä missä kaupoissa suostuvat käymään ja siitä miten duunareiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Sitten naureskeltiin roskaväelle.
Itsekin olen suht hyvätuloisesta kodista, mutta rahat on hankittu raa'alla fyysisellä työllä, rahalla ei leveillä ja minulle on opetettu, että kaikkia pitää arvostaa. Toisin sitten näissä ekonomipiireissä.
[/quote]
Ai kuinka noloa käytöstä.Jotenkin tulee sellaiset nousukkaat mieleen.
Minä olen ollut mieheni kanssa 8v yhdessä, lapsia meillä on kaksi. Menee aikansa, että miehen ajatusmaailmaan tottuu. Mieheni tekee töitä myös kotonaan, kello kun on maailmalla eri aikaa. Työpuheluita ja sähköposteja. Siihen tottuu. Sitä oppii nauttimaan omasta ajasta ja antaa miehen tehdä sitä mitä rakastaa. Toki minulla on perheestä ja kodista vastuu. Mies on paljon työmatkoilla ja minun täytyy olla aina saatavilla lapsille. Nautin olostani. Olen kotirouva, meillä on upea talo ja ihanat lapset. Muista kuitenkin, että elät itseäsi varten, et miestä. Jos asiat tökkii niin niistä pitää puhua :)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:10"]
Joku tossa aiemmin kommentoikin, että ap:n suhde on jo ohi, hän ei vaan vielä tiedä sitä tms. Olen samaa mieltä, niin huono itsetunto kun ap:lla tuntuu olevan, niin mikään suhde ei kauaa kestä.
"Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä."
Huh huh, jos tolla mennään niin ei mennä kauaa. Säälittävää, että voi pitää itseään miestään huonompana siitä syystä, että omat vahvuudet löytyy jostain muualta kuin bisnesmaailmasta.
Itse seurustelin nuorempana wannabe-bisnesmiesten kanssa, mutta suhteet loppu siihen kun palauttelin vähän tyyppejä maanpinnalle kun elämä kävi niin sietämättömäksi vääriin asioihin keskittyen.
Nykyään luon uraa omassa yrityksessäni, ja itseäni huomattavasti vanhempi aviomieheni, entinen wannabe-bisnesmies, työskentelee minulle. :)
Rouva -82
[/quote]
Noh, vielä se ei ainakaan ole ohi. Aika näyttää, miten siinä käy.
Ja tuosta heikosta itsetunnosta.. Sellainen minulla ehkä on, mutta tuskin olen ainoa. Ja kaikkien heikommalla itsetunnolla varustettujen suhteet ilmeisesti aina kaatuu, joten kannattaa luovuttaa heti tässä vaiheessa?
Tiedostan kyllä, että minulla on omat vahvuuteni. Vahvuutenani koen myös sen, että uskallan tarpeen tullen myöntää itsetunto-ongelmani.
ap
[/quote]
Pointti on se, että juuri noiden wannabe-bisnesmiesten kanssa käy huonoiten, jos on huono itsetunto. Lähtökohtaisesti kun ihailet miestäsi, ja miehesi väheksyy sinua, kuilu kasvaa kasvamistaan, ja se joka kärsii, olet sinä. Itseään täynnä olevien, omaan kuolemattomuuteensa uskoen, bisnesmies valitsee joko a) heikkoitsetuntoisen naisen joka pönkittää miestä pelkällä olemassa olollaan, tai jos mies on fiksu niin b) naisen jolla on vahva itsetunto, ja joka pudottaa miehen takaisin maanpinnalle kun meinaa jutut mennä överiks.
Olen pienen ikäni pyörinyt näissä bisnespiireissä, ja nähnyt molemat puolet. Sen voin sanoa ap, että pidä varasi. Heikkoitsetuntoista on helppo käyttää hyväksi, ja se ei varmasti ole miehellesikään mikään salaisuus.
Rouva -82
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:21"]
Olen huomannut omassa tuttavapiirissä, että esimerkiksi monet miljonäärit ovat aika vaatimattomia ja mieluumin peittelevät omaisuuttaan, koska tietävät miten se vaikuttaa ihmisiin ympärillä.. Tulee kateutta, kummastelua, arvostelua, liikaa huomiota... Nöyriä ovat ja kiitollisia tai toiset joilla on aina ollut rahaa, eivät osaa antaa sille paljon arvoa, kun sitä on aina ollut eikä se lopulta ole mitään ihmeellistä, raha on rahaa ja terveys pettää siitä huolimatta.
[/quote]
Ainoa tässä ketjussa, joka oikeasti taitaa tuntea menestyneitä ihmisiä ja todella rikkaita ihmisiä.
Itse en ole ikinä tavannut leveilevää miljonääriä, vaan se yritetään oikeasti peittää.
Noi teidän leveilevät pikku bisnesmiehet on niitä epätoivoisia kiipijöitä, jotka harvoin oikeasti menestyvät.
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:10"]
Joku tossa aiemmin kommentoikin, että ap:n suhde on jo ohi, hän ei vaan vielä tiedä sitä tms. Olen samaa mieltä, niin huono itsetunto kun ap:lla tuntuu olevan, niin mikään suhde ei kauaa kestä.
"Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä."
Huh huh, jos tolla mennään niin ei mennä kauaa. Säälittävää, että voi pitää itseään miestään huonompana siitä syystä, että omat vahvuudet löytyy jostain muualta kuin bisnesmaailmasta.
Itse seurustelin nuorempana wannabe-bisnesmiesten kanssa, mutta suhteet loppu siihen kun palauttelin vähän tyyppejä maanpinnalle kun elämä kävi niin sietämättömäksi vääriin asioihin keskittyen.
Nykyään luon uraa omassa yrityksessäni, ja itseäni huomattavasti vanhempi aviomieheni, entinen wannabe-bisnesmies, työskentelee minulle. :)
Rouva -82
[/quote]
Noh, vielä se ei ainakaan ole ohi. Aika näyttää, miten siinä käy.
Ja tuosta heikosta itsetunnosta.. Sellainen minulla ehkä on, mutta tuskin olen ainoa. Ja kaikkien heikommalla itsetunnolla varustettujen suhteet ilmeisesti aina kaatuu, joten kannattaa luovuttaa heti tässä vaiheessa?
Tiedostan kyllä, että minulla on omat vahvuuteni. Vahvuutenani koen myös sen, että uskallan tarpeen tullen myöntää itsetunto-ongelmani.
ap
[/quote]
Pointti on se, että juuri noiden wannabe-bisnesmiesten kanssa käy huonoiten, jos on huono itsetunto. Lähtökohtaisesti kun ihailet miestäsi, ja miehesi väheksyy sinua, kuilu kasvaa kasvamistaan, ja se joka kärsii, olet sinä. Itseään täynnä olevien, omaan kuolemattomuuteensa uskoen, bisnesmies valitsee joko a) heikkoitsetuntoisen naisen joka pönkittää miestä pelkällä olemassa olollaan, tai jos mies on fiksu niin b) naisen jolla on vahva itsetunto, ja joka pudottaa miehen takaisin maanpinnalle kun meinaa jutut mennä överiks.
Olen pienen ikäni pyörinyt näissä bisnespiireissä, ja nähnyt molemat puolet. Sen voin sanoa ap, että pidä varasi. Heikkoitsetuntoista on helppo käyttää hyväksi, ja se ei varmasti ole miehellesikään mikään salaisuus.
Rouva -82
[/quote]
Hyviä pointteja!
Olen nimenomaan kertonut hänelle, etten siedä vähättelevää asennetta muita kohtaan (ei siis vähättele minua), enkä halua että kaikkea ajatellaan rahan kautta. Koen, että olen yrittänyt pudottaa häntä pilven reunalta ja jossain määrin hän onkin ehkä muuttunut suhteemme aikana. Suurimmat riidat ovatkin johtuneet nimenomaan siitä, että olen pistänyt vastaan.
Toki myös kehun häntä, mutta en palvo. Enkä ole miehelle puhunut alemmuuskompleksistani, ystävieni kanssa olen asiaa käsitellyt.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[/quote]
Asumme eri talouksissa, molemmat vastaavat omista kuluistaan. Yhdessä ollessa mies maksaa arviolta 60 % eli hieman enemmän. Miehellä siis korkeammat tulot. Pärjään vallan mainiosti ilman miehen rahoja. Eli tuo teoria ei päde minuun.
ap
Ai teidän äijät leveilee autoilla? Mä teen bisnestä ja mulla on varmasti yksi maamme kalleimmista superautoista, mutta EN pidä teistä arvon skumppatytöt. Käyn viikottain hoitamassa bisneksiäni stadissa ja NAUTIN, että teidän velkaiset äijänne ja TE kuolaatte mun superautoa. Huom! ei urheiluauto vaan SUPERAUTO
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[/quote]
Suosittelen sulle toista puolisoa. Olen nähnyt todella monen ihmisen urakehityksen tyssäävän tuollaiseen puolisoon, varsinkin suomalaiset naiset tuhoavat miesten uria tuolla asenteella "miten rahalla ei ole väliä" jne.
Kannattaa miettiä tuota asiaa, suomalaisilla naisilla on todella voimakkaat "köyhyysenergiat" ja ne pyrkivät aina köyhyyteen, ja ihannoivat sitä. Se on vaikeaa pyristellä eteen päin tuollaisen riippakiven kanssa, ymmärrät kyllä, jos kuvittelet itsellesi tilanteen, jossa sinulla olisi arvostava ja kannustava puoliso, joka ymmärtää elämän realiteetit.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:10"]
Joku tossa aiemmin kommentoikin, että ap:n suhde on jo ohi, hän ei vaan vielä tiedä sitä tms. Olen samaa mieltä, niin huono itsetunto kun ap:lla tuntuu olevan, niin mikään suhde ei kauaa kestä.
"Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä."
Huh huh, jos tolla mennään niin ei mennä kauaa. Säälittävää, että voi pitää itseään miestään huonompana siitä syystä, että omat vahvuudet löytyy jostain muualta kuin bisnesmaailmasta.
Itse seurustelin nuorempana wannabe-bisnesmiesten kanssa, mutta suhteet loppu siihen kun palauttelin vähän tyyppejä maanpinnalle kun elämä kävi niin sietämättömäksi vääriin asioihin keskittyen.
Nykyään luon uraa omassa yrityksessäni, ja itseäni huomattavasti vanhempi aviomieheni, entinen wannabe-bisnesmies, työskentelee minulle. :)
Rouva -82
[/quote]
Noh, vielä se ei ainakaan ole ohi. Aika näyttää, miten siinä käy.
Ja tuosta heikosta itsetunnosta.. Sellainen minulla ehkä on, mutta tuskin olen ainoa. Ja kaikkien heikommalla itsetunnolla varustettujen suhteet ilmeisesti aina kaatuu, joten kannattaa luovuttaa heti tässä vaiheessa?
Tiedostan kyllä, että minulla on omat vahvuuteni. Vahvuutenani koen myös sen, että uskallan tarpeen tullen myöntää itsetunto-ongelmani.
ap
[/quote]
Pointti on se, että juuri noiden wannabe-bisnesmiesten kanssa käy huonoiten, jos on huono itsetunto. Lähtökohtaisesti kun ihailet miestäsi, ja miehesi väheksyy sinua, kuilu kasvaa kasvamistaan, ja se joka kärsii, olet sinä. Itseään täynnä olevien, omaan kuolemattomuuteensa uskoen, bisnesmies valitsee joko a) heikkoitsetuntoisen naisen joka pönkittää miestä pelkällä olemassa olollaan, tai jos mies on fiksu niin b) naisen jolla on vahva itsetunto, ja joka pudottaa miehen takaisin maanpinnalle kun meinaa jutut mennä överiks.
Olen pienen ikäni pyörinyt näissä bisnespiireissä, ja nähnyt molemat puolet. Sen voin sanoa ap, että pidä varasi. Heikkoitsetuntoista on helppo käyttää hyväksi, ja se ei varmasti ole miehellesikään mikään salaisuus.
Rouva -82
[/quote]
Hyviä pointteja!
Olen nimenomaan kertonut hänelle, etten siedä vähättelevää asennetta muita kohtaan (ei siis vähättele minua), enkä halua että kaikkea ajatellaan rahan kautta. Koen, että olen yrittänyt pudottaa häntä pilven reunalta ja jossain määrin hän onkin ehkä muuttunut suhteemme aikana. Suurimmat riidat ovatkin johtuneet nimenomaan siitä, että olen pistänyt vastaan.
Toki myös kehun häntä, mutta en palvo. Enkä ole miehelle puhunut alemmuuskompleksistani, ystävieni kanssa olen asiaa käsitellyt.
ap
[/quote]
" Suurimmat riidat ovatkin johtuneet nimenomaan siitä, että olen pistänyt vastaan." Voin kuvitella. Valitettavasti sellainen väsytystaistelu harvoin toimii tuon kaltaisten ihmisten kohdalla. Siis se, että kun tarpeeksi monta kertaa sanoo asiasta niin mies sitten lopulta taipuisi ottamaan onkeensa. Oman kokemukseni mukaan, vain sellainen wannaben kanssa, joka on tehnyt tietoisen valinnan kuunnella ja kunnioittaa vaimonsa/naisensa mielipidettä näissä asioissa, voi elää pidemmän päälle tasapainoisesti. Jos teidän isoimmat riidat tulee näissä asioissa, se vaan vahvistaa miehen "oikeassa olemista", ja tuskin loppuu koskaan. Ainoastaan henkilön omasta henkisestä kasvusta tai pohdiskelusta lähtöisin, ei naisen nalkuttamisella, tilanne voi muuttua.
Kaikkea hyvää kuitenkin, ja voimia taistella maailman pahinta sairautta; egoistista ylivertaisuutta vastaan! ;)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[/quote]
Ikävä että sun vaimosi on kanssasi vain rahallisista syistä. Mä olen mieheni kanssa mennyt naimisiin hänen ollessa köyhä opiskelija ja epäsäännöllisiä hanttihommia paiskiva duunari. Yhtä paljon rakastan häntä nyt kuin silloin 20v sitten vaikka hän on nyt vähintään 150 000 €/vuodessa tienaava bisnesmies. Eikä raha ole häntä onneksi luonteeltaan muuttanut mihinkään, niin kuin ei minuakaan. Yhtä paljoon/vähään olen tyytyväinen nyt kuin olin ennenkin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:20"]
Ai teidän äijät leveilee autoilla? Mä teen bisnestä ja mulla on varmasti yksi maamme kalleimmista superautoista, mutta EN pidä teistä arvon skumppatytöt. Käyn viikottain hoitamassa bisneksiäni stadissa ja NAUTIN, että teidän velkaiset äijänne ja TE kuolaatte mun superautoa. Huom! ei urheiluauto vaan SUPERAUTO
[/quote]
Autosi on käpyinen käytetty paska verrattuna omaani, joka on VARMASTI yksi maailman kalleimmista autoista. Suomessa en käy kuin joskus vittuilemassa. Kypsy sinne.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:20"]
Ai teidän äijät leveilee autoilla? Mä teen bisnestä ja mulla on varmasti yksi maamme kalleimmista superautoista, mutta EN pidä teistä arvon skumppatytöt. Käyn viikottain hoitamassa bisneksiäni stadissa ja NAUTIN, että teidän velkaiset äijänne ja TE kuolaatte mun superautoa. Huom! ei urheiluauto vaan SUPERAUTO
[/quote]
Arvaas mitä! Mun kikkeli on silti isompi kuin sulla ja niin se sinunkin vaimokkeesi sitä KUOLAA kun käyn viikottain bisneksiäni hoitamassa ja kikkeliä veivaamassa. Ja hyvä se on kyllä ottamaankin poskeen, valittaa vaan aina ettei sen omalla ukolla seiso muuta kuin katsellessaan sen SUPERAUTOA.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]
Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.
Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.
[/quote] Ei ainakaan päde meillä. Mieheni, joka on suuren yrityksen johtoryhmässä (lähes tuhat alaista), oli aviomieheni jo ennenkuin nousuaan korkeaan asemaan. Olen ollut hänen kanssaan jo kun olimme köyhiä opiskelijoita, ja olisin vaikka olisimme köyhinä pysyneetkin. Eikä hän harrasta rahan perässä juoksemista ja edellytä tietynlaista pukeutumista tai -elämäntapaa. Mieluummin hän lukee kirjoja, juoksee ja vaeltaa metsissä.