Bisnesmiesten vaimot/tyttöystävät

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:13"]

Hyviä pointteja!

Olen nimenomaan kertonut hänelle, etten siedä vähättelevää asennetta muita kohtaan (ei siis vähättele minua), enkä halua että kaikkea ajatellaan rahan kautta. Koen, että olen yrittänyt pudottaa häntä pilven reunalta ja jossain määrin hän onkin ehkä muuttunut suhteemme aikana. Suurimmat riidat ovatkin johtuneet nimenomaan siitä, että olen pistänyt vastaan.

Toki myös kehun häntä, mutta en palvo. Enkä ole miehelle puhunut alemmuuskompleksistani, ystävieni kanssa olen asiaa käsitellyt.

ap

[/quote]

Tottakai miehesi väheksyy sinuakin jos väheksyy muitakin ihmisiä jotka ovat kanssasi samaa ammattiryhmää/koulutustasoa jne. Ei vaan sano sitä ääneen.

Itse seurustelin aikoinaan businessmiehen kanssa. Häntä huvitti kaikki ihmisten puutteet: köyhyys, vammaisuus, lihavuus jne. HÄn moitti muita kaiken aikaa ja piti itseään jotenkin erityisenä ja älykkäänä yksilönä. Minä jätin hänet, kun tulin niin onnettomaksi. En saanut arvostusta omille valinnoilleni. Hän lyttäsi kaikki minun pienet unelmani ja ajatukset maailmanparantamisesta. Hän mietti sijoituksia ja suuria voittoja ja hyvää ulkonäköä.

Mielenkiintoista on, että nyt 15 vuoden jälkeen kun näin hänet, hän oli onneton. Ajeli vanhalla Mazdalla ja oli niin pihi, ettei voinut antaa pientäkään juomarahaa ja niin nuuka niin nuuka.

Mutta siis jos toinen arvostaa liikaa vain rahaa, niin en suosittele humanististyyppiselle ihmiselle sellaista paria.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]

Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.

Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.

[/quote] Ei ainakaan päde meillä. Mieheni, joka on suuren yrityksen johtoryhmässä (lähes tuhat alaista), oli aviomieheni jo ennenkuin nousuaan korkeaan asemaan. Olen ollut hänen kanssaan jo kun olimme köyhiä opiskelijoita, ja olisin vaikka olisimme köyhinä pysyneetkin. Eikä hän harrasta rahan perässä juoksemista ja edellytä tietynlaista pukeutumista tai -elämäntapaa. Mieluummin hän lukee kirjoja, juoksee ja vaeltaa metsissä. 

[/quote]

Suuryritysten johtoryhmissä istuva ei ole mikään pisnesmies. 

Mieheni bisnesmies. Aivan täynnä itseään ja autoaan. Halveksuu ja nöyryyttää mielellään muita. Ei osallistu kotitöihin lainkaan. Tykkää peilata itseään, kun on niin hyvän näköinen.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:31"]

Mieheni bisnesmies. Aivan täynnä itseään ja autoaan. Halveksuu ja nöyryyttää mielellään muita. Ei osallistu kotitöihin lainkaan. Tykkää peilata itseään, kun on niin hyvän näköinen.

[/quote]

Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Vaikuttaa vastenmieliseltä tapaukselta.

Olet nolo :)

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:20"]

Ai teidän äijät leveilee autoilla? Mä teen bisnestä ja mulla on varmasti yksi maamme kalleimmista superautoista, mutta EN pidä teistä arvon skumppatytöt. Käyn viikottain hoitamassa bisneksiäni stadissa ja NAUTIN, että teidän velkaiset äijänne ja TE kuolaatte mun superautoa. Huom! ei urheiluauto vaan SUPERAUTO

[/quote]

Älä vaan vie sitä Kouvolaan! Ne koskee siihen.

Minä olin parisuhteessa todella varakkaan ja menestyneen kaverin kanssa 10 vuotta. Kaikki meni oikeastaan ihan hyvin siinä vaiheessa, kun hän ns. teki uraa. Alunperin tietysti kultalusikka suussa syntyneelle se uranteko oli mielestäni aika helppoa: kotona kannustettiin opiskeluun, prepattiin lukiot ja pääsykokeet, ostettiin opiskelukämppä, ja tietty ne suhteet auttoivat sitten niiden ekojen, ihan hyvien työpaikkojenkin saannissa.

Ihailin hänen älyään, on todella fiksu kaveri, kielellisestikin erittäin lahjakas (puhuu sujuvasti, siis oikeasti sujuvasti, viittä kieltä) ja mitä lie. Hän on myös ihmisihminen, eli ymmärtää motivoinnin ja henkiilöstön hyvinvoinnin päälle ja laabalaa.

Täydellinen pakkaus, eikö totta, kun seksikin oli vielä tosi hyvää?

No ei, ei pidemmän päälle. Vuodet vaan muuttivat häntä. Ymmärsin alusta lähtien, että bisnes ja menestyminen ovat hänen elämässään kaikkein tärkeimmät asiat. Ymmärsin, ja hyväksyin ja tuin parhaani mukaan. Tein siinä sivussa itsekin hyvän uran, pohdimme yötä myöten strategioita ja organisaatioita ja visioita ja tavoitteita. Edustimme yhdessä, hän oli aina erittäin tyytyväinen tapaan, jolla osasin esiintyä eri tilanteissa, joskus aika kinkkisissäkin.

Jälkeen päin olen todella monta kertaa miettinyt, mikä sitten meni vikaan. Kai pohjimmiltaan se, että minä varmaan vaan kasvoin siitä maailmasta ulos. Minusta alkoi tuntua jotenkin...että tässäkö kaikki, aina uusi pesti ja parempi palkka? Eikös tämä ole jo nähty ja tehty?

Kaiken aikaa minä olin meistä se boheemi, tarkoitan, että minulla oli hyvin erilaisia kavereita kuin hänellä (oliko hänellä oikeasti ystäviä? vai ihmisiä, jotka "kuuluvat" piiriin?), tein erilaisia asioita vapaa-ajalla (niin kuinka paljon vapaa-aikaa hänellä oikeastaan oli?), suhtauduin työhöni kevyemmin, kaikkea tätä.

Pohjimmiltaan kai kävi niin, että aloin pitää häntä...tylsänä. Kaikki asiat pyörivät sen saman jutun ympärillä, ei hän ollut vapaa todellakaan ex tempore lähtemään Eurooppaan tai edes sinne metsään leipiä syömään. Hän haaveili kyllä kanssani aina kaikesta, mutta lopun viimeksi kaikki oli kiinni siitä, mitä töissä on meneilllään, tai pomo soitti (mitä korkeammalla on, sen enemmän sillä pomolla on kuin onkin vaikutusvaltaa, sillä se pomo on tosi iso pomo). Se vaan alkoi tympiä.

Niin että te miehet, jotka kuvittelette, että nainen viitsii roikkua mukana katselemassa, miten miehen katsontakanta kapenee, kyynisyys lisääntyy, jne. mitä se "menestyminen" tarkoittaa ja tuo mukanaan vain rahan vuoksi, olette kyllä minun mielestäni erehtyneet. Tiedä johtuuko se siitä, että en tarvitse ketään ostelemaan kellojani tai makselemaan matkojani, mutta meillä vaan juttu hiipui siihen, että minä en jaksanut niin monotonista elämää.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]

Menestyneen, uraansa tietoisesti rakentavan miehen näkemys: ihmettelen naisten keskuudessa yleistä harhakäsitystä, ettei rahalla ja menestyksellä ole väliä. Totta kai on. Kaikki elämässä perustuu siihen, paljonko pankkitilillä on rahaa. Kyllä minäkin voin lähteä metsään leipää syömään, mutta en halua että se olisi ainoa asia, johon minulla olisi varaa.

Puolisoni ihmettelee rahan perässä juoksemistani, miksi? Koska hänellä on siihen varaa. Se on tosi helppo huudella että "raha on siis niin ei tärkeetä mulle", kun alla on minun maksamani auto, ranteessa kallis kello ja liput seuraavalle kaupunkilomalle Eurooppaan tilattu. Se nainen ei suostuisi muuttamaan kuusen alle, ettekä muuttaisi kyllä tekään. Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.

[/quote] Ei ainakaan päde meillä. Mieheni, joka on suuren yrityksen johtoryhmässä (lähes tuhat alaista), oli aviomieheni jo ennenkuin nousuaan korkeaan asemaan. Olen ollut hänen kanssaan jo kun olimme köyhiä opiskelijoita, ja olisin vaikka olisimme köyhinä pysyneetkin. Eikä hän harrasta rahan perässä juoksemista ja edellytä tietynlaista pukeutumista tai -elämäntapaa. Mieluummin hän lukee kirjoja, juoksee ja vaeltaa metsissä. 

[/quote]

Suuryritysten johtoryhmissä istuva ei ole mikään pisnesmies. 

[/quote]

Mikä ?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:13"]

Hyviä pointteja!

Olen nimenomaan kertonut hänelle, etten siedä vähättelevää asennetta muita kohtaan (ei siis vähättele minua), enkä halua että kaikkea ajatellaan rahan kautta. Koen, että olen yrittänyt pudottaa häntä pilven reunalta ja jossain määrin hän onkin ehkä muuttunut suhteemme aikana. Suurimmat riidat ovatkin johtuneet nimenomaan siitä, että olen pistänyt vastaan.

Toki myös kehun häntä, mutta en palvo. Enkä ole miehelle puhunut alemmuuskompleksistani, ystävieni kanssa olen asiaa käsitellyt.

ap

[/quote]

Tottakai miehesi väheksyy sinuakin jos väheksyy muitakin ihmisiä jotka ovat kanssasi samaa ammattiryhmää/koulutustasoa jne. Ei vaan sano sitä ääneen.

[/quote]

Ollaan siis samaa koulutustasoa, tai no pian ollaan, kunhan valmistun. Alakin on melkein sama, minulla eri suuntaus. Miehen suuntauksen suorittaneet yleisesti ottaen "menestyneempiä" ja "uraorientoituneempia". Varmasti väheksyy minuakin. 

ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:33"]

Tuo nuori ja aloitteleva wannabe sopii kyllä minun mieheeni. Kai se siitä tippuu maan pinnalle.

Itse en siis ikinä ole halunnut saati etsinyt mitään pukumiestä. Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä.

Mutta tämä on siis ainoa asia joka miehessä ärsyttää. Rakkaudesta hänen kanssaan olen.

ap

[/quote]

Itse olen elänyt vuosia tällaisen wannabeen kanssa, hölmönä ajatellut, että kyllä se siitä järkiintyy ajan kanssa. Mutta taitaa käydä toisin päin. Ajatukset kovenevat mitä vanhemmaksi tulee. Suvaitsematon, ihmisiä luokitteleva, ulkonäkökeskeinen, oman edun tavoittelija. Ei hyvältä vaikuta. Varsinkin kun itse tunnun iän myötä muuttuvani empaattisemmaksi ja humaanimmaksi. Nuorempana kuvittelin jotain Dharma ja Greg -hömppää, joo, en usko sellaisen toimivan kuin telkkarissa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:33"]

Tuo nuori ja aloitteleva wannabe sopii kyllä minun mieheeni. Kai se siitä tippuu maan pinnalle.

Itse en siis ikinä ole halunnut saati etsinyt mitään pukumiestä. Mies vaan päätti saada minut, ja lopulta saikin. En ymmärrä, kun ympärillä pyörii toinen toistaan sirpsakampia aloittelevia uranaisia, joiden arvomaailma ja tavoitteet olisi lähempänä hänen omaansa. Ja sellaisesta minuun vaihtoikin. Hullu elämä.

Mutta tämä on siis ainoa asia joka miehessä ärsyttää. Rakkaudesta hänen kanssaan olen.

ap

[/quote]

Itse olen elänyt vuosia tällaisen wannabeen kanssa, hölmönä ajatellut, että kyllä se siitä järkiintyy ajan kanssa. Mutta taitaa käydä toisin päin. Ajatukset kovenevat mitä vanhemmaksi tulee. Suvaitsematon, ihmisiä luokitteleva, ulkonäkökeskeinen, oman edun tavoittelija. Ei hyvältä vaikuta. Varsinkin kun itse tunnun iän myötä muuttuvani empaattisemmaksi ja humaanimmaksi. Nuorempana kuvittelin jotain Dharma ja Greg -hömppää, joo, en usko sellaisen toimivan kuin telkkarissa.

[/quote]

Hahaa, Dharma ja Greg, olin ihan unohtanut! Itse en ole hippi, mutta mieheen verrattuna kovin empaattinen! 

ap

Minä joka halusin sitä leipää metsässä, en tarkoita että se olisi ainut mihin on varaa. Vaan on niin paljon muutakin ja vielä hienompaa kuin olla vaikkapa jossain näyttäytymiskohteessa lomalla. Raha on tärkeää tietysti on, mutta hyvä itsetunto, muiden arvostus ja elämän pienistä iloista nauttiminen ei saa jäädä sen jalkoihin. Juuriaan pitää arvostaa ja siihen kuuluu mieluummin pulahtaminen järveen kesäsateella ja sen mahdollisuuden ainutlaatuisuuden ymmärtäminen lähemmin kuin kerskailu että on niin ja niin mones iphone kuutos jonossa.

Huh. Monelle naiselle näyttää edelleen olevan menestyksen merkki, että on onnistunut pääsemään "rikkaan bisnesmiehen" elätiksi? (Bisnesmies on muuten terminä aivan kamala ja viittaa myyntireiskojen tapaisiin helppoheikkeihin). Milloin te opitte, että a) oma kouluttautuminen ja työ b) omat rahat ja c) tätä kautta riippumattomuus ENSIN. Sitten kun teillä nämä on, var så goda ja käykää rauhassa "bisnesmiesjahtiin".

t FL humanistiselta puolelta, ei päivääkään työttömänä tai miehen/sossun elättämänä ja en tule olemaankaan.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:25"]

Huh. Monelle naiselle näyttää edelleen olevan menestyksen merkki, että on onnistunut pääsemään "rikkaan bisnesmiehen" elätiksi? (Bisnesmies on muuten terminä aivan kamala ja viittaa myyntireiskojen tapaisiin helppoheikkeihin). Milloin te opitte, että a) oma kouluttautuminen ja työ b) omat rahat ja c) tätä kautta riippumattomuus ENSIN. Sitten kun teillä nämä on, var så goda ja käykää rauhassa "bisnesmiesjahtiin".

t FL humanistiselta puolelta, ei päivääkään työttömänä tai miehen/sossun elättämänä ja en tule olemaankaan.

[/quote]

Huoh. No itselläni ei ainakaan ole edelleenkään kyse siitä, että minä olisin bisnesmiestäni jahdannut. Meni toisin päin. Ja koulutus viime metreillä, työuraa aloittelen. 

ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:41"]

Erehdyin naimisiin sellaisen kanssa. Olen itse humanisti, ja kyllä arvomaailmanne ovat olleet törmäyskurssilla koko avioliiton ajan. En ole saanut arvostusta koska en tarvoittele isoja tuloja ja omaisuutta. Olemme kuitenkin yhä naimisissa kolmen lapsen ( ja yhteisen omaisuuden ) takia. Helpommalla pääset kun etsit sellaisen jonka kanssa arvot kohtaavat.

[/quote]

Tämä voisi olla itseni kirjoittama. Ristiriitoja riittää.. myönnytyksiä joudun antamaan paljon. En esimerkiksi tule koskaan toetuttamaan haavettani omakotitalosta maalla. Sillä miehen bisnekset kaikki pyörivät helsingin keskustassa, jossa inhoan asua. Valitsisin toisin, jos vielä voisin.

Mieheni on korkeasti koulutettu ja elänyt nuoruudesta asti hyvin kurinalaista elämää. Kaikki mitä tehdään tehdään täydellisesti. Työssä ollaan niin kunnianhimoisia ja sairastelut sairastetaan lomalla. Ennen nukkumaan menoa työsähköpostit kuten myös aamulla sama. Kesälläkin ulkomailla pitkiä työpuheluita eikä rentoutumisesta tietoakaan. Yhteinen tili ja mutta en juurikaan ostele mitään ennenkuin harkitsen mutta mieheni kun haluaa jotain hän myös ostaa sen

Kotona täytyy olla kaikki uutta. Nyt tuli kotiin pari pv sitten tuoden TAAS uutta elektroniikkaa. Uusin pleikkarikin piti saada, tuola se on ollut yli 6kk pölyyntymässä. Ennestään löytyy eri kokoisia telkkareita ja tabletteja. Uus imurikin tuli ja viikonloppuna pitää ostaa pyykinpesukone joka on yhteydessä kännykkään!? :D rahalla saa ja elämään saa uusia leluja mutta itse pärjäisin vahemmälläkin.

firman juhlissa en enää käy sillä koen sen niin typeräksi kuunnella tekonaurua ja ihmisiä että mielummin menen lähibaariin. 

itse olen vaatimaton, söisin halpoja ruokia mutta useasti menee viikossa yli 70€ ruokaan rahaa..siis vaikka käyt kolme-neljä x viikossa ja tuo summa niin se on jo kk hemmetin paljon!

vakuutukset on molemmilla yli 200 00 t jos jotain käy.

ja auto.. Se vaihtuu kerran vuoteen ja aina Audi.

muu ei käy

itse olen perus amiksen käynyt ja matala palkkainen. Hän saisi taatusti vierelleen korkeasti koulutetun naisen mutta ei halua ikinä erota. Hän on kuulemma juossut juossut ja hyvä olla. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:11"]

Ette olisi miestenne kanssa, jos he eivät kykenisi tarjoamaan taloudellista turvaa ja paljon enemmänkin.

[/quote]

No voi höpsis. Olen ollut mm. markkinoilla paistinpannuja työkseen myyvän miehen kanssa, ja olisin edelleenkin ellei hän olisi jättänyt minua. Elättäjää en miehestä tarvitse, koska kykenen siihen itsekin. Omaisuutta minulla on noni 180 000 euron edestä netto, itse kartutettua. Olen siitä huolimatta pienituloinen ja ollut sitä aina, koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita minulle kuin se raha (olisin siis kyllä pystynyt saamaan hyväpalkkaisen uran, mutta en halunnut sellaista elämää joten valitsin toisin).

Nykyinen mieheni on erittäin kovapalkkaisessa työssä ja muutenkin varakas. Ei tosin ollut sitä vielä tavatessamme. Minulla olisi hänen kanssaan mukavampaa jos hän hieman hölläisi noista omista huimista tavoitteistaan rahallisen menestyksen suhteen, mutta en ala neuvomaan. Rahojaan en tosiaankaan tarvitse, ja elän suurin piirtein sellaisen köyhän elämää, johon omat tuloni riittävät. Olen onnellinen. Ja tulen olemaan sitä sittenkin, jos mies suhteemme jonakin päivänä päättyy.

Tarkistapa maailmankuvaasi, ettei koko elämäsi mene ohitse vääriä asioita tavoitellessa. Elämä on valintoja. Joidenkuiden kohdalla traagisinta on, että ne omat valinnat täytyy tehdä itse. ;)

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:37"]

Pieruverkkarit-voiko tyhmempää sanaa olla...

[/quote]

Tosi oksettava sana. Tulee assosiaatio housuista, joissa paskaraita ja haju sen mukainen. Tosi kiva että nainen kokee miehen ne päällä hoteimmaksi. Tosirakkautta?;`)

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:20"]

Ai teidän äijät leveilee autoilla? Mä teen bisnestä ja mulla on varmasti yksi maamme kalleimmista superautoista, mutta EN pidä teistä arvon skumppatytöt. Käyn viikottain hoitamassa bisneksiäni stadissa ja NAUTIN, että teidän velkaiset äijänne ja TE kuolaatte mun superautoa. Huom! ei urheiluauto vaan SUPERAUTO

[/quote]

Autosi on käpyinen käytetty paska verrattuna omaani, joka on VARMASTI yksi maailman kalleimmista autoista. Suomessa en käy kuin joskus vittuilemassa. Kypsy sinne.

[/quote]

Minäkin asun kivaa elämää ulkomailla, mutta tällainen autoilla kilpaileminen on täysin naurettavaa ja absurdia. :D Superautoja ja pikkupoikia.