Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit 90-luvun lamasta?
28.08.2014 |
Vasta 90-luvulla syntyneenä en tuota lama-aikaa niin muista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että tässä aikuisiällä saan ihan omakohtaisesti kokea vähintään vastaavanlaisen laman.
Miten siitä ihan konkreettisesti selviää, millaisia vaikutuksia sillä arkipäivään on? Olen tällä hetkellä opiskelija ja lainaa tulee olemaan n. 10 000 euroa, valmistun 2-3 vuoden päästä jolloin työtilanne tuskin on ainakaan nykyistä parempi. Miten käy lainanmaksun, onko minun mahdollista saada mistään minkäänlaista asuntoa vai joudunko muuttamaan vanhempieni elätettäväksi?
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:10"]
Pahimpaan lama-aikaan suomen kokonaistyöttömyys oli 19% ja rakennusalalla lähes 40%. Mitähän se on mielestäsi nyt??
[/quote]
Työttömien määrän pystyy vaivattomasti tarkistamaan työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksesta:
http://www.tem.fi/files/40788/HEINA14.pdf
Sieltä selviää, että työttömiä työnhakijoita oli heinäkuun lopussa 350 000, työttömyyseläkeläisiä on 9 000 ja tukitoimenpitein sijoitettuja on 105 000. Kaiken kaikkiaan siis 464 000. Työttömyysasteeksi tulee tällöin 17,7 %, mikä ei kauheasti uuvu tuosta lama-ajan 19 %:sta. Lisäksi jos otetaan huomioon se, että tuohon aikaan esim. opiskelijat ja osa-aikatyöntekijät laskettiin työttömäksi, jos nämä ilmoittautuivat työnhakijoiksi, niin kaikki viittaa siihen että työttömiä olisi nykypäivänä jopa enemmän kuin tuolloin. Sitten tietysti luvuista puuttuu vielä kaikki ne syrjäytyneet, jotka on potkittu työttömyysturvalta sosiaalitoimiston asiakkaiksi. Uskoisin että näitäkin on nykypäivänä enemmän kuin 1990-luvun alussa. Kaiken kaikkiaan minun on mahdoton ymmärtää, millä logiikalla työttömiä on nykypäivänä vähemmän kuin 1990-luvun lamavuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
Huohotin puhelimeen, sain siitä 40 markkaa tunti. Palkka tuli aina perjantaina käteisenä suljetussa kirjekuoressa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:43"]
Opiskelin ja kävin töissä siivoamassa.
[/quote]
Minä myös ja minua haukuttiin koulussa työni vuoksi.
Olin naimisissa, töissä ja 3 lapsen äiti, vv 93-96 yksinhuoltaja.
Lainaa oli avioliiton aikana 247000 mk mikä oli todella paljon kun perheen yhteiset nettotulot oli 10000 mk ja 4200 mk meni pankille lähes pelkästään korkoihin (asumiskulut +1200mk) . Korkoprosentti oli 13,5-16%. Mies oli välillä lomautettuna emmekä saaneet mistään rahaa 6kk ennenkuin hän rupesi saamaan ansiosidonnaista päivärahaa - käsittelyyn meni tosiaan puoli vuotta!! Tuon ajan sinnittelimme minun palkallani mikä meni siis täysin pankille. Elämiseen ei jäänyt kuin lapsilisärahat. Tiukkaa oli, viikonloppuisin kävimme mun vanhemmilla syömässä että lapset saivat kerran viikossa muutakin kuin koulu- ja tarharuuan. Ei ollut paino-ongelmia ei...
Sen jälkeen en ole osannut pelätä enää mitään, en "lamaa" en työttömyyttä en mitään. Tiedän että selviän aina jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama ei koskettanut minua mitenkään. Olen kotoisin maaseudulta ja suurin osa kavereiden vanhemmista oli joko viljelijöitä tai sitten töissä sellaisella teollisuuden alalla, jolla pyyhki hyvin. En tiedä kaveripiirin vanhemmista jne ainuttakaan konkurssia tms surkeata tarinaa. Olen yo 1993. Pahimmat lama-ajat opiskelin ja tein osa-aikaisia töitä ja elin mielestäni kohtuullisen leveästi. Vanhemmillani oli naurettavan pienet tulot mutta myös kohtuulliset menot.
On totta että 1990-luvun lama tuntui dramaattisemmalta, olihan silloin pankkikriisi, yritysten konkurssiaalto ja asuntojen hintaromahdus. Pitää kuitenkin ymmärtää että se, ettei näitä vielä ole nähty ei tarkoita sitä ettei niitä pian nähtäisi. Ihan samanlaista katastrofia kohti tässä väistämättä kuljetaan. Lisäksi pitää muistaa että 1990-luvun laman alkaessa Suomen valtio oli lähes velaton. Tuolloin valtion velka kasvoi räjähdysmäisesti pelkästään pankkikriisin hoitamisen vuoksi. Samanlainen valtion velan nopea kasvu on viime vuosina nähty esim. Irlannissa ja Espanjassa. Molemmat olivat vielä 10 vuotta sitten lähes velattomia, mutta viimeisen kuuden vuoden aikana niiden on täytynyt ottaa tolkuttomasti velkaa pelkästään pitääkseen pankkijärjestelmänsä pystyssa asuntokuplan puhjettua. Kun Suomen talous alkaa seuraavaksi kunnolla syöksyä, Suomi lähtee tähän syöksyyn korviaan myöten veloissa. Mahdollisuutta pankkien pelastamiseen tai minkäänlaiseen velkaelvytykseen ei tällä kertaa ole. Suomi menee suoraan IMF:n holhoukseen Kreikan tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvisin taloudellisesti ihan luontevasti, koska en ehtinyt nauttia lamattomasta aikuisuudesta ennen romahdusta. Vanhempieni omaisuus katosi käytännössä kokonaan 90-luvun alun lamassa, mutta eihän minulla mitään omaisuutta ollut, olin lukiolainen. Aloitin (ja kyllä saatoin myös päätökseen) opiskelut tyhjätaskuna ilman vanhempien apua, mutta niin olin olettanut tilanteen joka tapauksessa menevän. Opiskeluaikana ja vähän sen jälkeenkin oli vaikea saada oman alan töitä, ja olin todella huonosti palkatuissa hommissa (kaupan kassana, puhelinmyyjänä jne.), mutta ei sitäkään ikuisesti kestänyt.
Henkisesti lama jätti minuun kyllä jälkensä, sillä vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakaan en osaa suhtautua rahaan ja työhön rennosti. Pelkään jatkuvasti työpaikan menettämistä, eikä pelkästään yksittäisen työpaikan vaan koko työelämän - pelkään siis suoraan pitkäaikaistyöttömyyttä, en edes osaa pelätä pelkkää työttömyyttä, vaikka en ole itse ollut koskaan työtön. Suhtaudun myös rahaan jotenkin neuroottisesti, säästän ja nuukailen vaikka olen ollut hyvätuloinen jo kauan. Koko työelämääni on leimannut epävarmuus ja ahdistus, vaikka olen itse työstä useimmiten ihan pitänytkin.
Söin pilttiä ja ihailin perhosia ja lumisadetta. Ihan kivasti meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin osan ajasta ulkomailla au-pairina. Lopun lamasta tein töitä hoitoalalla. Heti ensimmäisestä työhaastattelusta sain töitä. Vaihdoinkin töitä hakemalla vain yhtä mieleisintä työpaikkaa. Matalapalkka-alalla ei lamalla siis ollut vaikutusta, mitä nyt ehkä niin, että olin oli valmis muuttamaan työnperässä maalta kaupunkiin. Asunnon saaminen oli vähän hankalaa, mutta työsuhdeasuntoja oli tarjolla. Sain kuitenkin ei työsuhdeasunnon. Mieluummin olin sitoutumatta tiettyyn työhön asunnonkin kautta.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:42"]
On totta että 1990-luvun lama tuntui dramaattisemmalta, olihan silloin pankkikriisi, yritysten konkurssiaalto ja asuntojen hintaromahdus. Pitää kuitenkin ymmärtää että se, ettei näitä vielä ole nähty ei tarkoita sitä ettei niitä pian nähtäisi. Ihan samanlaista katastrofia kohti tässä väistämättä kuljetaan. Lisäksi pitää muistaa että 1990-luvun laman alkaessa Suomen valtio oli lähes velaton. Tuolloin valtion velka kasvoi räjähdysmäisesti pelkästään pankkikriisin hoitamisen vuoksi. Samanlainen valtion velan nopea kasvu on viime vuosina nähty esim. Irlannissa ja Espanjassa. Molemmat olivat vielä 10 vuotta sitten lähes velattomia, mutta viimeisen kuuden vuoden aikana niiden on täytynyt ottaa tolkuttomasti velkaa pelkästään pitääkseen pankkijärjestelmänsä pystyssa asuntokuplan puhjettua. Kun Suomen talous alkaa seuraavaksi kunnolla syöksyä, Suomi lähtee tähän syöksyyn korviaan myöten veloissa. Mahdollisuutta pankkien pelastamiseen tai minkäänlaiseen velkaelvytykseen ei tällä kertaa ole. Suomi menee suoraan IMF:n holhoukseen Kreikan tavoin.
[/quote]
voitko vielä kertoa, että mihin sä oikein pyrit tällä pirunmanaamisella? Jos kerran mitään ei voi tehdä? Saat vaahdot käteeen ajatuksesta, että onnistut pelottelemaan jotakuta?
sorge, ei kukaan usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa elämässäni lama näkyi oikeastaan suhteellisen vähän. Viimeisenä opiskelukesänäni -91 en hakeutunut oman alani kesätöihin päiväkotiin. Kun valmistuin LTO:ksi -92, kesäksi ei otettu päiväkoteihin lainkaan sijaisia, ei edes päteviä. Aiemmin päiväkoti oli ollut melko varma kesätyöllistäjä. Sain kuitenkin töitä heti syksyllä. Sijaisuudet päättyivät kuitenkin kesäkaudeksi. Sain ensimmäisen lapseni -93. Lama näkyi osaltani vain siinä, että työsuhteet olivat pitkään määräaikaisia. Mieheni oli töissä ja saimme maksettua opintolainat melko nopeasti pois. Tällä hetkellä (lamasta huolimatta) lastentarhanopettajista on pulaa ja töitä löytyy. Itse tosin en enää ole sillä alalla.
90-luvun alun laman perintönä meidän nuori perhe sai miehen yrittäjävanhempien velat niskaansa. Niitä piti maksaa velkajärjestelyssä ja sen jälkeen vielä lisätilitystä muutamia vuosia. Nykyään kaikilla muilla ikäisilläni on omat asunnot ja muuta omaisuutta. Minulla ei ole vieläkään, meni nuo ruuhkavuodet toisten lainoja maksellessa ja kun siitä sitten päästiin, tulikin ero. Yhden pienituloisen palkalla en itselle ja lapsille olisi kotia saanut Helsingistä ostettua, ja nyt meni sitten työpaikkakin. Nyt kun katson taaksepäin, näen, että viimeiset 25 vuotta on minulla ollut lamaa, koskaan ei ole ollut varaa mihinkään. Ei eroa sillä on ollut töissä vai ei.
Yksi kumma juttu jonka olen huomannut näin sinkkuna, omaisuudeton ei kelpaa suhdemarkkinoilla tässä iässä. Sillä ei ole väliä, että tähän saakka olen aina ollut työelämässä, se ei merkkaa, vaan se että omaisuutta ei ole > ei jatkoon. Mielelläni en edes kerro tilanteestani, mutta miehet kysyvät ihan suoraan, varsinkin asunnon omistamisesta. Tuntuu olevan suomalaisille pyhä asia, että on omistusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:10"]
1990-luvun lama on huono vertailukohta, sillä se oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Talous lähti pystysuoraan nousuun vuonna 1994, ja vuoden 1990 BKT:n taso saavutettiin jo vuonna 1997. Tätä taantumaa taas on kulunut jo 6 vuotta, eikä loppua ole näköpiirissä. Voi ola ettei vuoden 2008 tuotannon tasoa enää koskaan saavuteta.
Suorastaan pelottaa ajatella, että edellistä paljon pahempi asunto- ja velkakupla ei ole vielä edes alkanut puhkeamaan, ja silti työttömiä on vähintään yhtä paljon kuin edellisen laman huipulla. 1990-luvun lama oli lisäksi vain Suomen oma lama, muualla meni hyvin ja Suomen talous alkoi nousta viennin vetämänä. Nyt tuollaista vetoapua ei ole odotettavissa, sillä lama koskee kaikkia teollisuusmaita. Moni muukin asia on nyt huonommin kuin tuolloin: Esim. tuotannon siirtyminen Kiinaan ja Intiaan ei ollut silloin kunnolla alkanut. Väestö oli silloin nuorempaa, eikä meillä ollut suuria ikäluokkia elätettävänä. Silloin tuli myös Nokia-ihme, jonka ansiosta vuosituhannen vaihteessa nähtiin kaikkien aikojen nousukausi, nyt samanlaista ihmettä on turha odottaa. Kyllä syvällä tullaan käymään. Kyyti tulee olemaan kylmää.
[/quote]
Kyllä työttömyys on nyt vielä kaukana 90-laman työttömyydestä.
http://www.findikaattori.fi/fi/34
[/quote]
Ennen kuin menet tuollaisia järjettömyyksiä mylväyttämään, niin ota ensin selvää, miten työttömien määrä laskettiin 1990-luvun alussa ja miten se lasketaan nyt.
Tuolla hyvä keskustelu aiheesta: http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=243465&tstart=0
Tuolla myös vähän osviittaa työttömien todellisesta määrästä: http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164991-suomessa-ei-ole-tyottomyytta
[/quote]
Tiedän kyllä sen että tilastot on mitä on, nytkin on paljon enemmän työttömiä kuin mitä tilastot sanoo, ja oli myös silloin. Minä olen työttömyyden kokenut molempien lamojen aikana, ja siinä välillä, ihan henkilökohtaisesti. Nyt on yhteiskunnallinen ilmapiirikin on ihan eri, ajat on erilaiset. Nyt on tullut työttömiä pikkuhiljaa lisää, silloin jäi isot massat työttömäksi ihan yhtäkkiä yllättäen, romahdus näkyi joka paikassa ihan konkreettisesti, nykypäivän työttömyys on paljon paremmin piilossa ja "hoidossa". Silloin oli päättäjillä paniikki, nyt yritetään pitää tasapainoa ettei pudottaisi reunan yli, silloin viimeksi pudottiin mutta saatiin jostain puunjuuresta kiinni ettei pudottu pohjalle asti.
Olin lapsi eikä lama sinänsä koskenut minua, molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä ja töitä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. Muistan että parin kaverin vanhemmat olivat työttömiä, mutta eipä sitä vielä siihen aikaan osannut ajatella mitenkään.
En tiedä voiko nykyään puhua edes varsinaisesta lamasta, koska tuskin talous tästä lähtee enää mihinkään suureen nousuun. Alamäkeä tai nollakasvua tulee riittämään jos ei nyt ikuisesti, niin ainakin pitkään. Maapallon kannalta ehkä ihan hyvä, koska nykyinen kulutustahti on ihan kestämätön, mutta kyllähän se elintason lasku harmittaa näin henkilökohtaisella tasolla.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
No tietysti, kuten monet sanovat ei kaikilla ollut lamaa, ja vaikka yleinen ilmapiiri oli mitä oli, elämä jatkui kuten ennenkin, ei kaikki ravintolat ja alko menneet konkurssiin. Kyllähän sitä köyhä pystyy juhlimaan köyhemminkin, muistan kun silloin tuli roskapankki talouden puolella, ja sitten tuli myös Roskapankki-niminen baari jossa myytiin halvalla kaljaa, se oli sitä lama-ajan hauskanpitoa.
En selvinnyt. Valmistuin työttömäksi ja sain vain satunnaisia pätkätöitä. Nykyään olen työtön kun alkaa ikää jo olla liikaa. Menin naimisiin ja sain lapsia ja olen luonut uraa kotiäitinä. Mun kohdalla se lama pilasi mahdollisuuteni käydä töissä ja vaurastua ja viettää ns. normaalia suomalaiselämää.
Olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla vakivirastani. Henkilökohtaisesti lama ei siis koskettanut oikein mitenkään. Esikoinen oli tuolloin alakoulussa ja joskus oli opettajia lomautettuina.
90-luvun lama-aikaan ei esim. hesarissa ollut työpaikkailmoituksia juuri ollenkaan, sunnuntain lehdessä ehkä yhdellä sivulla, jos sitäkään. Eikä silloin vielä siis netin kautta työpaikoista ilmoiteltu. Se teki työtilanteen ankeudesta aika kouriintuntuvan.
Nyt kuitenkin ilmoituksia vapaista työpaikoista on lehdissä sivutolkulla, vaikka nettikin käytössä, niin ei ole samalla tavalla kouriintuntuvaa, vaikka tilanne kokonaisuudessaan ehkä on pahempi.
Itse onnistuin saamaan työpaikan -94, enkä ole uskaltanut siitä luopua, vaikka välillä on ollut pienestä kiinni...
Valmistuttiin miehen kanssa lamaan opintolainoinemme ja saatiin esikoinen -94. Oltiin tosi köyhiä, mutta ruokaa riitti ja vähitellen työllistyttiin molemmat ja viimeiset 18 vuotta on ollut tasaista nousua ja hyvää tavallista elämää.