Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit 90-luvun lamasta?
28.08.2014 |
Vasta 90-luvulla syntyneenä en tuota lama-aikaa niin muista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että tässä aikuisiällä saan ihan omakohtaisesti kokea vähintään vastaavanlaisen laman.
Miten siitä ihan konkreettisesti selviää, millaisia vaikutuksia sillä arkipäivään on? Olen tällä hetkellä opiskelija ja lainaa tulee olemaan n. 10 000 euroa, valmistun 2-3 vuoden päästä jolloin työtilanne tuskin on ainakaan nykyistä parempi. Miten käy lainanmaksun, onko minun mahdollista saada mistään minkäänlaista asuntoa vai joudunko muuttamaan vanhempieni elätettäväksi?
Kommentit (110)
90-luvun alun lama poikkeaa nykypäivästä siinäkin, ettei silloin ennen lamaakaan tavallisella palkansaajalla ollut ollut varaa taaperoiden merkkivaatteisiin, joka vuotisiin ulkomaanmatkoihin, alati uusittavaan viihde-elektroniikkaan eikä muuhunkaan sellaiseen ylellisyyteen, jota tänä päivänä pidetään suurinpiirtein jokamiehenoikeutena. Nykyisen kaltaista kilpavarustelua ei vielä ollut vaan vähävaraiset ja keskiluokka elivät kuluttamisen suhteen melko samanlaista elämää. Ei siis tarvinnut hävetä, vaikka lapsi menikin kouluun serkun kummin kaiman lapsen vanhoissa farkuissa. Ei oltu niin merkki- ja trenditietoisia kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:39"]
Hyvin selvisin, olin koko ajan töissä ja jopa matkusteluun jäi rahaa. Lisäksi oli lapsia joten oli mukavaa kun kirppikset lisääntyivät rutkasti ja kaikkea ei tarvinnut ostaa uutena. Toki asuin vuokralla koska työpaikat olivat aika heiluvia tuohon aikaan.
[/quote]
ei silloin vielä mitään kirppiksiä ollut. ainakaan meilläpäin. realisointikeskuksia oli, joissa myyntiin konkurssiin menneiden firmojen puhelimia. Mitä niillä työtön teki. ei mitään.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:57"]
90-luvun alun lama poikkeaa nykypäivästä siinäkin, ettei silloin ennen lamaakaan tavallisella palkansaajalla ollut ollut varaa taaperoiden merkkivaatteisiin, joka vuotisiin ulkomaanmatkoihin, alati uusittavaan viihde-elektroniikkaan eikä muuhunkaan sellaiseen ylellisyyteen, jota tänä päivänä pidetään suurinpiirtein jokamiehenoikeutena. Nykyisen kaltaista kilpavarustelua ei vielä ollut vaan vähävaraiset ja keskiluokka elivät kuluttamisen suhteen melko samanlaista elämää. Ei siis tarvinnut hävetä, vaikka lapsi menikin kouluun serkun kummin kaiman lapsen vanhoissa farkuissa. Ei oltu niin merkki- ja trenditietoisia kuin nykyisin.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että silloin olivat terveemmät arvot kuin nyt.
Keinoja:
- Älä ota lisävelkaa opintolainan lisäksi. Vuokralla on huomattavasti turvallisempi asua tässä tilanteessa. On erittäin huono ennusmerkki, että asuntolainojen korot ovat näin matalalla. Opintolainan kanssa et jää pulaan.
- Ota niitä töitä mitä saat. Jos et saa, niin työttömyyskorvauksellakin elää. Kouluttaudu lisää, jos mahdollista (ellei alanvaihto ole mahdollista, niin sitten esim. täydennyskoulutukset). Pidä yllä osaamistasi tai opettele uutta.
- Keskity hyvään ja tärkeimpään elämässäsi. Se ei ole raha. Suhdanteet vaihtelevat, mutta ihmisellä on vain yksi elämä.
Olen syntynyt 1977. Aika turvassa olin lamalta. Mulla oli hyväosaiset vanhemmat, jotka eivät kyllä lapseensa rahallisesti panostaneet. :) Vakitöissä molemmat olivat koko laman ajan. Isäni joutui kaikkien kaupungin työntekijöiden tavoin viikoksi lomautetuksi. Isäni vietti sen viikon Kanarialla.
Laman aikana hinnat laskivat, joten työssä käyvillä ostovoima itse asiassa kasvoi reilusti. Laman aikanahan eriarvoisuus lisääntyy eniten. Laman aikana kuului vähän solidaarisuuteen elää hillitysti vaikka rahaa olisi ollutkin. Jonkun ökyauton ostamista olisi silloin pidetty mauttomana, kun eletään niin vaikeaa aikaa. Nykynuoriso ei varmaan voi käsittää tällaista ajatusta!
Julkisista palveluista alettiin laman myötä säästää. Nykynäkökulmasta ajateltuna oli niissä mistä säästääkin. Siihen aikaan terveyskeskuksesta sai paitsi lääkäriaikoja myös hoitoa. Nykyisinhän julkinen perusterveydenhoito on aika köyhäinhoitoa, mutta siihen aikaan useimmat kävivät lääkärissä julkisella. Priorisointia ei ollut vielä keksitty, kaikki saivat kaikkea mahdollista silloin olemassa olevaa hoitoa. Peruskoulussa ryhdyttiin kierrättämään oppikirjoja (sitä ennen kaikki koulukirjat ja vielä kaiken maailman työkirjoja ja lisätehtäväkirjoja ostettiin joka vuosi joka oppilaalle uudet) ja leikkaamaan lukuisia koulun kerhoja ja tukiopetusta.
Lamateininä oli siinä mielessä onnellisempaa, että elintasoerot eivät jakaneet ihmisiä eri ryhmiin kuten nykyään. Olihan teineillä silloinkin muotijutut, mutta niitä oli vähemmän. Muoti oli aika luonnollista, ei paljon meikattu tai tukkaa värjätty. 1990-luvun alussa tulivat kirpputorit, joista sai halvalla vaatetta. 80-luvulla käytetyn vaatteen ostaminen olisi ollut extranoloa. Ei mulla ollut paljoa vaatteita eikä mitään hienouksia, mutta ikinä en sen vuoksi ollut kelpaamatta porukkaan. Jotenkin mulla on sellainen käsitys, että nykyisin ne iipuhelimet, michaelkorsit sun muut korreloivat aika vahvasti teinin sosiaaliseen statukseen.
90-luvulla työttömyys oli enemmän todellista ja riipivää, se oli suuri häpeä. Kuten tässä ketjussa on jo todettu, nykyisin työttömyys on monelle valinta. Ei monella ole minkäänlaista halua olla pyörittää tätä yhteiskuntaa, ennemminkin juuri pelkäävät joutuvansa jotain tekemään. Ennen mentiin narun jatkoksi siitä työttömyyden häpeästä, nykyisin valitetaan kun yhteiskunta yrittää tappaa pakottamalla orjatyöhön. Itse olen ollut lukion alusta alkaen työelämässä vähintään kahtena päivänä viikossa, palkka oli 30 mk tunnilta. Se oli hienoa ja sitä tehtiin lukion ja yliopisto-opiskelun ohessa. Nykyisin semmoinen paskatyö olisi monen mielestä ihmisoikeuksien polkemista! :D
Masennusta ei myöskään ollut. Siis varmaan oli siellä lataamossa, mutta ei kukaan tuntenut ketään mielenterveysongelmaista - siis mielisairasta. Psyykkisesti sairaat olivat vieroksuttavia kummajaisia. Pahimpia julkkisjuoruja olivat sellaiset, että julkkis on ollut mielisairaalassa hoidossa. Paha olla oli kyllä monellakin, mutta se oli jotain mitä siedettiin ja sen odotettiin joskus helpottavan. Sellainen ajatus, että jäätäisiin kämpälle makaamaan ja jätettäisiin työt ja opinnot tekemättä siihen asti kun paha olo helpottaa, olisi saanut osakseen heleää naurua. Niin absurdi ajatus!
Mitä enemmän näitä asioita muistelee, sitä mukavammalta se aika tuntuu! Toki niihin vuosiin mahtui monta henkilökohtaista tragediaa. Konkurssin tehneitä yrityksiä muistellessa tulee tosin ensimmäisenä mieleen, miten hullut ja älyttömät yritykset nousukaudella pysyivätkin pystyssä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:31"]
Minulla on sellainen muistikuva että synkimmänkin laman keskellä hanttihommiin, kuten siivoamaan tai kaupan kassalle pääsi saman tien.
[/quote]
Joo, ei todellakaan päässyt, minulla oli jopa koulutus, eikä päässyt edes työpaikkahaastatteluun että olisi kauppaan päässyt, vain suhteilla pääsi tekemään siivouskeikkaa, silloin siihen ei vielä vaadittu koulutusta.
Ja minä asuin silloin Helsingissä, siellähän pitäisi aina päästä töihin. Kesällä -90 kävelin kotikaupungin työkkäriin ja sanoin että haluaisin Helsinkiin kesätöihin, täti kysyi mille alalle, kun sanoin että jotain mitä nyt juuri peruskoulusta valmistunut voi tehdä. Täti tulosti listan jolla oli kymmeniä paikkoja, joista sai vain valita, tehtiin kaverin kanssa vielä niin, että valittiin yksi, mutta muutettiin mieltä ja mentiinkin eri paikkaan missä oli parempi palkka. Helsingissä menin sitten kauppikseen, rehtori piti puheen, että kun valmistutte täältä, teitä odottaa 3-4 työpaikkaa, no kun valmistuin -92, sama rehtori pihi puheen ja sanoi että valitettavasti teitä odottaa 0,7 työpaikkaa...
Ovatkohan ne, joihin lama ei pahasti osunut, samoja henkilöitä, jotka nykyään syyttävät työttömiä laiskoiksi vapaamatkustajiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä ja onnekseni sain pysyäkin. Ympäriltä porukkaa irtisanottiin eikä uusia työpaikkoja ollut. Kesti vuosia ennen kuin töitä alkoi taas tulemaan, mutta työttömät ei niitä juurikaan saaneet, pitkä työttömyys oli tehnyt tehtävänsä, vastavalmistuneita palkattiin mielummin. Monet silloin työttömäksi jääneet eivät koskaan työllistyneet, heidän lapsilleen työttömyydestä tuli normaali elämäntapa ja monet ovat nyt toisen polven työttömiä.
Asuntolainojen korot pomppasivat, itselläni oli vanha peruskorkosidonnainen laina ja korko taisi enimmillään olla jotain 10% paikkeilla, monilla oli uudempia korkosysteemejä ja niissä korot hipoivat 20 prosenttia. Asunnonvaihtoa ei tuolloin kannattanut harkitakaan. Monet joutuivat myymään kun eivät selvinneet, hinnat laskivat ja käteen jäi vain velkaa.
Yrittäjät olivat ahtaalla, konkursseja tuli ilman omaa syytä. Moni sortui takaustensa kanssa, pankit olivat houkutelleet takaajiksi selvittämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Koko pankkimaailma muuttui.
Lapsiperheitä rokotettiin todella rankasti, etuuksia pienennettiin ja enää voi vain haaveilla sellaisista palveluista mitä kunnat tarjosivatlapsiperheille.
Todella raskasta aikaa tuo oli, osa ei ole vieläkään päässyt siitä jaloilleen. Mun mielestä nykylamat ei ole mitään siihen aikaan verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:20"]
Itse olen ollut lukion alusta alkaen työelämässä vähintään kahtena päivänä viikossa, palkka oli 30 mk tunnilta. Se oli hienoa ja sitä tehtiin lukion ja yliopisto-opiskelun ohessa.
[/quote]
Tuohan on suunnilleen sama kuin nykyinen minimipalkka. Inflaatio huomioituna ehkä enemmänkin. Lukiopennuille maksettiin siis jo 20 vuotta sitten lama-aikana liksaa, joka vetää vertoja nykyisille palkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:15"]
Keinoja:
- Älä ota lisävelkaa opintolainan lisäksi. Vuokralla on huomattavasti turvallisempi asua tässä tilanteessa. On erittäin huono ennusmerkki, että asuntolainojen korot ovat näin matalalla. Opintolainan kanssa et jää pulaan.
- Ota niitä töitä mitä saat. Jos et saa, niin työttömyyskorvauksellakin elää. Kouluttaudu lisää, jos mahdollista (ellei alanvaihto ole mahdollista, niin sitten esim. täydennyskoulutukset). Pidä yllä osaamistasi tai opettele uutta.
- Keskity hyvään ja tärkeimpään elämässäsi. Se ei ole raha. Suhdanteet vaihtelevat, mutta ihmisellä on vain yksi elämä.
[/quote]
Kiitos kannustavista kommenteista! Asuntolainaa minulle tuskin myönnettäisikään, mutta ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa ollut muutenkaan - vuokra-asuminen ei kammota minua ollenkaan. Muillekin kiitosta siitä, että on pitkästä aikaa av:n asiallisimpia keskusteluja... :)
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:57"]
90-luvun alun lama poikkeaa nykypäivästä siinäkin, ettei silloin ennen lamaakaan tavallisella palkansaajalla ollut ollut varaa taaperoiden merkkivaatteisiin, joka vuotisiin ulkomaanmatkoihin, alati uusittavaan viihde-elektroniikkaan eikä muuhunkaan sellaiseen ylellisyyteen, jota tänä päivänä pidetään suurinpiirtein jokamiehenoikeutena. Nykyisen kaltaista kilpavarustelua ei vielä ollut vaan vähävaraiset ja keskiluokka elivät kuluttamisen suhteen melko samanlaista elämää. Ei siis tarvinnut hävetä, vaikka lapsi menikin kouluun serkun kummin kaiman lapsen vanhoissa farkuissa. Ei oltu niin merkki- ja trenditietoisia kuin nykyisin.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että silloin olivat terveemmät arvot kuin nyt.
[/quote]
Ainakin vanhemmuus oli helpompaa ja yksinkertaisempaa. Ei ollut sellaista suorittamista kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:05"]Kyllä nykyäänkin on toivotonta työnsaanti suurelle osalle työttömiä, suoraan lennosta voi vaihtaa työpaikkaa, ja nuoret joilla on koulutus ja työkokemusta saavat töitä paremmin, jos sattuvat asumaan oikealla paikkakunnalla ja olemaan oikean alan ihmisiä. Jos jäät työttömäksi yli 3 kuukaudeksi et luultavasti enää koskaan kelpaa kenellekään.
[/quote]
Sano mitä sanot, mutta koko ajan on työpaikkoja auki! Nille jotka oikeasti näkevät vaivaa ja lähettävät min. 20 hakemusta/kk töitä löytyy. Paikkoja ei ole yhtä paljon kuin työttömiä, mutta kaikki eivät halua työllistyä, joten ei hätää. T. Työkkärin täti
Ostin kaksion yliopistokaupungin keskustasta pikkurahalla, ja nousukauden tultua myin ja ostin samalla rahalla kaksi ja jonkin verran osakkeita. Nyt saan mukavasti pääomatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:32"]
Ostin kaksion yliopistokaupungin keskustasta pikkurahalla, ja nousukauden tultua myin ja ostin samalla rahalla kaksi ja jonkin verran osakkeita. Nyt saan mukavasti pääomatuloja.
[/quote]
Pohjalta kannattaneekin ostaa ehdottomasti, jos on säännölliset tulot. NYT ei kannata ostaa, sillä hinnat ovat vielä kuplassa. Lisäksi työttömyys on tullut jäädäkseen, joten tulojen epämääräisyys tulee ottaa huomioon asuntolainan kanssa..
Olin tuohon aikaan opiskelija.Tein töitä myös opiskelujeni lomassa.Alalla jolta ei työt ihan heti lopu,mutta jota niin kovin vähän arvostetaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:10"]
1990-luvun lama on huono vertailukohta, sillä se oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Talous lähti pystysuoraan nousuun vuonna 1994, ja vuoden 1990 BKT:n taso saavutettiin jo vuonna 1997. Tätä taantumaa taas on kulunut jo 6 vuotta, eikä loppua ole näköpiirissä. Voi ola ettei vuoden 2008 tuotannon tasoa enää koskaan saavuteta.
Suorastaan pelottaa ajatella, että edellistä paljon pahempi asunto- ja velkakupla ei ole vielä edes alkanut puhkeamaan, ja silti työttömiä on vähintään yhtä paljon kuin edellisen laman huipulla. 1990-luvun lama oli lisäksi vain Suomen oma lama, muualla meni hyvin ja Suomen talous alkoi nousta viennin vetämänä. Nyt tuollaista vetoapua ei ole odotettavissa, sillä lama koskee kaikkia teollisuusmaita. Moni muukin asia on nyt huonommin kuin tuolloin: Esim. tuotannon siirtyminen Kiinaan ja Intiaan ei ollut silloin kunnolla alkanut. Väestö oli silloin nuorempaa, eikä meillä ollut suuria ikäluokkia elätettävänä. Silloin tuli myös Nokia-ihme, jonka ansiosta vuosituhannen vaihteessa nähtiin kaikkien aikojen nousukausi, nyt samanlaista ihmettä on turha odottaa. Kyllä syvällä tullaan käymään. Kyyti tulee olemaan kylmää.
[/quote]
Pahimpaan lama-aikaan suomen kokonaistyöttömyys oli 19% ja rakennusalalla lähes 40%. Mitähän se on mielestäsi nyt??
Säästökuuri tuntui jokaisesa yhteiskuntaluokassa ja yksityisiä yrityksiä kaatui enemmän kuin koskaan. "Laman lapset" käsite taitaa olla sinulle vieras? Jokainen joka on nuorena elänyt 90-luvun lama-ajan muistaa sen loppuikänsä. Varsinkin yrittäjien lapset.
Puhun nyt ihmisen tasolla ja ihmisten keskuudessa vallitsevasta tunnelmasta. Konkurssit, velat ja työttömyys olivat jkaisen arkipäivää.
[/quote]
Minä olen vm.-73 ja muistan toki puheen lamasta. Mutta omaa itseäni, lapsuudenkotiani, lähisukulaisia tai parhaita kavereita asia ei henkilökohtaisesti koskettanut. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten iso asia lama oli suurelle joukolle suomalaisia.
Voi kai sanoa, että en selvinnyt. Tulotaso ja työtilanne on ollut huono siitä asti. Tosin näistä voi aina vääntää, että mikä johtui suoraan lamasta, mikä epäsuorasti, ja millä ei ollut mitään tekemistä laman kanssa. Mutta varmaankin ilman lamaa olisin paremmassa asemassa nyt. No, ainakin olen hengissä, en juopottele, ja minulla on asunto (tosin vuokra-, mutta ihan hyvä asua kuitenkin).
Voi olla että aika on kullannut muistoja, mutta minun mielestäni lama-aika ei ollut ollenkaan kamalaa. Kun kaikki on työttömiä, ei kukaan ole työtön. Asioita tehtiin yhdessä, syötiin halvalla, joskus juotiinkin, käytiin katsomassa 90-luvun hyviä bändejä. Kingston Wallin ja Don Huonojen keikalle pääsi kymmenellä markalla.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:05"]Kyllä nykyäänkin on toivotonta työnsaanti suurelle osalle työttömiä, suoraan lennosta voi vaihtaa työpaikkaa, ja nuoret joilla on koulutus ja työkokemusta saavat töitä paremmin, jos sattuvat asumaan oikealla paikkakunnalla ja olemaan oikean alan ihmisiä. Jos jäät työttömäksi yli 3 kuukaudeksi et luultavasti enää koskaan kelpaa kenellekään. [/quote] Sano mitä sanot, mutta koko ajan on työpaikkoja auki! Nille jotka oikeasti näkevät vaivaa ja lähettävät min. 20 hakemusta/kk töitä löytyy. Paikkoja ei ole yhtä paljon kuin työttömiä, mutta kaikki eivät halua työllistyä, joten ei hätää. T. Työkkärin täti
[/quote]
Kuule työkkärin täti, miten kun meidän kaupungissa on yli 2000 työtöntä, ja teidän työkkärin eli mollin sivuilla on 50-70 avointa työpaikkaa, ja niistä osa ihan höpöhöpöjä, loput on sitten sotepuolen paikkoja tai jotain mistä ei meikäläinen tiedä edes mitä sellainen tekee, myös kokkeja ym. haetaan välillä niitä paikkoja ei haeta kun ei ole koulutusta sille alalle. Kaupan alalle on kokoaikatöihin todella vaikea päästä, varsinkaan perheellisen ihmisen, opiskelijat saattaa päästä. Osa tarjotuista työpaikoista on yrittäjän työtä, eli ei työpaikka ollenkaan, vaan yrittäjän riski ja velat pitäisi ottaa niskaan. Ei tässä kaupungissa ole kuukausittain kahtakymmentä paikkaa joita voisin hakea. Ja ne mihin voi hakea, saattaa olla satojakin hakijoita, kyllä se on lottovoitto jos töitä saa. Työttömiä on vähintään 300 000, ja mollin sivuilla on avoimia työpaikkoja tällä hetkellä n. 13 000, ja kun työttömien lisäksi töitä hakee opiskelijat, pätkätyöläiset ja kotihoidontuella olevat... Taitaa kyllä aika moni halukas jäädä ilman töitä, minä tiedän sen kun olen meidän kaupungin kuntakokeilussa ollut pari vuotta mukana, sitä ennen 4 vuotta kaupungin henkilöstölautakunnassa, joten tiedän työttömyystilanteen tässä kaupungissa melko hyvin, vielä sen henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi mitä monen vuoden työnhausta on tullut.
Selvisin lillumalla äitini kohdussa.