Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit 90-luvun lamasta?
28.08.2014 |
Vasta 90-luvulla syntyneenä en tuota lama-aikaa niin muista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että tässä aikuisiällä saan ihan omakohtaisesti kokea vähintään vastaavanlaisen laman.
Miten siitä ihan konkreettisesti selviää, millaisia vaikutuksia sillä arkipäivään on? Olen tällä hetkellä opiskelija ja lainaa tulee olemaan n. 10 000 euroa, valmistun 2-3 vuoden päästä jolloin työtilanne tuskin on ainakaan nykyistä parempi. Miten käy lainanmaksun, onko minun mahdollista saada mistään minkäänlaista asuntoa vai joudunko muuttamaan vanhempieni elätettäväksi?
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
90-luvun lamasta on sanottava se, että silloin tuntui, että oltaisiin kansakuntana oltu ns. samassa veneessä, nyt mielestäni sellaista "yhteishenkeä" ei samalla tavalla tunnu. Silloin myös työttömyys/köyhyys oli ehkä helpompi kestää, kun se kosketti niin monia, itse olin tuolloin opiskelija, mutta kesätöitä ei kovin paljon ollut tarjolla. Elelin pari kesää suosiolla opintolainalla nuukaillen enkä tuntenut itseäni sen kummemmin luuseriksi, meitä oli niin paljon samassa jamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen edelleen rampa ankka tuon 90-luvun laman seurauksena. Elämäni olisi ollut toisenlainen ilman sitä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:42"]
On totta että 1990-luvun lama tuntui dramaattisemmalta, olihan silloin pankkikriisi, yritysten konkurssiaalto ja asuntojen hintaromahdus. Pitää kuitenkin ymmärtää että se, ettei näitä vielä ole nähty ei tarkoita sitä ettei niitä pian nähtäisi. Ihan samanlaista katastrofia kohti tässä väistämättä kuljetaan. Lisäksi pitää muistaa että 1990-luvun laman alkaessa Suomen valtio oli lähes velaton. Tuolloin valtion velka kasvoi räjähdysmäisesti pelkästään pankkikriisin hoitamisen vuoksi. Samanlainen valtion velan nopea kasvu on viime vuosina nähty esim. Irlannissa ja Espanjassa. Molemmat olivat vielä 10 vuotta sitten lähes velattomia, mutta viimeisen kuuden vuoden aikana niiden on täytynyt ottaa tolkuttomasti velkaa pelkästään pitääkseen pankkijärjestelmänsä pystyssa asuntokuplan puhjettua. Kun Suomen talous alkaa seuraavaksi kunnolla syöksyä, Suomi lähtee tähän syöksyyn korviaan myöten veloissa. Mahdollisuutta pankkien pelastamiseen tai minkäänlaiseen velkaelvytykseen ei tällä kertaa ole. Suomi menee suoraan IMF:n holhoukseen Kreikan tavoin.
[/quote]
voitko vielä kertoa, että mihin sä oikein pyrit tällä pirunmanaamisella? Jos kerran mitään ei voi tehdä? Saat vaahdot käteeen ajatuksesta, että onnistut pelottelemaan jotakuta?
sorge, ei kukaan usko.
[/quote]
Voidaan tehdä ja paljonkin, jos tahtoa riittää. Mutta ei, mistään ei olla valmiita tinkimään ja kukaan ei jaksa ajatella saati ottaa vastuuta tulevaisuudesta. Antaa mennä, kun on alamaki, pidetään ne päät syvällä pensaikossa ja haukutaan realisteja pelottelijoiksi.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
Kyllä meillä juhliminen oli pari-kolme vuotta aika olematonta. Eipä juuri ollut aihetta juhlaan, eikä rahaakaan ollut. Tunnelmat olivat aika apaattiset, kun toivoa tulevasta ei ollut. Ei sitä aikaa voi verrata nykypäivään. Ne, jotka olivat silloin lapsia, eivät voi tajuta siitä ajasta mitään, kun eivät tiedä mitä oli aikuisen elämä silloin. Eikä muuten ollut nettiäkään silloin. Meillä ei ollut varaa tilata edes sanomalehteä. Kirjastossa kävin aika usein lukemassa lehden ja tupa oli täysi. Aika moni muukin köyhä jonotti sen saman lehden lukemisvuoroa.
Aloitin lääkiksen tuolloin, ja aloituspäivänä erään professorin sanoin "Te ette tule koskaan saamaan töitä". Kun valmistuimme, saimme itse määrätä palkkammekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
Kyllä meillä juhliminen oli pari-kolme vuotta aika olematonta. Eipä juuri ollut aihetta juhlaan, eikä rahaakaan ollut. Tunnelmat olivat aika apaattiset, kun toivoa tulevasta ei ollut. Ei sitä aikaa voi verrata nykypäivään. Ne, jotka olivat silloin lapsia, eivät voi tajuta siitä ajasta mitään, kun eivät tiedä mitä oli aikuisen elämä silloin. Eikä muuten ollut nettiäkään silloin. Meillä ei ollut varaa tilata edes sanomalehteä. Kirjastossa kävin aika usein lukemassa lehden ja tupa oli täysi. Aika moni muukin köyhä jonotti sen saman lehden lukemisvuoroa.
[/quote]
Äitini oli ison osan lapsuudestani kotiäitinä, isälläni on ollut vakityö jo kymmeniä vuosia ja sisaruksiakin minulla on useampia. Omaisuutta perheelläni ei erityisemmin ole. Tästä huolimatta tosiaan lapsenä en toki mitään lamaa huomannut - muistan kyllä, miten joskus ala-asteaikana "kaikki muut" aina kävi ulkomailla ja osteli merkkivaatteita ja minä kuljin sukulaisilta saaduissa vaatteissa enkä voinut aloittaa ratsastusta tai muuta kallista lajia, mutta en siltikään osannut ajatella että jotenkin kovin köyhiä olisimme olleet kun toimeentulo kuitenkin oli minun näkökulmastani ihan vakaata. Sitähän en toki tiedä vielä tähänkään päivään mennessä, että kuinka paljon esimerkiksi isovanhempani tai muut paremmin toimeen tulevat jeesasivat perhettäni. Nyt vähän kauhistuttaakin, että miltä tulee lama tuntumaan, kun se todennäköisesti osuu aika pahasti juuri minuunkin.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
Kyllä meillä juhliminen oli pari-kolme vuotta aika olematonta. Eipä juuri ollut aihetta juhlaan, eikä rahaakaan ollut. Tunnelmat olivat aika apaattiset, kun toivoa tulevasta ei ollut. Ei sitä aikaa voi verrata nykypäivään. Ne, jotka olivat silloin lapsia, eivät voi tajuta siitä ajasta mitään, kun eivät tiedä mitä oli aikuisen elämä silloin. Eikä muuten ollut nettiäkään silloin. Meillä ei ollut varaa tilata edes sanomalehteä. Kirjastossa kävin aika usein lukemassa lehden ja tupa oli täysi. Aika moni muukin köyhä jonotti sen saman lehden lukemisvuoroa.
[/quote]
Äitini oli ison osan lapsuudestani kotiäitinä, isälläni on ollut vakityö jo kymmeniä vuosia ja sisaruksiakin minulla on useampia. Omaisuutta perheelläni ei erityisemmin ole. Tästä huolimatta tosiaan lapsenä en toki mitään lamaa huomannut - muistan kyllä, miten joskus ala-asteaikana "kaikki muut" aina kävi ulkomailla ja osteli merkkivaatteita ja minä kuljin sukulaisilta saaduissa vaatteissa enkä voinut aloittaa ratsastusta tai muuta kallista lajia, mutta en siltikään osannut ajatella että jotenkin kovin köyhiä olisimme olleet kun toimeentulo kuitenkin oli minun näkökulmastani ihan vakaata. Sitähän en toki tiedä vielä tähänkään päivään mennessä, että kuinka paljon esimerkiksi isovanhempani tai muut paremmin toimeen tulevat jeesasivat perhettäni. Nyt vähän kauhistuttaakin, että miltä tulee lama tuntumaan, kun se todennäköisesti osuu aika pahasti juuri minuunkin.
ap
[/quote]
tuleva lama ei ole mitään siihen 90-luvun alun lamaan verrattuna, koska työttömyysprosentti suomessa ei ole lähelläkään niitä lukemia. Silloinen työnsaanti oli toivotonta. Nykyään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nykyäänkin on toivotonta työnsaanti suurelle osalle työttömiä, suoraan lennosta voi vaihtaa työpaikkaa, ja nuoret joilla on koulutus ja työkokemusta saavat töitä paremmin, jos sattuvat asumaan oikealla paikkakunnalla ja olemaan oikean alan ihmisiä. Jos jäät työttömäksi yli 3 kuukaudeksi et luultavasti enää koskaan kelpaa kenellekään.
Vaikka joku väittää että 90-luvun lama oli pahempi kuin nykyinen, niin ette ole vielä nähneet mitään! Vielä 10-20 vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa, talous ei ole lähtenyt kasvuun lukuisista lupauksista huolimatta! 2000-luvulla talous sentään lähti reippaasti kasvuun, jopa siinä määrin että valtionvelkoja voitiin lyhentää. Japanissa jo tiedetään miltä tuntuu olla 25 vuoden pitkässä taantumassa., se ei ole ollut herkkua, vinosilmien syntyvyys laskenut huomattavasti, valtion velat tapissa, osakemarkkinoita elvytetään jättimäisillä summilla itse painettua rahaa, ja firmat kituvat. Mitään loppua ei ole näkyvissä ad. infinitum.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin koulua ja tein iltatöitä. Äiti toi joskus ruokakassin. Valmistuin -95 ja sain heti töitä alaltani, olin onnekas. Siihen aikaan kaikki tunsivat jonkun työttömän ja jokaisen perheessä oli ainakin yksi työtön.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:08"]
Vaikka joku väittää että 90-luvun lama oli pahempi kuin nykyinen, niin ette ole vielä nähneet mitään! Vielä 10-20 vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa, talous ei ole lähtenyt kasvuun lukuisista lupauksista huolimatta! 2000-luvulla talous sentään lähti reippaasti kasvuun, jopa siinä määrin että valtionvelkoja voitiin lyhentää. Japanissa jo tiedetään miltä tuntuu olla 25 vuoden pitkässä taantumassa., se ei ole ollut herkkua, vinosilmien syntyvyys laskenut huomattavasti, valtion velat tapissa, osakemarkkinoita elvytetään jättimäisillä summilla itse painettua rahaa, ja firmat kituvat. Mitään loppua ei ole näkyvissä ad. infinitum.
[/quote]
Joo, ja työttömyysprosentti viisi tai alle. Sopii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:09"]
Minä en tiennyt lamaa olevankaan, koska minulla oli työtä, enkä seurannut politiikkaa.
[/quote] Vähän sama. Minulla oli vakituinen hoitajanpaikka, joten ainoa, milloin lama kosketti, oli yksi kesä, kun ei saatu lomarahoja ja ne piti pitää vapaana.
Jonkin verran seurasin politiikkaa, mutta koska lama ei koskettanut itseäni, eikä tuttuja, tuli aika vähän seurattua asiaa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:24"]
Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju, kiitos siitä! Myönnän, etten ole mikään talouden enkä edes yhteiskunnan asiantuntija enkä ehkä kovin hyvin osaa itse suhteuttaa nykytilannetta (joka tosin kytee(?) vielä) 90-luvun lamaan, pahimpina lamavuosina olin itse vielä pikkulapsi. Työttömyys pelottaa tällä hetkellä muutenkin, sillä oma alani ei ole kovin hyvin työllistävä, valitsin huonosti eikä ole nyt juuri mahdollisuutta vaihtaakaan alaa.
Ehkä tällainen hiukan typerä ja naiivi kysymys, mutta kai silloin pahimpaan lama-aikaankin osattiin edes vähän rentoutua ja "juhliakin" ja olla onnellisia? Mielikuva on sellainen, että kaikki olisi vain ollut ankeaa ja harmaata... :D (Oma lapsuuteni tosin oli ihan hyvä, ei olla koskaan oltu erityisen varakkaita mutta toimeen ollaan tultu.)
ap
[/quote]
Kyllä meillä juhliminen oli pari-kolme vuotta aika olematonta. Eipä juuri ollut aihetta juhlaan, eikä rahaakaan ollut. Tunnelmat olivat aika apaattiset, kun toivoa tulevasta ei ollut. Ei sitä aikaa voi verrata nykypäivään. Ne, jotka olivat silloin lapsia, eivät voi tajuta siitä ajasta mitään, kun eivät tiedä mitä oli aikuisen elämä silloin. Eikä muuten ollut nettiäkään silloin. Meillä ei ollut varaa tilata edes sanomalehteä. Kirjastossa kävin aika usein lukemassa lehden ja tupa oli täysi. Aika moni muukin köyhä jonotti sen saman lehden lukemisvuoroa.
[/quote]
Äitini oli ison osan lapsuudestani kotiäitinä, isälläni on ollut vakityö jo kymmeniä vuosia ja sisaruksiakin minulla on useampia. Omaisuutta perheelläni ei erityisemmin ole. Tästä huolimatta tosiaan lapsenä en toki mitään lamaa huomannut - muistan kyllä, miten joskus ala-asteaikana "kaikki muut" aina kävi ulkomailla ja osteli merkkivaatteita ja minä kuljin sukulaisilta saaduissa vaatteissa enkä voinut aloittaa ratsastusta tai muuta kallista lajia, mutta en siltikään osannut ajatella että jotenkin kovin köyhiä olisimme olleet kun toimeentulo kuitenkin oli minun näkökulmastani ihan vakaata. Sitähän en toki tiedä vielä tähänkään päivään mennessä, että kuinka paljon esimerkiksi isovanhempani tai muut paremmin toimeen tulevat jeesasivat perhettäni. Nyt vähän kauhistuttaakin, että miltä tulee lama tuntumaan, kun se todennäköisesti osuu aika pahasti juuri minuunkin.
ap
[/quote]
tuleva lama ei ole mitään siihen 90-luvun alun lamaan verrattuna, koska työttömyysprosentti suomessa ei ole lähelläkään niitä lukemia. Silloinen työnsaanti oli toivotonta. Nykyään ei.
[/quote]
Työttömyys tilastoihin en ota kantaa, mutta nyt sentään tosiaan on avoimia työpaikkoja vaikka kuinka. Silloin 90-luvun alussa ei oikeasti ollut juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:08"]
Vaikka joku väittää että 90-luvun lama oli pahempi kuin nykyinen, niin ette ole vielä nähneet mitään! Vielä 10-20 vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa, talous ei ole lähtenyt kasvuun lukuisista lupauksista huolimatta! 2000-luvulla talous sentään lähti reippaasti kasvuun, jopa siinä määrin että valtionvelkoja voitiin lyhentää. Japanissa jo tiedetään miltä tuntuu olla 25 vuoden pitkässä taantumassa., se ei ole ollut herkkua, vinosilmien syntyvyys laskenut huomattavasti, valtion velat tapissa, osakemarkkinoita elvytetään jättimäisillä summilla itse painettua rahaa, ja firmat kituvat. Mitään loppua ei ole näkyvissä ad. infinitum.
[/quote]
Tämä on aivan totta markkinatalouden näkökulmasta, mutta oikeasti japanilaisilla menee ihan hyvin ja on mennyt kaikki nämä taantumavuodet. Siellä esim. kaikille on työpaikka, vaikkei työ välttämättä mitään kovin ihmeellistä olekaan. Syntyvyys on kyllä laskenut, mutta sillä on enemmän tekemistä naisten nousseen koulutustason sekä erilaisen perhekäsityksen ja työkulttuurin kuin taantuman kanssa.
Jotenkin minusta tuntuu että työttömän arki on nykyään vielä synkempää kuin 1990-luvun lama-aikana. Minulla on sellainen muistikuva että synkimmänkin laman keskellä hanttihommiin, kuten siivoamaan tai kaupan kassalle pääsi saman tien. Nykyisin noihinkin hommin on todella vaikeaa päästä. 1990-luvun alussa myös koulutus tarjosi suojaa työttömyydeltä. Korkeakoulutetut eivät juurikaan jääneet työttömiksi ja laman keskellä valmistuneet saivat vielä melko hyvin töitä. Tämä siksi että tuolloin ei ollut vielä koulutettu eri alojen maistereita läheskään niin paljon, eikä näistä ollut samanlaista ylitarjontaa kuin nykyään. Nyt taas koulutus ei enää takaa yhtään mitään, ja korkeakoulutettujen työttömien määrä ylitti heinäkuussa ensimmäistä kertaa maagisen 50000 rajan. Sitten tähän päälle vielä ne jotka työskentelevät siivoojina, taksikuskeina, puhelinmyyjinä tai hampurilaisen paistajina. Taitavat lääkärit olla ainoita, joiden ei tarvitse lainkaan pelätä työttömyyttä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:08"]
Vaikka joku väittää että 90-luvun lama oli pahempi kuin nykyinen, niin ette ole vielä nähneet mitään! Vielä 10-20 vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa, talous ei ole lähtenyt kasvuun lukuisista lupauksista huolimatta! 2000-luvulla talous sentään lähti reippaasti kasvuun, jopa siinä määrin että valtionvelkoja voitiin lyhentää. Japanissa jo tiedetään miltä tuntuu olla 25 vuoden pitkässä taantumassa., se ei ole ollut herkkua, vinosilmien syntyvyys laskenut huomattavasti, valtion velat tapissa, osakemarkkinoita elvytetään jättimäisillä summilla itse painettua rahaa, ja firmat kituvat. Mitään loppua ei ole näkyvissä ad. infinitum.
[/quote]
Joo, ja työttömyysprosentti viisi tai alle. Sopii hyvin.
[/quote]
Se on totta, vinosilmillä on aina ollut matala työttömyysaste, mutta palkat ovat sen verran matalia, että eivät monilla riitä elämiseen.
Hyvin selvisin, olin koko ajan töissä ja jopa matkusteluun jäi rahaa. Lisäksi oli lapsia joten oli mukavaa kun kirppikset lisääntyivät rutkasti ja kaikkea ei tarvinnut ostaa uutena. Toki asuin vuokralla koska työpaikat olivat aika heiluvia tuohon aikaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:08"] Vaikka joku väittää että 90-luvun lama oli pahempi kuin nykyinen, niin ette ole vielä nähneet mitään! Vielä 10-20 vuoden kuluttua ollaan samassa tilanteessa, talous ei ole lähtenyt kasvuun lukuisista lupauksista huolimatta! 2000-luvulla talous sentään lähti reippaasti kasvuun, jopa siinä määrin että valtionvelkoja voitiin lyhentää. Japanissa jo tiedetään miltä tuntuu olla 25 vuoden pitkässä taantumassa., se ei ole ollut herkkua, vinosilmien syntyvyys laskenut huomattavasti, valtion velat tapissa, osakemarkkinoita elvytetään jättimäisillä summilla itse painettua rahaa, ja firmat kituvat. Mitään loppua ei ole näkyvissä ad. infinitum. [/quote] Joo, ja työttömyysprosentti viisi tai alle. Sopii hyvin. [/quote] Se on totta, vinosilmillä on aina ollut matala työttömyysaste, mutta palkat ovat sen verran matalia, että eivät monilla riitä elämiseen.
[/quote]
Tuota... Japanissa palkat on mitoitettu niin, että yhden hengen palkalla tulee perhe toimeen, koska lapsiperheissä on yleensä äiti kotona. Ja maa on kallis, monessa asiassa ainakin suomalaista hintatasoa. Ei kannata sekoittaa Japania ja muita Itä- tai Kaakkois-Aasian maita, koska eroa on kuin yöllä ja päivällä. Japanissa on oikeasti korkea elintaso, ja monessa suhteessa asiat paremmin kuin Suomessa (ja toisissa asioissa tietty huonommin, mutta ainakin talous- ja työllisyysasiat on siellä hoidettu monella tavalla fiksummin kuin täällä).
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:46"]
Lähdin ulkomaille duuniin. Helposti kävi kiitos EU:n.
Tulin takaisin kun Suomi alkoi olla taas siedettävä paikka elää.
[/quote]
Lamavuodet olivat 1991-1994. Suomesta tuli EU:n jäsen 1995. Miten EU helpotti lähtöäsi?
[/quote]
En nyt sen tarkemmin ala kertomaan mutta usko nyt vaan että se helpotti kun Suomi liittyi EU:hun.
Olin laman aikaan vielä aika pieni ( n.4-6v), mutta muistan kyllä miten se vaikutti perheeseen. Esim. Kesämökki piti myydä pois rahavaikeuksien takia. Muistan itkeneeni vanhemmille, että miksi se pitää myydä..isä vaan selitti, että joko kesämökki tai talo, muuta vaihtoehtoa ei ole. Myöhemmi luovuttiin myös kotieläimistä, mutta en oo varman liittykö se enemmän lamaan vai EU:n mukaan tuloon, mutta jokatapauksessa se ei enää ollut kannattavaa. Aikalailla kädestä suuhun elettiin, muistan käyttäneeni mm. isoveljen vanhoja paitoja koulussa kun muuta ei ollut.