Mielisairaat vanhemmat eivät pysty kasvattamaan lapsia
Kommentit (19)
Totta. Sääli kyllä lapsille. Nämä lapset monesti joutuvat terapiaan jo nuorella iällä.
Ketkä ovat mielestäsi mielisairaita? Itse et ole? Naapurin Riitta ja Reijo ovat?
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ovat mielestäsi mielisairaita? Itse et ole? Naapurin Riitta ja Reijo ovat?
Tämä!🤣
Onko ap:lla käynyt mielessä, että mielisairauksia on monenlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ovat mielestäsi mielisairaita? Itse et ole? Naapurin Riitta ja Reijo ovat?
Omat vanhempani olivat.
Trolli. Ilkeä, ikävä ja vastuuton vanhempi voi olla ilman sairauttakin. Mielen sairaus ei tee ihmisestä automaattisesti huonoa vanhempaa. Sen sijaan tulee aika useinkin katsottua peiliin ja mietittyä miten parhaiten suojelee omaa lasta tai nuorta. Suosittelen perehtymään psykiatriaan, kaikki kun eivät ole näitä alkkis-huumehörhötapauksia joita lööpeissä on esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ovat mielestäsi mielisairaita? Itse et ole? Naapurin Riitta ja Reijo ovat?
Omat vanhempani olivat.
Oliko heillä mitään lääkitystä? Minkä sortin mt-sairaus heillä oli. 2-suuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, ahdistus, mikä?
Olen lukenut tänään monta tuntia vauvapalstan traumaketjua ja olen samaa mieltä.
Ei mielisairas vahempi automaattisesti ole huono vanhempi, jos hän hakee itselleen apua. Sen sijaan jos apua itselle ei haeta niin tuloksena on katastrofi. Omilla vanhemmillani on molemmilla päässä vikaa, mutta kumpikaan ei hakenut apua. Kaiken olen tajunnut vasta omien ongelmieni ilmenemisen myötä. Porskutin hyvin nelikymppiseksi, kunnes tuli työuupumus ja itsetutkiskelun paikka. Nyt voi siis sanoa, että olen itse mielisairas, koska sain dg myös keskivaikeasta masennuksesta. Silti omille lapsilleni olen edelleen hyvä vanhempi. He ovat teini-ikäisiä, heille on kerrottu kaikki rehellisesti ja että mikään tästä ei johdu heistä.
Sama toisin sanoin: Lasten kasvatuksessa epäonnistuneet ovat mielisairaita.
Tämä! Karua katseltavaa kun äidillä kaikki asiat leväällään, terapiat kesken ja hoitohalukkuus nolla. Lapsethan siitä eniten kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Ei mielisairas vahempi automaattisesti ole huono vanhempi, jos hän hakee itselleen apua. Sen sijaan jos apua itselle ei haeta niin tuloksena on katastrofi. Omilla vanhemmillani on molemmilla päässä vikaa, mutta kumpikaan ei hakenut apua. Kaiken olen tajunnut vasta omien ongelmieni ilmenemisen myötä. Porskutin hyvin nelikymppiseksi, kunnes tuli työuupumus ja itsetutkiskelun paikka. Nyt voi siis sanoa, että olen itse mielisairas, koska sain dg myös keskivaikeasta masennuksesta. Silti omille lapsilleni olen edelleen hyvä vanhempi. He ovat teini-ikäisiä, heille on kerrottu kaikki rehellisesti ja että mikään tästä ei johdu heistä.
Keskivaikea masennus ei ole mielisairaus. Mielisairaus sanan käyttäminen on levinnyt kuin kulovalkea. Kaikki mt-ongelmat eivät ole mielisairauksia. Mielisairauden määrittää psykoosi.
Tjaa, yksi parhaista vanhemmista, joita tiedän, sairastaa skitsofreniaa.
Hoitotasapaino on hyvä ja syö lääkkeensä. Eikä muutenkaan ole ollut mikään paranoidinen vaan enemmän ahdistunut vaan, silloin kun tilanne oli huono.
Onneksi sinä et sitä päätä. Pitäisikö myös köyhiltä ottaa lapset pois? Kerrostalossa asuvilta? Kyllähän lapsen on parempi perheessä missä pääsee rantalomalle 3 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Karua katseltavaa kun äidillä kaikki asiat leväällään, terapiat kesken ja hoitohalukkuus nolla. Lapsethan siitä eniten kärsii.
Entäs isällä? Vai eikö koske toista vanhempaa lainkaan jos on mies?
Entisaikaan kovin sairaat steriloitiin...