Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit 90-luvun lamasta?
28.08.2014 |
Vasta 90-luvulla syntyneenä en tuota lama-aikaa niin muista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että tässä aikuisiällä saan ihan omakohtaisesti kokea vähintään vastaavanlaisen laman.
Miten siitä ihan konkreettisesti selviää, millaisia vaikutuksia sillä arkipäivään on? Olen tällä hetkellä opiskelija ja lainaa tulee olemaan n. 10 000 euroa, valmistun 2-3 vuoden päästä jolloin työtilanne tuskin on ainakaan nykyistä parempi. Miten käy lainanmaksun, onko minun mahdollista saada mistään minkäänlaista asuntoa vai joudunko muuttamaan vanhempieni elätettäväksi?
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:20"]
Itse olen ollut lukion alusta alkaen työelämässä vähintään kahtena päivänä viikossa, palkka oli 30 mk tunnilta. Se oli hienoa ja sitä tehtiin lukion ja yliopisto-opiskelun ohessa.
[/quote]
Tuohan on suunnilleen sama kuin nykyinen minimipalkka. Inflaatio huomioituna ehkä enemmänkin. Lukiopennuille maksettiin siis jo 20 vuotta sitten lama-aikana liksaa, joka vetää vertoja nykyisille palkoille.
[/quote]
Joo, tuo oli siihen aikaan hyvä palkka, naisten palkat oli hyviä siihen aikaan jos sai 35mk ja mies tienasi tosi hyvin jos sai 50mk tunnilta, duunarin kova urakkapalkka. Kuukausipalkka oli 3000-5000mk, todella rikas oli jos tienasi kymppitonnin. Työttömyyskorvaus oli 2000mk ja siitä vähennettiin vähintään 20% veroja. Siitä laskettiin äitiyspäiväraha joka oli 1700mk/kk. Sitten piti mennä sossuun kun ei rahat riittäneet vuokraan. Kotihoidontuki muistaakseni perusosa 1200mk, ja siihen sai lisiä ja Helsingissä sai kuntalisän joka taisi olla jopa tonnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 20:21"]Mahdollisessa lamassa pelkään eniten sitä, että joudun mennä töihin tukien loppuessa. Lienee mahdoton ajatus, että tuet otettaisiin pois/lakkautettaisiin??! Olen ollut niin kauan työttömänä etten yksinkertaisesti pysty menemään enää töihin.... Tuilla elää hyvin nyt, toivon todella että myös tulevaisuudessa [/quote] Juuri tällaisia tyyppejä on nykyään paljon!! T. Se sama työkkärin täti
[/quote]
Marginaalista vähemmistöä. Suurin osa työttömistä menisi riemusta kiljuen töihin.
Itse asiassa tiedät niin vähän asiakkaistasi, että minusta sinut voisi korvata jollakin työttömällä, ja niin oikeastaan kaikki kollegasi.
Opiskelin yliopistossa vuodet 93-98, onneksi vähän turvassa lamasta. Tein ennen opintoja lukion jälkeen välivuonna tarjoilijan töitä. Paikan sain kun soitin vaan suoraan ravintolapäällikölle. Niillä tienesteillä elelin kolme vuotta ilman opintolainaa. Opiskelin kaukana kotoa, piti vaan pärjätä ilman äidin jääkaapin turvaa.
Onnekseni sain kesätöitä pahimpinakin vuosina, tunnustan, käytin suhteita. Tein myös opintojen ohella raskasta ravintola- ja huoltoasemasiivousta viikonloppuisin. Kyllä töitä oli kun haki ja reippaasti teki.
Kirpparit aloittivat kukoistuskautensa juurikin 90-luvun alkupuolella. Mekin kävimme aina myymässä kirppiksellä kun tuli iso lankapuhelinlasku :)
Muistan että hyvän ystäväni perhe joutui kahden asunnon loukkuun. Se oli heille tosi raskasta aikaa. Aika monet joutuivat silloin. Ehkä siinä kohtaa on vähän viisastuttu. Tosin nyt asuntomarkkinat jumittavat, kun kaupat eivät liikahda mistään päästä ketjua.
90-luvun lama oli raskasta aikaa, pankkien kaatuminen oli aika uskomaton juttu. Ihmiset olivat oikeasti aika lamaantuneita. Vieläkin muistan Esko Ahon kasvot telkkarissa ja rakennemuutoksen hokemisen.
Rahamarkkinat oli vapautettu, ja Suomi joutui selviytymään aivan uudenlaisista haasteista. Korot nousi aivan hillittömästi, mulla oli esim. yhdellä säästötilillä muutama tonni rahaa, ja sain korkoa 10 %. Noh, kyseinen tili lakkautettiin sitten aika pian. Takaajat joutu usein ahdinkoon, silloinhan takaajaksi pyydettiin ketä tahansa, vaikka omia lapsia. Muistan sen yhden toimittajan (oisko ollu yhdessä Asko Kallosen kanssa), joka kerto maksavansa useita tuhansia kuukaudessa vanhempiensa lainaa. Piti olla vain muodollisuus se takaaminen.
Mitä tulee pukeutumiseen, 90-luvun alussa muotina oli grunge. Nirvanan ja RHCP:n kuuntelijat ei koreillu hintavissa merkkivaatteissa, mullakin tais olla sama kauhtunut kirpparilta ostettu mokkatakki melkeen koko yliopistoajan. Yliopisto tarjos suojan niiksi vuosiksi, nyt ei voi kyllä sanoa samaa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:20"]
Itse olen ollut lukion alusta alkaen työelämässä vähintään kahtena päivänä viikossa, palkka oli 30 mk tunnilta. Se oli hienoa ja sitä tehtiin lukion ja yliopisto-opiskelun ohessa.
[/quote]
Tuohan on suunnilleen sama kuin nykyinen minimipalkka. Inflaatio huomioituna ehkä enemmänkin. Lukiopennuille maksettiin siis jo 20 vuotta sitten lama-aikana liksaa, joka vetää vertoja nykyisille palkoille.
[/quote]
Ei kyllä maksettu kaikille. Ihmettelin summaa kun luin tuosta. Olin itse Siwassa lukioaikoina iltaisin ja viikonloppuisin töissä ja sain 21 markkaa tunnilta. Myöhemmin palkka nousi huikeaan 27 tai 28 markkaan eli alle viiteen euroon tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin äitiyslomalla, jonka aikana sain potkut. Tein pimeitä töitä viikonloppuisin, että pärjättiin. Vauva oli vaunuissa mukana.
Asuntolainan korko oli hienot 18 %, muistaisin että 3500 mk:n kk-erästä koron osuus oli 3000 mk. Muistan kun kaveri joutui käymään töissä 3 kuukautta palkatta. Pomo oli sanonut, että jos ei kelpaa niin saat kenkää. Et silleen kohdeltiin työntekijöitä.
Kaiken kaikkiaan tosi raskasta aikaa, muistan sen kun poliitikot vannoi telkkarissa, että markkaa ei devalvoida, vaikka tiesivät sen tapahtuvan. Monet yrittäjät oli ottaneet valuuttalainaa, koska markka oli niin vahva valuutta. Ja yhdessä yössä lainamäärä sitten lähes tuplaantui.
Valmistuin datanomiksi -93 ja siis suoraan työttömäksi. Minulla kävi tuuri, että olin opiskelujen aikaan saanut harjoittelupaikan, kaikki ei saaneet. Hain sitten opiskelemaan yliopistoon ja vietin pahimmat lamavuodet siellä ja tienasin rahaa siivoamalla, sitä työtä vielä riitti. Jossain vaiheessa aloin saada oman alani pätkätöitä aikaisemman koulutukseni perusteella ja sitten kun lopulta valmistuin -97, olin ollut jo vuoden vakituisessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:18"]
Kyllä sinä 97 olet elänyt jossain eri maailmassa kuin minä. Minä olen peruskouluni 80-luvun aikana, ja ihmettelen noita puheita että 90-luvulla alettiin kierrättää kirjoja ja säästää muutenkin koulussa, kyllä meillä oli kierrätetty kirjoja aina, alaluokilla jännättättiin kenen yläluokkalaisen tai jopa yläastelaisen kirjoja saatiin käyttöön. Ruoka oli tosin hyvää kun oli oma keittäjä pienessä koulussa, mutta ei välipaloja tai jälkiruokia ollut kuin joskus harvoin erikoistilaisuuksissa, pehmeää leipää, eli keittäjän itse leipomia ihania sämpylöitä oli yleensä kerran viikossa, torstaisin ja silloin kun oli pinaattikeittoa ja sämpylää olin taivaassa, paitsi että monta kertaa joutui juuri ennen sitä mun herkkulemppariruokaa hammslääkäriin ja ne laittoi sitä ällönmakuista keltaista töhnää hampaat täyteen. Eikä meidän kaupunkien kouluissa mitään kerhoja ollut. Kerhot oli sitten muita harrastuksia jotka ei liittyneet mitenkään kouluun.
Muotivaatteita oli 80-luvulla ja paljon meikkiä ja paljon hiusväriä ja hiuslakkaa ym. Kyllä sitä jatkui laman aikanakin varmasti, mutta muoti vähän muuttui hillitympään suuntaan. Varmasti ne joilla oli rahaa ostivat muotivaatteita teineilleen yhtä paljon kuin ennenkin.
Ja tuo että nykyään työttömyys on monelle valinta, on täyttä sontaa, todella loukkaavaa kuultavaa pitkäaikaistyöttömälle! Kyllä minä olin silloin 90-luvun lamassa samanlaisissa orjatöissä mitä nykyäänkin, ja se kulukorvaus silloin 20 vuotta sitten oli 50mk päivässä, ja nykyään se on 9€ euroaikana se oli ensin vain 8€ eli huima indeksikorotus siihen on tullut. Kultalusikka persiissä ikänsä eläneet eivät tajua sitä tosiasiaa, että 90-luvun laman jälkeen ei ole kaikille ollut töitä, aina on satoja tuhansia ihmisiä ollut työttömänä, jopa sen kuuluisan kovan nousukauden mukaan pääsivät vain onnekkaimmat, köyhät jätettiin oman onnensa nojaan pärjäämään sillä mitä laman ajan juustohöylät jättivät jäljelle.
[/quote]
Tosiaankin ollaan eletty eri maailmassa! 80-luvulla kouluruokailussa sääntönsä oli, että jos koulua oli yli kolme tuntia ennen tai jälkeen ruokailun, tarjottiin välipala. Jos koulua oli klo 8-12 ja ruokailu klo 11.45, niin kymmeneltä tarjottiin välipala. Jos teillä ei ollut välipaloja kuin harvoin, se johtui lukujärjestyksestä. Nykyään kouluruoka on parempaa kuin 80-luvulla, kehitys kehittyy siinäkin. Mutta 80-luvulla kouluruoka oli suhteessa sen ajan ruokakulttuuriin huomattavasti parempaa kuin nykyisin. Olen rehtorin tytär ja muistan kyllä elävästi lapsuudestani opettajien kahvipöytäkeskustelut siitä, kuinka oltiin aidosti ylpeitä hyvästä kouluruokailusta. Kouluruuan velvoite on edelleen kattaa kolmasosa päivän energian- ja ravintoaineiden tarpeesta, ja kasarilla näin olikin. (Ja monella paikkakunnalla kyllä on vieläkin.)
Elämäni ensimmäiset kierrätetyt oppikirjat sain nimenomaan seiskaluokalle mentäessä vuonna 1990. Muistan lapsena käyneeni kesällä useaankin kertaan koululla, jossa isäni oli töissä. Niitä uusia kirjoja ja muuta sälää tilattiin joka vuosi ihan hurja määrä, luokkahuoneen kokoinen varastohuone ei vetänyt niitä kaikkia kerralla.
80-luvulla kerhoja ja tukiopetuksia oli hurjasti. Itse muistan olleeni "vain" atk-kerhossa ja kuorossa. Kuoroakin muuten veti kaksi opea kerrallaan. :) Esim. liikuntakerhoja oli erikseen kolmosnelosen tytöille, kolmosnelosen pojille, viitoskuutosten tytöille ja viitoskuutosten pojille. Sitten oli teknisen työn kerhoa (muistaakseni kaksi eri ryhmää eri luokka-asteille) ja ainakin valokuvauskerho. Taisinpa sittenkin olla alaluokalla jossain askartelukerhossa myös. :) Ehkä teillä pienessä koulussa ei kukaan opettajista halunnut pitää kerhotunteja, mutta kyllä kerhot ja tukiopetus olivat 80-luvulla ihan yleisiä käytäntöjä. Isälläni oli ainakin joskus mahdollista pitää tukiopetusta neljänä päivänä viikossa, oppilaille ihan valittiin lukujärjestykseen sopivin päivä. :D
Muotivaatteet ja meikit olivat tärkeitä nimenomaan 80-luvulla (kuten kirjoititkin), mutta eivät laman tultua. Muistan edelleen omien opettajienikin ilahtuneena päivitelleen, kuinka "neitokaiset ovat muuttuneet naturellimmaksi" muodin muututtua. 90-luvun alussa tärkein "meikkituote" oli joko Body Shopin tai Blistexin huulirasva, jota piti joka välitunnilla lisätä. ;) Melko naturellina mielestäni. 80-luvulla piti olla kolmiraitaiset Adidaksen verkkarit, 90-luvulla kävi hyvin halpakaupan kaksiraitaiset nappiverkkarit.
80-luvulla oli tosiaan jopa ehkäisevää hammashoitoa (sitä mainitsemaasi ällöä keltaista töhnää hampaissa ja hammashoitaja kävi joka toinen viikko pitämässä hammastarkastuksen ja fluoripurskuttelun). Hammaslääkäri tarkasti suun joka vuosi. Nykyään riittää kun hammashoitaja tarkastaa kolmesti koko peruskoulun aikana.
T. 97
Aloitin ala-asteen vuonna -82. Koko kouluaikanani ei pienen kunnan kouluissa tarjottu välipalaa. Ruoka oli klo 10-12, koulua oli ylä-asteella joka päivä klo 8-14. Luulen, että tuo välipala oli enemmänkin kaupunkien kouluissa. Tuolloin koulussa ei myöskään ollut pizzaa, lasagnea tms. Salaattina oli raasteita ja joskus syksyisin saimme omenoita. Allergiset saivat puolikkaan tai kolmasosa banaanin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin ja kävin töissä siivoamassa.
Tää ei varmaan sua kauheasti auta, mutta lama ei hetkauttanut mua mitenkään. Täytin 18 vuonna 1993, ylioppilaaksi 1994 ja siitä opiskelemaan, niin työpaikkakin löytyi helposti sitten 90-luvun lopun nousukaudella. Asuin kotona, söin vanhempien ostamaa ruokaa jne. Ja vanhempia ei lama juuri koskenut. Vähän kai ihan sen pienen asuntolainan lopun korot nousi ja taisivat joutua pari viikkoa lomautetuksi, mutta muuten virkamiehinä elämä meni kuin ennenkin.
Tämän kirjoitin sen takia, että lama ei koskenut silloinkaan kaikkia. Meitä oli neljän tytön ydinporukka ja vain yhden isä joutui työttömäksi. Muilla työt jatkui normaalisti koko ajan. Kuulin kyllä työttömyydestä ja monet ikätoverit valmistui amiksesta kortistoon, mutta omalla kohdalla kosketuspinta jäi ohueksi, vaikka toki siitä jäi sellainen pelko takapuoleen, kun kaikista hirveistä jutuista puhuttiin julkisuudessa ja aina kuuli ikäviä tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin 3v lukiossa ja opiskelin 6,5 diplomi-insinööriksi ja valmistuin juuri oikeaan aikaan vakituiseen työsuhteeseen. Just tosin alkoi yt:t töissä ja mä oon sairaslomalla, joten saapi nähdä selvitäänkö tästä lamasta.
Lähdin ulkomaille duuniin. Helposti kävi kiitos EU:n.
Tulin takaisin kun Suomi alkoi olla taas siedettävä paikka elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään, joka oli valmistunut ja velkainen just siihen pahimpaan aikaan? Kuten luultavasti itselleni on käymässä... Kävisipä vaan tuuri minullakin, että selviäisin vähällä.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:46"]
Lähdin ulkomaille duuniin. Helposti kävi kiitos EU:n.
Tulin takaisin kun Suomi alkoi olla taas siedettävä paikka elää.
[/quote]
Ulkomaille töihin lähteminen minuakin kiinnostaisi, en vain tiedä mitä se sitten konkreettisesti vaatii ja mitä seurauksia sillä on. Kuinka pitkään olit (minä vuosina) ulkomailla?
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:46"]
Lähdin ulkomaille duuniin. Helposti kävi kiitos EU:n.
Tulin takaisin kun Suomi alkoi olla taas siedettävä paikka elää.
[/quote]
Lamavuodet olivat 1991-1994. Suomesta tuli EU:n jäsen 1995. Miten EU helpotti lähtöäsi?
Rahalla, sain maksettua sen 2012.
Olin lukiossa silloin. Vanhemmat onneksi pysyivät kumpikin työelämässä joten ei tarvinnut sen kummemmin lamasta itse huolehtia. Itselleni ei myöskään esim. koulujen säästöt kovasti osuneet kun joka tapauksessa lukiokirjat jne piti itse hankkia.
Minä valmistuin kauppiksesta suoraan kortistoon 1992, ja tämä nykyinen lama ei ole mitään verratttuna siihen. 80-luvun lopussa korot nousi 20%:n ja duunari vanhempani kun olivat joutuneet rakentamaan talon -87 ja ottamaan sen lisäksi lainaa sukupolvenvaihdokseen kun isäpuolen vanhemmilla oli pieni maatila, hänen vanhempansa painostivat että pojan pitää ottaa maatila hoitaakseen sivutöinä, ja sitten piti maksaa sisarukset siitä pois, ja tietysti niille vanhemmille piti maksaa, meitä lapsia syntyi sitten kolmas, ja kun oltiin asuttu vuosia rintamamiestalon yläkerrassa, oli aika isovanhempien lunastaa lupaus että he muuttavat yläkertaan ja meidän perhe alakertaan, no peruivat puheensa kun eihän vanhat ihmiset rappuja voi käyttää, vaikka olivat itseään varten sen yläkerran aikoinaan rakentaneet. No ei auttanut muu kuin vanhempieni rakentaa viereen uusi talo meidän perhettä varten. Lainaa oli sitten n. puoli miljoonaa markkaa yhteensä.
Tila ei tuottanu kuin ehkä 2000mk vuodessa voittoa ja työtä oli paljon. Vanhemmat kävivät tietysti töissä, mutta kyllä laman aikana hekin joutuivat välillä pois töistä. Onneksi lainojen korot alkoivat sitten laskea kun asuntojen hinnat romahtivat. Työttömyys oli 25% siinä vaiheessa kun mun olisi pitänyt työelämään päästä, ei auttanut vaikka asuin Helsingissä.
Kyllähän se että ei ole koskaan saanut kunnon työpaikkaa on vaikuttanut minun koko elämääni, olen tehnyt paskaduuneja, ollut yrittäjä muutaman vuoden (siitä jäi vaan velat ja meni luottotiedot). Koskaan elämässäni ei ole ollut sellaista aikaa että olisi varma palkka joka kuukausi, työttömänä tulee se muutama satanen neljän viikon välein, mutta ei sellaisen rahan kanssa voi mitään tulevaisuutta suunnitella. Jos olisi normaali palkkainen vakituinen työpaikka, se olisi kuin lottovoitto. 6 vuotta nuorempi sisareni ei taas ole koskaan ollut työtön, hän valmistui kauppiksesta nousukauden aikaan, ja on aina vaihtanut työpaikkaa lennosta, koskaan ei ole tarvinnut työkkärin lappuja täytellä. Kyllä se paljon vaikuttaa että pääseekö silloin nuorena työpaikan syrjään kiinni vai ei.
Opintolaina ei sinänsä ole ongelma, siinähän on valtion takaus, itsekin silloin köyhänä makselin vain korkoja, mulla kävi tuuri että sain sitten maksettu lainan pois kun avomies voitti jossain veikkauksen pelissä enemmän rahaa, mutta kyllähän mulla muuten oli sitten velkoja kun olin työttömänä vuosikaudet. Ja veloissa olen yrittämisen takia nytkin, ja olen vielä muutaman vuoden ennenkuin loput velat vanhenee.
Kyllä sinä 97 olet elänyt jossain eri maailmassa kuin minä. Minä olen peruskouluni 80-luvun aikana, ja ihmettelen noita puheita että 90-luvulla alettiin kierrättää kirjoja ja säästää muutenkin koulussa, kyllä meillä oli kierrätetty kirjoja aina, alaluokilla jännättättiin kenen yläluokkalaisen tai jopa yläastelaisen kirjoja saatiin käyttöön. Ruoka oli tosin hyvää kun oli oma keittäjä pienessä koulussa, mutta ei välipaloja tai jälkiruokia ollut kuin joskus harvoin erikoistilaisuuksissa, pehmeää leipää, eli keittäjän itse leipomia ihania sämpylöitä oli yleensä kerran viikossa, torstaisin ja silloin kun oli pinaattikeittoa ja sämpylää olin taivaassa, paitsi että monta kertaa joutui juuri ennen sitä mun herkkulemppariruokaa hammslääkäriin ja ne laittoi sitä ällönmakuista keltaista töhnää hampaat täyteen. Eikä meidän kaupunkien kouluissa mitään kerhoja ollut. Kerhot oli sitten muita harrastuksia jotka ei liittyneet mitenkään kouluun.
Muotivaatteita oli 80-luvulla ja paljon meikkiä ja paljon hiusväriä ja hiuslakkaa ym. Kyllä sitä jatkui laman aikanakin varmasti, mutta muoti vähän muuttui hillitympään suuntaan. Varmasti ne joilla oli rahaa ostivat muotivaatteita teineilleen yhtä paljon kuin ennenkin.
Ja tuo että nykyään työttömyys on monelle valinta, on täyttä sontaa, todella loukkaavaa kuultavaa pitkäaikaistyöttömälle! Kyllä minä olin silloin 90-luvun lamassa samanlaisissa orjatöissä mitä nykyäänkin, ja se kulukorvaus silloin 20 vuotta sitten oli 50mk päivässä, ja nykyään se on 9€ euroaikana se oli ensin vain 8€ eli huima indeksikorotus siihen on tullut. Kultalusikka persiissä ikänsä eläneet eivät tajua sitä tosiasiaa, että 90-luvun laman jälkeen ei ole kaikille ollut töitä, aina on satoja tuhansia ihmisiä ollut työttömänä, jopa sen kuuluisan kovan nousukauden mukaan pääsivät vain onnekkaimmat, köyhät jätettiin oman onnensa nojaan pärjäämään sillä mitä laman ajan juustohöylät jättivät jäljelle.