Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

Pohjois-Afrikassa, Marokko tai Tunisia.

Suomessa, vanhassa keltaisessa kartanossa palvelijattarena. Näen usein unia tästä samasta paikasta.

Turkmenistanissa paimenena.

Varmaankin Kreikan saaristossa. Matkustin siellä ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten ja missään muualla ulkomailla ei ole tullut sellaista kotoisaa ja turvallista oloa, joka siellä tuli samantien.

Englannissa viimeksi. Ranskassa 1700-luvulla, olen aina inhonnut Pariisia, kun olen siellä joutunut työmatkailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat asuneet vain Toscanassa.

Jaa,a. Ovatko suomalaiset entisiä Toscanalaisia? maailman onnellisin kansa, Toscanan ihana elämä ja maisemat, ruoat, vielä sielussa..

Espanjassa. Muistan hyvin, kun kävin siellä ensimmäisen kerran, ja lentokoneen ovi aukesi javä se lämpö ja Espanjalle tyypillinen tuoksu tulvahti tajuntaan. Sain siitä oikein sävärit ja mua alkoi itkettämään, menin siitä jotenkin ihan sekaisin, suorastaan humalluin. Olen satavarma että olen asunut siellä edellisessä elämässä ja kaipaan sinne aina takaisin. On ollut yhtä tuskaa tää korona, kun mun Espanjan matka viime kesänä peruttiin, enkä vieläkään ole sinne päässyt. Naamarätin ja kaikkien rajoitusten kanssa en halua matkustaa. Toivottavasti tämä pian saataisiin hallintaan ja elämä palaisi takaisin normaaliksi. 6v eläkkeeeen ja heti kun sen saan se on Adios amigos y hola España 😍

Kummasti ovat suomalaiset sitten kuitenkin epäsosiaalinen paska kansa vaikka valtaosa on ennen elänyt jossain etelä euroopassa.

Irlannissa. Sikäläinen musiikki saa aina liikuttumaan.  Minkään muun maan musiikki ei tee samanlaista vaikutusta. River Dance on hienoa katseltavaa! Olen nainen, mutta jotenkin on vahva tunne ( ollut lapsesta asti), että olen ollut mies maaseudulla.

Muinainen Egypti

Mm. Englannissa, mahdollisesti kaivosteollisuuden alueella, duunariluokassa. Silloinen poikani on kuulemma tässä elämässä isäni. Reinkarnaatio osaa olla rasittavaa, mutta minkäs teet.

Olen ikivanhana sieluna asunut monissa maissa. Jo aivan pienenä tunsin suurta vetoa Kauko-Aasian maihin, uskontoihin ja ruokiin, joten luultavasti siellämain olen luuhannut eniten. Lisäksi Venäjällä, Ranskassa ja Pohjois-Amerikassa.

Ihana ketju muutes! Kiva kuulla, että on muitakin "meikäläisiä" täällä. Kiitos ap:lle. :)

Hmm, sanoisin että olen ollut saksalainen tai preussilainen 1900 -luvun alusta 40-luvulle siitä päätellen että nuoresta pitäen olen ollut pakkomielteisesti kiinnostunut Saksasta tuolloin. En edelleenkään tiedä mistä tuo mielenkiinto on syntynyt.

Vaihtoehtoja:

-Japani. Kaikki japanilainen aina kiinnostanut lapsesta asti karatesta teeseremoniaan. Ainoana meidän perheessä. Olen aikuisena käynyt kahdesti Tokiossa.

-Ranska. Rakastan ranskan kieltä. Hermostun Pariisissa samalla lailla kuin nykyään Helsingissä. Ovat sotkeneet minun kaupunkini! Tykkään ranskalaisesta ruuasta. Myös niistä sammakoista ja etanoista.

-Ruotsi. Tunnen oloni kumman kotoisaksi, varsinkin Gotlannissa. Rakastan savustettuja katkarapuja. Joku kumma vetää myös Suomen saaristoon.

Ja olen varma, että synnyn vielä Englantiin, sillä olen suurella vaivalla oppinut tykkäämään Englannista vähitellen.

Englanti tai Irlanti. Rehevä vihreä maaseutu ja kivitalo.

Ehdottomasti jossain Välimeren rannalla, luultavasti Kreikassa.

Vierailija kirjoitti:

Venäjällä jossain kaupungissa, Moskova, Leningrad, Petroskoi? Keltaisia vanhoja rakennuksia.

Sama!

Olin kroatialainen SS-upseeri, joka osallistu siviiliväestöön kohdistuviin julmuuksiin etelä-Venäjällä ja pakeni Simon Wiesenthalia sodan jälkeen Paraguayhin

Ei oo selvinnyt

Karibialla joskus 1650–1730 aikoihin bukkaneerina. En elänyt ainakaan yli 40-vuotiaaksi, mutta elämä oli lyhyt ja onnellinen enkä ollut historiallisesti merkittävä henkilö. Veikkaisin jopa ettei jälkeeni jäänyt mitään paitsi ehkä joku lapsin jonkun paikallisen prostituoidun kanssa.