Yrittäjällä ei ole mahdollisuutta masentumiseen.

Kiitos kaikille. 

Olen pakkoyrittäjä. Hain valmistumisen jälkeen kaksi vuotta töitä, mutten niitä saanut. Kaikki oli ennen ihan loistavasti, mutta tuo mihinkään kelpaamaton olo musersi täysin. En kelvannut mihinkään työhön kenellekään. 

Olen yksityinen elinkeinonharjoittaja, minulla ei ole mitään firmaa tai työntekijöitä. Tuotan palvelua, jota muut ostavat. En tykkää tästä työstä, en ole koskaan halunnut tehdä tätä työtä, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Olen yrittänyt selvittää, minkälaisia tukia saisin työttömänä tai sairaslomalla, mutten tällä hetkellä saisi senttiäkään. Tai sitten minulle on valehdeltu, tai en jaksa ottaa asioista kunnolla selvää. En saisi työttömyyskorvausta miehen tulojen takia, enkä sairaspäivärahaa, koska olen ollut yrittäjä niin vähän aikaa. En saisi yhtään mitään mistään, jäisin täysin tulottomaksi. 

Kuolemanpelko on hävinnyt kokonaan. Minua ei pelota mikään, koska välillä tuntuu siltä, että kuolema olisi vain hyvä asia. Tajusin tämän vähän aikaa sitten, kun olin vähällä jäädä auton alle. Ensimmäinen ajatukseni, ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuta, mitä oli tapahtunut, oli se, että harmi kun auto ei ajanut päälleni - meni sekin pieleen.

Olen ollut pakkoyrittäjänä kohta kaksi vuotta ja hakenut koko ajan muuta työtä. 

En vain jaksa. 

ap

Ei minulla ainakaan aloittelevana yrittäjänä ollut varaa mihinkään vakuutuksiin. Sairausvakuutuksesta en edes haaveillut. Tiedättekö yhtään, mitä ne maksavat? Sitä paitsi keski-ikäisen on jo vaikeaa saada edes mitään.

Nyt kahden vuoden (pakko)yrittäjyyden jälkeen minulla ei ole edelleenkään varaa mihinkään lakisääteisten maksujen lisäksi, ja tulotaso on muutenkin heikko. Jos rahaa tulee enemmän jatkossa, käyttäisin ne työvälineisiin, joita olisi uudistettava. Palkkaa maksaisin itselleni hiukan enemmän, että nälkävyötä voisi höllentää. Sairausvakuutus ei ole listalla ensimmäisenä, ei edes viidentenä.

Ja nyt puhun satasista kuussa, en sen isommista summista. Ne saadakseni markkinointiin pitäisi panostaa, mutta kun ilman rahaa...

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:47"]

Olen yrittänyt selvittää, minkälaisia tukia saisin työttömänä tai sairaslomalla, mutten tällä hetkellä saisi senttiäkään. Tai sitten minulle on valehdeltu, tai en jaksa ottaa asioista kunnolla selvää. En saisi työttömyyskorvausta miehen tulojen takia, enkä sairaspäivärahaa, koska olen ollut yrittäjä niin vähän aikaa.

[/quote]

Nyt ei kyllä ole kaikki ihan kohdallaan. Ensinnäkään puolison tulot eivät vaikuta työttömyyskorvaukseen. Toisekseen yrittäjä voi saada Kelan sairauspäivärahaa, kunhan YEL-maksut on hoidettu asianmukaisesti, eikä sitä varten tosiaankaan tarvitse olla ollut vuosikausia yrittäjänä.

Tiedän, että masentuneena ei kaiken muun lisäksi enää jaksaisi eikä pystyisikään selvittelemään tällaisia. Voisiko puolisosi tai joku ystäväsi auttaa?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa.
[/quote]
Yrittäjyys ei ole aina oma valinta. Useimpien yksinyrittäjien tulotaso on paaaljon alempi kuin palkansaajilla. Sinulla on hyvin erikoinen käsitys yrittäjyydestä. Varmaan siksi, koska media kertoo vain sankaritarinoista.

Ap, olet lihonut niin paljon lyhyessä ajassa, että kilpirauhasarvot pitää ehdottomasti selvittää. Varaa aika lääkärille, tarvitset apua!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa. [/quote] Yrittäjyys ei ole aina oma valinta. Useimpien yksinyrittäjien tulotaso on paaaljon alempi kuin palkansaajilla. Sinulla on hyvin erikoinen käsitys yrittäjyydestä. Varmaan siksi, koska media kertoo vain sankaritarinoista.

[/quote]

Mä en käsitä pakkoyrittäjyyttä. Selventäkää sitä mulle, kiitos. Ettekö siis muka itse päätä ihan omasta työstänne, kuka siihen pakottaa ja miten? Miten niin se ei ole oma valinta?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa. [/quote] Yrittäjyys ei ole aina oma valinta. Useimpien yksinyrittäjien tulotaso on paaaljon alempi kuin palkansaajilla. Sinulla on hyvin erikoinen käsitys yrittäjyydestä. Varmaan siksi, koska media kertoo vain sankaritarinoista.

[/quote]

Mä en käsitä pakkoyrittäjyyttä. Selventäkää sitä mulle, kiitos. Ettekö siis muka itse päätä ihan omasta työstänne, kuka siihen pakottaa ja miten? Miten niin se ei ole oma valinta?
[/quote]

Kaikki eivät halua passivoitua työttömiksi, kun työtä ei hakemallakaan löydy.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa. [/quote] Yrittäjyys ei ole aina oma valinta. Useimpien yksinyrittäjien tulotaso on paaaljon alempi kuin palkansaajilla. Sinulla on hyvin erikoinen käsitys yrittäjyydestä. Varmaan siksi, koska media kertoo vain sankaritarinoista.

[/quote]

Mä en käsitä pakkoyrittäjyyttä. Selventäkää sitä mulle, kiitos. Ettekö siis muka itse päätä ihan omasta työstänne, kuka siihen pakottaa ja miten? Miten niin se ei ole oma valinta?

[/quote]

Nälkä pakottaa. Jos töitä ei saa, eikä työttömänä elä, pakkoyrittäjyys on ainut vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]

Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa.

[/quote]

Ei muuten ole aina oma valinta. Tässä maassa moni on pakkoyrittäjä, kun ei sitä vakkariduunia ole ja jotenkin on pakko tulla toimeen

Ap:lle tsemppiä! Onko työsi yrittäjänä sellaista, mihin olet kouluttautunut? Miten palkkatyö eroaisi nykyisestä työstäsi? Olisiko se sisällöltään erilaista? Mitä oikeastaan haluaisit tehdä?

Voisiko olla, että masennuksesi kumpuaa jostain muusta asiasta kuin työstä? Voisitko pitää vapaapäivän ja antaa itsellesi aikaa miettiä näitä asioita? Nyt tilanteesi vaikuttaa kurjalta: ei kenenkään pitäisi joutua elämään noin raskasta arkea! Anna itsellesi oikeus levähtää - edes hetkeksi!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 10:58"]Turha marista. Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Toisenlaisessa tilanteessa aloittaja kahmisi kaikki voitot yksin eikä valittaisi mistään. Kaikkea ei vain voi saada. Yrittäjyys on oma valinta kuten myös palkkatyö ja molemmilla on hyvät ja huonot puolensa. [/quote] Yrittäjyys ei ole aina oma valinta. Useimpien yksinyrittäjien tulotaso on paaaljon alempi kuin palkansaajilla. Sinulla on hyvin erikoinen käsitys yrittäjyydestä. Varmaan siksi, koska media kertoo vain sankaritarinoista.

[/quote]

Mä en käsitä pakkoyrittäjyyttä. Selventäkää sitä mulle, kiitos. Ettekö siis muka itse päätä ihan omasta työstänne, kuka siihen pakottaa ja miten? Miten niin se ei ole oma valinta?
[/quote]
Firma ulkoistaa kaiken ja irtisanoo yt:n jälkeen kaikki tietyissä toiminnoissa työskentelevät, ja jatkossa firma "keskittyy ydinosaamiseensa" eli kehitykseen ja kokonaisuuden hallintaan. Osaset ostetaan ulkopuolelta. Entisiä työntekijöitä kannustetaan tekemään entistä työtään yrittäjinä eli omalla riskillä. Hinnat sanelee toimeksiantaja, ja muita asiakkaita ei joko ole tai on liian vähän. Vaihtoehtoina on työttömyys, koska avoimia paikkoja omalla alalla ei ole. Tätä on pakkoyrittäjyys. Ammattinimikkeinä voi olla ihan mitä tahansa siivoojasta jakeluautonkuljettajaan, toimittajasta kielenkääntäjään, koodarista IT-projektipäällikköön... Tervetuloa nykytodellisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:09"]

Ap:lle tsemppiä! Onko työsi yrittäjänä sellaista, mihin olet kouluttautunut? Miten palkkatyö eroaisi nykyisestä työstäsi? Olisiko se sisällöltään erilaista? Mitä oikeastaan haluaisit tehdä?

Voisiko olla, että masennuksesi kumpuaa jostain muusta asiasta kuin työstä? Voisitko pitää vapaapäivän ja antaa itsellesi aikaa miettiä näitä asioita? Nyt tilanteesi vaikuttaa kurjalta: ei kenenkään pitäisi joutua elämään noin raskasta arkea! Anna itsellesi oikeus levähtää - edes hetkeksi!

[/quote]

Työni ei ole mitään sinne päinkään sitä, mihin olen kouluttautunut ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Nykyisestä työstäni yrittäjänä en ole tykännyt koskaan, mutta aloin tehdä sitä sillä mielellä, että tämä on väliaikaista. Lopettaisin, kunnes saisin töitä. 

Minulla ei ole varaa vapaapäiviin. En ole kahteen vuoteen pitänyt edes sairaana mitään lepopäivää. Tämä työni yrittäjänä on fyysistä, palkkatyö olisi enemmän henkistä, ajatustyötä ja älykkyyttä vaativaa työtä. Rahalla ei ole oikeastaan merkitystä, saisin mistä tahansa palkkatyöstä enemmän kuin mitä saan nyt. 

Tunnen olevani ihan pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, kun en kelpaa mihinkään. Veronmaksajaksi vain, muuten olen taakka. Olen ihan hyödytön. Koulutuskin meni ihan hukkaan. 

YEL-maksuja olen maksanut vähemmän kuin mitä olisi pitänyt, koska enempään ei ole ollut varaa. En muista, mitä Kelan virkailija sanoi, mutta kuitenkin niin, että puolison tulojen ja yrittäjyystaustani ja YEL-maksujen perusteella en saisi mitään mistään. En kuulu mihinkään kassaan. 

ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:09"]

Ap:lle tsemppiä! Onko työsi yrittäjänä sellaista, mihin olet kouluttautunut? Miten palkkatyö eroaisi nykyisestä työstäsi? Olisiko se sisällöltään erilaista? Mitä oikeastaan haluaisit tehdä?

Voisiko olla, että masennuksesi kumpuaa jostain muusta asiasta kuin työstä? Voisitko pitää vapaapäivän ja antaa itsellesi aikaa miettiä näitä asioita? Nyt tilanteesi vaikuttaa kurjalta: ei kenenkään pitäisi joutua elämään noin raskasta arkea! Anna itsellesi oikeus levähtää - edes hetkeksi!

[/quote]

Työni ei ole mitään sinne päinkään sitä, mihin olen kouluttautunut ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Nykyisestä työstäni yrittäjänä en ole tykännyt koskaan, mutta aloin tehdä sitä sillä mielellä, että tämä on väliaikaista. Lopettaisin, kunnes saisin töitä. 

Minulla ei ole varaa vapaapäiviin. En ole kahteen vuoteen pitänyt edes sairaana mitään lepopäivää. Tämä työni yrittäjänä on fyysistä, palkkatyö olisi enemmän henkistä, ajatustyötä ja älykkyyttä vaativaa työtä. Rahalla ei ole oikeastaan merkitystä, saisin mistä tahansa palkkatyöstä enemmän kuin mitä saan nyt. 

Tunnen olevani ihan pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, kun en kelpaa mihinkään. Veronmaksajaksi vain, muuten olen taakka. Olen ihan hyödytön. Koulutuskin meni ihan hukkaan. 

YEL-maksuja olen maksanut vähemmän kuin mitä olisi pitänyt, koska enempään ei ole ollut varaa. En muista, mitä Kelan virkailija sanoi, mutta kuitenkin niin, että puolison tulojen ja yrittäjyystaustani ja YEL-maksujen perusteella en saisi mitään mistään. En kuulu mihinkään kassaan. 

ap

[/quote]

Voi voi, kuulostaa todella raskaalta! Nykypäivänä voi olla todella vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä. Olisiko sinulle rahallisesti mahdollista hakea oman alasi harjoittelupaikkaa, josta ei saisi palkkaa? Sitä kautta voisit päästä oman alasi töihin ja saada sitä lisää ajantasaista työkokemusta. Se voisi nostaa myös itsearvostustasi.

Harjoittelupaikan saamista auttaa koulutuksesi ja se, ettet ole nytkään ollut työttömänä, vaikka et ole oman alasi työtä saanutkaan. Minä ainakin arvostan yritteliäisyyttäsi!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:09"]

Ap:lle tsemppiä! Onko työsi yrittäjänä sellaista, mihin olet kouluttautunut? Miten palkkatyö eroaisi nykyisestä työstäsi? Olisiko se sisällöltään erilaista? Mitä oikeastaan haluaisit tehdä?

Voisiko olla, että masennuksesi kumpuaa jostain muusta asiasta kuin työstä? Voisitko pitää vapaapäivän ja antaa itsellesi aikaa miettiä näitä asioita? Nyt tilanteesi vaikuttaa kurjalta: ei kenenkään pitäisi joutua elämään noin raskasta arkea! Anna itsellesi oikeus levähtää - edes hetkeksi!

[/quote]

Työni ei ole mitään sinne päinkään sitä, mihin olen kouluttautunut ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Nykyisestä työstäni yrittäjänä en ole tykännyt koskaan, mutta aloin tehdä sitä sillä mielellä, että tämä on väliaikaista. Lopettaisin, kunnes saisin töitä. 

Minulla ei ole varaa vapaapäiviin. En ole kahteen vuoteen pitänyt edes sairaana mitään lepopäivää. Tämä työni yrittäjänä on fyysistä, palkkatyö olisi enemmän henkistä, ajatustyötä ja älykkyyttä vaativaa työtä. Rahalla ei ole oikeastaan merkitystä, saisin mistä tahansa palkkatyöstä enemmän kuin mitä saan nyt. 

Tunnen olevani ihan pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, kun en kelpaa mihinkään. Veronmaksajaksi vain, muuten olen taakka. Olen ihan hyödytön. Koulutuskin meni ihan hukkaan. 

YEL-maksuja olen maksanut vähemmän kuin mitä olisi pitänyt, koska enempään ei ole ollut varaa. En muista, mitä Kelan virkailija sanoi, mutta kuitenkin niin, että puolison tulojen ja yrittäjyystaustani ja YEL-maksujen perusteella en saisi mitään mistään. En kuulu mihinkään kassaan. 

ap

[/quote]

Voi voi, kuulostaa todella raskaalta! Nykypäivänä voi olla todella vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä. Olisiko sinulle rahallisesti mahdollista hakea oman alasi harjoittelupaikkaa, josta ei saisi palkkaa? Sitä kautta voisit päästä oman alasi töihin ja saada sitä lisää ajantasaista työkokemusta. Se voisi nostaa myös itsearvostustasi.

Harjoittelupaikan saamista auttaa koulutuksesi ja se, ettet ole nytkään ollut työttömänä, vaikka et ole oman alasi työtä saanutkaan. Minä ainakin arvostan yritteliäisyyttäsi!

[/quote]

Saisin harjoittelupaikkoja, olen kahteen otteeseen ollutkin palkattomassa harjoittelussa. Näistä on jäljellä yli 10 000 euron lainat. Oli pakko ottaa lainaa, jotta sai harjoitteluaikana syötyä. Harjoitteluista ei ollut apua, kumpikin taho haki vain ilmaista työvoimaa. Ovat teettäneet palkatonta työtä opiskelijoilla ja harjoittelijoilla omien harjoittelujaksojenkin jälkeen jatkuvasti. Olisi siis tarvetta vakituiselle työntekijälle, mutta ei ole varaa (tai halua) maksaa siitä.

Tiedän, että työllisyystilanne on katastrofaalinen omalla alallani. Sen tajuaminen vie vielä syvemmälle. Ikää tulee lisää, minulla ei ole kohta enää mitään työelämätaitoja omalta alaltani, ei ole enää varaa mennä niihin palkattomiin harjoitteluihin. Töitä ei ole ja jos on, en pääse edes haastatteluihin.

Kävin kesälomalla terveyskeskuksessa juttelemassa lääkärille. Ei osannut sanoa yhtään mitään. Suositteli liikuntaa ja perheen kanssa olemista. En jaksa liikkua ja perheen kanssa oleminen on ainut, joka saa minut ylipäätään heräämään aamulla. Se ei silti riitä tuomaan valoa tähän elämään.

ap

Niin, yrittäjä on lainsuojaton. 

Itse mietin samoja asioita vuosi sitten. Masennukseni oli diagnosoitu jo yli vuotta aikaisemmin mutta kukaan ei ehdottanut minulle sairaslomaa vaikka olin ihan lopussa. Minulla on erikoinen tilanne, olen yrittäjä mutta vain sivutoimisesti enkä siis maksanut yeliä. Teen muutakin. Luulin että en voi edes saada sairaslomaa sillä eihän minulla edes ollut mitään mistä tavallaan jäädä sairaslomalla. Tuskailin asian kanssa pitkään, en tiennyt mitä tehdä. Menin tosi huonoon kuntoon, töissä tuli vaikeuksia ja yritin vaan jaksaa. Ystäväni jo pelkäsi että joudun psykoosiin. No sitten yks päivä menin taas lääkärille ja lääkäri olikin sitä mieltä että minun pitäisi mennä ihan osastolle, niin huonossa kunnossa olin. No sainpahan sairaslomaa, ja oli pakko vaan luovuttaa. Päätöksen tekeminen siitä että luovuttaa oli raskainta, mutta päätöksen tekeminen helpotti.

Ekat sairasloman kuukaudet olivat rankempaa aikaa kuin aika ennen saikkua. Piti toimittaa lappua lapun perään kelaan ja selvitellä asioita. Jouduin luopumaan kodistani ja kotikaupungistani. Jouduin luopumaan kaikesta, hyppäämään tyhjään. Kaikista eniten pelkäsin sitä että menetän kotini, ja niin kävikin, nyt olen koditon. Saan sairaspäivärahaa, mutta se ei riittäisi vuokraan lääkkeiden, lainanmaksun eikä terapian kanssa ei edes asumistuen kanssa. 

Mutta en olisi voinut jatkaakaan. Oli pakko jäädä saikulle, enkä kadu. Joudun pistämään koko elämäni nyt uusiksi. En ole kuollut nälkään. 

En saa siis sossusta mitään, enkä nyt kerro syytä.

Minun yrittäjäystäväni koki saman. Hän joutuu hakemaan sossusta apua. Hän siis lopetti yrityksensä. Hän on sairaslomalla, mutta samalla myös työkkärissä. Hänkin on selvinnyt kuitenkin eikä kadu päätöstään.

Minun neuvoni on, mene terveyskeskukseen ja kerro että et välitä jos kuolet jne. Saat saikkua ja lääkettä, ota yhteys kelaan, sossuun, työkkäriin ja ilmeisesti on joku sosiaalineuvojakin joka neuvoo saatko etuuksia. 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:09"]

Ap:lle tsemppiä! Onko työsi yrittäjänä sellaista, mihin olet kouluttautunut? Miten palkkatyö eroaisi nykyisestä työstäsi? Olisiko se sisällöltään erilaista? Mitä oikeastaan haluaisit tehdä?

Voisiko olla, että masennuksesi kumpuaa jostain muusta asiasta kuin työstä? Voisitko pitää vapaapäivän ja antaa itsellesi aikaa miettiä näitä asioita? Nyt tilanteesi vaikuttaa kurjalta: ei kenenkään pitäisi joutua elämään noin raskasta arkea! Anna itsellesi oikeus levähtää - edes hetkeksi!

[/quote]

Työni ei ole mitään sinne päinkään sitä, mihin olen kouluttautunut ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Nykyisestä työstäni yrittäjänä en ole tykännyt koskaan, mutta aloin tehdä sitä sillä mielellä, että tämä on väliaikaista. Lopettaisin, kunnes saisin töitä. 

Minulla ei ole varaa vapaapäiviin. En ole kahteen vuoteen pitänyt edes sairaana mitään lepopäivää. Tämä työni yrittäjänä on fyysistä, palkkatyö olisi enemmän henkistä, ajatustyötä ja älykkyyttä vaativaa työtä. Rahalla ei ole oikeastaan merkitystä, saisin mistä tahansa palkkatyöstä enemmän kuin mitä saan nyt. 

Tunnen olevani ihan pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa, kun en kelpaa mihinkään. Veronmaksajaksi vain, muuten olen taakka. Olen ihan hyödytön. Koulutuskin meni ihan hukkaan. 

YEL-maksuja olen maksanut vähemmän kuin mitä olisi pitänyt, koska enempään ei ole ollut varaa. En muista, mitä Kelan virkailija sanoi, mutta kuitenkin niin, että puolison tulojen ja yrittäjyystaustani ja YEL-maksujen perusteella en saisi mitään mistään. En kuulu mihinkään kassaan. 

ap

[/quote]

Voi voi, kuulostaa todella raskaalta! Nykypäivänä voi olla todella vaikeaa saada koulutustaan vastaavaa työtä. Olisiko sinulle rahallisesti mahdollista hakea oman alasi harjoittelupaikkaa, josta ei saisi palkkaa? Sitä kautta voisit päästä oman alasi töihin ja saada sitä lisää ajantasaista työkokemusta. Se voisi nostaa myös itsearvostustasi.

Harjoittelupaikan saamista auttaa koulutuksesi ja se, ettet ole nytkään ollut työttömänä, vaikka et ole oman alasi työtä saanutkaan. Minä ainakin arvostan yritteliäisyyttäsi!

[/quote]

Saisin harjoittelupaikkoja, olen kahteen otteeseen ollutkin palkattomassa harjoittelussa. Näistä on jäljellä yli 10 000 euron lainat. Oli pakko ottaa lainaa, jotta sai harjoitteluaikana syötyä. Harjoitteluista ei ollut apua, kumpikin taho haki vain ilmaista työvoimaa. Ovat teettäneet palkatonta työtä opiskelijoilla ja harjoittelijoilla omien harjoittelujaksojenkin jälkeen jatkuvasti. Olisi siis tarvetta vakituiselle työntekijälle, mutta ei ole varaa (tai halua) maksaa siitä.

Tiedän, että työllisyystilanne on katastrofaalinen omalla alallani. Sen tajuaminen vie vielä syvemmälle. Ikää tulee lisää, minulla ei ole kohta enää mitään työelämätaitoja omalta alaltani, ei ole enää varaa mennä niihin palkattomiin harjoitteluihin. Töitä ei ole ja jos on, en pääse edes haastatteluihin.

Kävin kesälomalla terveyskeskuksessa juttelemassa lääkärille. Ei osannut sanoa yhtään mitään. Suositteli liikuntaa ja perheen kanssa olemista. En jaksa liikkua ja perheen kanssa oleminen on ainut, joka saa minut ylipäätään heräämään aamulla. Se ei silti riitä tuomaan valoa tähän elämään.

ap

[/quote]

Sinä olet kyllä yrittänyt parhaasi! Ehdottaisin kuitenkin, että menisit vielä vaikkapa työvoimatoimistoon juttelemaan. Esimerkiksi korkeakoulutetuille on omat neuvojansa. Jos sinulla käy hyvä tuuri, kohtaat oikeanlaisen ihmisen, joka ottaa asiasi tosissaan ja keksii tavan, jolla selviydyt tilanteestasi. Joskus asiat saattavat olla vain onnesta kiinni. Hae myös sitkeästi töitä, joskus voi tärpätä. Ja mielestäni et ole todellakaan pohjasakkaa vaan ahkera ja vastuullinen henkilö, jolla on nyt vain käynyt huono tuuri!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:50"]

Niin, yrittäjä on lainsuojaton. 

Itse mietin samoja asioita vuosi sitten. Masennukseni oli diagnosoitu jo yli vuotta aikaisemmin mutta kukaan ei ehdottanut minulle sairaslomaa vaikka olin ihan lopussa. Minulla on erikoinen tilanne, olen yrittäjä mutta vain sivutoimisesti enkä siis maksanut yeliä. Teen muutakin. Luulin että en voi edes saada sairaslomaa sillä eihän minulla edes ollut mitään mistä tavallaan jäädä sairaslomalla. Tuskailin asian kanssa pitkään, en tiennyt mitä tehdä. Menin tosi huonoon kuntoon, töissä tuli vaikeuksia ja yritin vaan jaksaa. Ystäväni jo pelkäsi että joudun psykoosiin. No sitten yks päivä menin taas lääkärille ja lääkäri olikin sitä mieltä että minun pitäisi mennä ihan osastolle, niin huonossa kunnossa olin. No sainpahan sairaslomaa, ja oli pakko vaan luovuttaa. Päätöksen tekeminen siitä että luovuttaa oli raskainta, mutta päätöksen tekeminen helpotti.

Ekat sairasloman kuukaudet olivat rankempaa aikaa kuin aika ennen saikkua. Piti toimittaa lappua lapun perään kelaan ja selvitellä asioita. Jouduin luopumaan kodistani ja kotikaupungistani. Jouduin luopumaan kaikesta, hyppäämään tyhjään. Kaikista eniten pelkäsin sitä että menetän kotini, ja niin kävikin, nyt olen koditon. Saan sairaspäivärahaa, mutta se ei riittäisi vuokraan lääkkeiden, lainanmaksun eikä terapian kanssa ei edes asumistuen kanssa. 

Mutta en olisi voinut jatkaakaan. Oli pakko jäädä saikulle, enkä kadu. Joudun pistämään koko elämäni nyt uusiksi. En ole kuollut nälkään. 

En saa siis sossusta mitään, enkä nyt kerro syytä.

Minun yrittäjäystäväni koki saman. Hän joutuu hakemaan sossusta apua. Hän siis lopetti yrityksensä. Hän on sairaslomalla, mutta samalla myös työkkärissä. Hänkin on selvinnyt kuitenkin eikä kadu päätöstään.

Minun neuvoni on, mene terveyskeskukseen ja kerro että et välitä jos kuolet jne. Saat saikkua ja lääkettä, ota yhteys kelaan, sossuun, työkkäriin ja ilmeisesti on joku sosiaalineuvojakin joka neuvoo saatko etuuksia. 

[/quote]

Tämän takia kirjoitinkin aloitukseni. Meillä on kolme lasta. En voi hypätä tyhjän päälle ja vetää niitä mukaan. On pakko jaksaa. En tiedä, kuinka kauan tätä ihminen pystyy kestämään, mutta pakko on pakko. Ilman lapsia olisin luovuttanut jo kaksi vuotta sitten, en olisi alkanut edes yrittäjäksi. 

Olin pitkään positiivinen ja yritin kaikkeni. Kuten se, että otin lainaa palkattomia harjoitteluja varten. 

En tiedä miksi, mutta tuntuisi itsekkäältä vain lopettaa kaikki oman jaksamisen takia. Ei tunnu siltä, että olisin minkään sairasloman arvoinen. 

ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:50"]

Niin, yrittäjä on lainsuojaton. 

Itse mietin samoja asioita vuosi sitten. Masennukseni oli diagnosoitu jo yli vuotta aikaisemmin mutta kukaan ei ehdottanut minulle sairaslomaa vaikka olin ihan lopussa. Minulla on erikoinen tilanne, olen yrittäjä mutta vain sivutoimisesti enkä siis maksanut yeliä. Teen muutakin. Luulin että en voi edes saada sairaslomaa sillä eihän minulla edes ollut mitään mistä tavallaan jäädä sairaslomalla. Tuskailin asian kanssa pitkään, en tiennyt mitä tehdä. Menin tosi huonoon kuntoon, töissä tuli vaikeuksia ja yritin vaan jaksaa. Ystäväni jo pelkäsi että joudun psykoosiin. No sitten yks päivä menin taas lääkärille ja lääkäri olikin sitä mieltä että minun pitäisi mennä ihan osastolle, niin huonossa kunnossa olin. No sainpahan sairaslomaa, ja oli pakko vaan luovuttaa. Päätöksen tekeminen siitä että luovuttaa oli raskainta, mutta päätöksen tekeminen helpotti.

Ekat sairasloman kuukaudet olivat rankempaa aikaa kuin aika ennen saikkua. Piti toimittaa lappua lapun perään kelaan ja selvitellä asioita. Jouduin luopumaan kodistani ja kotikaupungistani. Jouduin luopumaan kaikesta, hyppäämään tyhjään. Kaikista eniten pelkäsin sitä että menetän kotini, ja niin kävikin, nyt olen koditon. Saan sairaspäivärahaa, mutta se ei riittäisi vuokraan lääkkeiden, lainanmaksun eikä terapian kanssa ei edes asumistuen kanssa. 

Mutta en olisi voinut jatkaakaan. Oli pakko jäädä saikulle, enkä kadu. Joudun pistämään koko elämäni nyt uusiksi. En ole kuollut nälkään. 

En saa siis sossusta mitään, enkä nyt kerro syytä.

Minun yrittäjäystäväni koki saman. Hän joutuu hakemaan sossusta apua. Hän siis lopetti yrityksensä. Hän on sairaslomalla, mutta samalla myös työkkärissä. Hänkin on selvinnyt kuitenkin eikä kadu päätöstään.

Minun neuvoni on, mene terveyskeskukseen ja kerro että et välitä jos kuolet jne. Saat saikkua ja lääkettä, ota yhteys kelaan, sossuun, työkkäriin ja ilmeisesti on joku sosiaalineuvojakin joka neuvoo saatko etuuksia. 

[/quote]

TÄNKÖ PITÄIS JOTENKIN AUTTAA??? Voi luoja.

ohis

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:50"]

Niin, yrittäjä on lainsuojaton. 

Itse mietin samoja asioita vuosi sitten. Masennukseni oli diagnosoitu jo yli vuotta aikaisemmin mutta kukaan ei ehdottanut minulle sairaslomaa vaikka olin ihan lopussa. Minulla on erikoinen tilanne, olen yrittäjä mutta vain sivutoimisesti enkä siis maksanut yeliä. Teen muutakin. Luulin että en voi edes saada sairaslomaa sillä eihän minulla edes ollut mitään mistä tavallaan jäädä sairaslomalla. Tuskailin asian kanssa pitkään, en tiennyt mitä tehdä. Menin tosi huonoon kuntoon, töissä tuli vaikeuksia ja yritin vaan jaksaa. Ystäväni jo pelkäsi että joudun psykoosiin. No sitten yks päivä menin taas lääkärille ja lääkäri olikin sitä mieltä että minun pitäisi mennä ihan osastolle, niin huonossa kunnossa olin. No sainpahan sairaslomaa, ja oli pakko vaan luovuttaa. Päätöksen tekeminen siitä että luovuttaa oli raskainta, mutta päätöksen tekeminen helpotti.

Ekat sairasloman kuukaudet olivat rankempaa aikaa kuin aika ennen saikkua. Piti toimittaa lappua lapun perään kelaan ja selvitellä asioita. Jouduin luopumaan kodistani ja kotikaupungistani. Jouduin luopumaan kaikesta, hyppäämään tyhjään. Kaikista eniten pelkäsin sitä että menetän kotini, ja niin kävikin, nyt olen koditon. Saan sairaspäivärahaa, mutta se ei riittäisi vuokraan lääkkeiden, lainanmaksun eikä terapian kanssa ei edes asumistuen kanssa. 

Mutta en olisi voinut jatkaakaan. Oli pakko jäädä saikulle, enkä kadu. Joudun pistämään koko elämäni nyt uusiksi. En ole kuollut nälkään. 

En saa siis sossusta mitään, enkä nyt kerro syytä.

Minun yrittäjäystäväni koki saman. Hän joutuu hakemaan sossusta apua. Hän siis lopetti yrityksensä. Hän on sairaslomalla, mutta samalla myös työkkärissä. Hänkin on selvinnyt kuitenkin eikä kadu päätöstään.

Minun neuvoni on, mene terveyskeskukseen ja kerro että et välitä jos kuolet jne. Saat saikkua ja lääkettä, ota yhteys kelaan, sossuun, työkkäriin ja ilmeisesti on joku sosiaalineuvojakin joka neuvoo saatko etuuksia. 

[/quote]

Tämän takia kirjoitinkin aloitukseni. Meillä on kolme lasta. En voi hypätä tyhjän päälle ja vetää niitä mukaan. On pakko jaksaa. En tiedä, kuinka kauan tätä ihminen pystyy kestämään, mutta pakko on pakko. Ilman lapsia olisin luovuttanut jo kaksi vuotta sitten, en olisi alkanut edes yrittäjäksi. 

Olin pitkään positiivinen ja yritin kaikkeni. Kuten se, että otin lainaa palkattomia harjoitteluja varten. 

En tiedä miksi, mutta tuntuisi itsekkäältä vain lopettaa kaikki oman jaksamisen takia. Ei tunnu siltä, että olisin minkään sairasloman arvoinen. 

ap

[/quote]

Itsesääli ei auta sinua. Lapset tarvitsevat äidin joka jaksaa, heille ei ole kuin haittaa nääntyneestä, masentuneesta äidistä. Nyt on pysähtymisen paikka, ihan oikeasti. Mietit asiat uusiksi. menet lääkäriin ja pyydä itsellesi myös keskusteluapua, jonkun joka jäsentää kanssasi tuota pahaa oloa. Nyt ajatuksesi vievät sut vain syvemmälle lohduttomuudn ja toivottomuuden syövereihin. Toivoa on AINA. Vasta sitten kun kuolee, tämä homma loppuu. Vaikka olosuhteet olisivat mitä vain, aina voi valita suhtautumistavan, enkä nyt tarkoita mitään pakkopositiivisuutta vaan sitä, että otat vastuun itsestäsi. Katsot todellisuutta, mikä se on ja toteat että siitä lähdetään. Pienin askelin. Se että lietsoo itseään epätoivoon, on tavallaan vastuun pakenemista, sitä ettei tarvitsisi kohdata niitä realiteetteja mitä sulla on. Ota vastuu, samalla annat lapsillesi mallin, että vaikeuksista voi selvigä- ja se toivo- että aina on toivoa. On oma valinta vajota toivottomuuteen tai toivoa. Ihan ensin tarvitset tietenkin lepoa ja tukea, tilaisuuden saada olla heikko. Kukaan muu ei voi puolestasi muutosta tehdä.

Vai ei varaa vakuutuksiin. En katso sinua sitten kovin ammattipäteväksi yrittäjäksi. Ensinnäkin tällaiset asiat kuin vakuutukset laitetaan aina heti kuntoon kun yritystoiminta aloitetaan. Eikä ne todellakaan ole kalliita. Niin ja yrittäjä saa niitä vähentää lopullisessa varotuksessa. Eli turha puhua noita perättömiä valituksia täällä. On tietty eri asia jos alkaa yrittäjäksi vaikka hyvä kun tietää mitä se sana edes merkitsee. Eikä kenenkään tarvitse olla yrittäjä jos ei halua. Senkun lopetat toiminnana. Teet tarvittavat selvitykset viranomaisille. Laskelmat menoista tuloista, myyntivoitoista ym. ja otat yrityksesi pois yritysrekisteristä.