Lue keskustelun säännöt.
HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut
09.08.2021 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008038384.html
Opettajien mukaan lapset eivät jaksa katsoa esim. kokonaista elokuvaa, koska keskittymiskyky ei riitä. Pilkut ja pisteet, tai kielioppi ylipäätänsä eivät kiinnosta.
Moni ei opi tekemään solmua, tai kykene täyttämään värityskirjaa kunnolla. Opettajilta vaaditaan perusteluja esim. miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Itsekkyys on lisääntynyt. Osa ala-asteikäisistä on täysin ilottomia ja passiivisia, mikään ei kiinnosta.
Positiivisena mainitaan, että peruskoulun oppilaat tuovat seksuaalisen suuntautumisensa rohkeasti esiin ja sanovat rohkeasti ääneen käyvänsä terapiassa.
Nämä lapset ovat aikalailla peilikuva alle 50-vuotiaista suomalaisista aikuisista.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa lapsista ja nuorista ok, pieni osa aiheuttaa ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.
Täällä edellinen ope komppaa tätä. Ihmettelen sitä syvästi. Ennen oli esimerkiksi kapinallisia nuoria kuten oli punkkareita, oli intohimoisesti musiiikkiinsa suhtautuvia hevareita, oli lolitoja hörhelöissään. Nyt nuoret ovat kaikki samantyylisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nyt ainoat, jotka tunnustaa jotain väriä, ovat Setan kassia kanniskelevat nuoret.
Some-kontrolli on nujertanut nuorten rohkeuden, ja ulkonäkö tuntuu olevan tosi tärkeä, ja laitteiden merkit.
Tuo tiivistelmä nyt on aika hämärä ja jotenkin oudon moniselitteinen.
Ei lapsia välttämättä edes tarvitse kauheasti kiinnostaa "kielioppi ja pilkut". Osa on hiljaisia ja ainakin itse muistan, että sellainen naiivi innostuminen oli "noloa" eikä sitä sopinut jossain välissä esittää. Että jos joku aktiivinen ekstrovertti ja nuori opettaja katselee oppilaita sillä tavalla, että voi voi kun ovat apaattisia eivätkä innostu edes tästä ilmastonmuutoksesta vaikka greta.
Olisi kiva joskus kuulla siitä miten nykyinen opetustapa ja -tilat vaikuttavat tähän keskittymisongelmaan - siis se, että kaikki hölisevät ja pomppivat "avokonttoreissa" ja hommia tehdään "ryhmätyönä" ja missään ei ole rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.
Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.
Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.
Tämä. Musiikkiharrastajien määrä on romahtanut. Omien lasten luokilla kenelläkään muulla ei ole soittoharrastusta. Onko edes samalla luokka-asteella, ei välttämättä, ja keskikokoinen koulu pk-seudulla kyseessä.
Ja kuitenkin tiedetään miten paljon positiivisia vaikutuksia musiikkiharrastuksella on aivojen kehitykselle ja oppimiselle. Miksi ettei laita lastanne soittotunneille/kuoroon tms?
Mihin niitä voi laittaa, kun musiikkiopistoon otetaan vain osa hakijoista. Keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten varsinkin on vaikea päästä opetukseen, eikä opettajilla useinkaan ole osaamista heidän ohjaamiseen.
Muskariin jo pienestä pitäen. Kuunnellaan jo vauvan kanssa musiikkia, lauletaan yhdessä. Yksityisestikin saa soittotunteja. Kirkoissa kuoroja jne…
Poika pelasi paljon mutta menestyi silti koulussa erittäin hyvin. Kiinnostui kitarasta lukion aikoihin ja opetteli soittamaan sähkö että akustisella kitaralla. Mahdollisuus oli mennä kolmanbelta musiikkiluokalle mutta olisi pitänyt koulua vaihtaa. Lapselle pitää lukea paljon ja muutakin kun iltasatu 5 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.
Heistä tulee sellaisia, että nykyajan yrittäjillä ja työnantajilla nousee hiki otsalle. Ja se on hyvä asia. En tarkoita tällä kännykkäriippuvaisuutta ja muuta, vaan sitä, että he todennäköisesti eivät alistu minkäänlaiseen pompottamiseen ja tekemään vuosikymmeniä töitä palkan takia herran pelossa ja nuhteessa.
Ja se on vain hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.
Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.
Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.
Kerrotko vielä mihin tuo asiantuntemuksesi nyt perustuu nykylapsia arvostellessasi?
Ainahan "nykylapset" ja "nykynuoret" on turmioitunutta, paaaaaljon huonompaa kaikin tavoin kuin omissa kultaisessa lapsuusmuistoissa. Silloin oli kaikki paremmin.
Todella väsynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tabletit, älypuhelimet, pelit, snapchat, tiktok. Keskittymiskyky lyhenee koko ajan, aiemmin lapset jaksoivat katsoa puolen tunnin piirrettyjä, nykyisin jo kaksikymmentä sekuntia on liikaa. Kohta eivät jaksa katsoa enää liikkumatonta kuvaa.
Vanhemmat vastuussa. Hilavitkuttimet välillä naftaliiniin ja aika minkä verran saa pelata. Painotetaan koulunkäyntiä ja kannustetaan, motivoidaan jne. Harrastus/harrastukset. Korona aika, on ollut laatuaikaa olla perhe yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.
Toista se oli minun nuoruudessa... nih!
Paitsi ettei edes ollut: olen alle 40 v ja ei meidän aikaankaan kukaan erityisen intohimoissaan ammattia ollut vielä lukiossa valitsemassa. Harva tiesi mitä halusi, ja suurin osa niistäkin vähistä on nykyään jo ehtinyt alaakin vaihtamaan - jotkut useamman kerran.
Että eipä viitsis lähteä nyt tuolle tielle.
Kun aikuiset eivät enää vaadi itseltään mitään.
Yhteiskuntaa vaaditaan apuun joka käänteessä.
Lapsista tulee sama potenssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetetaan termin erityislapsi käyttö. Ei ihailla junttiutta. Ei tukeuduta yhteiskuntaan heti vaan yritetään löytää itsestä voimavaroja.
Kunnioitetaan yhteisiä sääntöjä. 0-toleranssi roskaamiselle ja ruoan tuhlaamiselle, välinpitämättömyydelle toisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös itsekkäät vanhemmat. Sieltä se malli tulee. Se on se kun lapset saavat lapsia. Oma aika on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi.
Tämä nyt ei ole nykypäivän ongelma, vaan vanhemmat viettävät lastensa kanssa varmasti enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Varsinkin isät. Kaverivanhemmuus on varmasti ainakin osa ongelmaa, kun lapselta ei vaadita mitään eikä olla varsinaisesti vastuullisia aikuisia/vanhempia, vaan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmetyttääkö? Johan palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että heidän lumihiutaleellaan ei saa olla sääntöjä eikä häntä saa kasvattaa. Koulu on aina väärässä ja pska, samoin päiväkoti, neuvola ja terkkari.
Kouluissa ei katsota elokuvia tai aivopesumateriaalia filmin muodossa, vaan kotona jotain muuta. Koulun elokuvat voivat olla todella huonoja ja tylsiä valtiopropagandaa(?), ei kai kukaan lapsi sellaisia katso, ellei ole oikeasti joku järki siinä. Onko se myös lapsen ikätasoa vastaava materiaali. Keskittymistä myös harjoitellaan, lapset eivät voi istua aloillaan koko päivää, ainakin steiner-koulussa sai liikkua aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Etäopetuksen satoa. Menetetty sukupolvi
Älä jauha soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.
Täällä edellinen ope komppaa tätä. Ihmettelen sitä syvästi. Ennen oli esimerkiksi kapinallisia nuoria kuten oli punkkareita, oli intohimoisesti musiiikkiinsa suhtautuvia hevareita, oli lolitoja hörhelöissään. Nyt nuoret ovat kaikki samantyylisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nyt ainoat, jotka tunnustaa jotain väriä, ovat Setan kassia kanniskelevat nuoret.
Some-kontrolli on nujertanut nuorten rohkeuden, ja ulkonäkö tuntuu olevan tosi tärkeä, ja laitteiden merkit.
Ihan on edelleenkin noita mainitsemiasi ryhmiä, lisäksi e-girls ja e-boys, ym. Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, kun ainahan nuoriso on ollut pilalla, jo ammoisista ajoista lähtien. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.
Heistä tulee sellaisia, että nykyajan yrittäjillä ja työnantajilla nousee hiki otsalle. Ja se on hyvä asia. En tarkoita tällä kännykkäriippuvaisuutta ja muuta, vaan sitä, että he todennäköisesti eivät alistu minkäänlaiseen pompottamiseen ja tekemään vuosikymmeniä töitä palkan takia herran pelossa ja nuhteessa.
Ja se on vain hyvä asia.
Onneksi ehdin pois työelämästä, kun nämä minä-minä-ihmiset valtaavat työpaikat. Melkoinen show, kun kaikki vaativat vain oikeuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.
Heistä tulee sellaisia, että nykyajan yrittäjillä ja työnantajilla nousee hiki otsalle. Ja se on hyvä asia. En tarkoita tällä kännykkäriippuvaisuutta ja muuta, vaan sitä, että he todennäköisesti eivät alistu minkäänlaiseen pompottamiseen ja tekemään vuosikymmeniä töitä palkan takia herran pelossa ja nuhteessa.
Ja se on vain hyvä asia.
Onneksi ehdin pois työelämästä, kun nämä minä-minä-ihmiset valtaavat työpaikat. Melkoinen show, kun kaikki vaativat vain oikeuksiaan.
"Onneksi ehdin pois"
Siinäkin minä-minä-minä
Tässä on asiaa. Olen ollut yläkoulun ope 35 vuotta, nyt jäämässä eläkkeelle. Noin viidessä vuodessa älypuhelin ja some ovat tuhonneet monen nuoren keskittymiskyvyn ja kiinnostukset muuhun kuin mitä kännykän ruudun kautta välittyy. Lukutaito on alkeellistunut, kun luetaan vain lyhyitä tekstejä ja lähimuisti on heikentynyt monella, niin että luettaessa pitempiä tekstejä alkuosa unohtuu jo. Ihan toivotonta.
Aikuiset on tehneet tämän lapsille ja nuorille: laskeneet heidän käsiinsä tavattamoman koukuttavan teknologian ilman suojatoimia. Aikuiset bisnes-miehet siis. Lopputulos: vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan vaan some-maailma. En jaksaisi enää opettajana.