HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo aiemminkin todettu: 80-luvulla syntyneet olivat viimeinen resilientti, ahkera sukupolvi. He tulevat elättämään nämä myöhemmin syntyneet, tulevat nuoret eläkeläiset.

Tosiasiassa olet tullut vanhaksi ja alkanut horisemaan. Jo Sokratekselta on jäänyt talteen ulinoita siitä, kuinka nykynuoriso on täysin pilalla ja vain vanhemmista polvista on mihinkään. Tuota samaa aivotonta vinguntaa on siis kuultu vuosituhannet eikä se edelleekään ole eikä tule todeksi. Kyse on tosiaan vain siitä, että horisijan aivot alkaa vanhuuttaan hapartua ja tuollainen ulina alkaa. 

Luitko juttua ollenkaan?

Luitko tai kykenitkö ymmärtämään olleenkaan mitä kommentoin? Kommentoin kommenttia, jossa ulistaan siitä, miten se nykynuoriso on kelvotonta.  Mikä oli taukille niin vaikeaa tajuta?

Tsaukkidaukki vaan sullekin

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

Eivät nyt todellakaan ole mitään esikuvia.   

Pisteet ja pilkut tulisi kyllä hallita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.

Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.

Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.

Tämä. Musiikkiharrastajien määrä on romahtanut. Omien lasten luokilla kenelläkään muulla ei ole soittoharrastusta. Onko edes samalla luokka-asteella, ei välttämättä, ja keskikokoinen koulu pk-seudulla kyseessä.

Ja kuitenkin tiedetään miten paljon positiivisia vaikutuksia musiikkiharrastuksella on aivojen kehitykselle ja oppimiselle. Miksi ettei laita lastanne soittotunneille/kuoroon tms?

Mihin niitä voi laittaa, kun musiikkiopistoon otetaan vain osa hakijoista. Keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten varsinkin on vaikea päästä opetukseen, eikä opettajilla useinkaan ole osaamista heidän ohjaamiseen.

Musiikkiopisto ei ole ainoa vaihtoehto. Oma lapseni käy musiikkikoulussa, jossa ei ole pääsykokeita. Koin itse käymäni musiikkiopiston vähän turhan tavoitteelliseksi, vaikka soittoharrastuksesta kiitollinen vanhemmilleni olenkin. Oma lapseni saa laadukasta opetusta ilman paineita pakollisista tasosuorituksista, ellei niitä itse omasta halustaan joskus halua tehdä. :)

t. 28

Suomessa on hypätty ahdasmielisestä ja sulkeutuneesta takapajulasta jonkinlaiseen terapia ja julkinen avautumiskulttuuriin. Tämä ei tule päättymään hyvin.

Mutta on niitä fiksuja ja tasapainoisiakin nuoria. Onko kyse polarisoitumisesta? Ja niitä entisiä tarkkislaisia kun löytyy joukko nykyään joka luokalta, jotka varmasti paljon vaativat huomiota ja vievät resursseja. Jospa opettaja tarkoittaa tässä näitä? Ennen tosiaan oli tarkkisluokan opet erikseen.

Sanoisin että syy on ainakin osittain internetissä ja älypuhelimissa. Olen nimittäin huomannut saman itsessäni. Keskittymiskyky laskee ja koko ajan on useampi välilehti auki. Hankala keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Ainut asia mikä minulle auttaa on unohtaa netti vapaa-aikana ja käydä ulkona ilman mitään kiirettä. Ikääkin on jo 40v niin en enää nuori ole. Pelottaa ajatellakin mitä tämä kaikki tekee kehittyvälle lapselle/nuorelle. Heille se on uusi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Olympia ratsastajankin hermot paloi miljoona yleisön edessä. Saint Boy oli viaton uhri. (sivusta)

Älä nyt tule tänne, kun et ymmärrä edes, mikä on aihe.   -   No, et ymmärrä siitä hevosjutustakaan mitään, koska yksikään suomalainen media ei ole ottanut edes perusasioista selvää.   Älä vastaa tähän.  Tämä ei ole ketjuan aihe. Mene muualle.

Minä haluaisin kysyä tuolta äikänopelta, miten on mahdollista, että yhdeksän vuoden aikana ei opi lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla. Missä vaiheessa opettaja päättää, että nyt on hinkattu kirjaimia ja tekstinpätkiä riittävästi ja ryhdytään tekemään jotain muuta?

Eli syitä: lapset eivät leiki tarpeeksi, lapset eivät kuuntele musiikkia tarpeeksi, lapset eivät liiku tarpeeksi….

Ylipaino on iso ongelma ja ylipäänsä epäterveelliset elämäntavat. Omassa kaveripiirissäni jopa 10-vuotiaat saavat valvoa vaikka koko yön koulupäivinä, koska eihän niin isoja voi kieltää tietenkään.

Sokeria lapset syövät aivan kammottavan paljon tänä päivänä. Ja muutenkin ravinneköyhää ruokaa.

Lapsia ei myöskään kannusteta kotoa käsin tarpeeksi lukemaan. Tottakai suurin osa lapsista valitsee sen puhelimen jos se on vaihtoehto.

Paljon syitä löytyy miksi älykkyysosamäärä laskee vuosi vuodelta..

Jutussa on maksumuuri, joten en voi kommentoida siinä esiintyviä asioita, mutta AP:n viestin ongelmat voisi ehkä nähdä mielivaltaisen auktoriteetin vastustamisena. Eli siis asioita ei tehdä vain siksi, että joku käskee niin, tai koska "niin ollaan aina tehty", vaan vaaditaan perusteluita. Tuo sisätiloissa juokseminen on hyvä esimerkki; on ihan kiinnostavaa miettiä, miltä kannoilta kielto on mielekäs.

Vaikka en ihan heti keksi, miten itsekkyyden lisääntymissä koululaisissa olisi mitattu, niin se ei myöskään välttämättä ole yksiselitteisesti huono asia. Esimerkiksi markkinatalous ja yksityisyrittäjyys ovat esimerkkejä yhteiskunnallisesti hyödyllisiksi ajatellusta itsekkyydestä. Epäitsekkyyden voidaan ajatella johtavan tehottomaan toimintaan, jossa asioiden tekemisen hyötyä on vaikea arvioida. Esimerkiksi lahjojen antamisen voidaan ajatella olevan tehotonta epäitsekkyyttä: jos oletetaan, että ihmiset itse tietävät, mitä he haluavat, voit kympin lahjan ostaessasi tarjota toiselle korkeintaan kympin arvosta hyötyä ostamalla juuri sen asian, minkä he itsekin olisivat kympillä ostaneen. Jos ostat mitä tahansa muuta, saisi toinen kympillä alle kympin verran hyötyä. Vaikka tosielämä on tietenkin monimutkaisempaa, ja arvon luominen lahjoilla on ehkä mahdollista esimerkiksi ulkomaan tuliaisilla, joista saaja maksaisi enemmän kuin mitä ne maksavat ulkomailla, niin epäitsekkyys ei ehkä ole pelkästään positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

Olennaisempaa kuin kielioppi on teksti rakentamisen oppiminen, se, miten ajatusten epämääräisesta massasta muodostetaan lauseketjuja.

Väittäisin että on turhan laajasti sanottu että kaikki 80-luvun jälkeen syntyneet olisi piloilla.

2000-luvulla ainakin vielä oli leikkejä ja kaikki jaksoi hyvin katsoa eloluvaa koulussa. Vasta kun menin ylä-asteella 2010 alkoi facebook yleistyä ja instagram siinä jälkijunassa joskus. Vasta 2004-ja jälkeen syntyneet alkavat olla sitä ryhmää johon somemaailma on iskenyt kivuliaimmin. Kaikki haluaa olla kuuluisia ja siistejä. Heti.

Miksi täällä monesti syyllistetään näitä nuoria ja lapsia? Samaa olen huomannut kun omat vanhempani (50-luvulla syntyneitä) joskus haukkuvat lastensa sukupolvea (80-luvulla syntyneet). Eikö väärään kasvanut sukupolvi ole kasvattajan vika eikä kasvatettavan? Yksittäistapauksessa syy voi olla lapsessa mutta jos koko sukupolvi on kuralla niin vika on edeltävässä sukupolvessa.

Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.

Jos ei pysty keskittymään, ei voi oppia.

Todella vanha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos "äly"puhelimet

Kyse lienee kokonaisvaltaisemmasta tietotekniikan vaikutuksesta, sikäli mikäli 80-luvulla syntyneet nyt ovat viimeinen toivon sukupolvi. Kieltämättä kun itsessäkin voi havaita tiettyä pitkäjänteisyyden puutetta ja keskittymisvaikeuksia kun on paljon laitteiden parissa. Mutta kun 80-luvun lapsena kuitenkin tietää mitä on elämä ilmankin, niin osaa ottaa etäisyyttä niihin ja rauhoittua vaikka lukemalla kirjaa tai luonnossa samoillen. Kun on tullut tehtyä läheisempää tuttavuutta ysärinaisten kanssa, niin eron tietoteknisessä intensiivisyydessä voi jo havaita. Jotkut vatun instat on jo oikea osa identiteettiä eikä vain jotain hupipelleilyä niin kuin itselle. Ja muutenkin joku älypuhelin on kasvanut jo käteen kiinni. Päässäni mietin että mitä nuo aivan nuorimmmat ovat aikanaan, kun eräänkin naisen lapsi käytti älypuhelinta (kuvasi sun muuta) ja katseli piirrettyjä kuin mikäkin konkari jo kolmivuotiaana.

Lisäksi suomalaislapsiin lasketaan nykyään jo luonnostaan villiverisemmät, joilla mitään mielenrauhaa ja keskittymiskykyä ei ole koskaan ollutkaan. Vaikuttanee selvästi mahdollisiin tutkimustuloksiin tuollainen.

Jep, itsellänikin kärsi mielenrauha kun kaikki nämä somet tulivat ja puhelin alkoi rääkyä moninkertaisesti aiempaan verrattuna, katkaisten aina ajatukset/ tekemiset, mutta juuri koska kasarina olen tottunut elämään ilmankin, niin tajusin yhdistää mielipahan näihin, mistä nämä nykyiset keksii että on muitakin, sopivampia elämäntapoja?

Keskittymiskyky on nuorilla ihan hukassa, sen näkee joka paikassa.

Jos ei opi tekemään solmua niin vika on silloin ihan älykkyydessä, eikä kasvatuksessa. Kannattaako kannustaa tyhmimpien lisääntymistä, kuten nyt tehdään? Väärät ihmiset lisääntyvät Suomessa, niinhän tuo pitäisi ymmärtää. Artikkelia ei pysty lukemaan, joten sitä on mahdotonta kommentoida.

Älypuhelin ja some ovat kyllä hyviä tuhoamaan keskittymiskyvyn.

Kun monta tuntia päivässä räplää puhelinta, ei tarvitse koskaan tuntea tylsyyttä eikä ja aivot ovat koko ajan ”selailutilassa”. Lisäksi Tiktokin alle minuutin videot, Instagramin selailu, Snapchat.. kyllähän nuo on tehty niin, että ihminen jää koukkuun. Mitä enemmän on ihmisiä jotka eivät voi elää ilman näitä, sen parempi ko firmoille.

Tiedän itse kokemuksesta millaista on olla someriippuvainen. Ja jäin siihen koukkuun aikuisena. Ei tarvittu kuin pitkä sairausloma ja tylsyys, kohta huomasin että olen 10h puhelin kourassa ja sekasin jatkuvalla syötöllä somea. Joten en ihmettele että lapset, jotka ovat pienestä asti tottuneet tähän, jäävät pahasti koukkuun, koska nämä masiinat ovat suunniteltu addiktoivaksi.

Muistan kyllä, kun laitoin stopin omalle somettamiselle, miten vaikeaa oli sen jälkeen keskittyä esimerkiksi kirjan lukemiseen. Ja meni viikkoja ennen kuin sellainen tyhjä olo lähti pois. Nykyään saan somettaa tunnin päivässä ja muun ajan puhelin pysyy laatikossa piilossa.

Cal Newport toi kiinnostavasti esiin lukemat länsimaissa ahdistuksen lisääntymisestä ja älypuhelimien käyttöönotosta. Kun nämä käyrät laitettiin päällekkäin, huomattiin että ne olivat lähes identtiset. Ahdistuksen määrä oli lisääntynyt räjähdysmäisesti älypuhelimien käyttöönoton jälkeen. Asettakaa rajat ajalle mitä teette puhelimellanne.