HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut

Vierailija kirjoitti:

Jos ei opi tekemään solmua niin vika on silloin ihan älykkyydessä, eikä kasvatuksessa. Kannattaako kannustaa tyhmimpien lisääntymistä, kuten nyt tehdään? Väärät ihmiset lisääntyvät Suomessa, niinhän tuo pitäisi ymmärtää. Artikkelia ei pysty lukemaan, joten sitä on mahdotonta kommentoida.

Se , että ei opi solmua , voi johtua älykkyydestä tai siis sen puutteesta.

Mutta se voi johtua myös keskittymiskyvyttömyydestä tai sinnikkyyden puutteesta , siitä että lapselta ei enää vaadita mitään.

Vaatiminen on joskus vähän ikävää, kun ei voi pitää lasta pumpulissa koko ajan ja tehdä kaikkea lapsen puolesta.

Eikä kestetä sitä että lapselle tulee pettymyksiä missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.

Tähän on kyllä pakko ilmaista eriävä mielipiteeni. Ihan palveluiden käyttäjänä nuorten palveluasenne on mielestäni aivan eri tasolla kuin aiempien sukupolvien. Alallani ei 2000 luvulla syntyneitä ole vielä, mutta 90 luvulla syntyneet ovat hyvinkin tunnollisua ja fiksuja

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten pitäisi lopettaa myös mt-ongemien normalisoiminen ja hehkuttaminen. Aikuisten kannalta on hyväkin laittaa "minäkin olen käynyt terapiassa", koska näihin liittyy turhaa stigmaa. Kääntöpuolena sillä samalla kerrotaan lapsille ja nuorille, että pään on aivan normaalia olla sekaisin ja oikeastaan kuuluukin olla masentunut ja ahdistunut. Elämä on. Kyllä sen pään pitää jotain kestää ja ei ole normaalia olla mt-ongelmissa teininä.

Kamalinta on, että oikeasti sairaat ei saa hoitoa, kun iso osa porukasta on vaan sekoilemassa siellä joukossa ja resurssit ei riitä.

Ei ole normaalia olla mt-ongelmissa teininä? Kyllä on, kaiken ikäisenä. Eniten olen huolestunut vanhusten mt-palvelujen puuttumisesta, nuorille sentään on paremmin apua tarjolla.

Ei yllätä, kun monia lapsia tai teinejä katsoo julkisilla paikoilla... Riehuvat, hajottavat paikkoja, huutelevat törkeyksiä ohikulkijoille ja sanovat vastaan aivan kaikkeen. Lähestyin tässä vähän aikaa sitten iltalenkillä n. 10-vuotiaiden laumaa, joka sekoili päättömästi kadulla, ja melkein pelotti mennä siitä ohi.

Tottakai hyvin kasvatettuja ja fiksujakin lapsia edelleen on, mutta näitä riehuvia adhd-tapauksia on kyllä huomattavasti enemmän kuin esim. 20 vuotta sitten omina lapsuus- ja teinivuosinani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.

Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.

Tämä. Miten ihmiset ajattelevat että on PAKKO laittaa se pieni, jopa alle 3v päiväkotiin kun syntyy uusi vauva ja vielä pitkiksi päiviksi.

Katos kun ihmiset käyvät töissä. Eläminen on kallista kaikilla ei vaan yksinkertaisesti ole varaa olla kotona.

Termi suomalaislapsi on nykyään nähtävä laajempana kuin vielä 1980-luvulla. Tuo kehitysmaalaiset Suomeen ja totea Suomen muuttuvan kehitysmaaksi. Tätä sitten miehissä ihmetellään, että mikä on kun pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä. On se vaan ihmeellistä.

Ei lapset ja vanhemmat missään tynnyrissä elä keskenään. Kyllä koko ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa meihin kaikkiin.

Jos lapsettomat nuoret aikuiset kulkevat kännykkä kädessä niin luuletko ettei ne pienet lapset huomioi ympäristöään. Kyllä niitä esimerkkejä tulee siis muualtakin kuin kotoa.

Aikamoista tuulimyllyjä vastaan taistelua se on vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Termi suomalaislapsi on nykyään nähtävä laajempana kuin vielä 1980-luvulla. Tuo kehitysmaalaiset Suomeen ja totea Suomen muuttuvan kehitysmaaksi. Tätä sitten miehissä ihmetellään, että mikä on kun pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä. On se vaan ihmeellistä.

Eniten oppimistulokset on laskenut itäsuomalaisilla ihan kantaväestön pojilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Termi suomalaislapsi on nykyään nähtävä laajempana kuin vielä 1980-luvulla. Tuo kehitysmaalaiset Suomeen ja totea Suomen muuttuvan kehitysmaaksi. Tätä sitten miehissä ihmetellään, että mikä on kun pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä. On se vaan ihmeellistä.

Eniten oppimistulokset on laskenut itäsuomalaisilla ihan kantaväestön pojilla.

Voi juku, on ne tolloja nuo itäsuomalaiset pojat. Ehkä heidän verrokki lähtötasonsa mahdollistaa tulosten tippumisen verrattuna siihen, että jo lähtötaso on niin surkea, että sen on mahdotonta enää tippua.

On oikeasti tosi tärkeää, miten kasvatamme lapsemme. Etenkin näinä aikoina. Ottakaa aikaa pitkäjänteisyyttä kehittäville harrastuksille, lukekaa yhdessä, tehkää numeroharjoituksia ja muuta kehittävää jo tosi pienen lapsen kanssa, tehkää ristikoita, opettakaa innostumaan kirjastosta, antakaa älypuhelin vasta todella myöhäisessä vaiheessa, opettakaa innostumaan vanhoista kunnon lastenelokuvista viihteenä (Pinocciot ja Muumi-jaksot ovat oikeasti laadukkaita ja laajentavat ja elävöittävät mielikuvitusta).

On helppo mennä saman suppilon mukana ja tehdä lapsesta älypuhelinta palvova zombie jo 5-vuotiaana, mutta se on oikeasti meistä vanhemmista hyvin pitkälle kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.

Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.

Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.

Tämä. Musiikkiharrastajien määrä on romahtanut. Omien lasten luokilla kenelläkään muulla ei ole soittoharrastusta. Onko edes samalla luokka-asteella, ei välttämättä, ja keskikokoinen koulu pk-seudulla kyseessä.

Ja kuitenkin tiedetään miten paljon positiivisia vaikutuksia musiikkiharrastuksella on aivojen kehitykselle ja oppimiselle. Miksi ettei laita lastanne soittotunneille/kuoroon tms?

Mihin niitä voi laittaa, kun musiikkiopistoon otetaan vain osa hakijoista. Keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten varsinkin on vaikea päästä opetukseen, eikä opettajilla useinkaan ole osaamista heidän ohjaamiseen.

Ei kaikkiin musiikkiopistoihin tai musiikkikouluihin ole pääsykokeita, vaan oppilaat otetaan sisään ilmoittautumisjärjestyksessä. Myös kansalais- ja työväenopistoissa on tarjolla soitonopetusta edullisesti. Seurakunnilla on usein lapsikuorotoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.

Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.

Päiväkoti ei ole hyväksi lapselle. Jotkut pääsevät sen läpi isommin vahingoittumatta, mutta suurelle osalle se on haitallinen. Tässä en nyt tarkoita sitä, että jollekin 4-6 vuotiaalle joku pienimuotoinen ryhmätoiminta on oikein hyväksi. Sen ikäiset haluavat olla ryhmässä, jossa tehdään jotain "tärkeää", askarrellaan leikitään jotain aikuisen vetämää leikkiä jne. Muutamia tunteja viikossa! Mutta päiväkotiryhmät nyt vain ovat täysin luonnoton ympäristö lapselle. Iso osa lapsista on aivan liian pieniä viettämään päivänsä vieraiden aikuisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti tai yhteisöllisesti oikeasti sidoksissa lapseen ja todellisessa vastuussa lapsen elämästä ja tulevaisuudesta. Päiväkoti (ja nykyinen kasvatus) myös tehokkaasti estävät lasten vapaan leikin toisten lasten kanssa ilman aikuisen puuttumista.

Olisi parempi, jos päiväkotia ajateltaisiin taas niinkuin ennen, eli välttämättömänä hoitopaikkana, jota käytetään niin vähän kuin mahdollista. Arvostettaisiin päiväkodin henkilökuntaa sen mukaan, miten empaattisia nämä ovat suhteessa lapseen, eikä sen perusteella miten "laadukasta varhaiskasvatusta" mikäkin laitos on tarjoavinaan.

Kaikkien tulisi olla erittäin huolissaan siitä, että hallitus haluaa yhä vain lisätä lasten päiväkoti "kasvatusta" ja koko ajan vähentää vanhempien oikeutta omien lastensa kasvatukseen. Nytkin ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden ulottamista 6 kk ikäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.

Täällä edellinen ope komppaa tätä. Ihmettelen sitä syvästi. Ennen oli esimerkiksi kapinallisia nuoria kuten oli punkkareita, oli intohimoisesti musiiikkiinsa suhtautuvia hevareita, oli lolitoja hörhelöissään. Nyt nuoret ovat kaikki samantyylisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Nyt ainoat, jotka tunnustaa jotain väriä, ovat Setan kassia kanniskelevat  nuoret.

Some-kontrolli on nujertanut nuorten rohkeuden, ja ulkonäkö tuntuu olevan tosi tärkeä, ja laitteiden merkit.

Ihan on edelleenkin noita mainitsemiasi ryhmiä, lisäksi e-girls ja e-boys, ym. Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, kun ainahan nuoriso on ollut pilalla, jo ammoisista ajoista lähtien. :)

Ei ainakaan täällä keskisessä Suomessa ole näkynyt enää muita ryhmiä kuin skeittarit. Myös näkyy ja tuntuu oppitunneilla: kukaan ei enää haasta opettajaa kuten näsäviisaat punkkarit muinoin. Ketä kiinnostaisi?? Somessa on jotain paljon kiinnostavampaa. Nuoret on ostettu hiljaisiksi laumasieluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.

Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.

Päiväkoti ei ole hyväksi lapselle. Jotkut pääsevät sen läpi isommin vahingoittumatta, mutta suurelle osalle se on haitallinen. Tässä en nyt tarkoita sitä, että jollekin 4-6 vuotiaalle joku pienimuotoinen ryhmätoiminta on oikein hyväksi. Sen ikäiset haluavat olla ryhmässä, jossa tehdään jotain "tärkeää", askarrellaan leikitään jotain aikuisen vetämää leikkiä jne. Muutamia tunteja viikossa! Mutta päiväkotiryhmät nyt vain ovat täysin luonnoton ympäristö lapselle. Iso osa lapsista on aivan liian pieniä viettämään päivänsä vieraiden aikuisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti tai yhteisöllisesti oikeasti sidoksissa lapseen ja todellisessa vastuussa lapsen elämästä ja tulevaisuudesta. Päiväkoti (ja nykyinen kasvatus) myös tehokkaasti estävät lasten vapaan leikin toisten lasten kanssa ilman aikuisen puuttumista.

Olisi parempi, jos päiväkotia ajateltaisiin taas niinkuin ennen, eli välttämättömänä hoitopaikkana, jota käytetään niin vähän kuin mahdollista. Arvostettaisiin päiväkodin henkilökuntaa sen mukaan, miten empaattisia nämä ovat suhteessa lapseen, eikä sen perusteella miten "laadukasta varhaiskasvatusta" mikäkin laitos on tarjoavinaan.

Kaikkien tulisi olla erittäin huolissaan siitä, että hallitus haluaa yhä vain lisätä lasten päiväkoti "kasvatusta" ja koko ajan vähentää vanhempien oikeutta omien lastensa kasvatukseen. Nytkin ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden ulottamista 6 kk ikäisiin.

Näin pystytään huolehtimaan siitä, että uusi sukupolvi omaksuu käsityksen 32 sukupuolesta, se vaatii aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.

Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.

Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.

Kerrotko vielä mihin tuo asiantuntemuksesi nyt perustuu nykylapsia arvostellessasi?

Ainahan "nykylapset" ja "nykynuoret" on turmioitunutta, paaaaaljon huonompaa kaikin tavoin kuin omissa kultaisessa lapsuusmuistoissa. Silloin oli kaikki paremmin.

Todella väsynyttä.

Työni sekä tuttavapiirini kautta. En ole väittänyt olevani erityisasiantuntija, mutta omat havaintoni ovat tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt totaalisesti vikaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen itsekäs sukupolvi ja siitä eteenpäin itsekkyys on pahentunut sukupolvi sukopolvelta.

Kannattaa muistaa, että nykylapset on päiväkotikasvatteja, harva on ollut lapsuuttaan kotona. Muutama hoitaja katsomassa 40 lapsen perään, siellä ne on tottuneet rymyämään.

Päiväkoti ei ole hyväksi lapselle. Jotkut pääsevät sen läpi isommin vahingoittumatta, mutta suurelle osalle se on haitallinen. Tässä en nyt tarkoita sitä, että jollekin 4-6 vuotiaalle joku pienimuotoinen ryhmätoiminta on oikein hyväksi. Sen ikäiset haluavat olla ryhmässä, jossa tehdään jotain "tärkeää", askarrellaan leikitään jotain aikuisen vetämää leikkiä jne. Muutamia tunteja viikossa! Mutta päiväkotiryhmät nyt vain ovat täysin luonnoton ympäristö lapselle. Iso osa lapsista on aivan liian pieniä viettämään päivänsä vieraiden aikuisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti tai yhteisöllisesti oikeasti sidoksissa lapseen ja todellisessa vastuussa lapsen elämästä ja tulevaisuudesta. Päiväkoti (ja nykyinen kasvatus) myös tehokkaasti estävät lasten vapaan leikin toisten lasten kanssa ilman aikuisen puuttumista.

Olisi parempi, jos päiväkotia ajateltaisiin taas niinkuin ennen, eli välttämättömänä hoitopaikkana, jota käytetään niin vähän kuin mahdollista. Arvostettaisiin päiväkodin henkilökuntaa sen mukaan, miten empaattisia nämä ovat suhteessa lapseen, eikä sen perusteella miten "laadukasta varhaiskasvatusta" mikäkin laitos on tarjoavinaan.

Kaikkien tulisi olla erittäin huolissaan siitä, että hallitus haluaa yhä vain lisätä lasten päiväkoti "kasvatusta" ja koko ajan vähentää vanhempien oikeutta omien lastensa kasvatukseen. Nytkin ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden ulottamista 6 kk ikäisiin.

Näin pystytään huolehtimaan siitä, että uusi sukupolvi omaksuu käsityksen 32 sukupuolesta, se vaatii aikaa.

Totta, se onkin hyvin hämärä käsite. Itselläkin isoja vaikeuksia tämän uuden "biologian" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tabletit, älypuhelimet, pelit, snapchat, tiktok. Keskittymiskyky lyhenee koko ajan, aiemmin lapset jaksoivat katsoa puolen tunnin piirrettyjä, nykyisin jo kaksikymmentä sekuntia on liikaa. Kohta eivät jaksa katsoa enää liikkumatonta kuvaa.

Monissa peleissä ei ole mitään vikaa. Niiden on jopa huomattu parantavan keskittymiskykyä. Pelejä on kuitenkin niin paljon erilaisia, että melkein jokaisen pelin kohdalla pitäisi tehdä oma tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.

Ärsyttää tämä ikuinen pelien syyttely, jo 80-luvulla alettiin syytellä pelejä kaikesta mahdollisesta. Mitään yhteyttä pelaamisella ja aivotoiminnan huonontumisella ei ole kuitenkaan löydetty, enemmänkin päinvastoin.

Todellisuudessa some eli myös av:n plärääminen on paljon tuhoisampaa keskittymiskyvylle kuin pelit. Usein pelit vaativat pitkäjänteisyyttä ja kykyä sietää epäonnistumisia, vaikka pelaamattomat eivät sitä ymmärrä, kun pikaisesti katsovat ruutua, huomaavat vilisevät värit ja vetävät siitä velitieteelliset johtopäätökset.

24/7 tiktok ym päällä ja eines-ruokaa kun itse huvittaa,

kouluun voi keksiä loruja kun ei huvita käydä

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että syy on ainakin osittain internetissä ja älypuhelimissa. Olen nimittäin huomannut saman itsessäni. Keskittymiskyky laskee ja koko ajan on useampi välilehti auki. Hankala keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Ainut asia mikä minulle auttaa on unohtaa netti vapaa-aikana ja käydä ulkona ilman mitään kiirettä. Ikääkin on jo 40v niin en enää nuori ole. Pelottaa ajatellakin mitä tämä kaikki tekee kehittyvälle lapselle/nuorelle. Heille se on uusi normaali.

Jep, muistan jostain kirjoihin/lukemiseen liittyvästä keskustelusta tältä palstalta, kun ihan aikuiset (oletettavasti) kommentoivat, että eivät jaksa enää keskittyä kirjaan edes yhden sivun verran. Että ei se pelkästään lasten ongelma ole. Itsekin olen huomannut, kun olen sekä vähentänyt somea että lisännyt kirjojen lukemista, niin lukeminen helpottuu. Pystyn lukemaan entistä keskittyneemmin ja nopeammin (kuitenkin samalla lukemani sisäistäen). Onhan se ihan loogistakin, että "harjoittelemalla" kehittyy, ja kun nuorten ainoa harjoittelu on somen plärääminen, niin ainoastaan siinä kehittyy nopeammaksi ja nopeammaksi ja päivitykset muut on katsottu yhdellä vilkaisulla. Se on eri asia, onko se kenellekään hyväksi, että ehdit vilkaista 100 päivitystä minuutissa. Mitä siitä saa irti? Älyttömän määrän ärsykkeitä, tuskin mitään muuta.