Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin miehen pitäisi teidän mielestä kosia (kolmikymppiset avoliitossa)
25.08.2014 |
Ollaan seurusteltu 2,5 vuotta ja ollaan kolmikymppisiä. Vuosi ollaan nyt asuttu yhdessä ja kaikki mennyt hyvin. Koti on yhteinen omistusasunto. Yhdessäolo on ollut vakavaa ekan viikon seukkailusta asti ja mies varmisteli alkuaikoina omaehtoisesti, että haluanhan lapsia ja naimisiin.
Nyt kun mun mielestä aika olisi iän ja vakiintumisen puolesta, mitään ei kuulu. Oon vihjannut vuoden aikana pari kertaa tästä ohimennen ja hyväntahtoisesti, mitään vänkäämistä en ole asian tiimoilta aloittanut.
Kauanko tässä voi hyvällä tahdolla odottaa? Tietty mielessä siintää se, että viimeistään parin vuoden päästä pitäisi aloittaa lastentekohommatkin ja mielellään olisin ennen sitä naimisissa.
Onko arvon av-mammoilla viisaita neuvoa: miten asiaa voisi edistää, ja kauanko te jaksaisitte rauhassa odottaa, vai ottaisitteko kovemmat aseet käyttöön :)
Kommentit (44)
Minä olen kyllä suht antiromanttinen ihminen ja olisin revennyt nauruun, jos mies olisi ruusu hampaissa ollut odottamassa sormus suklaamunassa minua kotiin.
Me olimme kolmikymppisiä, kun tapasimme. Aika alussa jo juteltiin ihan tulevaisuudesta ja siitä, millaisessa asunnossa haluamme asua ja haluammeko lapsia ja onko avioliitto meille tärkeä. Samalla pohdimme avioehdot yms. lisäksi, teemmekö hallintaoikeustestamentin vai ei. Puolesta ja vastaan vaihdoimme mielipiteitä ja aika lailla olimme asioista samaa mieltä.
Yhteen muutettuamme aloimme miettimään yhdessä hyvää aikaa käydä vihillä. Ei siihen mitään kosimisia tarvinnut, vaan ihan yhdessä keskustelua, mitä haluamme elämältä. Vihillä kävimme sitten, kun saimme seuraavan kesän lomat tietoon ja sen ajan, että olimme viikon yhtäaikaa lomalla. Se oli sopiva aika käydä maistraatissa ja tehdä myös avioehto ja hallintaoikeustestamentti kuntoon.
Minä en ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt tätä leikkiä, että nainen odottaa kosintaa ja miehen pitää ymmärtää se tehdä juuri oikealla lailla yllätyksenä. Sitten ollaan ihmeissään, kun tajutaan, että hei, se avioliitto meinaa sitä ilman avioehtoa, että erossa kaikki jaetaan tasan ja se sukumökin puolikas saattaa siirtyä outoon sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotta tapaamisesta on ihan riittävä aika mennä naimisiin tai sitten se (usein) jää. Ehkä kannattaa itse ehdottaa perheen perustamista ja siinä sivussa naimisiinmenoa. Miehet ovat aika saamattomia näissä asioissa ja tietävät, että heillä on vielä reilusti peliaikaa. Sinulla ei ole.
Vuosi menee ainakin häiden valmisteluun. Kaksi, jos olette pääkaupunkiseudulta ja haluatte jonkin tietyn juhlapaikan. Miksette vaan keskustele asiat yhdessä halki. Siinä tuossa tilanteessa enää mitään kosintoja tarvita, teatteria sellainen. Menette yhteisestä sopimuksesta naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:41"]
Minusta se joka haluaa sitoutua, kosii. Me ei edes menty kihloihin, sovittiin vaan hääpäivä yhdessä ja avioiduttiin silloin.
[/quote]
Meillä sama juttu. Nykyaikana näin sen kuuluu mennäkin.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 17:26"]
2 vuotta tapaamisesta on ihan riittävä aika mennä naimisiin tai sitten se (usein) jää. Ehkä kannattaa itse ehdottaa perheen perustamista ja siinä sivussa naimisiinmenoa. Miehet ovat aika saamattomia näissä asioissa ja tietävät, että heillä on vielä reilusti peliaikaa. Sinulla ei ole.
[/quote]
Sama peliaikahan se sillä miehellä on, kuin rakastamallaan naisella, jos meinaa lapsia hankkia. Jos siis rakastaa. Jos mies voi vaan miettiä jotain omaa peliaikaansa, niin eihän se sitten siitä naisesta välitä ainakaan ultimaattumisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:32"]
Ap. Ihmettelen suunnattomasti kysymystäsi D: Kirjoitit "...ja mies varmisteli alkuaikoina omaehtoisesti, että haluanhan lapsia ja naimisiin."
Kosintahan on juurikin se hetki, kun kysytään toiselta, että haluatkos kanssani naimisiin. Vai miten se naimisiinmenohalun varmistaminen suoritetaan ilman kosintaa??? Ette sitten vain älynneet hakea kultakaupasta kihloja, jos kerran olet silloin vastannut myöntävästi.
Sinun on turha odottaa. Miehesi on kosinut sinua jo.
[/quote]
Miksi alapeukut? Mitä se kosiminen muka sitten on?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:17"]
Me olemme puolisoni kanssa olleet yli viisi vuotta yhdessä ja omistamme yhteisen asunnon.
Kihloistakaan emme ole puhuneet, saati naimisiin menosta. Itselleni riittää että asuntopapereissa on nimet niin sekin on itselleni riittävä paperi :D
Meillä arki rullaa ilman että vasemmassa nimettömässä olisi sormukset tai pappi sanoo aamen.
[/quote]
Mitä tapahtuu asunnolle, jos puolisosi kuolee? Onko teillä keskinäinen testamentti? Jos ei ole, kuka perii puolisosi osuuden asunnosta? Mitä teet, jos perilliset vaativat asunnon myymistä? Onko sinulla varaa ostaa puolisosi puolikas?
[/quote]
kiitos huolenpidosta mutta asiamme on järjestetty. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tapauksessamme kyseessä oli ns. järkipäätös, olimme ostamassa asuntoa ja lapsi suunnitteluasteella. Totesimme että tähän väliin on hyvä mennä naimisiin, kyseessä oli yhteinen päätös ilman ruusuja, viulunsoittajia ja kakkupalaan "piilotettua" liian pientä timanttisormusta.
n23
Eikö se ole vähän noloa selittää lapsille, että isi ei sinua rakastanut edes sen vertaa, että olisi viitsnyt kosia. Että menitte naimisiin vain järkisyistä arkisesti ilman romantiikkaa ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika alussa jo juteltiin ihan tulevaisuudesta ja siitä, millaisessa asunnossa haluamme asua ja haluammeko lapsia ja onko avioliitto meille tärkeä."
Luitko ap:n aloitusta? Tuo keskustelu on käyty jo ja se oli miehen aloitteesta. Vaikka sinä oletkin umpiepäromanttinen, niin kyllä kai ap:n sopii siitä kosinnasta haaveilla. Eikä tarvitse mennä ääripäihin kuvailemiisi "ruusu hampaiden välissä", pöh, eihän ap sellaista ole kertonut odottavansa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:17"]
Me olemme puolisoni kanssa olleet yli viisi vuotta yhdessä ja omistamme yhteisen asunnon.
Kihloistakaan emme ole puhuneet, saati naimisiin menosta. Itselleni riittää että asuntopapereissa on nimet niin sekin on itselleni riittävä paperi :D
Meillä arki rullaa ilman että vasemmassa nimettömässä olisi sormukset tai pappi sanoo aamen.
[/quote]
Asiaa.
Olen toisella kierroksella ja minullakin se meni nuorena silloin kauan sitten juuri noin: "ei meillä mitään kosintoja - ihan vaan yhdessä sovittiin - katottiin vähän kalenteria - sillai se vaan sovittiin".
Nyt elän uudessa suhteessa ja tuo ap:nkin käymä keskustelu siitä, mitä elämältä ja tältä suhteelta haluaa, on käyty jo varhaisessa vaiheessa kotoisasti keittiön pöydän ääressä. Olemme molemmat valmiit uuteen yritykseen avioliitossa. Kerroin, että tällä kertaa toivon minua kosittavan :) Minusta siinä ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs tuumaatte mun miehen "kosinnasta"?
Tuli yhtenä perjantai-iltana töistä, ilmoitettuaan mulle hyvissä ajoin ennen kotiin lähtöään mulle, että mun pitäisi laittaa itseni valmiiksi kaupungille lähtöä varten. Ihmettelin vähän, mutta olin valmiina odottamassa kun mies tuli kotiin. Lähdettiin siitä ajelemaan kaupunkiin, ja kysyin, että mihinkähän me oikein ollaan menossa? Mies käski arvata. Ei tullut mitään mieleen, kun syömään menokin oli jo sovittuna samalle illalle mutta myöhemmäksi, ja mies vihaa kaikkea "turhaa" kaupoissa pyörimistä. Tarpeellista kaupoissa pyörimistä ei ollut tiedossa.
Kun en arvannut, mies paljasti että ollaan menossa kauppaan. Ihmettelin että mihin kauppaan ja mitä varten. Kuulemma ostamaan kihlasormuksia.
Ainakin miehellä oli itsevarmuus kohdallaan, kun ei turhia kysellyt, vaan vain ilmoitti autossa matkalla, että nyt mennään ostamaan kihlasormukset :D
Me asuttiin yhdessä 2 vuotta ja kysyin suoraan , että mennäänkö koskaan kihloihin, vastasi et tulossa on. Lähdettiin etelään
Niin siellä kosi. En tuhlais aikaani sellaseen kelle kelpaan pelkkä asuinkumppanina, mutten vaimona
Ap:tahan on kosittu jo, jos kerran naimisiinmenohaluista on kysytty. Hääpäivä vain jäi silloin sopimatta.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 18:51"]
Eikö se ole vähän noloa selittää lapsille, että isi ei sinua rakastanut edes sen vertaa, että olisi viitsnyt kosia. Että menitte naimisiin vain järkisyistä arkisesti ilman romantiikkaa ja rakkautta.
[/quote]
Mitä noloa on mennä naimisiin järkisyistä? Kun huuma haihtuu, ei jää jäljelle mitään, mutta järkiliitoissa kovin harvoin avioliiton perusta rakoilee.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:02"]
Kosiiko joku vielä nykypäivänä muualla kuin Yhdysvalloissa? Ei kosiminen kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Jos miehesi toimisi perinteisesti, hän menisi hieromaan naimakauppoja isäsi kanssa!
[/quote]
No höps. Miksi olet noin kuivis? Onhan se romanttinen hetki elämässä ja siitä jää ihana muisto. Siitä pitää vaan puhua jossain vaiheessa suhdetta, että toinen haluaa toisen kosivan tai toisin päin. Minulle ainakin mies on ilmoittanut että jos joskus tuntuu siltä niin hän haluaa ehdottomasti kosia.
[/quote]
Mitä romanttista on siinä, että mies tulee juoksulenkiltä kotiin ja huutelee siivoavalle naisystävälle, että mentäiskö naimisiin? Kosinnat on aika lailla typeriä tilaisuuksia, teatraalisia näytelmiä, joissa leikitään amerikkalaista elokuvaa.