Ärsyttää "erityisherkät" - pelkkää huomion tavoittelua!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse joutunut hämmentävään tilanteeseen henkilön kanssa, joka kertomansa mukaan on erityisherkkä. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja jouduin yhtenä työpäivänä kertomaan asiakkaalle, ettei omien eväiden syöminen ole sallittua ravintolassa, mutta hän voi kyllä vapaasti nauttia eväitään terassin vieressä ja tulla sitten tutustumaan ravintolan yhteydessä olevaan taidenäyttelyyn. Hän ilmeisesti pahoitti tästä mielensä ja selvittelimme tapahtunutta hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Tarjosin myös mahdollisuutta keskustella asiasta esimieheni  kanssa. Hän halusi vielä kätellä sovinnon ja selvittelyn merkiksi, johon suostuin.

Nyt hän lähettelee työnantajalleni viestejä kuinka hänelle on tullut paha mieli, vaikka olen hänen mukaansa kohdannut hänet asiallisesti, rakentavasti ja lempeästi. Hän ei pääse yli kysymyksestä, miksi juuri hänelle sanottiin asiasta.Työpaikkani ylin johto on keskustellut useaan kertaan hänen kanssaan ja antanut pahoittelun eleenä jopa lahjakortin ravintolaan. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan lakkaa soittelemasta ja lähettämästä viestejä, vaan vaatii itsepintaisesti saada tavata minut. Hän ei vain päästä irti tapahtuneesta, vaikka useat henkilöt ovat yrittäneet selvittää tilannetta. 

Onko kellään käryä, mitä tässä pitäisi tehdä ja miten kauan tällainen voi kestää?

Tuo on häirintää ja pakkomielteisyyttä eikä liity erityisherkkyyteen mitenkään. Tyyppi on jotain muuta, vaativa persoona, rajatilapersoona, en tiedä mitä mutta EI erityisherkkä.

Nyt pitäisi työnantajan olla luja ja tehdä ystävällisesti mutta jämäkästi hänelle selväksi että sinun kiusaaminen loppuu nyt tai ei ole asiaa enää koko ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei erityisherkkä ole sellainen, joka ei kuuntele muita.

Mun työkaveri on selvästi herkempi tyyppi, mutta se ilmenee juuri niin, että kannattaa miettiä, kuinka hänelle asiat esittää, koska herkkyydessään hän voi taas tulkita asiat raskaammin. Herkkyyden huomioiminen tarkoittaa minusta siis vain sitä, että minun kannattaa huomioida hänen ominaisuutensa, että hommat sujuu paremmin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään huomion keskipisteenä olemisesta, tai että hän itse sanoisi olevansa erityisherkkä ja tarvitsevansa erityiskohtelua.

Erityisherkkä ei todellakaan on synonyymi sanalla Draamaqueen!

Erityisherkkä ei voi reagoimiselleen mitään, hän voi ottaa asiat ihan eri tavalla kuin muut vaikka kuinka yrittäisi olla "normaalisti". Erityisherkkä kärsii tilastaan, Draamaqueen ei.

Tuttavani on erityisherkkä. Hän postittaa surullista musiikkia ja puistokuvia yms. faceen ja muistaa mainita joka kerta, että on erityisherkkä. Hän kokee lenkillä käynninkin paremmin ja erityisellä tavalla, kuin me tavalliset. Jos hän mokaa töissä, hän jää saikulle, kun fibromyalgia heti oireilee, kun hän on erityisherkkä. Töissä ei oikein pysty tekemään mitään, kun tunteet on niin suuria. 

Kyllä, me olemme satoja kertoja jo kuulleet, kuinka hän on erityinen ja erityisherkkä persoona, joka kokee ja tuntee kaiken paremmin kuin me muut kovat ja kylmät ihmiset. Kumma vain, että silti hän osaa olla erittäin ilkeä lähimmäisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse joutunut hämmentävään tilanteeseen henkilön kanssa, joka kertomansa mukaan on erityisherkkä. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja jouduin yhtenä työpäivänä kertomaan asiakkaalle, ettei omien eväiden syöminen ole sallittua ravintolassa, mutta hän voi kyllä vapaasti nauttia eväitään terassin vieressä ja tulla sitten tutustumaan ravintolan yhteydessä olevaan taidenäyttelyyn. Hän ilmeisesti pahoitti tästä mielensä ja selvittelimme tapahtunutta hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Tarjosin myös mahdollisuutta keskustella asiasta esimieheni  kanssa. Hän halusi vielä kätellä sovinnon ja selvittelyn merkiksi, johon suostuin.

Nyt hän lähettelee työnantajalleni viestejä kuinka hänelle on tullut paha mieli, vaikka olen hänen mukaansa kohdannut hänet asiallisesti, rakentavasti ja lempeästi. Hän ei pääse yli kysymyksestä, miksi juuri hänelle sanottiin asiasta.Työpaikkani ylin johto on keskustellut useaan kertaan hänen kanssaan ja antanut pahoittelun eleenä jopa lahjakortin ravintolaan. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan lakkaa soittelemasta ja lähettämästä viestejä, vaan vaatii itsepintaisesti saada tavata minut. Hän ei vain päästä irti tapahtuneesta, vaikka useat henkilöt ovat yrittäneet selvittää tilannetta. 

Onko kellään käryä, mitä tässä pitäisi tehdä ja miten kauan tällainen voi kestää?

Tuo on häirintää ja pakkomielteisyyttä eikä liity erityisherkkyyteen mitenkään. Tyyppi on jotain muuta, vaativa persoona, rajatilapersoona, en tiedä mitä mutta EI erityisherkkä.

Nyt pitäisi työnantajan olla luja ja tehdä ystävällisesti mutta jämäkästi hänelle selväksi että sinun kiusaaminen loppuu nyt tai ei ole asiaa enää koko ravintolaan.

Työnantajani on todennut tälle tyypille, ettei heillä ole enää aikaa jatkaa keskustelua, mutta tämä sankari jaksaa vaan jatkaa ja vedota erityisherkkyyteensä... En tiedä mikä tällä kaverilla on, mutta tämä alkaa käydä pelottavaksi ja enne kaikkea rasittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei erityisherkkä ole sellainen, joka ei kuuntele muita.

Mun työkaveri on selvästi herkempi tyyppi, mutta se ilmenee juuri niin, että kannattaa miettiä, kuinka hänelle asiat esittää, koska herkkyydessään hän voi taas tulkita asiat raskaammin. Herkkyyden huomioiminen tarkoittaa minusta siis vain sitä, että minun kannattaa huomioida hänen ominaisuutensa, että hommat sujuu paremmin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään huomion keskipisteenä olemisesta, tai että hän itse sanoisi olevansa erityisherkkä ja tarvitsevansa erityiskohtelua.

Erityisherkkä ei todellakaan on synonyymi sanalla Draamaqueen!

Erityisherkkä ei voi reagoimiselleen mitään, hän voi ottaa asiat ihan eri tavalla kuin muut vaikka kuinka yrittäisi olla "normaalisti". Erityisherkkä kärsii tilastaan, Draamaqueen ei.

Usein se erityisherkkä ei näytä ulospäin miltä tuntuu ja kuinka kovaa. Joskus saattaa käydä niin että kuppi tulvii yli ja erityisherkkä yllättää muut reaktiollaan kun ei enää kestä ja padotut tunteet/kivut pääsevät valloilleen, joskus mitättömän tuntuisen asian yhteydessä.

Ja (toivotatvasti) alkaa pitkä sairasloma/saa jonkinlaista apua ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse joutunut hämmentävään tilanteeseen henkilön kanssa, joka kertomansa mukaan on erityisherkkä. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja jouduin yhtenä työpäivänä kertomaan asiakkaalle, ettei omien eväiden syöminen ole sallittua ravintolassa, mutta hän voi kyllä vapaasti nauttia eväitään terassin vieressä ja tulla sitten tutustumaan ravintolan yhteydessä olevaan taidenäyttelyyn. Hän ilmeisesti pahoitti tästä mielensä ja selvittelimme tapahtunutta hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Tarjosin myös mahdollisuutta keskustella asiasta esimieheni  kanssa. Hän halusi vielä kätellä sovinnon ja selvittelyn merkiksi, johon suostuin.

Nyt hän lähettelee työnantajalleni viestejä kuinka hänelle on tullut paha mieli, vaikka olen hänen mukaansa kohdannut hänet asiallisesti, rakentavasti ja lempeästi. Hän ei pääse yli kysymyksestä, miksi juuri hänelle sanottiin asiasta.Työpaikkani ylin johto on keskustellut useaan kertaan hänen kanssaan ja antanut pahoittelun eleenä jopa lahjakortin ravintolaan. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan lakkaa soittelemasta ja lähettämästä viestejä, vaan vaatii itsepintaisesti saada tavata minut. Hän ei vain päästä irti tapahtuneesta, vaikka useat henkilöt ovat yrittäneet selvittää tilannetta. 

Onko kellään käryä, mitä tässä pitäisi tehdä ja miten kauan tällainen voi kestää?

Tuo on häirintää ja pakkomielteisyyttä eikä liity erityisherkkyyteen mitenkään. Tyyppi on jotain muuta, vaativa persoona, rajatilapersoona, en tiedä mitä mutta EI erityisherkkä.

Nyt pitäisi työnantajan olla luja ja tehdä ystävällisesti mutta jämäkästi hänelle selväksi että sinun kiusaaminen loppuu nyt tai ei ole asiaa enää koko ravintolaan.

Työnantajani on todennut tälle tyypille, ettei heillä ole enää aikaa jatkaa keskustelua, mutta tämä sankari jaksaa vaan jatkaa ja vedota erityisherkkyyteensä... En tiedä mikä tällä kaverilla on, mutta tämä alkaa käydä pelottavaksi ja enne kaikkea rasittavaksi.

Sitten pitää sanoa että seuraa poliisille ilmoitus jos häirintä ei lopu. Ja toteuttaa se jos tarve vielä niin vaatii.

Tosi inhottavaa, voimia sinulle ja pakko tuo on saada loppumaan!

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että en live-elämässä mainitse kellekään muusta kuin tuosta aurinkoherkkyydestä, mille useimmat nauravat. Itkuherkkyys ärsyttää monia, sillä en kerro, että minua melkein kaikki asiat itkettää. Ei mulla muita herkkyyksiä niin ole, mutta en kestä ikäviä asioita enkä tee mielelläni asiakaspalveua, koska otan kaikki itseeni. Mutta mulla onkin työ, jossa ei asiakaspalvelua ole. Koen myös erittäin epämiellyttäviä tunteita, jos joku valittaa esim. ravintolassa vaikka olisin itse ihan sivullinen.  

Voisiko olla mahdollista, että olet masentunut? Jos tarvitsisit keskustelu- tai muuta apua.. 

En mielelläni lokeroi itseäni mihinkään ns. diagnoosiin tai lokeroon, mutta täytän kohta 50 ja kun erityisherkkydestä alettiin muutamia vuosia sitten puhumaan, niin löysin jonkinlaisen selityksen itselleni.

Olen lapsesta saakka ollut erittäin ääniherkkä. Myös hajuaistini on todella tarkka. Vaatteiden epämukavuus on todella sietämätöntä. Silmät ovat erittäin valoherköt. Olen erittäin tarkka havainnoimaan muita. Kaipaan omaa rauhaa. Meillä oli lapsuudessani todella iso monen sukupolven ja perheen talo. Uskon että tämä on siedättänyt aistejani tietyllä tavalla. Kaikki sisarukseni ja vanhempani ovat täysin erilaisia.

Oli kuitenkin uskomaton tunne, kun muutin yksin opiskelijayksiööni, eikä ympärillä ollut enää ihmisiä, ei jatkuvaa puheensorinaa, ei jatkuvasti päällä olevaa radiota jne. Pystin vaikuttamaan omaan ympäristöön ja esim. opiskelu sujui paremmin. Ensimmäisissä seurustelusuhteissa en halunnut edes muuttaa asumaan saman katon alle (vaikka se taloudellisesti olisi ollut järkevämpää), koska en halunnut luopua rauhastani ja itsemääräämisoikeusestani.

En kuitenkaan vaadi minkäänlaista eirtyskohtelua työpaikallani, vaan pikemmin venyn katkeamispisteeseen saakka ja olen tunnollinen. Voin sanoa, että kun työpaikkani muutti ja luovuimme omista työhuoneista ja siirryimme avokunttoriin, niin tämä vaikutti laskevasti työtehoon työpaikalla. Onneksi muutaman kuukauden jälkeen myös etätyö lisääntyi, joten pääsin taas tehokkaasti tekemään työtä. Tarkkanäköisyyteni ansiosta olen huomannut työpaikalla mm. kavalluksen ja useita väärinkäytöksiä. Olen kerännyt näistä todisteet ja toimittanut esimiehille ja he ovat hoitaneet tapauksen luvattuaan, että minua ei niihin sotketa.

Tutustuin opiskeluaikana erääseen naiseen, joka oli myös samanlainen. Hänellä on myöhemmin työelämässä ollut aina hieman vaikeuksia sopeutua herkkyytensä kanssa ja hieman ongelmiakin, eikä ehkä haluakaan joustaa. Uskon tämän osaltaan johtuvan siitä, että hän ainoa lapsi, jota on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä, joten hän ei vain ole joutunut ylittämään mukavuusrajoja ja joustamaan.

On kuitenkin hyvä, että ihmisten erilaisuudesta puhutaan. Jos näihin asioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota, niin asiat työpaikoilla voisivat sujua paremmin. Tärkeää olisi kuitenkin tunnistaa oikeasti ihmisten erityispiirteet. Tuossa ap:n tapauksessa on ehkä kysymys enemmän drama Queen - luonteesta ja huomionhakuisuudesta.

Nämä itsediagnoosit nyt on aina vähän tällaisia, moni käyttää niitä selittämään esim. huonoa käytöstään tai sitä että miksi saa olla piittamatta muista tai haluta erityiskohtelua.

Sitten ne joilla oikeasti diagnosoidaan eri asioita esim. aistiyliherkkyyksiä, niin eivät mainosta sitä kaikille, eivätkä vaadi erityiskohtelua muilta herkkyyksiensä takia.

Aika helppo erottaa nämä toisistaan.

Erityisherkkyys..ärsyttää jo tuo pelkkä sanakin, yök.

Vierailija kirjoitti:

Minulle selvisi vasta vähän aikaa sitten erityisherkkyyteni, enkä todellakaan ole sillä mitään oikeuttamassa tai vaatimassa. Lähipiirilleni kerroin siksi, että se voisi auttaa heitä ymmärtämään minua ja käytöstäni.

Olen aina ollut itku- ja kipuherkkä. Itken häissä, hautajaisissa, ollessani iloinen, riidellessä, elokuvissa, kun kerron että rakastan, kun joku kärsii.. lista on loputon. Hajut saavat minut oksentamaan, ärsyynnyn ja väsyn metelistä, uuvun seurassa ja tarvitsen yksinoloa, small talk on pahimpia painajaisiani, kylmyys/lämpö/nälkä tunteena on minulle sietämätöntä, koen "sisäisen maailmani" rikkaana (olen luova), taide/musiikki aiheuttaa minussa tunnereaktion, ahdistun muutoksista ja koen todella voimakkaasti esim. uutisaiheet ja maailmantuskan. Tässäpä nyt tiiviisti joitain piirteitä.

Minulle valitettiin näistä piirteistä paljon ollessani lapsi ja minä koin olevani vääränlainen tai viallinen. Nyt kun tiedän, mistä on kyse, olen helpottunut. Nuorena en tuntenut ketään, joka olisi ollut vastaavanlainen ja se lisäsi ahdistusta omasta huonoudesta/vääryydestä. Nyt tiedän, että satun vain olemaan sellainen, eikä se ole mitenkään paha asia.

Onhan niitä toki luulotautisia kaikkialla, moni ehkä ajattelee erityisherkkyyden tarkoittavan jotakin spessumpaa ja siksi käyttää sitä oikeutuksena. Minusta oli vain helpottavaa saada sana omalle "outoudelleni" ja tietää, että samoista jutuista kärsiviä ihmisiä on muitakin. En tunne ketään, joka tuota termiä käyttäisi itsekorostukseen tai huomion kerjäämiseen.

Et ole erityisherkkä, olet tunteellinen ja empaattinen, myöteläjä, introvertti ja sitten nuo muut on tuikitavallisia aistiyliherkkyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää itsekkyyttä verhottuna muotitermin taakse. Laiskojen ihmisten uusin perustelu sille, miten on pakko säännöllisesti esim. ottaa lomaa perheestä ja kotitöistä. "Kun mä tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja rauhaa." Kunhan lusmuilevat.

Ei erityisherkkyys ole mikään syy ottaa lomaa kenestäkään. Itse epäilen olevani erityisherkkä, mutta en ole koskaan maininnut epäilyistäni kenellekään, koska termillä on nykyisin huono kaiku, eikä se toisaalta liity mitenkään muihin ihmisiin, joten se on turha puheenaihe. 

Tohtori Yes kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu Aspergerin syndrooma ja olen sitä kautta aistiyliherkkä. Lisäksi stressin sietokyky on alhaisempi kuin monilla muilla. Minussa on myös paljon muita ärsyttäviä piirteitä jotka johtuvat todennäköisesti Aspergerista, mutta itse en niille mitään voi. En tiedä mitä herkkyyttä AP tarkoitti, mutta olen myös tunteellisesti suhteellisen herkkä, joten tulkitsin sen tarkoittavan myös minua. 

Se mitä haluan sanoa että haukkumanne ihmiset saattavat oikeasti olla synnynnäisesti erilaisia kuin te, jotka itseänne pidätte maailman parhaimpina ihmisinä.

Muuten olen erittäin älykäs ja menestynyt ja todennäköisesti omaisuuteni on suurempi kuin muilla tähän ketjuun kirjoittaneilla yhteensä. Jos kohtaan alaisissani tuollaista kusipäisyyttä niinkuin AP:ssa, annan hänelle välittömästi potkut. Itse olen onnekseni saanut opiskella ja työskennellä sellaisessa ympäristössä että vajavaisuuteni ei ole liiaksi vaikeuttanut toimintaani, mutta tiedän että monella AS:llä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri.

Sinä olet asperger, selvä juttu, etä väitä olevasi joku hiton erityisherkkä, joka ei taida edes olla mikään virallinen diagnoosi tai jos on, niin kyllä on keksitty ärsyttävä nimi syndroomalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on erityisherkkä. Hän postittaa surullista musiikkia ja puistokuvia yms. faceen ja muistaa mainita joka kerta, että on erityisherkkä. Hän kokee lenkillä käynninkin paremmin ja erityisellä tavalla, kuin me tavalliset. Jos hän mokaa töissä, hän jää saikulle, kun fibromyalgia heti oireilee, kun hän on erityisherkkä. Töissä ei oikein pysty tekemään mitään, kun tunteet on niin suuria. 

Kyllä, me olemme satoja kertoja jo kuulleet, kuinka hän on erityinen ja erityisherkkä persoona, joka kokee ja tuntee kaiken paremmin kuin me muut kovat ja kylmät ihmiset. Kumma vain, että silti hän osaa olla erittäin ilkeä lähimmäisilleen.

Juuri tämän vuoksi erityisherkkyydestä ei kannata puhua kenellekään. Minulta lääkäri kerran kysyi olenko erityisherkkä, mutta ymmärsi, kun sanoin, että termi on niin latautunut, että en halua tulla luokitelluksi siten. 

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Yes kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu Aspergerin syndrooma ja olen sitä kautta aistiyliherkkä. Lisäksi stressin sietokyky on alhaisempi kuin monilla muilla. Minussa on myös paljon muita ärsyttäviä piirteitä jotka johtuvat todennäköisesti Aspergerista, mutta itse en niille mitään voi. En tiedä mitä herkkyyttä AP tarkoitti, mutta olen myös tunteellisesti suhteellisen herkkä, joten tulkitsin sen tarkoittavan myös minua. 

Se mitä haluan sanoa että haukkumanne ihmiset saattavat oikeasti olla synnynnäisesti erilaisia kuin te, jotka itseänne pidätte maailman parhaimpina ihmisinä.

Muuten olen erittäin älykäs ja menestynyt ja todennäköisesti omaisuuteni on suurempi kuin muilla tähän ketjuun kirjoittaneilla yhteensä. Jos kohtaan alaisissani tuollaista kusipäisyyttä niinkuin AP:ssa, annan hänelle välittömästi potkut. Itse olen onnekseni saanut opiskella ja työskennellä sellaisessa ympäristössä että vajavaisuuteni ei ole liiaksi vaikeuttanut toimintaani, mutta tiedän että monella AS:llä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri.

Sinä olet asperger, selvä juttu, etä väitä olevasi joku hiton erityisherkkä, joka ei taida edes olla mikään virallinen diagnoosi tai jos on, niin kyllä on keksitty ärsyttävä nimi syndroomalle.

Ei se ole syndrooma, ei edes mikään vika, vaan ominaisuus ja aika moni on sellainen. Ei se ole mitään hirveän harvinaista tai spesiaalia, ei siis sen kummempaa kuin esim. vasenkätisyys. Se, että joukko diivailijoita käyttää termiä huvikseen väärin, ei tee erityisherkistä mitään luulotautisia prinsessoja/prinssejä.

Mä suorastaan inhoan kaikkia"erityisherkkiä" ja asbergereita ja nautin kun pääsen tylyttämään niitä kunnes itkevät. Ovat tosi rasittavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Yes kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu Aspergerin syndrooma ja olen sitä kautta aistiyliherkkä. Lisäksi stressin sietokyky on alhaisempi kuin monilla muilla. Minussa on myös paljon muita ärsyttäviä piirteitä jotka johtuvat todennäköisesti Aspergerista, mutta itse en niille mitään voi. En tiedä mitä herkkyyttä AP tarkoitti, mutta olen myös tunteellisesti suhteellisen herkkä, joten tulkitsin sen tarkoittavan myös minua. 

Se mitä haluan sanoa että haukkumanne ihmiset saattavat oikeasti olla synnynnäisesti erilaisia kuin te, jotka itseänne pidätte maailman parhaimpina ihmisinä.

Muuten olen erittäin älykäs ja menestynyt ja todennäköisesti omaisuuteni on suurempi kuin muilla tähän ketjuun kirjoittaneilla yhteensä. Jos kohtaan alaisissani tuollaista kusipäisyyttä niinkuin AP:ssa, annan hänelle välittömästi potkut. Itse olen onnekseni saanut opiskella ja työskennellä sellaisessa ympäristössä että vajavaisuuteni ei ole liiaksi vaikeuttanut toimintaani, mutta tiedän että monella AS:llä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri.

Sinä olet asperger, selvä juttu, etä väitä olevasi joku hiton erityisherkkä, joka ei taida edes olla mikään virallinen diagnoosi tai jos on, niin kyllä on keksitty ärsyttävä nimi syndroomalle.

Vai että olet ärsyttävä mutta et sille mitään voi?? Te asbut menette aina diagnoosin taakse piiloon! En ole teidän kanssa missään tekemisissä kun ette osaa ottaa vastuuta itsestänne.

Tehdäämpä testi.

Laitetaan sinulle - tai kenelle tahansa - ympäröivään maailmaan seitsemän televisioruutua päälle jatkuvalla ohjelmasyötöllä.

Millainen olo loppupäivästä - jos sinä vellipe*se selviät edes sinne asti?

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että en live-elämässä mainitse kellekään muusta kuin tuosta aurinkoherkkyydestä, mille useimmat nauravat. Itkuherkkyys ärsyttää monia, sillä en kerro, että minua melkein kaikki asiat itkettää. Ei mulla muita herkkyyksiä niin ole, mutta en kestä ikäviä asioita enkä tee mielelläni asiakaspalveua, koska otan kaikki itseeni. Mutta mulla onkin työ, jossa ei asiakaspalvelua ole. Koen myös erittäin epämiellyttäviä tunteita, jos joku valittaa esim. ravintolassa vaikka olisin itse ihan sivullinen.  

Jos tapaan sinunlaisesti ihmisen, sanon kyllä niin että itket siinä sitten viikon :))))

Nämä itkupillit saavat olla ihan yksinään kotona, viimeinen paikka niille on työelämä.