Ärsyttää "erityisherkät" - pelkkää huomion tavoittelua!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todella herkkä ja tiedostan kyllä, että se hankaloittaa läheisteni elämää aina välillä. Mutta tiedostan myös sen, että jos alan itkemään jonkun sanojen vuoksi, on vika yleensä omassa päässäni, ei siinä mitä toinen sanoi. En siis syyllistä muita heidän sanomisistaan, vaan ennemminkin pyrin aina helpottamaan muiden mahdollista syyllisyyttä kertomalla siitä, että itken todella herkästi ja useimmiten ilman syytä.

Tätä kutsutaan normaalissa elämässä "HUONO ITSETUNTO"

Tässä minkään herkkyyden kanssa ole tekemistä....

Vierailija kirjoitti:

? Mulla on useita herkkyyksiä, mutta ei minun sen takia tarvitse lomaa töistä ottaa. Mutta esim. aurinkoon silmäni reagoivat tosi herkästi, ja nyt helteiden aikaan niitä suorastaan kirveli. Tai en mahda sille mitään, että minua alkaa itkettää aina häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, vaikka kenen tapahtuma on kyseessä tai jos sattuu jollekin muulle ihmiselle joku ihana asia.

Kun poikani sai pääsykokeista huippupisteet ja opiskelupaikan, en pysty kertomaan asiaa kellekään, ilman että alkaa tuntua pala kurkussa. Elokuviin en mene mielelläni, koska herkät, niin iloiset kuin surulliset, itkettää. Kun toinen lapsi onnistui asunnon kanssa, taas tuli kyyneleet silmiin. Kun sama nuorukainen kertoi puhelimessa saaneensa kavereita, alkoi itkettää. Kun kirjoitan tätä, tulee taas vedet silmiin. Ap:n aloitus herätti aluksi suunnatonta raivoa, kun hän ei tiedä yhtään mistä kirjoittaa. (minulla on kaksi lasta saanut nyt opiskelupaikan ja se ajatus itkettää).  

Drama Queenit on ihan eri asia, ilmeisesti he haluavat vain ottaa osansa asiasta. 

Noniin, sinua kutsutaan taas nimellä "TUNTEELLINEN"

Edelleen ei mitään herkkyyttä. Olen itse ihan samanlainen, reagoin asioihin tunteella, usein itkulla. Olen tunteellinen, en herkkä. Helevetti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi ns. erityisherkkä tuttuna. Hän on olevinaan niin herkkä ja intuitiivinen, mutta oikeasti ihan norsu lasikaapissa. Ei kuuntele muita, vie kaikkien energiat ja kuvittelee, että hän on oikein fiilismittari. Ei mitään itsetutkiskelutaitoa oikeasti, mutta kuvittelee olevansa hyvä ihmissuhteissa. Kamala tapaus.

Sä tunnet jotenkuten yhden erityisherkän, niin sä tiedät ne kaikki ja kaiken heistä? Onneksi olkoon, taas yksi kaikentietäjä ja paremminosaaja joukossamme! Kumarran syvään!

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että en live-elämässä mainitse kellekään muusta kuin tuosta aurinkoherkkyydestä, mille useimmat nauravat. Itkuherkkyys ärsyttää monia, sillä en kerro, että minua melkein kaikki asiat itkettää. Ei mulla muita herkkyyksiä niin ole, mutta en kestä ikäviä asioita enkä tee mielelläni asiakaspalveua, koska otan kaikki itseeni. Mutta mulla onkin työ, jossa ei asiakaspalvelua ole. Koen myös erittäin epämiellyttäviä tunteita, jos joku valittaa esim. ravintolassa vaikka olisin itse ihan sivullinen.  

Kaiaken päälles sulla siis on huono itsetunto

Mun kaveri on täysin tunteidensa vietävissä oleva taivaanrannanmaalari. Laskee itsensä erityisherkäksi, vaikka joku muu voisi sanoa, että häneltä puuttuu elämänhallinta. 

Minulle selvisi vasta vähän aikaa sitten erityisherkkyyteni, enkä todellakaan ole sillä mitään oikeuttamassa tai vaatimassa. Lähipiirilleni kerroin siksi, että se voisi auttaa heitä ymmärtämään minua ja käytöstäni.

Olen aina ollut itku- ja kipuherkkä. Itken häissä, hautajaisissa, ollessani iloinen, riidellessä, elokuvissa, kun kerron että rakastan, kun joku kärsii.. lista on loputon. Hajut saavat minut oksentamaan, ärsyynnyn ja väsyn metelistä, uuvun seurassa ja tarvitsen yksinoloa, small talk on pahimpia painajaisiani, kylmyys/lämpö/nälkä tunteena on minulle sietämätöntä, koen "sisäisen maailmani" rikkaana (olen luova), taide/musiikki aiheuttaa minussa tunnereaktion, ahdistun muutoksista ja koen todella voimakkaasti esim. uutisaiheet ja maailmantuskan. Tässäpä nyt tiiviisti joitain piirteitä.

Minulle valitettiin näistä piirteistä paljon ollessani lapsi ja minä koin olevani vääränlainen tai viallinen. Nyt kun tiedän, mistä on kyse, olen helpottunut. Nuorena en tuntenut ketään, joka olisi ollut vastaavanlainen ja se lisäsi ahdistusta omasta huonoudesta/vääryydestä. Nyt tiedän, että satun vain olemaan sellainen, eikä se ole mitenkään paha asia.

Onhan niitä toki luulotautisia kaikkialla, moni ehkä ajattelee erityisherkkyyden tarkoittavan jotakin spessumpaa ja siksi käyttää sitä oikeutuksena. Minusta oli vain helpottavaa saada sana omalle "outoudelleni" ja tietää, että samoista jutuista kärsiviä ihmisiä on muitakin. En tunne ketään, joka tuota termiä käyttäisi itsekorostukseen tai huomion kerjäämiseen.

Eli ketjun perusteelle erityisherkät ovat: itsetunto-ongelmaisia, itseään kohtuuttomasti tarkkailevia, tekevät normaaliasioista kuten tuntemuksista, äänistä yms. ongelman, luulotautisia, epäluuloisia ja kaiken kaikkiaan suurin osa tyhmiä ja sosiaalisesti taitamattomia.

Nyt on tulossa epävakaa persoonallisuus muotiin ja erityisherkät ja muut autistit jäävät heidän varjoonsa.

Itselläni on diagnosoitu Aspergerin syndrooma ja olen sitä kautta aistiyliherkkä. Lisäksi stressin sietokyky on alhaisempi kuin monilla muilla. Minussa on myös paljon muita ärsyttäviä piirteitä jotka johtuvat todennäköisesti Aspergerista, mutta itse en niille mitään voi. En tiedä mitä herkkyyttä AP tarkoitti, mutta olen myös tunteellisesti suhteellisen herkkä, joten tulkitsin sen tarkoittavan myös minua. 

Se mitä haluan sanoa että haukkumanne ihmiset saattavat oikeasti olla synnynnäisesti erilaisia kuin te, jotka itseänne pidätte maailman parhaimpina ihmisinä.

Muuten olen erittäin älykäs ja menestynyt ja todennäköisesti omaisuuteni on suurempi kuin muilla tähän ketjuun kirjoittaneilla yhteensä. Jos kohtaan alaisissani tuollaista kusipäisyyttä niinkuin AP:ssa, annan hänelle välittömästi potkut. Itse olen onnekseni saanut opiskella ja työskennellä sellaisessa ympäristössä että vajavaisuuteni ei ole liiaksi vaikeuttanut toimintaani, mutta tiedän että monella AS:llä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri.

Suomessa on enemmän kovapintaisia ihmisiä kuin hiljaisia ja herkkiä, siltä minusta ainakin tuntuu.

Pitää olla kova ääni, pitää olla räväkkä, tomera, ahkera, maanläheinen.

Onneksi olen löytänyt ystäväksi muitakin herkkiksiä. En jaksa kauaa kovaäänisiä monologisteja, jotka pitävät alinomaa melua itsestään.

Herkkisten kanssa on paljon mukavampaa olla. Saa tilaa, ja osaa antaa tilaa toiselle. 

Työyhteisöissä oli usein kovanaamojen enemmistö. Sain ikuisen kammon, ja onneksi työni on nykyään itsenäistä. 

Olen erityisherkkä ja ylpeä siitä. Vaikka kuulunkin vähemmistöön, tiedän että meitä on muitakin. 

Joo.. Ihan muuten vaan otin velkaa saadakseni apuvälineitä, että saan hommani tehtyä (Tummennetut lasit, joita en muuten tarvitsisi, koska näkö on hyvä, kuulokkeet jne.) ...

No jotkut ihmiset haluaa vain huomiota muttei kannata olettaa että kaikki "erityisherkät " on tuollaisia. Silloinhan ei ole kyse herkästä vaan vain huomionhakuisesta ihmisestä enemmänkin.

Itse olen herkkä koville äänille, tulen helposti niistä vihaiseksi, väsyn helposti ihmistenkanssa olosta koska olen introvertti, joudun elämään "hidasta" elämää koska olen tällainen, en kestä kiirettä enkä stressiä yhtään :/ Tunteeni ailahtelevat jos en pääse nukkumaan silloin kun väsyttää tai olen todella nälkäinen. Inhottavaa sinänsä mutta sen takia aion tehdä elämästäni minulle mukavaa ja sopivaa. Onneksi asun yksin niin kenenkään ei tarvitse kärsiä siitä miten asioihin reagoin :D Ihmiset sanovat tosin että kanssani on niin mukava ja rentoa olla. Jotain herkkää mussa kuitenkin on koska kaikkea en vaan yksinkertaisesti elämässä kestä, kovat äänet ja nopeus ja liian nopeatempoiset menevät ihmiset jotka eivät paikallaan pysy väsyttävät mut :) 

Itse olen ääripäästä oleva erityis herkkä, ja syvästi masentunut..  ja voin vilpittömästi sanoa että kaikki ihmiset ovat k.päitä... itsekeskeisiä m.lkkuja ja pystyn vaistoamaan sen pelkästään näkemällä vilauksen ko. ihmisestä.   tunnistan ihmiset askelista, polkupyörän renkaan äänistä jne..  tiedän tulevan ja tunnistan valehtelun ennen kuin toinen avaa edes suunsa..... eli kuka sitten on se rityis herkkä ja kuka ei...???

Yleensä äänekkäin ja näkyvin osa ei edusta todellista kuvaa. Suuri osa äänekkäimmistä on myös lopulta ihan jotakin muuta, ja asiasta X toitottaminen ja X asian ajaminen on heille vain yksi tapa saada huomiota. Se ei poista erityisherkkyyden ja -herkkien olemassaoloa. Varmastikin erityisherkkyys sinänsä on vähän sellainen jokaisen suuhun sopiva höttödiagnoosi, mutta taustalla on jotakin oikeaakin, oireita jotka ovat tarvinneet nimen.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyytteen kuuluu ainakin omalla kohdalla myös tietynlainen syrjäänvetäytyvyys, joka sekoitetaan helposti ujouteen. Minä en esimerkiksi ole kovin oma-alotteinen seuran pidossa, kun mietin, että mitä jos häiritsen kaveria, jos hänellä on parempaa tekemistä, eli mietin ihan liikaa tällaisia asioita. Juuri päin vastoin kuin ap:n tuttu, tuntosarvet ovat herkät siihen suuntaan, etten halua loukata tai häiritä muita. Mielelläni kyllä lähden vaikka kahville jos joku pyytää - kunhan ei ruuhkaan metelin vuoksi enkä isoissa seurueissa.

TÄMÄ NIIN PALJON. Siis tätä se on oikeasti. Mietit oikeesti sitä, että enhän ole vaivaksi muille, ja jos joskus vaikka oletkin niin sitten siitä potee syyllisyyttä. Itse olen myös tosi herkkä itkemään tietyssä mielentilassa tai tiettyjen asioiden takia, mutta toisinaan sama asia ei välttämättä aiheuta samaa reaktiota. mutta itselle on kamalaa esim. jos joku suuttuu minulle, varmaan kaikista kamalin asia. En myöskään todellakaan halua olla huomion keskipiste, tai joku dramaqueen. Tässä on nyt ilmeisesti joku ihan eri asiasta kärsivä keksinyt käyttää itsestään väärää termiä. Ei erityisherkkä hoe ja mainosta kaikille olevansa erityisherkkä. Suurin osa tuskin edes tietää sitä välttämättä, miettii vain että hitsi kun elämä on niin monimutkaista ja stressaa ja analysoi paljon ihan kaikkia asioita elämässään. Joku normaali asia saattaa olle erityisherkälle isompi juttu, kuin monelle muulle. Luulen että meillä erityisherkillä on ehkä enemmän taipumusta mt-ongelmille, koska vatvomme juuri paljon asioita omassa päässä emmekä halua vaivata muita = ongelmatilanteissa vastahakoisempia hakeutumaan avunpiiriin esimerkiksi. Tai on jo niin tottunut siihen että on erilainen kui muut. Mut ei kukaan oikeasti erityisherkkä sitä omaa erilaisuuttaan toitota ja dramaattisesti ilmoita ja käyttäydy noin kuten ap:n kuvauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aistiyliherkkä. Yksi vaikeimpia tilanteita mulle on, kun illalla haluaisin rauhoittua noin 1/2 h sängyssä enne nukkumaanmenoa ja mies haluaisi katsella telkkaria sängyssä. En vaan jaksa sitä mölyä, varsinkaan kovaäänisten mainosten aikana ja varsinkaan, jos mies ei aktiivisesti katso telkaa, vaan ns toisella silmällä: mun kärsimys menee siis hukkaan. Tästä on miehen kanssa taisteltu pari v ja vasta nyt on alkanut tajuaan, että mä tosiaan tunnen turhan tvmölyn ihan fyysisenä pahana olona. Joten nykyisin mies koittaa katsoa telkkua sängyssä hyvin pienellä mölyllä.

Kestän huonosti myös kirkasta valoa. Kesällä oltava aina arskat päässä. Töissä avokonttorissa stressaannun helposti jatkuvasta mölystä ja jatkuvasta esilläolosta.

Miehelle kuulokkeet päähän kun katsoo telkkaria. Ei häiritse muita.

Asiantuntijoiden mukaanerityisherkkyyteen ei kuulu itkuherkkyys. Itkuherkkyys on luonnekysymys.

Tuntemani as-lapsi on erityisherkäksi diagnosoitu ja hänpä ei itke oikeastaan koskaan. Hän kärsii vaateiden iholle aiheuttamista tuntemuksista ja liian voimakkaista äänistä ja kirkkaista valoista ja esim koulussa hälinässä ei pysty keskittymään ja väsyy nopeasti näistä ärsykkeitä.

Neurologin mukaan hän on tyypillinen erityisherkkä eikä ole todellakaan mikään draamaqueen vaan suorastaan päinvastoin.

Toivottavasti muita tuomitsevat ja arvostelevat ihmiset saavat karman puitteissa omat kokemuksensa, jos heillä on älyä tarpeeksi huomatakseen asian.

Vierailija kirjoitti:

Ei erityisherkkyys ole mikään keksintö, vaan se on ihan tutkittu asia. HSP. Kannattaa hieman avata silmiä ja hyväksyä se että maailma muuttuu, ja vaikka vuonna 1897 ei ole vielä Suomessa tunnettu masennusta, niin se nykyisin on ihan diagnosoitu sairaus ja siihen on olemassa lääkitys. Lääketiede ja kognitiivinen terapia kehittyy jatkuvasti, ja 50 vuoden päästä olemme taas viisaampia ja HSP ei ole enää "norsu posliinikaupassa".

Miksi tehdä tällaisia aloituksia, sama kun väittäisi että masennusta ei ole olemassa että se on vaan laiskojen ihmisten tekosyy olla hakeutumatta töihin, tai että kilpirauhasen vajaatoiminta on mielikuvituksen tuotetta. Etsikää, tutkikaan, nähkää ja kokekaa. Respect.

Ei ole tieteellistä tutkimusta, joka todistaisi erityisherkkyyden olemassaolon. Jos kokee sellaista lukeneensa, kannattaa selvittää itselleen, mitkä ovat tieteellisen tutkimuksen kriteerit.

Olen itse joutunut hämmentävään tilanteeseen henkilön kanssa, joka kertomansa mukaan on erityisherkkä. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja jouduin yhtenä työpäivänä kertomaan asiakkaalle, ettei omien eväiden syöminen ole sallittua ravintolassa, mutta hän voi kyllä vapaasti nauttia eväitään terassin vieressä ja tulla sitten tutustumaan ravintolan yhteydessä olevaan taidenäyttelyyn. Hän ilmeisesti pahoitti tästä mielensä ja selvittelimme tapahtunutta hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Tarjosin myös mahdollisuutta keskustella asiasta esimieheni  kanssa. Hän halusi vielä kätellä sovinnon ja selvittelyn merkiksi, johon suostuin.

Nyt hän lähettelee työnantajalleni viestejä kuinka hänelle on tullut paha mieli, vaikka olen hänen mukaansa kohdannut hänet asiallisesti, rakentavasti ja lempeästi. Hän ei pääse yli kysymyksestä, miksi juuri hänelle sanottiin asiasta.Työpaikkani ylin johto on keskustellut useaan kertaan hänen kanssaan ja antanut pahoittelun eleenä jopa lahjakortin ravintolaan. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan lakkaa soittelemasta ja lähettämästä viestejä, vaan vaatii itsepintaisesti saada tavata minut. Hän ei vain päästä irti tapahtuneesta, vaikka useat henkilöt ovat yrittäneet selvittää tilannetta. 

Onko kellään käryä, mitä tässä pitäisi tehdä ja miten kauan tällainen voi kestää?

Vierailija kirjoitti:

No jotkut ihmiset haluaa vain huomiota muttei kannata olettaa että kaikki "erityisherkät " on tuollaisia. Silloinhan ei ole kyse herkästä vaan vain huomionhakuisesta ihmisestä enemmänkin.

Itse olen herkkä koville äänille, tulen helposti niistä vihaiseksi, väsyn helposti ihmistenkanssa olosta koska olen introvertti, joudun elämään "hidasta" elämää koska olen tällainen, en kestä kiirettä enkä stressiä yhtään :/ Tunteeni ailahtelevat jos en pääse nukkumaan silloin kun väsyttää tai olen todella nälkäinen. Inhottavaa sinänsä mutta sen takia aion tehdä elämästäni minulle mukavaa ja sopivaa. Onneksi asun yksin niin kenenkään ei tarvitse kärsiä siitä miten asioihin reagoin :D Ihmiset sanovat tosin että kanssani on niin mukava ja rentoa olla. Jotain herkkää mussa kuitenkin on koska kaikkea en vaan yksinkertaisesti elämässä kestä, kovat äänet ja nopeus ja liian nopeatempoiset menevät ihmiset jotka eivät paikallaan pysy väsyttävät mut :) 

Tuo on aivan kuin minun elämääni, paitsi että asun siellä maalla aviopuolison kanssa -ja sitäkin olen usein miettinyt että minun tulisi olla yksin eikä parisuhteessa tai asuintalon pitäisi olla isompi, eli saada paeta omaan tilaan.